2009-07-08 Kaleva: Ilmastopakolaiset jäävät yleensä vaille oikeuksia

[Eve]

Laetitia van Eeckhout

YK:n yliopiston alainen ympäristön ja inhimillisen turvallisuuden tutkimuslaitos julkisti kesäkuun alkupuolella raportin, jossa korostetaan ilmastonmuutoksesta aiheutuvaa muuttovirran kasvua. Vuoteen 2050 mennessä muuttoliikkeen arvioidaan koskevan 200 miljoonaa henkeä.

Pariisin yliopiston kestävän kehityksen ja kansainvälisten suhteiden tutkimuslaitoksessa tutkijana ja opettajana toimiva Fraqois Gemenne, joka on äskettäin julkaissut aiheesta väitöskirjan korostaa, että ympäristöpakolaisille on ehdottomasti määriteltävä juridinen asema ja että oman maan sisäpuolella muuttamaan joutuneiden henkilöiden suojelua on tehostettava.

Miten ympäristöpakolainen määritellään?

Ympäristöpakolaisella tarkoitetaan henkilöä, joka joutuu jättämään asuinseutunsa ympäristössä tapahtuneen mullistuksen takia. Kysymyksessä voi olla luonnonkatastrofi (tsunami, maanjäristys) tai ympäristön asteittainen pilaantuminen (aavikoituminen, meren pinnan kohoaminen) tai luonnonvarojen, kuten juomaveden ehtyminen.

Millä tavalla ympäristösyistä tapahtuvat muuttoliikkeet eroavat aikaisemmin tunnetuista?

Ympäristöön kohdistuvan stressin oloissa lähtemisen pakko korostuu. Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat usein asteittain tapahtuvia ilmiöitä, ne eivät juuri tarjoa mahdollisuutta jäädä paikoilleen tai palata takaisin. Lähes puolet pyörremyrsky Katrinan takia muuttaneista New Orleansin asukkaista on jäänyt palaamatta.

Millainen on ympäristöpakolaisen juridinen asema?

"Pakolaisista" puhuminen tässä yhteydessä on käsitteen väärinkäyttöä. Pakolaisuuden käsite on määritelty tarkasti Geneven sopimuksessa. Sopimus ei sisällä minkäänlaista viittausta ympäristön pilaantumisen uhreihin. Ympäristöön liittyvien syiden takia muuttamaan joutuneet ihmiset saavat tänä päivänä osakseen usein vain väliaikaista suojelua. Ruotsi on ainoa maa, joka myöntää myös luonnonkatastrofien uhreille todellisen turvapaikkaoikeuden.

Jotkut esittävät, että Geneven sopimukseen liitettäisiin ympäristöpakolaisia koskeva lisäasiakirja. Tämä ei kuitenkaan ratkaisisi ongelmaa, sillä asiakirjassa ei voitaisi ottaa huomioon yhden maan sisällä muuttamaan joutuneita. Useimmissa tapauksissahan pakkolähtö merkitsee muuttamista saman valtion sisällä. Omassa maassaan pakon edessä muuttamaan joutuneiden ihmisten suojelua on siis vahvistettava. Tällä kohtaa tulee eteen kysymys YK:n pakolaisviraston roolista, jota ei ole määritelty kunnolla luonnonkatastrofien osalta. Virastolla ei ole valtuutusta puuttua tällaisiin tilanteisiin, ja vaikka se viime aikoina onkin nostanut esille ilmastonmuutoskysymyksen, sen osallistuminen ei ole järjestelmällistä.

Ilmastonmuutoksen vaikutus tuntuu siis raskaimmin eteläisen pallonpuoliskon maissa?

Kyllä, vaikka päävastuun tilanteesta kantavatkin teollisuusmaat. Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä siksi, että näillä mailla ei useinkaan ole edellytyksiä luoda rakenteita kotiseudultaan lähtemään joutuneiden auttamiseksi. Kaikkein lupaavimman näköalan tässä suhteessa avaa yksi Kööpenhaminan ilmastoneuvottelun teemoista, ilmastonmuutokseen liittyvien sopeutumisstrategioiden kehittäminen. Perusidea on perustaa rahastoja, joihin varat tulisivat pohjoisen pallonpuoliskon mailta ja joilla sitten rahoitettaisiin tätä sopeutumista. Nämä strategiat voisivat saada eri muotoja, kuten maanviljelysmenetelmien monipuolistaminen, asuinympäristön muuttaminen, patojen vahvistaminen ja niin edelleen.

Millä tavoin sopeutuminen voi olla yksi avain tämän ongelman ratkaisemiseksi?

Paitsi että meidän on välttämättä nopeasti vähennettävä kasvihuonepäästöjä, sopeutumisstrategioiden kehittäminen alkuperämaissa on paras keino rajoittaa muuttovirtojen laajuutta. Niitä ei kuitenkaan pidä rajoittaa koskemaan yksinomaan näitä alueita, sillä muuttoliike, etenkin jos se tapahtuu äkillisesti ja on laaja, lisää painetta muuttoliikkeen kohteena olevien alueiden luonnonvaroja kohtaan.

Myös itse muuttoliikettä voidaan kehittää osana sopeutumisstrategioita. Tänä päivänä sopeutumispolitiikka tähtää yksinomaan muuttovirtojen ehkäisemiseen, mutta varsinaisen haasteen tarjoaa muuton helpottaminen. Ympäristön pilaantuessa ensimmäisenä lähtevät kaikkein parhaimmassa asemassa olevat, kun taas kaikkein huono-osaisimmilla ei yleensä ole varaa muuttaa mihinkään. Esimerkiksi Bangladeshin asukkaita kohtaa jonkinlainen luonnonkatastrofi neljä-viisi kertaa vuodessa, mutta suurella osalla ei ole mahdollisuutta muuttaa turvallisemmille seuduille.

[LW]

Kaikkein lupaavimman näköalan tässä suhteessa avaa yksi Kööpenhaminan ilmastoneuvottelun teemoista, ilmastonmuutokseen liittyvien sopeutumisstrategioiden kehittäminen. Perusidea on perustaa rahastoja, joihin varat tulisivat pohjoisen pallonpuoliskon mailta ja joilla sitten rahoitettaisiin tätä sopeutumista. Nämä strategiat voisivat saada eri muotoja, kuten maanviljelysmenetelmien monipuolistaminen, asuinympäristön muuttaminen, patojen vahvistaminen ja niin edelleen.

...

Ympäristön pilaantuessa ensimmäisenä lähtevät kaikkein parhaimmassa asemassa olevat, kun taas kaikkein huono-osaisimmilla ei yleensä ole varaa muuttaa mihinkään. Esimerkiksi Bangladeshin asukkaita kohtaa jonkinlainen luonnonkatastrofi neljä-viisi kertaa vuodessa, mutta suurella osalla ei ole mahdollisuutta muuttaa turvallisemmille seuduille.

Tällaisten rahastojen perustaminenhan voisi jopa olla ihan hyvä idea. Teoriassa niihin käytettävissä olevat rahat ohjataan kuitenkin nykyään aivan toisinlaisiin tarkoituksiin. Luulenpa, että tulevaisuudessakin tulemme panostamaan lähinnä siihen, että nuo parhaimmassa asemassa olevat, joilla on varaa maksaa itsensä Eurooppaan, pääsevät loputtomaan kotouttamisputkeen. Näin ainakin siihen asti, että maamme ovat siinä määrin kurjistuneita, ettei niillä ole enää yhtä lailla varaa investoida toisten auttamiseen, ja kansalaiset niin katkeroituneita ja vihamielisiä ulkopuolisia kohtaan, ettei haluakaan löydy.

Jos halutaan painaa kehityksessä pikakelausnappia, niin tämäkin on vaihtoehto:

Myös itse muuttoliikettä voidaan kehittää osana sopeutumisstrategioita. Tänä päivänä sopeutumispolitiikka tähtää yksinomaan muuttovirtojen ehkäisemiseen, mutta varsinaisen haasteen tarjoaa muuton helpottaminen.

[Mika Mäntylä]

Tässä olisi taas hyvä nostaa ylös yksi juttu:
Oletetaan, että ilmaston muuttuminen johtuu pääasiassa hiilidioksidipäästöistä. Miten ongelmaa helpotetaan sillä, että kehitysmaiden alati sikiävä väki siirretään pohjoiseen, jossa eläminen tuottaa moninkertaisesti päästöjä verrattuna lämpimämpiin alueisiin?

[Jiri Keronen]

Jutun otsikko on uskomattoman surkea. Kuten jutussakin sanotaan, pakolaisuudesta puhuminen tässä yhteydessä on harhaanjohtavaa. Sen lisäksi jo pelkästään kansainvälisten ihmisoikeussopimusten perusteella "ilmastopakolaiset" saavat prikulleen samat oikeudet kuin kaikki muutkin.

Tarkempi otsikko olisi ollut "Ilmasto'pakolaiset' jäävät yleensä ilman erityisoikeuksia".

[Maailmanmies]

Ilmastonmuutoksen vaikutus tuntuu siis raskaimmin eteläisen pallonpuoliskon maissa?

Kyllä, vaikka päävastuun tilanteesta kantavatkin teollisuusmaat. Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä siksi, että näillä mailla ei useinkaan ole edellytyksiä luoda rakenteita kotiseudultaan lähtemään joutuneiden auttamiseksi.

Yksi, ainakin minua häiritsevä käsiteharha on tämä "köyhä etelä" tai vielä ennemmän väärin "eteläinen pallonpuolisko"
Länsi-Afrikan köyhät maat ovat kokonaisuudessaan pohjoisella pallonpuoliskolla, samoin koko Lähi-Itä ja valtava Intia.
Lisäksi eteläisellä pallonpuoliskolla ovat kehittyneet länsimaat Australia ja Uusi-Seelanti. Suhteellisen vakaat Afrikan maat Mosambik ja Angola. Lisäksi latinalaisen Amerikan mittapuussa vauraat Chile, Argentiina ja Uruguay.

[Jepulister]

On hankalaa tai suorastaan mahdotonta osoittaa, mikä asuinpaikan jättämään pakottava luonnonilmiö johtuu "ilmastonmuutoksesta" ja missä itse asiassa on kyse vain huolimattomasta asuinpaikan valinnasta.

Korkean tulvariskin alueille ei pitäisi yleensäkään rakentaa pysyvää asutusta, jos todennäköisiin tai väistämättömiin tuhotulviin ei olla varauduttu esimerkiksi sijoittamalla rakennukset riittävän vahvoille paaluille tulvarajojen yläpuolelle. Toisaalta jos esimerkiksi rannikkoalueella vedenpinnan nousu (joka saa olla aikamoista ennen kuin sillä pelkästään alkaa olla mitään vaikutusta rannikon asuttavuuteen) tai sääilmiöt tekevät rannikon välittömässä läheisyydessä asumisen mahdottomaksi tai liian paljon kustannuksia aiheuttavaksi, useimmissa maissa sisämaa on harvempaan asuttua kuin rannikko, eli lääniä kyllä riittää.

En pysty käsittämään, miksi jossakin tietyssä maassa muutamia tai muutamia kymmeniä kilometrejä sisämaahan päin muuttamisen rannikon huonojen olosuhteiden takia olisi muka oikeutettava minkäänlaiseen pakolaisasemaan.

Ei pidä lähteä mukaan sellaiseen keskusteluun, jossa on hyväksytty kyseenalaistamattomaksi lähtökohdiksi "ilmastopakolaisuuden" käsite.

[Maailmanmies]

"Ilmastopakolaisuudesta" koetetaan väkisin vääntää jonkinlaista turvapaikanhaun laillistavaa pykälää, Geneven sopimuksen ehdot kun eivät täyty ja kantaväestön pinna alkaa loppua näihin humanitäärisiin.
Jos "ilmastopakolaisuus" hyväksyttäisiin pakolaisstauksen perusteeksi, tarkoittaisi se, että mistä hyvänsä päin maailmaa missä sato ei onnistu tai kalaa ei tule (joko omasta syystä tai kuivuudesta/El Ninosta/tulvista/saa jatkaa johtuen) saisi tulla ja saada turvapaikan.

Itse en usko koko ilmastonmuutokseen (ainakaan ihmisen aiheuttamana) vaan pidän sitä suurimpana bluffina ikinä. Jos merien pinnan nousu oikeasti olisi totta, niin kaikkialla rantavaltioissa, ei vain jossain kaukaisella Tuvalulla (jossa sielläkin ongelmana on maankäyttö, ei merenpinnan nousu) olisi täydet toimet jo käynnissä. Kumma vaan, että esimerkiksi Hollannista ei kuulu mitään hälyttäviä ilmastouutisia vaikka iso osa maasta on merenpinnan alapuolella.

[gloaming]

Tarkalleen ottaen ympäristö- tms. luonnonkatastrofin aiheuttama muuttoliike ei tosiaan ole Geneven sopimuksen tarkoittamaa pakolaisuutta (eikä siten edellytä kansainvälistä suojelua). Näin pitääkin olla. Erilaisten luonnonolosuhteiden aiheuttamaa liikkumista on tapahtunut koko tämän lajin olemassaolon ajan ilman, että sitä on tarvinnut kutsua pakolaisuudeksi. On myös paljon muitakin pakollista muuttoliikettä aiheuttavia tekijöitä, olisi absurdia nimetä nämä kaikki pakolaisuudeksi.

Esimerkiksi: Paikkakunnalta A suljetaan tehdas Z. Henkilö X jää työttömäksi eikä työllisty muuallekaan paikkakunnallla A, jolloin hän joutuu muuttamaan vaikka 600km päähän paikkakunnalle B. Onko henkilö X tuolloin "työttömyyspakolainen"?

Jutun varsinainen tarkoitushan ilmenee viimeisistä kappaleista. Seuraavan n vuoden ajan kaikista epäsuotuisista luonnonilmiöistä tullaan syyttämään länsimaita riippumatta siitä, liittyykö ilmiö ilmastonmuutokseen vai ei tai onko ilmastonmuutosta edes olemassa. Kirjoittaja ja haastateltava haluavatkin vastata "siihen todelliseen haasteeseen", eli "rajat auki!".

[Roope]

Miten ympäristöpakolainen määritellään?

Ympäristöpakolaisella tarkoitetaan henkilöä, joka joutuu jättämään asuinseutunsa ympäristössä tapahtuneen mullistuksen takia. Kysymyksessä voi olla luonnonkatastrofi (tsunami, maanjäristys) tai ympäristön asteittainen pilaantuminen (aavikoituminen, meren pinnan kohoaminen) tai luonnonvarojen, kuten juomaveden ehtyminen.

Millä tavoin sopeutuminen voi olla yksi avain tämän ongelman ratkaisemiseksi?

Paitsi että meidän on välttämättä nopeasti vähennettävä kasvihuonepäästöjä, sopeutumisstrategioiden kehittäminen alkuperämaissa on paras keino rajoittaa muuttovirtojen laajuutta. Niitä ei kuitenkaan pidä rajoittaa koskemaan yksinomaan näitä alueita, sillä muuttoliike, etenkin jos se tapahtuu äkillisesti ja on laaja, lisää painetta muuttoliikkeen kohteena olevien alueiden luonnonvaroja kohtaan.

Myös itse muuttoliikettä voidaan kehittää osana sopeutumisstrategioita. Tänä päivänä sopeutumispolitiikka tähtää yksinomaan muuttovirtojen ehkäisemiseen, mutta varsinaisen haasteen tarjoaa muuton helpottaminen. Ympäristön pilaantuessa ensimmäisenä lähtevät kaikkein parhaimmassa asemassa olevat, kun taas kaikkein huono-osaisimmilla ei yleensä ole varaa muuttaa mihinkään. Esimerkiksi Bangladeshin asukkaita kohtaa jonkinlainen luonnonkatastrofi neljä-viisi kertaa vuodessa, mutta suurella osalla ei ole mahdollisuutta muuttaa turvallisemmille seuduille.

Merenpinnan sukupolvien aikana tapahtuva hidas nousu ei voisi teoriassakaan olla peruste suurille massamuutoille, eikä jokin paikallinen onnettomuus pysyvälle maastamuutolle. Ihan oikeastiko Katrinan tieltä muuttaneille olisi pitänyt myöntää pysyvä turvapaikka Euroopassa? Useimmiten ns. ilmastopakolaisuudessa suurimpana ongelmana oikeasti lienee väestönkasvu.

Maahanmuuton helpottaminen kuulostaa kummalliselta strategialta. Sehän veisi motivaation puuttua hallittavissa oleviin ongelmiin jo lähtömaissa, tärkeimpänä niistä väestöräjähdys. Suomi on jo soveltanut tuota ongelmamaiden kansalaisten maahanmuuton helpottamista turvapaikanhakijoihin, eikä kokonaistilanteen kannalta mitenkään menestyksellisesti.

[toumasho]

Heh, uskomatonta soopaa kyllä. Mulla nyt päällimmäisenä mielessä on oma parin vuoden takainen Afrikan turnee jossa kävin vuorikiipeämässä Kilimanzaro-vuoren huipulle. Sitäennen olin lukenut paljon vuoreen liittyviä juttuja, eräs niistä käsitteli vuoren huipulla olevien jäätiköiden sulamista.

Ensin oltiin epäilty että syyllinen on tietenkin globaali ilmastonmuutos mutta sitä ei saatu millään väännettyä siihen muotoon että se selittäisi miksi jäätiköt supistuvat, kas kun homma alkoi jo 1800-luvulla. Sitten tutkittiin auringonsäteilyä ja siinäkään ei havaittu eroa. Lopuksi alettiin katselemaan vanhoja karttoja ja huomattiin että ei perkele, tännehän on tullut miljoonia hehtaareja lisää peltomaata ympäristöön ja laajan alueen mikroilmasto on muuttunut. Tuon seurauksena vuoren huipulle ei sada niin paljoa ja siten ei synny uutta jäätä.

Olen aika satavarma että paikallinen ilmastonmuutos, paikallisten itseaiheuttamana, on syynä suurimpaan osaan "ympäristöpakolaisuutta". Ei pitäisi lisääntyä, esim. Sudanissa ollaan pompattu 1993-2006 välisenä aikana 25 miljoonasta 37 miljoonaan. Se ylimääräinen ihmismassa kun ripotellaan jo entuudestaa kuivaan ja köyhään maahan niin kyllä lopputulos on selvä. Ihan turha syyttää teollisuusmaita siitä, ei ole CO2 tasojen nousu syynä siihen että populaatiota on niin paljon ettei maa pysty enää ruokkimaan heitä.

[Lepakko]

Heh, uskomatonta soopaa kyllä. Mulla nyt päällimmäisenä mielessä on oma parin vuoden takainen Afrikan turnee jossa kävin vuorikiipeämässä Kilimanzaro-vuoren huipulle. Sitäennen olin lukenut paljon vuoreen liittyviä juttuja, eräs niistä käsitteli vuoren huipulla olevien jäätiköiden sulamista.

Ensin oltiin epäilty että syyllinen on tietenkin globaali ilmastonmuutos mutta sitä ei saatu millään väännettyä siihen muotoon että se selittäisi miksi jäätiköt supistuvat, kas kun homma alkoi jo 1800-luvulla. Sitten tutkittiin auringonsäteilyä ja siinäkään ei havaittu eroa. Lopuksi alettiin katselemaan vanhoja karttoja ja huomattiin että ei perkele, tännehän on tullut miljoonia hehtaareja lisää peltomaata ympäristöön ja laajan alueen mikroilmasto on muuttunut. Tuon seurauksena vuoren huipulle ei sada niin paljoa ja siten ei synny uutta jäätä.

Olen aika satavarma että paikallinen ilmastonmuutos, paikallisten itseaiheuttamana, on syynä suurimpaan osaan "ympäristöpakolaisuutta". Ei pitäisi lisääntyä, esim. Sudanissa ollaan pompattu 1993-2006 välisenä aikana 25 miljoonasta 37 miljoonaan. Se ylimääräinen ihmismassa kun ripotellaan jo entuudestaa kuivaan ja köyhään maahan niin kyllä lopputulos on selvä. Ihan turha syyttää teollisuusmaita siitä, ei ole CO2 tasojen nousu syynä siihen että populaatiota on niin paljon ettei maa pysty enää ruokkimaan heitä.

*silmät kiinni ja kädet korvilla* Eieieieieieie ole totta! Kyllä se johtuu siitä, että minä syön lihaa ja ajan autolla töihin. Minua pitää rangaistaman siitä anakrimman mukaan! Repäisen vaippani, ripottelen tuhkaa ylleni ja lähetän palkkani kilimanjarolaisille, jotta voivat ostaa tuhat miljardia pulloa Eviania, ja käydä kaatelemassa sitä rinteille!

PS. Pelkästään minun liksallani ei osteta noita vesiä, joten haastan jokaisen rikkaalla pohjoisella pallonpuoliskolla asuvan mukaan jäädytystalkoisiin!

[Roope]

Ympäristöpakolaisuus, ilmastopakolaisuus vai ilmastonmuutoksesta johtuva pakkomuutto?

Muuttoliiketutkimuksen asiantuntijoiden mukaan ilmaston- ja ympäristönmuutoksella tulee olemaan kasvava rooli muuttoliikkeitä muovaavana tekijänä. Vaikka arviot vaikutusten mittaluokasta vaihtelevat, tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että kyseessä on ja tulee olemaan massiivinen ilmiö.

Yksi keskeinen syy skenaarioiden vaihtelevuuteen on tutkijoiden erimielisyys siitä, ketkä tulisi määritellä ympäristötekijöiden takia muuttaneiksi. Helsingin yliopistolle työskentelevä muuttoliiketutkija Saija Niemi muistuttaakin, että keskustelu ympäristönmuutoksen ja muuttoliikkeiden välisestä suhteesta on vasta aluillaan. "Ilmiö on monimutkainen, joten myös pohdinta siihen liittyvistä termeistä on haasteellista", hän toteaa.

Keskustelussa oikeasta terminologiasta on pitkälti kyse siitä, tulisiko ympäristön- tai ilmastonmuutoksen takia muuttaneet ihmiset mieltää pakolaisiksi. Väittely linkittyy eettisiin globaaliin vastuunjaon sekä oikeudellisiin kysymyksiin.

Niemen mukaan tutkijoiden keskuudessa on pohdittu esimerkiksi "yksittäisten ympäristöä tuhoavien valtioiden vastuuta niistä ihmisistä, jotka joutuvat pakosta muuttamaan ympäristötuhojen vuoksi." Hän pitää termeistä käytävää kriittistä keskustelua tärkeänä, sillä käytetyillä käsitteillä on poliittista ja taloudellista päätöksentekoa ohjaava rooli. Terminologialla on roolinsa myös kansalaisten mielipiteiden muokkaajana.

Pakolaisuus vai pakkomuutto?

Huolimatta siitä, että YK:n ympäristöohjelma (UNEP) aikanaan 1980-luvulla popularisoi ympäristöpakolaisuus-käsitteen, se ei ole oikeudellisesti YK:n jäsenvaltioita sitova. YK ja sen pakolaisjärjestö (UNHCR) eivät virallisesti tunnusta tätä termiä, vaikkakin myöntävät, että ilmaston- ja ympäristönmuutos tuovat lisää haasteita pakkomuuttoilmiöön.

Myös alan tutkijat välttävät enenevissä määrin pakolaisuus-termin käyttöä, sillä se viittaa kansainvälisen pakolaissopimuksen määrittelemään statukseen. Näillä linjoilla on myös Saija Niemi: "Koska termi pakolainen viittaa vuoden 1951 kansainvälisen pakolaissopimuksen mukaan oikeudellisesti enemmänkin vainoon perustuvaan pakotettuun muuttoon, en itse tällä hetkellä käyttäisi pakolaisuus-termiä", hän toteaa. Hän itse puhuisi mieluummin "pakotetusta muutosta" tai "pakkomuutosta", mikäli kyseessä on suoraan ilmaston- tai ympäristönmuutoksen aiheuttama muuttoliike. Niemi kuitenkin lisää, että pakolaisuus-termin käyttöä tulisi harkita, mikäli "muuttoliike liittyy jossain vaiheessa sopimuksessa tai sen vuonna 1967 solmitussa lisäprotokollassa mainittuihin kohtiin".

Muuttoliikkeen eri muotoja ei voi aina helposti erottaa toisistaan. "Muuttoliike voi esimerkiksi alkaa vapaaehtoisena ihmisten tarpeesta löytää parempaa karjan laidunmaata tai lasten koulutusta, ja muuttua jossain vaiheessa pakolaisuudeksi konfliktin seurauksena", Niemi sanoo.

Ilmasto- ja ympäristöpakolaisuus -termejä puolustavat tutkijat ovat sen sijaan esittäneet, että kansainvälisen pakolaissopimuksen pakolaismääritelmää tulisi laajentaa sisällyttämään myös ympäristönmuutoksen johdosta muuttaneet. Vaihtoehtoisesti on myös esitetty uusien "ilmasto- ja ympäristöpakolaiset" huomioivien sopimusten ja välineiden käyttöönottoa jo olemassa olevia täydentämään.

Pakolaisstatuksen myöntäminen herättäisi sen puolustajien mukaan valtioille moraalisia velvoitteita, legitimoiden näin ollen "ympäristöpakolaisten" suojelun. Joidenkin pakkomuutto-käsitettä kritisoivien tutkijoiden mukaan tiukka jaottelu pakotetun ja vapaaehtoisen muuton välillä voi olla mielivaltaista ja johtaa vakaviin eettisiin seurauksiin. Joustamattomat rajaukset määreiden välillä eivät palvele niiden ihmisten tarpeita, jotka eivät mahdu määritelmän rajoihin.

Pakkomuutto-käsite ei arvostelijoiden mukaan luo valtioille velvoitteita ja päävastuu langetetaan tällöin muuttaneiden kotimaille, joka ei ole oikeudenmukaista globaalin vastuunjaon näkökulmasta. Keskustelu linkittyy siis vahvasti myös laajempaan kehityspoliittiseen ja -eettiseen keskusteluun. Koska ilmastonmuutos on globaali ympäristöhaaste, tulisi myös sen sosiaaliset seuraukset jakaa globaalisti.

Skeptisemmät tutkijat ovat kuitenkin olleet huolissaan siitä, että ympäristöpakolaisuus-käsitteen käytöllä voi olla ikäviäkin poliittisia seurauksia. "Pakolaistulvia" pelkäävät valtiot voisivat tähän termiin nojaten oikeuttaa rajojensa sulkemiseen tähtäävät toimenpiteet.

Ympäristötekijöiden monimutkaisuus

Vaikka pakolaismääritelmää laajennettaisiinkin, ongelmana säilyisi ilmastonmuutoksen ja muuttoliikkeen kausaalisuuden osoittaminen. Siirtolaisuus on monitasoinen ilmiö ja kimmokkeita ihmisten muuttopäätöksille voi olla useita samanaikaisesti. Toisin sanoen, ei olisi lainkaan yksinkertaista osoittaa, että muuttopäätös on tehty nimenomaan ympäristötuhojen vuoksi.

Niemi lisää, että ympäristönmuutoksen kokeneille alueille voi myös muuttaa ihmisiä muualta, samanaikaisesti kun siellä ennestään asuneet muuttavat pois, osan taas jäädessä paikalleen. "Muuttoliikettä tapahtuu siis useampaan kuin yhteen suuntaan ja täten muuttoliikettä ei voida pitää ainoastaan sopeutumismekanismina alueellisille muutoksille", hän sanoo.

Ympäristöpakolaisuuden käsitteeseen skeptisesti suhtautuvien mukaan termin yhtenä ongelmana onkin käsitys hyvin yksisuuntaisesta syy-seuraussuhteesta. Kriitikkojen mukaan pakolaisuuden ja ympäristötekijöiden välisille yksisuuntaisille linkeille ei ole toistaiseksi tarpeeksi empiiristä näyttöä. Jotkut asiantuntijat ovat esittäneet huolensa myös "eron myytistä": Vaarana on, että jatkossa pakolaiset jaotellaan "etelän" ympäristö- ja talouspakolaisiin sekä "pohjoisen" poliittisiin pakolaisiin.

Toisaalta ympäristöpakolaisuus-termiä puoltavien mukaan ympäristötuhojen taustalla usein olevat poliittiset ja sosiaaliset syyt nimenomaan legitimoivat oikeudellisen pakolaisstatuksen myöntämisen.

Kohti vakiintuvia standardeja?

Sekä poliittinen päätöksenteko että muuttoliiketutkimus kaipaisivat käsitteellistä selkeyttä ympäristötekijöiden ja muuttoliikkeiden suhteen analysointiin. Muuttoliikkeet ovat aina monimutkaisia prosesseja, jolloin myöskään ympäristösyistä tapahtuvan muuttoliikkeen ei voi ajatella mahtuvan kokonaisuudessaan yhden termin alle. Vaikka keskustelussa liikkuukin jo nyt runsaasti käsitteittä, Saija Niemi ounastelee, että niitä tarvitaan tulevaisuudessa yhä lisää kuvaamaan nimenomaan ympäristösyistä johtuvaa muuttoliikettä ja sen moninaisuutta.

Ihmisiä muuttoliikkeessä 26.9.2013

[Toadie]

Minä luen tuon niin että Eurooppaan ja Suomeen pitää saada tulla kenen ja mistä vain. Aina sataa liikaa tai liian vähän jossain. Potentiaalisten tulijoiden määrä lasketaan miljardeissa.

[gloaming]

Umpihulluja olemme, jos sidomme itsemme tällaiseen juridiseen liekaan ("ympäristöpakolaisuus"), joka on käytännössä automaatio. Ai niin, sidoimme jo, liki ainoana Euroopassa.

Seuraavaksi varmaankin "työttömyyspakolainen", "ylikansoittumispakolainen" jne.

[Eino P. Keravalta]

Suomeen ei voi eikä saa tulla pakolaiseksi, koska Suomi on pakolaisleiri, ja se on varattu vain etnisten suomalaisten suojeluun. Sori. Menkää etsimään toinen turvapaikka.

[Eino P. Keravalta]

Ilmastonmuutos on kusetusta, joten ilmastopakolaisuudenkin täytyy olla kusetusta.

Tottakai ilmasto muuttuu kaiken aikaa, se ei liene uutinen, mutta ei sen takia ole tarvis Suomeen muuttaa. Lähialueille, usein jopa muutaman kilometrin päähän muuttaminen auttaa.

Saharaankin mahtuu pari miljardia "ilmastopakolaista". Saharan alla on VALTAVA vesiallas, jota voidaan länsimaisin varoin hyödyntää, mikäli väestönkasvu pidetään kurissa. Alueella voidaan kasvattaa ruokaa mielin määrin, koska vettä ja auringonpaistetta ei puutu. Tosin humusperäinen maa-aines puuttuu, mutta sitähän voisi lähettää kehitysapuna plantaaseille.

[Luotsi]

Laetitia van Eeckhout

Ihan täyttä pahkasikaa nimestä alkaen 

[Arvoton]

Maailman pomojen itseisarvo on juurikin vain se muutto.