Hannu Huovinen: Suomen maahanmuutto -teema maantiedon oppikirjoissa (Pro gradu)

[Roope]

Hannu Huovinen
Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta
Historia- ja maantieteiden laitos
pro gradu -tutkielma
Marraskuu 2010

Suomen maahanmuutto -teema maantiedon oppikirjoissa (67 sivua)

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten maahanmuutto- ja maahanmuuttajateemaa käsitellään maantieteen oppikirjoissa ja miten aiheen käsittely on muuttunut 1980-luvulta nykypäivään. Lisäksi selvitän, miten lukion oppikirjat poikkeavat käsiteltävän aiheen osalta yläasteen kirjoista. Tutkin myös opetussuunnitelmien perusteissa tapahtuneita muutoksia ja niiden vaikutuksia oppikirjoihin. Tutkimuksen teoriaosuus koostuu maantieteen opetuksen ja konstruktionismin teoriasta. Aineistona työssäni on 21 yläasteen kirjaa ja 24 lukion kirjaa. Menetelmänä käytän laadullista sisällönanalyysiä, jonka avulla luokittelen oppikirjojen sisältöä. Muodostuneita luokkia analysoin sisällönanalyysin lisäksi diskurssianalyysin avulla.

Työssäni erotin oppikirjojen sisällöistä neljä toistuvaa teemaa, jotka ovat: 1. pakolaisuuden käsite, 2. maahanmuuton vaikutukset ja kulttuurin rikastuminen, 3. maahanmuuttajat työvoimana sekä 4. rasismin ja ulkomaalaisvastaisuuden synty. Tuloksena on, että aiheen käsittelyä oppikirjoissa voisi lisätä. Myös tavassa, jolla maahanmuuttoa käsitellään, on parantamisen varaa. Oppikirjojen pitäisi saada oppilaat ajattelemaan, eikä vain tarjota valmista tietoa. Yleisenä ongelmana oppikirjateksteissä on se, ettei niissä pyritä herättämään oppilaan uteliaisuutta, eikä viritetä kysymyksiä tai ongelmia, joilla oppilaan aikaisemmat tiedot ja kokemukset voitaisiin hyödyntää.

Opetussuunnitelmissa muutosta on tapahtunut jonkin verran ja maahanmuuttoon liittyvät asiat ovat lisääntyneet. Enää opetussuunnitelmissa ei ole tavoitteena esimerkiksi toisten kulttuurien tuntemus ja hyväksyminen, vaan maahanmuuttoon liittyviä ilmiöitä, ongelmia ja ratkaisuja pitäisi käsitellä laajasti.

http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20110008/index_en.html

Gradua selailtuani ymmärrän paremmin, että suomalaisten koulukirjojen kehityksessä on ollut yhteinen kehityskaari, joka osaltaan selittää, miksi suomalaiset nuoret niin usein käyttävät ja uskovat samoihin fraaseihin esimerkiksi maahanmuuton kulttuuria rikastavasta vaikutuksesta tai Suomen tiukasta turvapaikkapolitiikasta. Nehän ovat näköjään sanasta sanaan tuttuja muun muassa viime vuosien maantiedon oppikirjoista. Kirjoista löytyy myös "keskimäärin 800 000 ja jopa yli 3 miljoonan markan hyöty per maahanmuuttaja", "tuleva työvoimapula", "huononeva huoltosuhde" jne. Termiä "kulttuurin rikastaminen" on näköjään vähennetty uusimmissa versioissa...

Kirjoittajalla on kriittinen ote ja hän nostaa esiin monia aiheellisia kysymyksiä.

Ensimmäinen aineistosta noussut huomio oli pakolaiskäsitteen määrittelemisen epäselvyys. Maahanmuuttokeskustelu vaatii termien hallintaa, mutta oppikirjojen määritelmät sellaisesta peruskäsitteestä kuin "pakolainen" poikkeavat suuresti toisistaan. Tämä seikka voi sekoittaa oppilasta ja vaikeuttaa maahanmuuttoon liittyvien asioiden käsittelyä jatkossa.

Mielestäni pakolaiskäsitteen poikkeava määrittely voidaan nähdä kamppailuna sen merkityksen määrittelystä. Jokisen (1999, 39-40) mukaan asioiden nimeämisessä eli merkityksellistämisessä on käynnissä aina kaksi vastakkaista suuntausta: ensimmäinen on merkitysten vakiinnuttamisen prosessi: käyttäessämme tiettyjä käsitteitä, voimme olettaa kanssatoimijoiden ymmärtävän, mistä puhumme. Toisaalta on käynnissä myös toinen suuntaus: merkitysten rajojen hämäryys, merkitysten moninaisuus sekä merkitysten muuntuminen ja uusien merkityksellistämisen tapojen esiin nostaminen. Suuret yhteiskunnalliset muutokset, jollaiseksi yhteiskunnan monikulttuuristuminen voitaneen laskea, ovat tuottaneet uusia käsitteitä ja vakiinnuttaneet tapoja lähestyä näitä muutoksia. Oppikirjan tekstit voidaan nähdä osana ihmisten välistä kommunikaatiota, jossa "kamppailut" luokituksista käydään. Oppikirjojen ja kouluopetuksen kautta toiset asioiden käsitteellistämisen tavat saavat vahvemman ja pidempiaikaisen jalansijan kuin toiset. Näillä käsitteen määrittelyillä, kuten pakolaisen käsitteellä, voi olla suurikin merkitys yhteiskunnassa.

Pakolaissopimus itsessään on yksiselitteinen ja määrittelee tarkkaan pakolaisen käsitteen ja valtioiden myöntämät turvapaikat eivät liity suoranaisesti pakolaiskäsitteeseen. Herää myös kysymys, miksi tulkinta on nimetty nimenomaan ahtaaksi, vaikka se on kansainvälisten sopimusten mukainen.

Se, että oppikirjan kirjoittajat lähtevät määrittelemään termejä omilla versioillaan voidaan nähdä pyrkimyksenä konstruoida uusia merkityksiä vallalla oleville termeille ja määrityksille. YK:n virallinen pakolaismääritelmä nimetään tässäkin painoksessa ahtaaksi ja Suomen katsotaan noudattavan ahdasta tulkintaa.

Tekstissä kerrotaan, kuinka "Monissa maissa tulkinta on väljempi ja esimerkiksi poliittinen turvapaikka myönnetään melko helposti sitä anovalle." Näin teksti tavallaan arvostelee Suomen "ahdasta" tulkintaa pakolaisesta ja kirjoittajat luovat vastakkainasettelua Suomen ahtaan tulkinnan ja "monien maiden" väljemmän tulkinnan välille.

Politiikka on näköjään tehnyt paluun koulukirjoihin, joista eräänkin teksti on suoraan Suomen Pakolaisavun julkaisemasta Pakolainen-lehdestä:

Kirjan mukaan "On pelkkä myytti puhua taloudellisista pakolaisista. Miljoonat pakolaiset eivät liikahda minnekään. He istuvat leireissään [...] sen ainoan valtioiden välisen rajan tuntumassa, minkä he koskaan ovat ylittäneet. Toive paluusta kotimaahan pitää heitä elossa. Korkeintaan 3 % pakolaisista liikkuu, ja yksi prosentti pakolaisista pyrkii Länsi-Eurooppaan. (Pakolainen-lehti 3/1986)." Länsi-Eurooppaan tulevan pienen osuuden esiintuonti auttaa oppilaita varmasti hahmottamaan kokonaiskuvaa, mutta pakolaisuuden taloudellisten syiden määrittely myytiksi ei tutkimusten (esim. Pehkonen 2007, 10) mukaan pidä paikkaansa ja on siksi erikoinen valinta. Tämän perusteella voidaan todeta, kuinka oppikirjan kirjoittajat tuovat esille asioita aina tietystä näkökulmasta käsin.

"Kulttuurin rikastumisen" -diskurssi tulee esille ensimmäisen kerran 1990-luvun alun oppikirjoissa. Kirjat näkevät maahanmuuttajat joukkona, joka erityisellä tavalla automaattisesti rikastuttaa kulttuuria. Näin maahanmuuttajille luodaan eräänlaista subjektipositiota ja rakennetaan sosiaalista diskurssia (vrt. Jokinen 2004, 100). Se, kuinka suuri osa maahanmuuttajista rikastuttaa kulttuuria esimerkiksi taiteellaan, ruuallaan tai aktiivisella vuorovaikutuksella ympäröivän yhteiskunnan kanssa on toissijaista.
[...]
Koulun maantieto Suomi, vuodelta 2003 Ensimmäisessä kuvassa (kuva 5) on maahanmuuttajia ostoksilla ja kuvateksti kertoo kuinka: "Erilaisista kulttuureista peräisin olevat ihmiset rikastuttavat suomalaista yhteiskuntaa." Rikastumisen diskurssi on annettu valmiina, eikä missään oteta kantaa onko rikastuminen taloudellista, kulttuurillista, yhteiskunnallista vai minkälaista. Ainakin maahanmuuton taloudelliset vaikutukset huoltosuhteen huononemisen myötä ovat usein negatiivisia (taulukko 1).

Yksi piirre, joka tuli kirjoista ilmi on maahanmuuttoon liittyvän käsitteistön sekavuus. Tämä tuli selvästi esille varsinkin pakolaisen käsitteen osalta. Monesti käsitteet ovat jo valmiiksi vaikeasti hahmotettavissa, joten niiden sekoittaminen oppikirjoissa ei ole toivottavaa. Vanhemmissa yläasteen kirjoissa maahanmuuton ongelmat on tuotu selvemmin esille kuin uusissa. Paljon kulttuurien välisistä eroista ja niiden aiheuttamista "kulttuurien yhteentörmäyksistä" jäi yläasteen oppikirjoissa selittämättä ja asiaa käsitellään hyvin pintapuolisesti. Osasyynä on varmasti asian moniselkoisuus ja vaikeus ja kenties monikulttuurisen yhteiskunnan mahdollisia ongelmia ei haluta tässä vaiheessa opetusta nostaa esille. Ongelmien syitä ja niiden syntymistä vähentäviä keinoja voisi käsitellä kaikissa kirjoissa enemmänkin.

[Janix]

Vau! Kiitoksia Roope, että toit tämän tänne näytille. Gradun aihe on todella hyvä! Luulenpa että tuota Gradua jotkut oikeasti lukevatkin.

[BeerBelly]

Roopen tarjoamien makupalojen perusteella tämähän täytyy ehdottomasti lukea! Kiitokset mainiosta löydöstä ja kaikesta muustakin työstä mitä jaksat tehdä!

[Wilho]

Täytyypä tähän kommentoida, kun asia minua oppilaana/opiskelijana koskettaa.

Graduntekijän tulokset eivät yllättäneet minua (sen lisäksi että joku ylipäätään uskaltaa tehdä tuollaisen gradun). Itse olen nimittäin nähnyt samat asiat jo yhdeksännen luokan kirjoissa (ennen Homman löytymistä en osannut kiinnittää asiaan huomiota).

Mokutus noissa kirjoissa on aika suoraa, mutta mistäpä sen normioppilas hoksaisi. Ainakin yhteiskuntaopin ja maantiedon kirjoista tätä tavaraa löytää, juurikin tätä "maahanmuuttajat rikkaus, ennakkoluulot rasite"-kamaa. Muissa
kirjoissa aika vähän, mitä nyt uskonnonkirjoissa kaikki pakolliset "muslimien ihmisoikeusloukkauksia ei saa yleistää, valtaosa muslimeista maltillisia. Näistähän nyt voi olla monta mieltä.

Jos joku kovin EU-kriittinen hommalainen haluaa nostaa verenpainettaan, kannattaa lukea yhteiskuntaopin kirjojen EU-näkemyksiä. Ainakaan omastani en löytänyt juurikaan kritiikkiä.

Lukion kirjoista en osaa vielä sanoa. En kuitenkaan ole kovin optimistinen, sillä äidinkielen kielenhuollon testissä oli lauseet somalien kärsimyksestä kotimaassaan ja lähes sanatarkasti "kyllähän Suomeen mahtuisi paljon enemmänkin pakolaisia"

Huh huh, tulipa viesti. Mainittakoon offtopiccina, että lähetin äidinkielenopettajalleni melko nuivan mielipidetekstin, joka oli kumminkin monesta näkökulmasta pohdittu. Saa nähdä putoaako kurssinumero. Pidetään peukkuja.

[Tykkimies Pönni]

Huh huh, tulipa viesti. Mainittakoon offtopiccina, että lähetin äidinkielenopettajalleni
melko nuivan mielipidetekstin, joka oli kumminkin monesta näkökulmasta
pohdittu. Saa nähdä putoaako kurssinumero. Pidetään peukkuja.

Pidetään peukkuja mutta älä välitä jos numero putoaa. Liian moni tässä maailmassa on vaan hiljaa pelätessään itselleen koituvia sanktioita. Ollaan me just sitä mieltä kun ajattelemmekin. Jos muut ei siitä tykkää niin se on sitten heidän murheensa

[hmoilanen]

Huh huh, tulipa viesti. Mainittakoon offtopiccina, että lähetin äidinkielenopettajalleni
melko nuivan mielipidetekstin, joka oli kumminkin monesta näkökulmasta
pohdittu. Saa nähdä putoaako kurssinumero. Pidetään peukkuja.

Heh, tästä tuli mieleen kuinka itse kirjoitin joskus kauan aikaa sitten lukiossa äikän aineen, joka oli vastine jonkun überkukkahattutädin maailmoja syleilevään monikulttuuri on suunnaton rikkaus -mielipidekirjoitukseen. Kiukusta pihisten annoin kynän sauhuta ja äikän opettaja rankaisi mielipiteistäni (lähinnä maassa maan tavalla -aate) antamalla normaalista parikyt pinnaa alemman arvosanan. Opettaja oli myös järkyttynyt luokan poikien 'rasistista mielipiteistä ja asenteista'. Tytöt ilmeisesti kirjoittivat jostakin toisesta aiheesta mutta pojat menivät heitettyyn täkyyn kuin Illmanin Mika konsanaan.

[Sanglier]

Täysosuma. Merkitysvarkaat kiinni! Ja tervehdys Huoviselle, taidat olla jo paikalla

Tohtoriksi 2015, Homma-stipendillä?

[Jouko]

Tämä olikin hyvä ottaa esille jotta tiedetään minkälaista pajunköyttä koulukkaille syötetään. Hehän ovat tulevia äänestäjiä. Omana kouluaikanani Neuvostoliiton arvosteleminen oli virallisesti kielletty mutta arvosteltiin silti vähän kaikkien koululaisten ja aikuisten puheissa. Keskusteli rönsyili aika tavalla ja meni välillä överiksi. Asiallisuus puuttui koska asiaa ei myönnetty olevan olemassa. Sitä olohuoneessa olevaan virtahepoa ei ollut olemassa koska siitä ei saanut puhua. Ryssittely se vasta kauhistuttavaa olikin. Tiedän jonkun saaneen siitä jälki-istuntoakin kun ei totellut ryssittelykieltoa.

[Sanglier]

Niin-PÄ. Historia, yhteiskuntatieto ja maantieto ovat avainaineita. Matikankirjoihin voidaan väkisin tunkea päälleliimattua diversiteettiä (Ahmedilla on kaksi kamelia, kuinka monta kyttyrää etc.) mutta näissä aineissa lapsille kerrotaan miten asiat ovat. Eettisesti toteutettuna kerrottaisiin että tämä on nykytieto parhaan tiedon ja objektiivisen tarkastelun ja tieteen keinoin selvitettynä, ja että asiasta voi olla monia perusteltuja näkemyksiä. Nyt nähdyn perusteella asiat vedetään kukkahatusta, faktat ja logiikka unohtaen, eikä omaa ajattelua (tai edes empiirisiä havaintoja) tunnusteta. Koska idealismi.

Tällainen mädättää koulutuksen ja toimii sen perimmäistä tarkoitusta vastaan.

Suomalaisissa kirjoissa ei kai enää vallitse erimielisyyttä siitä kuka Talvisodassa oli hyökkääjä. Maahanmuutto on melko uusi asia, mutta politiikka asian ympärillä on sakeaa. Näiden kirjojen kirjoittajat tullaan vielä laittamaan vastaamaan sanoistaan. Onneksi kirjasarjat eivät (toivottavasti) enää ole käytössä kovin montaa vuotta.

[Roope]

Dialogi gradun sivulta 49, peruskoulun maantiedon kirja:

- Katsopas Ville tuota ikäpyramidia
- Paksulta näyttää.
- Joo, mutta vilkaisehan sen alaosaa.
- Oho. Onpas se kaventunut. Mitä se tarkoittaa?
- No sitä, että meillä syntyy lapsia aina vain vähemmän.
- Eikö se ole hyvä? Maapallon väkiluku on jo yli kuusi miljardia.
- Onhan se, mutta eurooppalaisille voi tulla ankea vanhuus.
- Miten niin?
- No kun me olemme vanhoja, kuka silloin maksaa eläkkeet?
- Eli meidän pitäisi hankkia paljon lapsia.
- Niin, tai ottaa nuoria kehitysmaista.
Cantell: Matkalle Eurooppaan (2002)

En tiennyt, että se on mennyt näin pahaksi.

Viime vuosikymmenten koulukirjojen maahanmuuttoa koskevia osuuksia voisi kerätä kaikkien ihailtavaksi. Niissä kun tuntuvat toistuvan kaikki ne pahimmat kliseet, joita kolumneissa ja juhlapuheissa toistellaan. Skannausta peliin, jos teillä on kirjoja tallessa.

[Finka]

Niin-PÄ. Historia, yhteiskuntatieto ja maantieto ovat avainaineita. Matikankirjoihin voidaan väkisin tunkea päälleliimattua diversiteettiä (Ahmedilla on kaksi kamelia, kuinka monta kyttyrää etc.) mutta näissä aineissa lapsille kerrotaan miten asiat ovat.

Matikassa on vielä toivoa. Esimerkiksi Laskutaito 8 haastaa lapset laskemaan maailman väestönkasvun kehitystä, kun vuosikasvu on 1%.

[Emperor]

Lukaisin nopeasti ja ihan hyvältä vaikutti. Kriittistä näkökulmaa kaivataan jatkossakin ja on suotavaa, että painetta lyödään myös akateemisella kentällä, vaikka se ei välttämättä kovin helppoa olekaan. Veikkaisin, että tämä Hannu on kyllä Hommansa lukenut.

"Lopuksi kirja tuo esille sen kuinka tulevaisuuden yhteiskunta mitä todennäköisimmin on vanhusten ja siirtolaisten, kuten Keski-Euroopassa. Tässä kohdin diskurssi on eräällä tapaa determinististä: tulevaisuus on tietynlainen ja siihen ei esitetä vaihtoehtoja."

Tämä on itseänikin ärsyttänyt. Hyvin vittumaista keskustelukulttuurille. Vaikka tietyt väestötieteelliset argumentit tietysti ovatkin päteviä ja tosiakin, niin tästä huolimatta tulevaisuuteen ei pidä suhtautua deterministisesti.

Matkalle Eurooppaan -kirja vuodelta 2002 kertoo kuinka "Euroopan ulkopuolelta muuttaneiden ihmisten sopeutuminen voi olla vaikeaa, koska osa eurooppalaisista pitää vieraiden kulttuurien edustajia uhkana omalle kulttuurilleen. Äärimmäisessä muodossa tämä näkyy rasistisena suhtautumisena maahanmuuttajiin tai jopa heihin kohdistuvana väkivaltana." Tässä kohdassa rasismi, eli rotusorto sekoitetaan kulttuureihin. Toisekseen maahanmuuttajat kuvataan kuin objekteja, joilla on tietyt muuttumattomat arvot ja ominaisuudet, joita eurooppalaiset vastustavat. Kulttuurien välisen vuorovaikutuksen monitahoisuus ja monimutkaisuus yksinkertaistetaan tahdottoman maahanmuuttajan ja uutta pelkäävän eurooppalaisen diskurssiksi.

[Rekku]

Kiinnostava ja herättävä topic. Pitää heti huomenna tutkia jälkikasvun koulukirjoja, olisikohan tuollainen mokutus jo levinnyt ala-asteellekin?

[Kauhea Ihmismäinen Otus]

 
Ei ihme että "meillä" on niin "ylämäkeen vastatuulessa suksilla kesällä"- meininki kun haluamme saada sanomellemme tilaa julkisessa keskustelussa. Aivopesu osataan Pohjois-Korean ulkopuolellakin.

[herranen]

Viime vuosikymmenten koulukirjojen maahanmuuttoa koskevia osuuksia voisi kerätä kaikkien ihailtavaksi. Niissä kun tuntuvat toistuvan kaikki ne pahimmat kliseet, joita kolumneissa ja juhlapuheissa toistellaan. Skannausta peliin, jos teillä on kirjoja tallessa.

Tuo kirja [Maapallo:matkalle Eurooppaan / Cantell ... [et al.] on sikäli jännä, että tuo Cantell on ollut mukana kirjoittamassa mm. maantieteen opettajan käsikirjan joka on myös kurssikirjana yliopistossa. Pitää lukaista kun tulee vastaan ja katsoa mitä tulevaisuuden kansankynttilöille opetetaan [Maailma minussa - minä maailmassa, 2007].

[Alkuasukas]

Dialogi gradun sivulta 49, peruskoulun maantiedon kirja:

- Katsopas Ville tuota ikäpyramidia
- Paksulta näyttää.
- Joo, mutta vilkaisehan sen alaosaa.
- Oho. Onpas se kaventunut. Mitä se tarkoittaa?
- No sitä, että meillä syntyy lapsia aina vain vähemmän.
- Eikö se ole hyvä? Maapallon väkiluku on jo yli kuusi miljardia.
- Onhan se, mutta eurooppalaisille voi tulla ankea vanhuus.
- Miten niin?
- No kun me olemme vanhoja, kuka silloin maksaa eläkkeet?
- Eli meidän pitäisi hankkia paljon lapsia.
- Niin, tai ottaa nuoria kehitysmaista.
Cantell: Matkalle Eurooppaan (2002)

En tiennyt, että se on mennyt näin pahaksi.

Sheisse.... Kuka maksaa eläkkeet ja pyyhkii perseet... Pitää olla valppaana oman jälkikasvun oppikirjojen kanssa ja lukea kaikki etukäteen.

[Lemmy]

Tuo selittääkin niiden koulutyttöjen vajaamieleiset riipustukset sanomalehdissä.

[Haima]

Relatkaa nyt: ketju alkaa vaikuttaa dankoivulaaksomaiselta fasistienmetsästykseltä, nyt vaan metsästetään sanoja kirjoista. Batman-viittaa päälle ja liekinheittimet käteen: polttakaa mokomat sanat, muutoin paha!

[Alkuasukas]

Relatkaa nyt: ketju alkaa vaikuttaa dankoivulaaksomaiselta fasistienmetsästykseltä, nyt vaan metsästetään sanoja kirjoista. Batman-viittaa päälle ja liekinheittimet käteen: polttakaa mokomat sanat, muutoin paha!

I agree to disagree.

[Haima]

Huh huh, tulipa viesti. Mainittakoon offtopiccina, että lähetin äidinkielenopettajalleni
melko nuivan mielipidetekstin, joka oli kumminkin monesta näkökulmasta
pohdittu. Saa nähdä putoaako kurssinumero. Pidetään peukkuja.

Pidetään peukkuja mutta älä välitä jos numero putoaa. Liian moni tässä maailmassa on vaan hiljaa pelätessään itselleen koituvia sanktioita. Ollaan me just sitä mieltä kun ajattelemmekin. Jos muut ei siitä tykkää niin se on sitten heidän murheensa

Eikö teillä ole käyty läpi, mihin arvostelu perustuu? Ei niitä mielipiteitä ole ikinä äikässä arvosteltu, missään ohjeessa, oppaassa tai säädöksessä ei neuvota niin tekemään. Sen sijaan teesiä ja etenkin sen ympärille rakennettuja perusteluita arvioidaan, muun muassa. Jos kuitenkin mielipide on arvioinnin kohteena, laitapa yksärillä opesi nimi.

[Alkuasukas]

Eikö teillä ole käyty läpi, mihin arvostelu perustuu? Ei niitä mielipiteitä ole ikinä äikässä arvosteltu

Oletko laisinkaan tietoinen siitä, miten ihminen tekee päätöksiä? Valtaosa päätöksistä tehdään tunteeseen perustuen (puolison valinta, ostopäätöksen teko jne), joten vaikea on opettajalle vastenmielisestä aiheesta saada hyvää numeroa. Numeron antaminen humanistissa aineissa perustuu kuitenkin vahvasti opettajan omaan mielipiteeseen (aka tunteeseen).

[L. Brander]

Eikö teillä ole käyty läpi, mihin arvostelu perustuu? Ei niitä mielipiteitä ole ikinä äikässä arvosteltu, missään ohjeessa, oppaassa tai säädöksessä ei neuvota niin tekemään. Sen sijaan teesiä ja etenkin sen ympärille rakennettuja perusteluita arvioidaan, muun muassa. Jos kuitenkin mielipide on arvioinnin kohteena, laitapa yksärillä opesi nimi.

No voihan sitä kokeilla kirjoittaa otsikolla Hitler oli oikeassa tai Heikomman aineksen lopullinen leiriratkaisu. Sitten vaan numeroa odottelemaan...

[Haima]

Eikö teillä ole käyty läpi, mihin arvostelu perustuu? Ei niitä mielipiteitä ole ikinä äikässä arvosteltu

Oletko laisinkaan tietoinen siitä, miten ihminen tekee päätöksiä? Valtaosa päätöksistä tehdään tunteeseen perustuen (puolison valinta, ostopäätöksen teko jne), joten vaikea on opettajalle vastenmielisestä aiheesta saada hyvää numeroa. Numeron antaminen humanistissa aineissa perustuu kuitenkin vahvasti opettajan omaan mielipiteeseen (aka tunteeseen).

Puhu ihan omasta puolestasi. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että tunne ohjaa (lähes) kaikkia päätöksiä, mutta nyt kohteena on konkreettinen arviointikohde (teksti), jonka arvioimiseen on olemassa selvät ohjeet. Jos joku ope heittelee numeroita hatusta, sille en voi mitään.

[törö]

Eikö teillä ole käyty läpi, mihin arvostelu perustuu? Ei niitä mielipiteitä ole ikinä äikässä arvosteltu, missään ohjeessa, oppaassa tai säädöksessä ei neuvota niin tekemään. Sen sijaan teesiä ja etenkin sen ympärille rakennettuja perusteluita arvioidaan, muun muassa. Jos kuitenkin mielipide on arvioinnin kohteena, laitapa yksärillä opesi nimi.

No voihan sitä kokeilla kirjoittaa otsikolla Hitler oli oikeassa tai Heikomman aineksen lopullinen leiriratkaisu. Sitten vaan numeroa odottelemaan...

Jos tuolla tyylillä ei huostaanotto irtoa niin ainakin pääsee psykiatriseen hoitoon.

Sen sijaan otsikolla "Stalin oli oikeassa" tai "Luokkapettureiden leiriratkaisu" voisi hyvällä tuurilla saada lisäpisteitä oikeauskoisuudesta.

[John]

Oletko laisinkaan tietoinen siitä, miten ihminen tekee päätöksiä? Valtaosa päätöksistä tehdään tunteeseen perustuen (puolison valinta, ostopäätöksen teko jne), joten vaikea on opettajalle vastenmielisestä aiheesta saada hyvää numeroa. Numeron antaminen humanistissa aineissa perustuu kuitenkin vahvasti opettajan omaan mielipiteeseen (aka tunteeseen).

No ei todellakaan pidä paikkaansa. Jos tunnet jonkun opettajan, joka antaa arvosanoja opiskelijoiden mielipiteiden perusteella, niin tee hänestä välittämösti valitus, sillä tällä tavalla toimiva opettaja ei todellakaan toimi oikein. Itse voin sanoa, että itse olen saanut lukiossa monta kiitettävää arvosanaa esim. nuivista äidinkielen ja englannin esseistä.

[herranen]

Relatkaa nyt: ketju alkaa vaikuttaa dankoivulaaksomaiselta fasistienmetsästykseltä, nyt vaan metsästetään sanoja kirjoista. Batman-viittaa päälle ja liekinheittimet käteen: polttakaa mokomat sanat, muutoin paha!

Onhan tässä se ero, että Koivulaakson äärioikeisto mellastaa anonyyminä netissä, tuulikaapeissa, kadulla ja Danin päässä, joka paikassa kuuluu kaikuja synkältä 30-luvulta ja jos näkyviä fasistisia ulostuloja ei olekaan niin sitten voi aina ruotia piilomotiiveja.

Tässä taas on ihan asiallisen oloinen gradu, jossa käsitellään oppikirjojen asenteellisuutta ja jokainen voi itse käydä tarkistamassa kirjoista mitä pilteille opetetaan eikä tarvitse ollenkaan luottaa salaisiin tietokantoihin niin kuin Danin mallissa.

Jos joku jääkin jumiin pahojen sanojen metsästykseen niin sanoisin, että tässä ketussa ollaan jo lähtökohtaisesti niin paljon vankemmalla pohjalla kuin Koivulaakson projekteissa, että rinnastus ei ole ollenkaan reilu.

[törö]

Oletko laisinkaan tietoinen siitä, miten ihminen tekee päätöksiä? Valtaosa päätöksistä tehdään tunteeseen perustuen (puolison valinta, ostopäätöksen teko jne), joten vaikea on opettajalle vastenmielisestä aiheesta saada hyvää numeroa. Numeron antaminen humanistissa aineissa perustuu kuitenkin vahvasti opettajan omaan mielipiteeseen (aka tunteeseen).

No ei todellakaan pidä paikkaansa. Jos tunnet jonkun opettajan, joka antaa arvosanoja opiskelijoiden mielipiteiden perusteella, niin tee hänestä välittämösti valitus, sillä tällä tavalla toimiva opettaja ei todellakaan toimi oikein. Itse voin sanoa, että itse olen saanut lukiossa monta kiitettävää arvosanaa esim. nuivista äidinkielen ja englannin esseistä.

Kun itse kävin peruskoulua 80-luvulla opettajat eivät edes salailleet, että perskärpäsen arvosanaa tuli korottaa parilla pykälällä ja itsenäisesti ajattelevalta oppilaalta piti vastaavasti ottaa arvosanasta pari pykälää pois. En usko, että peruskoulu on sen jälkeen kovin radikaalisti muuttunut.

[Haima]

Kun itse kävin peruskoulua 80-luvulla opettajat eivät edes salailleet, että perskärpäsen arvosanaa tuli korottaa parilla pykälällä ja itsenäisesti ajattelevalta oppilaalta piti vastaavasti ottaa arvosanasta pari pykälää pois. En usko, että peruskoulu on sen jälkeen kovin radikaalisti muuttunut.

Olisi tietenkin ihan kiva nähdä näitä tekstejäsi, jolloin selviäisi, mikä mielestäsi (tai siis silloisen teinin) mielestä oli itsenäistä ajattelua ja mitä se oikeasti oli. Nämä eivät välttämättä (tai kokemukseni perusteella yleensä) ole sama asia. Mielipiteen ei kuitenkaan tule olla arvioinnin kohteena. Sikäli väittäisin peruskoulun muuttuneen 30 vuodessa, ainakin yläkoulusta jos puhutaan, alakoulua en niinkään tunne.

[mikkoR]

Miksi muuten jankutetaan ikäpyramidista kun minusta se on ennemminkin pötkö? Joskus 100 vuotta sitten se oli pyramidi mutta eipä se siltä enää ainakaan tilastokeskuksen (linkki stat)mukaan näytä, olisiko näillä tutkijoilla vain jäänyt levy jumittamaan jostain syystä?

http://www.stat.fi/tup/verkkokoulu/data/vt/05/08/index.html

E: Minusta ennemmin pitäisi olla huolissaan näistä OIKEISTA ikäpyramideistä kuten mm. linkin kuvassa Angola, siellä se sakki on kohta kusessa ja kuka niiden perseet tulevaisuudessa pyyhkii? Arvaan että valkoinen eurooppalainen.
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Pyramide_Angola.PNG

[Roope]

Globaali vastuu on välttämätöntä lukio-opetuksessa

Lukion tuntijakoehdotuksissa on kaavailtu pakollisten aineiden huomattavaa vähentämistä. Tätä on perusteltu muun muassa oppimismotivaation kohentamisella. Keskustelussa on esitetty näkemyksiä, joissa on vähätelty nykyisten aineiden opiskelun merkitystä ja ehdotettu myös oppikirjojen poistamista opetuksesta.

[...]

Kestävän kehityksen ja globaalin vastuun sisäistäminen ovat tärkeimpiä kaikkien kansalaisten tulevaisuudentaitoja. Koulun oppiaineista etenkin maantiede käsittelee näitä teemoja.

En tarkoita sitä iänikuisen vanhaa käsitystä maantiedon opetuksesta, jossa keskityttiin karttakirjan paikannimien ulkolukuun. Nykymaantiede käsittelee ajankohtaisia aiheita, joita ovat esimerkiksi maapallon ravinnontuotanto, puhtaan veden riittävyys, luonnonvarat ja kestävä talous, arktisten alueiden tulevaisuus, ilmastonmuutos, ihmisoikeudet, monikulttuurisuus, ympäristöriskit, kehitysmaakysymykset ja globalisaatio. Tällaisten teemojen monialainen käsittely on välttämätöntä nykymaailmassa ja siksi maantieteen muuttaminen vapaaehtoiseksi on hyvin lyhytnäköistä.

Toivon painokkaasti, että lukion tuntijaosta päättävät tahot katsovat tulevaisuuteen ja ymmärtävät tieteiden ja taiteiden yleissivistyksen, kestävän kehityksen ja globaalin vastuun välttämättömyyden.

Hannele Cantell
KT, maantieteen
opetuksen dosentti,
oppikirjailija

Kansan Uutiset 8.2.2014

[Uuno Nuivanen]

Kestävän kehityksen ja globaalin vastuun sisäistäminen ovat tärkeimpiä kaikkien kansalaisten tulevaisuudentaitoja.

Minusta alkaa tuntua, että perunan ja nauriin viljelyn sisäistäminen saattaa olla tulevaisuudessa vielä tärkeämpiä taitoja.

[guest11919]

Mielenkiintoista. En ole ollut tietoinen tuosta, miten maantiede laajenee muiden oppiaineiden alueelle. Ymmärrän nyt paremmin niitä ehdotuksia, joiden mukaan esim. historia poistettaisiin lukio-opetuksesta. Mantsa näköjään hoitelee jatkossa nekin aiheet.

Olen välillä pohdiskellut, mihin uskonnon oppisisällöt työnnetään, kun marxilaiset saavat tahtonsa läpi ja uskonto poistetaan opetussuunnitelmasta (aiheet eivät tietenkään poistu - sitä eivät hommankaan taistelevat ateistit ymmärrä, ettei uskonnossa opeteta harjoittamaan uskontoa). Olin ajatellut, että vain maailman uskonnot menisivät maantietoon ja kirkkohistoria menisi historiaan ja etiikka ehkä johonkin uuteen kevytfilosofian tapaiseen oppiaineeseen- tai sitten kansalaistaidon tapaiseen. Kai se sopisi terveystietoonkin, kun sitä on massiiviset kolme kurssia yläkoulussakin. Nehän puhuvat siellä jo valmiiksi mm. abortista.

Mutta sitä en ollut hokannut, että mantsa voi hoidella kaikki aiheet mennen tullen. Jossain vaiheessa sitten aletaan varmasti valitella, ettei riitä aineenhallinta mantsanopettajilla aivan kaikkeen. Ja kas, joku keksii ratkaisun: erotetaan mantsasta maailman uskonnot uskontotiedoksi ja ihmisoikeudet yhteiskuntaoppiin tai etiikka-oppiaineeseen...ympäri käydään, yhteen tullaan. Tai ehkä sittenkin mantsasta poistetaan siinä vaiheessa kaikki maalajit ja merivirrat ja vastaavat, tehdään niistä vaikka uusi oppiaine luonnontieto...

Paikkasin kerran sairastunutta mantsanopettajaa omalla työpaikallani. Lapsukaiset olivat tehneet eri maista tietopaketteja, joita sitten esittelivät muille ryhmän jäsenille. Mantsanopettajan seulasta oli mennyt heittämällä läpi väite, että Ruotsissa olisi luterilaisia 95 % väestöstä. Sanoin siinä heti, ettei voi pitää paikkansa - jos 5 % olisi muslimeja, niin kaikkien ei-muslimien olisi oltava luterilaisia, ja Ruotsi on kuitenkin verraten maallistunut. Mutta hei - mitäs pienistä, merivirrat olivat varmasti kohdillaan. Muut tiedot voi katsoa vaikka tietosanakirjasta vuodelta 1965.

Minusta on ihan hyvä, että opettajilta edellytetään korkeaa koulutusta. Varsinkin nyt, kun opetussuunnitelmaa ollaan viemässä siihen suuntaan, että oppilaiden oma tiedonhaku korostuu ja samalla opiskeltaviin aiheisiin tulee väljyttä, opettajan aineenhallinnan on oltava rautaista, että bongaa välittömästi paikkansapitämättömät tiedot sellaisestakin työstä, joka ei käsittele itselle kaikkein tutuinta asiaa. Kukaan taas ei voi hallita kaikkea, siksi nuo asiat onkin jaettu eri oppiaineisiin.

Ymmärrän toki senkin näkemyksen, että ilmiöt ja niiden syy-seuraussuhteet eivät noudata oppiainerajoja. Itsekin koen usein suurta riittämättömyyden tunnetta, jos vaikka etiikan aihepiirissä keskustelemme ruoan riittävyydestä. En minä lopultakaan ole asiantuntija sanomaan siihen mitään, voiko vaikka luomulla ruokkia maailman. Lääkkeeksi tähän kävisi paremmin eri aineiden opettajien yhteistyö kuin yhden master-oppiaineen luominen.