Tuomas Martikainen: Maahanmuuttopolitiikka ja intressiryhmät

[Roope]

Tämä on tutkija Tuomas Martikaisen viime kesän tekstiä, joka ansaitsee mielestäni hieman huomiota. Maahanmuuttopolitiikan intressi- ja edunsaajaryhmiin viittaaminen kun kuitataan yleensä salaliittohörhöilyksi. Maahanmuuttopoliittista päätöksentekoa ja lainvalmistelua seuranneet tietävät, että tällaisia intressiryhmiä on monia ja ne myös pyrkivät käyttämään lobbausvaltaansa. Maahanmuuttokriittisyys, ei varsinaisena intressiryhmänä, vaan laajana, epämääräisempänä rintamana, on muuttanut asetelmia ja tehnyt poliittisen pelin näkyvämmäksi.

Maahanmuuttopolitiikka ja intressiryhmät

Suomalaisen maahanmuuttopoliittisen keskustelun keskeiset kohteet ovat pakolaiset ja työperusteiset maahanmuuttajat. Nämä ryhmät muodostavat kuitenkin arviolta vain neljänneksen kaikista maahanmuuttajista. Miksi heistä puhutaan?

[...]

Vaikka sekä pakolaisuuteen että työmuuttoon liittyy merkittäviä yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä, niin yhtä lailla niitä on muiden muuttajaryhmien osalla. Lisäksi pelkkien lukumäärien osalta sekä julkisen keskustelun että viranomaistyön painotukset herättävät kysymyksiä. Miksi muista maahanmuuttajista ei juurikaan puhuta?

Yhden näkökulman kysymykseen tarjoaa James Wilsonin malli politiikan eri tyypeistä, joka perustuu eri ilmiöiden sääntelyn hyötyjen ja kulujen epätasaiselle jakautumiselle. Wilsonin mallin neljä ideaalityyppiä ovat intressiryhmä-, asiakas-, yrittäjyys- ja enemmistöpolitiikka.

Intressiryhmäpolitiikassa sääntelyt hyödyt ja kulut kohdistuvat pienelle ryhmälle, kuten esimerkiksi tietylle ammattiyhdistykselle. Asiakaspolitiikassa sääntelyn hyödyt kohdistuvat tietylle eturyhmälle ja sen kulut jakautuvat suurelle ihmisjoukolle.

[...]

Sekä pakolais- että työmuutossa maahanmuutosta seuraavat hyödyt kohdistuvat pienelle joukolle edunsaajia. Pakolaisten osalta näitä ovat vakiintuneet pakolaisjärjestöt, vastaanottokeskukset ja alkuvuosien osalta vastaanottavat kunnat. Työmuutossa hyödyt kohdistuvat yrityksille. Kummassakin tapauksessa merkittävä osa kuluista jakautuu veronmaksajille, jotka kustantavat alkuvaiheessa kaikki pakolaisuudesta aiheutuneet kustannukset ja työmuuttajien osalta muut kuin työantajat tarjoamat palvelut.

Pakolais- ja elinkeinoelämää yhdistävät vahvat etujärjestöt, jotka pyrkivät vaikuttamaan päätöksentekoon omien etujensa kasvattamiseksi. Aivan viime aikoihin saakka ainoa organisoitunut vastavoima on ollut ammattiyhdistysliike, joka on pyrkinyt puolustamaan suomalaisen järjestäytyneet työvoiman asemaa, sillä laajamittaisen työmuuton arvellaan laskevat yleistä järjestäytymisen tasoa ja sitä kautta pidemmällä aikavälillä heikentämään ammattiyhdistysliikkeen asemaa.

1990- ja 2000-lukujen maahanmuuttopolitiikkaa voidaan pitää Wilsonin luokittelujen mukaan lähinnä asiakaspolitiikkana, jossa pakolaisjärjestöt ja -hallinto sekä myöhemmin elinkeinoelämä ovat pyrkineet ajamaan etujansa. Intressipolitiikan sävyjä on ollut enemmän työperusteisessa maahanmuutossa, jossa ammattiyhdistysliike muun muassa onnistui saamaan läpi kahden vuoden siirtymäajan uusille EU-maille vuonna 2004. Näiden toimijoiden äänet ja kiinnostuksen kohteet ovat myös hallinneet suomalaista mediajulkisuutta ja viranomaistoimintaa.

Lokakuusta 2008 lähtien voimistunut maahanmuuttokriittinen liikehdintä toistaa aikaisempaa siltä osin, että se keskittyy sekä pakolaisuuden että työperusteisen muuton – tai ainakin niihin liitettyjen ilmiöiden – vastustamiseen. Lisäksi se korostaa maahanmuuton kuluja ja haittoja. Wilsonin mukaan asiakaspolitiikassa voi käydä näin esimerkiksi kun jonkun ilmiön seurauksia pidetään epätoivottavana. Kriitikoiden myötä julkinen maahanmuuttokeskustelu on muuttunut vastakkainasetteluja korostavaksi asiakaspolitiikaksi ja täten myös mediaa kiinnostavammaksi.

Tuomas Martikainen
Dosentti, FT
Yliopistotutkija, uskontotiede, Helsingin yliopisto

Kommentti - nuorisotutkimuksen verkkokanava

[rähmis]

Sekä pakolais- että työmuutossa maahanmuutosta seuraavat hyödyt kohdistuvat pienelle joukolle edunsaajia. Pakolaisten osalta näitä ovat vakiintuneet pakolaisjärjestöt, vastaanottokeskukset ja alkuvuosien osalta vastaanottavat kunnat. Työmuutossa hyödyt kohdistuvat yrityksille. Kummassakin tapauksessa merkittävä osa kuluista jakautuu veronmaksajille, jotka kustantavat alkuvaiheessa kaikki pakolaisuudesta aiheutuneet kustannukset ja työmuuttajien osalta muut kuin työantajat tarjoamat palvelut.

Pakolais- ja elinkeinoelämää yhdistävät vahvat etujärjestöt, jotka pyrkivät vaikuttamaan päätöksentekoon omien etujensa kasvattamiseksi.

Tässä on aika hyvin saatu pähkinänkuoreen se, mistä oma kriittisyyteni kumpuaa. Miksi pakolaiselämää ajavat vahvat etujärjestöt saavat katsoa omien etujensa perään, mutta minä vailla mitään taustajoukkoja (jos Homman henkinen vertaistukiryhmä lasketaan pois laskuista), en?

[Ernst]

Hyvä kysymys. Maksajataho, veronmaksajat siis, ovat heterogeeninen joukko, josta ei liene tätä asiaa ajamaan.  Ainakaan heidän/meidän järjestönsä ei ole juurikaan profiloitunut maahanmuuttoasioissa.

+

Minua korpeaa jonkin verran, kun media käyttää kritiikittä asianosaisia (pakolaisneuvonta, thors, husein muhammed) jutuissaan asiantuntijoina, usein ainoina asiantuntijoina.

[Pliers]

Sekä pakolais- että työmuutossa maahanmuutosta seuraavat hyödyt kohdistuvat pienelle joukolle edunsaajia. Pakolaisten osalta näitä ovat vakiintuneet pakolaisjärjestöt, vastaanottokeskukset ja alkuvuosien osalta vastaanottavat kunnat. Työmuutossa hyödyt kohdistuvat yrityksille. Kummassakin tapauksessa merkittävä osa kuluista jakautuu veronmaksajille, jotka kustantavat alkuvaiheessa kaikki pakolaisuudesta aiheutuneet kustannukset ja työmuuttajien osalta muut kuin työantajat tarjoamat palvelut.

Pakolais- ja elinkeinoelämää yhdistävät vahvat etujärjestöt, jotka pyrkivät vaikuttamaan päätöksentekoon omien etujensa kasvattamiseksi.

Tässä on aika hyvin saatu pähkinänkuoreen se, mistä oma kriittisyyteni kumpuaa. Miksi pakolaiselämää ajavat vahvat etujärjestöt saavat katsoa omien etujensa perään, mutta minä vailla mitään taustajoukkoja (jos Homman henkinen vertaistukiryhmä lasketaan pois laskuista), en?

Samoin. Tässä olisi ainesta huoneentauluksi.

[Roope]

Miksi pakolaiselämää ajavat vahvat etujärjestöt saavat katsoa omien etujensa perään, mutta minä vailla mitään taustajoukkoja (jos Homman henkinen vertaistukiryhmä lasketaan pois laskuista), en?

Vieläpä niin, että noita etujärjestöjä pyöritetään valtaosin verovaroilla.

[ike60]

Lokakuusta 2008 lähtien voimistunut maahanmuuttokriittinen liikehdintä toistaa aikaisempaa siltä osin, että se keskittyy sekä pakolaisuuden että työperusteisen muuton – tai ainakin niihin liitettyjen ilmiöiden – vastustamiseen. Lisäksi se korostaa maahanmuuton kuluja ja haittoja. Wilsonin mukaan asiakaspolitiikassa voi käydä näin esimerkiksi kun jonkun ilmiön seurauksia pidetään epätoivottavana. Kriitikoiden myötä julkinen maahanmuuttokeskustelu on muuttunut vastakkainasetteluja korostavaksi asiakaspolitiikaksi ja täten myös mediaa kiinnostavammaksi.

Kommentti - nuorisotutkimuksen verkkokanava

Kirjoituksen alussa oli osuvaa analyysiä kuten täällä muut ovat todenneetkin. Tämä kappale kuitenkin tökkii. Omassa pääkopassani tapahtuva maahanmuuttokriittinen liikehdintä ei vastusta lakien puitteissa tapahtuvaa työperusteista maahanmuuttoa eikä isommin aitoa pakolaisuuttakaan. Vastustan maamme tekemistä houkuttelevaksi sosiaaliturvaperusteiselle maahanmuutolle mm. Euroopan anteliaimpiin kuuluvan rahallisen tuen ja ilmaisen perheenyhdistämisen muodossa sekä Euroopan ylivoimaisesti löysimpiä humanitaarisen, toissijaisen jne. oleskeluluvan käytäntöjä.

On olemassa - joskaan ei juuri tällä forumilla - maahanmuuttokriittistä liikehdintää joka korostaa maahanmuuton hyviä puolia (todellisia tai kuviteltuja), ja haluaa Suomen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan löysentämistä entisestään. Yleensä kritiikki kuitenkin korostaa parannusta kaipaavia asioita - se on kritiikin päätehtävä.

[Vasarahammer]

Yllätyin positiivisesti tavasta, jolla Tuomas Martikainen oli havainnut maahanmuuttokeskustelun ja -politiikan olennaiset piirteet. En olisi uskonut.