2010-11-16 Opettajalehti: Pääkirjoitus - Jokaisen koulun oltava monikulttuurinen

[Jack]

Monikulttuurisuutta hokevat viralliset tahot eivät taida tietää, että käsite "monikulttuurisuus" on alkanut jo kuulostaa huonolta vitsiltä tavallisen kansan keskuudessa. Jo pelkkä monikulttuurisuuden määritteleminen tuottaa ongelmia. Mitä se loppujen lopuksi on?

Kun virallisten tahojen julkaisemia dokumentteja katselee, sieltäkään ei oikein saa selkeää vastausta kysymykseen, mitä on monikulttuurisuus. Käsitettä hoetaan kuin "ystävyyttä ja yhteistyötä" Kekkosen aikaan. Vaaditaan, että lapsia pitää kasvattaa monikulttuurisuuteen, ja sitä pitää lisätä niin päiväkodeissa, kouluissa kuin vanhainkodeissakin. Monikulttuurisuudesta on tullut ikään kuin valtion virallinen uskonto. Se sopii uskonnoksi senkin takia, että se on tarpeeksi epämääräinen ja moniselitteinen eikä oikeastaan mitään. Siihen uskomiseen vaaditaan aitoa uskoa, sillä järjen avulla se ei avaudu.

Ja miksi sellaisistakin kouluista yritetään nyt tehdä monikulttuurisia, joissa ei edes ole maahanmuuttajataustaisia oppilaita? Miten se on edes mahdollista? Jos vieraiden kulttuurien tuntemusta halutaan lisätä, mikä ei sinänsä ole huono asia, eikö sitä voi vain yksinkertaisesti opettaa niin kuin opetetaan maantiedettä ja uskontoa ja biologiaa? Tarvitaanko tähän jokin monikulttuurisuuden tapainen ideologia?

"Aktiivinen eurooppalaisuus vaatii meiltä avoimuutta ja kunnioitusta erilaisia kulttuureita, kieliä ja katsomuksia kohtaan", kirjoitetaan opetushallituksen julkaisemassa oppaassa "Kohti  monikulttuurista koulua".  Päämäärän tulee oppaan mukaan olla seuraava: "Opetuksen avulla tuetaan oppilaan monikulttuurisen identiteetin rakentumista."

Lähtökohta näyttää siis olevan, että oppilaiden identiteetti on muuttumassa monikulttuuriseksi, ja tätä muutosta on opetuksen avulla tuettava. Haluavatko lapset todellakin monikulttuurisen identiteetin? Haluavatko lasten vanhemmat tätä?

Nykyajan maailmassa nuoret ovat jo luonnostaan kansainvälisempiä kuin aikaisemmin. Internetin ansiosta maailma on pienentynyt. Ihmisillä on ulkomaisia nettituttavia. Nuoret tekevät kielimatkoja ja vaihto-oppilasmatkoja eri puolille maailmaa, ja yleensäkin ulkomailla matkustellaan enemmän kun aikaisemmin. Kulttuurien tunteminen ja kulttuurien väliset yhteydet vahvistuvat automaattisesti ilman koulun antamaa monikulttuurisen identiteetin vahvistamisaivopesua.

Herää epäilys, että monikulttuurisuuden pakkosyöttämisessä on kyse jostakin muusta kuin mitä annetaan ymmärtää. Kyse ei selvästikään ole siitä, että suomaiset haluttaisiin saada avoimemmin ymmärtämään ja hyväksymään ruotsalainen kulttuuri tai saksalainen kulttuuri tai ranskalainen kulttuuri tai italialainen kulttuuri tai venäläinen kulttuuri. Näiden maiden kulttuurithan ovat käytännössä meidän kulttuuriamme eli eurooppalais-kristillistä länsimaista kulttuuria. Suomalainen kulttuuri on monilta osin tuontitavaraa Ruotsista, Saksasta ja Venäjältä, joista on tullut monenlaisia vaikutteita aina uskonnosta ja kirjakielestä ja armeijan rakenteesta alkaen. Suomalaisia on ollut kautta aikojen näissä maissa opiskelemassa ja tekemässä taidetta eli perehtymässä paikalliseen kulttuuriin. Televisio ja elokuvat puolestaan ovat napanuora, joka kytkee Suomen ja muut eurooppalaiset maat amerikkalaiseen kulttuuriin.

Monikulttuurisuudessa on selvästikin kyse siitä, että suomalaiset halutaan saada hyväksymään ja kunnioittamaan joitakin sellaisia kulttuuripiirteitä, joita he eivät luonnostaan hyväksyisi ja kunnioittaisi, koska ne ovat ristiriidassa vallitsevien länsimais-kristillisten arvojen kanssa. Tästähän monikulttuurisuudessa täytyy olla kyse. Mistä tällainen muutos virallisissa asenteissa johtuu?

Ongelma on se, että jotkut vieraat kulttuuriperinteet ovat jo lähtökohtaisesti ristiriidassa länsimaisen ajattelun kanssa. Euroopassa ei ole totuttu kunniamurhiin eikä edes sen tyyppiseen miehisen kunnian käsitteeseen, jota kunniamurhat edustavat. Euroopassa ei ole myöskään totuttu naisten alistamiseen, mikä on oleellinen osa eräitä vieraita kulttuureita. Eikä Euroopassa ole totuttu sen tyyppiseen uskonnolliseen suvaitsemattomuuteen ja uskonnon poliittisiin ulottuvuuksiin, mikä eräissä kulttuureissa on arkipäivää. Euroopassa tällaiset asiat olivat ajankohtaisia joskus 1600-luvulla, mutta vuosisatojen aikana sivistystaso on saatu kovalla työllä nousemaan, ja näistä asioista on päästy eroon. Ihmiset ovat alkaneet ajatella vapaamielisemmin.

Monikulttuurisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että nyt eurooppalaisten pitää yhtäkkiä alkaa hyväksyä samoja taantumuksellisia tapoja, joista Eurooppa itse on onnistunut pääsemään eroon jo satoja vuosia sitten. Nyt nämä asiat eivät enää edustakaan taantumusta ja pimeää keskiaikaa, koska ne kuuluvat vieraiden ei-eurooppalaisten kansojen kulttuuriin. Ei tästä mitään tule.

[normi]

Jos vieraiden kulttuurien tuntemusta halutaan lisätä, mikä ei sinänsä ole huono asia, eikö sitä voi vain yksinkertaisesti opettaa niin kuin opetetaan maantiedettä ja uskontoa ja biologiaa?

Kait ymmärrät, että vieraista/toisista kulttuureista, kun niitä opetetaan, kerrotaan vain positiivista ja hyvää ja ylistävää ja rikastavaa, mitään totuuttahan ei aiota kertoa.

[/quote]Ei tästä mitään tule. [/quote]

Toivottavasti ei.

Järki on jotenkin joiltakin kadonnut kokonaan tämän asian tiimoilta. Suvaitseminenhan on oikeasti positiivinen asia, mutta suvaitsemattomien kulttuurien suvaitseminen ja suoranainen ihainnointi on tehnyt suvaitsevaisuudesta itsensä irvikuvan. Suvikset ovat pilanneet koko käsitteen ja seurauksena nuoriso tulee pitämään suvaitsevaisuutta negatiivisena asiana, koska se mielletään sumutukseksi ja kusetukseksi näin nuorison kielellä. Suvaitsevaisuuden vastakohdaksihan on myös nostettu maahanmuuttokriittisyys ja isänmaallisuus. Oikeastihan vastakohdan pitäisi olla vain ja ainoastaan suvaitsemattomuus. Eli suvaitsevaisuusmonikulttuurisuuspropaganda on täynnä shittiä, jonka kyllä nuorisokin huomaa, joten ongelmia kasaantuu väkisinkin.

[Anti-Utopisti]

Monikulttuurisuudesta on tullut ikään kuin valtion virallinen uskonto. Se sopii uskonnoksi senkin takia, että se on tarpeeksi epämääräinen ja moniselitteinen eikä oikeastaan mitään. Siihen uskomiseen vaaditaan aitoa uskoa, sillä järjen avulla se ei avaudu.

Luultavasti tämä ilmiö on pohjimmiltaan peräisin 1800-luvulta, jolloin länsimaissa muodostui ns. poliittisia uskontoja:

"Key qualities often (not all are always strongly present) shared by religion (particularly cults) and political religion include

* Structural

o differentiation between self and other, and demonisation of other (in theistic religion, the differentiation usually depends on adherence to certain dogmas and social behaviours; in political religion, differentiation may be on grounds such as nationality, social attitudes, or membership in "enemy" political parties, instead)
...
o a desire to control education, in order to ensure the security of the system

* Belief

o a coherent belief system for imposing symbolic meaning on the external world, with an emphasis on security through purity
o an intolerance of other ideologies of the same type
o a degree of utopianism
o the belief that the ideology is in some way natural or obvious, so that (at least for certain groups of people) those who reject it are in some way "blind"
o a genuine desire on the part of individuals to convert others to the cause
o a willingness to place ends over means - in particular, a willingness to use violence and fraud
o fatalism - a belief that the ideology will inevitably triumph in the end"

http://en.wikipedia.org/wiki/Political_religion#Aspects_of_political_religions

Uusille lukijoille suosittelen Eric Voegelinin ja Michael Burleighin parhaita kirjoituksia poliittisten uskontojen perusluonteesta. Vaikka tämä voi tulla joillekin Suomen poliittiseen järjestelmään edelleen luottaville lukijoille järkytyksenä, niin mikäli vertaamme monikultturismia ylläoleviin poliittisen uskonnon kriteereihin, alkaa vaikuttaa näiden lähes sataprosenttisen yhteneväisyyden pohjalta siltä, että sekä monikultturismi että massamittaisen maahanmuuton edistäminen ovat erään Suomen poliittisessa eliitissä laajalle levinneen uskonlahkon hankkeita. Niinpä poliitikkojen julistaman suvaitsevaisuus- ja maahanmuuttoliturgian tarkoituksena (kuten myös paljonpuhuttu Unicef-video?!) ei ilmeisesti olekaan edistää ihmisten hyvinvointia täällä oikeassa reaalimaailmassa, vaan niillä ovat äärimmäisen synkät tarkoitusperät, jotka voivat jatkuessaan aiheuttaa Suomessa yhtä valtavaa tuhoa kuin natsismi ja kommunismi aiheuttivat 1900-luvulla.

Lähtökohta näyttää siis olevan, että oppilaiden identiteetti on muuttumassa monikulttuuriseksi, ja tätä muutosta on opetuksen avulla tuettava. Haluavatko lapset todellakin monikulttuurisen identiteetin? Haluavatko lasten vanhemmat tätä?
...
Herää epäilys, että monikulttuurisuuden pakkosyöttämisessä on kyse jostakin muusta kuin mitä annetaan ymmärtää.

Poliittisiin uskontoihin hurahtaneiden ja sosiaalistettujen kannattajien käsitys asiallisesta toiminnasta on erilainen kuin epäpoliittisilla ihmisillä. Esimerkiksi heidän käsityksensä totuudessa pysymisestä ja kasvatuksen tavoitteista ovat aivan erilaisia. Loppujen lopuksi poliittisen uskonnon kannattajat taitavat toimia aina sen mukaan, miten uskonnon kulloisetkin ylipapit heitä ohjastavat. Kysymys on siis lahkomentaliteetista.

Yksi näistä poliittisista uskonnoista muodostui sosialismin ympärille. Jossain vaiheessa toisen maailmansodan lopun ja 1990-luvun välillä sosialismin ylipapit sitten ilmeisesti ottivat tavoitteekseen länsimaiden ja ehkäpä muunkin maailman monietnistämisen. Kts. esimerkiksi sosialistisen internationaalin ex-presidentti António Guterresin lausunto:

"The official, António Guterres, who was in Paris for a debate on the effects of global warming on migration, expressed concern about opinion polls showing a growing intolerance toward foreigners across the Continent and warned that rising unemployment would probably amplify the hostility.
...
'All our societies will become multiethnic, multireligious and multicultural,' he said, 'whether we like it or not.'"

Lähde: Katrin Bennhold & Caroline Brothers: E.U. Urged to Open Doors to Migrants

http://www.nytimes.com/2009/12/15/world/europe/15iht-migrants.html

Artikkelin teksti löytyy myös seuraavasta linkistä:

http://www.americanpatrol.com/CIS_NEWS/2009/091215.html

Tämä António Guterresin väite maailman maiden väistämättömästä monietnistymisestä tuskin perustuu mihinkään objektiiviseen tulevaisuusskenaarioiden analyysiin, vaan lienee pikemminkin samanlainen sosialistisen epistemologian oikku kuin sosialistien aikaisempi väite kapitalismin romahtamisen väistämättömyydestä. Vaikka mm. EU:n geopoliittinen kestämättömyys ja talouskriisin laajuus vakuuttanevat pian epäpoliittiset ihmiset epäsuorasti myös länsimaiden marttyyrihenkisen monikultturismin järjettömyydestä, niin piintyneimpien sosialistien luopuminen monikultturismista voinee tapahtua vain heidän oman prosessinsa ja aikataulunsa mukaan - jos ollenkaan. Eiväthän kaikki sosialistit liene menettäneet toivoaan vielä edes neuvostokommunisminkaan suhteen.

Itse asiassa väite siirtolaisvirtojen väistämättömyydestä sekä väite massamaahanmuuton arvostelun linkittymisestä lamaan ja rasismiin ovat nekin käsittääkseni suoranaista huiputusta, jonka ainoana tarkoituksena on kampittaa monietnisen utopiavision vastustajat. Kuten jo yllä vihjasin, monien sosialistien käsitys totuudessa pysymisestä eroaa epäpoliittisten ihmisten käsityksestä.

Kun virallisten tahojen julkaisemia dokumentteja katselee, sieltäkään ei oikein saa selkeää vastausta kysymykseen, mitä on monikulttuurisuus. Käsitettä hoetaan kuin "ystävyyttä ja yhteistyötä" Kekkosen aikaan. Vaaditaan, että lapsia pitää kasvattaa monikulttuurisuuteen, ja sitä pitää lisätä niin päiväkodeissa, kouluissa kuin vanhainkodeissakin.

Monien sosialistien toivomaan länsimaiden monietnistämisen kokonaispakettiin kuuluu kouluissa tuputettava monikulttuurisuusliturgia aikaisemman rauhankasvatuksen ja kansainvälisyyskasvatuksen tilalla, jossa oppilaille tyrkytetään varsin omituisia uskomuksia länsimaiden tulevaisuuskehityksen luonteesta (väistämätön monietnistyminen) ja länsimaalaisten syyllisyydestä (ihmisoikeudet estävät siirtolaisuuden kontrolloinnin).

Monikulttuurisuutta hokevat viralliset tahot eivät taida tietää, että käsite "monikulttuurisuus" on alkanut jo kuulostaa huonolta vitsiltä tavallisen kansan keskuudessa. Jo pelkkä monikulttuurisuuden määritteleminen tuottaa ongelmia. Mitä se loppujen lopuksi on?

Ikävä kyllä länsimaalaiset tavikset ovat olleet aivan puolustuskyvyttömiä poliittisten uskontojen kulloistenkin päähänpistojen suhteen jo 1800-luvulta lähtien. Tämä johtuu luullakseni siitä, että länsimaalaisessa ajattelussa erotetaan politiikka omaksi lohkokseen, jossa on sallittua käyttää ainoastaan epärationaalisia ajattelun ja organisoitumisen muotoja. Vaikka esimerkiksi oman taloutensa suunnittelussa useimmat länsimaalaiset eivät ikinä suostuisi toimimaan vastaavalla tavalla, niin politiikassa heillä on tapana liittyä valtavalla mekastuksella heti ensimmäisen vastaantulevan pikkuführerin lahkoon, jotka poikkeuksetta ovat täysin tietämättömiä aidon vastarinnan organisoimisen lainalaisuuksista. Näin organisoinut vastarinta kulloistakin poliittisten uskontojen päähänpistoa vastaan ei ole päässyt alkua pidemmälle.

Monikulttuurisuudessa on selvästikin kyse siitä, että suomalaiset halutaan saada hyväksymään ja kunnioittamaan joitakin sellaisia kulttuuripiirteitä, joita he eivät luonnostaan hyväksyisi ja kunnioittaisi, koska ne ovat ristiriidassa vallitsevien länsimais-kristillisten arvojen kanssa.
...
Ongelma on se, että jotkut vieraat kulttuuriperinteet ovat jo lähtökohtaisesti ristiriidassa länsimaisen ajattelun kanssa.
...
Monikulttuurisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että nyt eurooppalaisten pitää yhtäkkiä alkaa hyväksyä samoja taantumuksellisia tapoja, joista Eurooppa itse on onnistunut pääsemään eroon jo satoja vuosia sitten. Nyt nämä asiat eivät enää edustakaan taantumusta ja pimeää keskiaikaa, koska ne kuuluvat vieraiden ei-eurooppalaisten kansojen kulttuuriin. Ei tästä mitään tule.

Luullakseni myös monikultturismin vastustamisessa olemme toistaiseksi länsimaissa vielä nollapisteessä, eikä nykyisillä vastarinnan muodoilla saavutettane ikinä mitään edistystä. Esimerkiksi monikultturismi täytyisi mielestäni opetella näkemään osakekuplien tavoin aatehistoriallisena prosessina tai voimamomenttina eikä suinkaan jonkinlaisena arvokeskusteluna hyvän yhteiskunnan luonteesta kuten vaikkapa islam-kritiikissä liian usein tapahtuu. Suorana korollaarina tästä hypoteesistani voimme päätellä, että mm. keskustelu islamin soveltumisesta länsimaihin lienee ajanhukkaa, koska monikultturismissa on kysymys länsimaiden poliittisen ajattelun sairaudesta (so. poliittisten uskontojen paradigmasta), joka ei liity länsimaiden ulkopuolisiin ilmiöihin ja arvomaailmoihin kuten islam. Jos ja kun länsimaalaiset eivät pysty tunnustamaan itselleen, että nimen omaan länsimaalainen politiikanteon paradigma on se kohde, joka kaipaisi lisää yritysmaailman kaltaista ajattelua ja organisoitumista toimiakseen, niin emme voi edes päästä kiinni massamaahanmuuton myötä syntyneeseen ongelmavyyhtiin.

Niinpä myös sosialistien, ex-sosialistien ja heidän myötäjuoksijoidensa vaatima monikultturismin tuputus kouluissa voinee jatkua länsimaissa ilman vastarintaa siihen asti, kunnes se omalla painollaan menettää ajankohtaisuutensa jonkin länsimaiden valtavan kriisiaikakauden seurauksena.


[email protected]

[Roope2]

Naulan kantaan Jack !

Eli minulla ei saisi käsitemaailmassani olla asioita, mitkä tuntuisivat vastenmielisiltä. Ja sen jälkeen minut pantaisiiin maksumieheksi niihin asioihin, jotka ennen tuntuivat vastenmielisiltä.

[KalleK]

Aika totalitaarisen yhteiskunnan toimintamalliltahan tuo vaikuttaa että kaikkien koulujen olisi oltava monikulttuurisia. Vaihtoehtoja ei anneta.
Onneksi Suomessa ei sentään (vielä) ole koulupakkoa, vain oppivelvollisuus. Luulenpa, että kotiopetus tulee sangen muodikkaaksi vielä lähivuosina ainakin Helsingissä. Siinä ilmainen bisnesvinkki Homman touhupettereille! Kyllä lapsistaan välittäviä maksukykyisiä perunaneniä melkoisen paljon löytyy.
Voihan se tietysti olla, että siinä tapauksessa jos kotiopetuksesta uhkaa tulla liian suosittua, niin pakolliseen opintosuunnitelmaan otetaan monikulttuurisuuden opinnot. Johon kuuluu työharjoittelun omaisesti ajan viettoa kultamunien kanssa.