YLE: Peruss. ja vihreät yhtä mieltä: Isät kotiin lastenhoitoon

[pallopaa]

Usein napit vastakkain asettuneet perussuomalaiset ja vihreät ovat ainakin yhdessä asiassa samaa mieltä. Molemmat puolueet vaativat, että Suomessa otettaisiin lastenhoidossa käyttöön niin sanottu 6+6+6-malli, joka ohjaisi molemmat vanhemmat jäämään puoleksi vuodeksi vauvan kanssa kotiin.

- Työpaikoilla suhtaudutaan yhä kielteisemmin isien kuin äitien jäämiseen hoitovapaalle, asenteet ovat hyvin perinteisiä. 6+6+6-malli kannustaisi myös isiä jäämään kotiin hoitamaan lapsiaan, linjasi perussuomalaisten kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner eduskunnan lähetekeskustelussa.

- Koska nyt vain seitsemän prosenttia isistä jää hoitovapaalle, ansaitsevat molemmat vanhemmat korvamerkityn osan vapaista, vihreiden kansanedustaja Heli Järvinen muotoili.

Kuutosmallia kannattavat eduskuntapuolueista myös Vasemmistoliitto ja RKP. Sitä vastoin kristillisdemokraatit vastustavat mallia, suurimmilla puolueilla ei ole vielä yksiselitteistä kantaa.

Mallin vastustajat pelkäävät sen koituvan kalliiksi, mutta puolustajat korostavat sen tasaavan vanhemmuuden kustannuksia nais- ja miesvaltaisilla aloilla.

Kuutosmallin kannattajat uskovat, että isille korvamerkitty hoitovapaa on ainut keino patistaa myös usein perheen parempipalkkainen puoliso jäämään kotiin.

Isät ovat viime vuosina yhä yleisemmin jääneet lyhyelle isyysvapaalle, mutta vain murto-osa isistä ottaa pitkää, palkatonta vanhempainvapaata.

6+6+6-mallissa kuusi kuukautta vanhempainvapaista kuuluisi synnyttäneelle äidille, toinen kuusi kuukautta toiselle vanhemmalle ja yhden puolivuotiskauden vanhemmat voisivat jakaa keskenään.

Perhevapaiden uudistamisesta keskusteltiiin eduskunnassa torstaina. Hallitus antoi nyt ensimmäistä kertaa eduskunnalle selonteon naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta.

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/11/perussuomalaiset_ja_vihreat_yhta_mielta_isat_kotiin_lastenhoitoon_2153167.html?origin=rss

[junakohtaus]

Öö tota.... ei kai tossa sanottu että ne vapaat tarttee pitää siinä järjestyksessä, että äiti 6 kk, isä 6 kk ja sitten katsotaan 6 kk?

Tolla systeemillähän äiti voi olla kotona vuoden ja sen jälkeen isä puoli vuotta.

[JR]

Sitäpaitsi 666 on pedon merkki, vihreistä sen hyvin uskonkin, mutta että katolisjohtoiset persutkin....

[junakohtaus]

Voin mä väärässä olla, ei siinä mitään. Noin mä kuitenkin olen tähän mennessä käsittänyt.

[JR]

Alle vuoden ikäisen lapsen pääasiallista hoitajaa ei saisi vaihtaa, sanoo prof. Liisa Keltinkangas-Järvinen.

[pw]

blaa, blaa, blaa

Yhtään lisää lomia ei tule eikä saakaan tulla. Päinvastoin, jengi pitäisi saada tekemään lisää töitä.

Isyysloma on nk. ylellisyyttä johon ei tässä taloudellisessa tilanteessa ole varaa. Nykyinenkin kolmiviikkoinen pitäisi meinaan kiireen vilkkaa poistaa. Näitä juttuja voi pohdiskella silloin kun taloudellinen tilanne moisen ylellisyyden mahdollistaa. Nyt ja lähitulevaisuudessa ei mahdollista.

Mutta ainahan maailmaan puhetta mahtuu.

[VeePee]

Olisi aivan loistavaa jos puoli vuotta vanhempainvapaasta olisi korvamerkitty isälle. Nykyisen käytännön vallitessa isän on hankalaa (mahdotonta) jäädä kotiin lasta hoitamaan, koska äidit tuppaavat kuvittelemaan olevansa lapsille jotenkin tärkeämpiä kuin isät. Kannatan lämpimästi vanhempainvapaan puolittamista vanhempien kesken.

[JR]

Lasten kasvatus on lempiaiheitani, kolme lasta olen kasvattanut ja viimeisen kanssa vielä taistellaan. Usein nuorin onkin se vaativin. Meillä vaimo luopui yliopistourasta ja oli viisitoista vuotta kotona lasten kanssa. Tulokset ovat ihan kirjaimellisestikin "tähtitieteellisen" hyvät. Kun lasten hyväksi luovutaan jostain, niin luovutaan sitten kunnolla. Taloudellisessa mielessä katastrofi, mutta leivässä on pysytty, ei ole tarvinnut tinkiä lasten harrastuksista, omista kyllä.

[Elisa]

Kaikenlaista! Jo tuon mallin nimi yksistään kertoo sen olevan saatanasta.

[VeePee]

Molemmat ovat yhtä tärkeitä. Mutta ensimmäisen vuoden aikana äidit ovat tärkeämpiä. Se on luonnon luoma tilanne jota ei mikään ideologinen tavoitteenasettelu muuta mihinkään.

Höpöhöpö. Tämä pitää paikkansa vain selaisessa tilanteessa, että imettäminen on välttämättömyys lapsen hengissä säilymiselle, eli on nykyisin relevanttia vain kehitysmaissa. Täällä länsimaailmassa äiti voi pumpulla plöräyttää maidot talteen. Lisäksi yhä useampi lapsi juo rintamaidon ohella/sijasta teollisesti valmistettua korviketta. Äidin tärkeämmän roolin illuusio juontaa juurensa menneistä ajoista. Tuskin kukaan nykyään tosissaan alka väittämään, että nainen jotenkin luontaisesti olisi miestä kyvykkäämpi hoitamaan lapsia/vauvoja/vastasyntyneitä.

[JR]

Kyvykkyydestä tiedä, mutta äidin ja lapsen yhteys on luonnonlaki. Isän merkitys korostuu vasta isompien lasten kohdalla.

[Jouko]

Kai se ehjässä perheessä loogisesti ratkaistaan näin:
Isompipalkkaisempi, enemmän ansiotöitä ja uraansa tekevä puolisko luovuttaa vanhemmuusloman pienempipalkkaiselle. Tässä sukupuolineutraalius on enemmän kuin paikallaan.
Kuitenkin biologis-henkisistä syistä äiti on aina ollut se, joka jää kotiin lapsen syntyessä. Näin lapsi leimautuu äitiinsä(äidinkieleen) joka on äänensä puolesta se tutumpi koska kohtu. Näitä asioita ei muutella kulloisenkin poliitis-ideologisen trendin mukaan.

[Ur-ho-man]

blaa, blaa, blaa

Isyysloma on nk. ylellisyyttä johon ei tässä taloudellisessa tilanteessa ole varaa. Nykyinenkin kolmiviikkoinen pitäisi meinaan kiireen vilkkaa poistaa.

Montakos pilttiä parahimman pw:n jaloissa pyörii? Jos isyysloma haluttaisiin aikuisten oikeasti poistaa vedoten säästöihin niin ainakin omissa prioriteeteissani aika moni asia on isyyslomien alapuolella. Säästetään nyt vaikka aluksi vastaanottokeskusten menoissa, turvisten tuissa ja kehitysavussa. Sen jälkeen vaikka kaikenmaailman torkkupeitoissa.

Yhteiskunnan tulee tukea kansalaistensa lisääntymistä, se on verevän valtion ja kulttuurin jatkuvuuden elinehto. Lienemme tästä samaa mieltä?

[Ur-ho-man]

Kuitenkin biologis-henkisistä syistä äiti on aina ollut se, joka jää kotiin lapsen syntyessä. Näin lapsi leimautuu äitiinsä(äidinkieleen) joka on äänensä puolesta se tutumpi koska kohtu. Näitä asioita ei muutella kulloisenkin poliitis-ideologisen trendin mukaan.

Tuohon ei ole kovasti lisättävää. Biologia on biologiaa, se ei siitä miksikään muutu vaikka puolueohjelmassa lukisi muuta.

[Pyry Aho]

Tasa-arvon kannalta on äärimmäisen tärkeää että isällä on yhtäläiset oikeudet vanhempainlomaan.

Olisi myös kiva saada jotain linkkiä tuohon väittämään ettei lapsi kaipaa isäänsä tippaakaan ennen about ensimmäistä ikävuotta. Entäs jos isä kaipaa lastaan?

Biologia on yksi perustelu, mutta sillä ei ole nyky-yhteiskunnassa enää merkitystä lainsäädännön kannalta - tai siis ei saa olla. Mahdollisuuksien rajoittaminen biologiaan vedoten on vastoin yhdenvertaisuuslakia - milloin voidaan vedota biologiaan valkoisten/mustien oikeuksien rajoittamisessa?

Kuitenkin biologis-henkisistä syistä äiti on aina ollut se, joka jää kotiin lapsen syntyessä. Näin lapsi leimautuu äitiinsä(äidinkieleen) joka on äänensä puolesta se tutumpi koska kohtu. Näitä asioita ei muutella kulloisenkin poliitis-ideologisen trendin mukaan.

1) mitkä ovat nämä "biologis-henkiset" syyt? Lähde kiitos.
2) Mitä ihmettä sinä oikein höpötät leimaantumisesta äidinkieleen?
3) "joka on äänensä puolesta se tutumpi koska kohtu." Mitä ihmeen väliä tällä on? Lähde tutkimukseen kiitos.

[Luotsi]

Vaihtoehtona toisin pöytään amerikkalaismallisen 0+3 (palkattomana) mallin.

[JR]

Ei jumalaare, on maailma mallillaan, jos pienen lapsen ja äidin välisestä erityisasemasta tarvitaan tieteellistä näyttöä...

[Koskela Suomesta]

Kyvykkyydestä tiedä, mutta äidin ja lapsen yhteys on luonnonlaki. Isän merkitys korostuu vasta isompien lasten kohdalla.

Ehdottomasti samaa mieltä. Aika usein isän merkitys alkaa äkisti kasvaa siinä noin vuoden kieppeillä kun puheenkehitys ja liikkuminen alkavat edetä harppauksin. Äiti ei jää tuolloin syrjään mutta tilanne muuttuu niin, että isä on aivan kuin jonkinlainen lähikehityksen vyöhykkeen tavoite tai motivaattori, jota kohti lapsi pyrkii niin kielen, eleiden, liikkumisen kuin muunkin huomion ja läheisyyden hakemisen keinoin. Juuri tuota pidän isään liittyvänä herkkyysjaksona.

Isän merkitys tuntuu vain kasvavan lasten kasvaessa. Tuonne kuuteen - seitsemään ikävuoteen se isä on sellainen hyvä olla olemassa, leikkikaveri jne., mutta mitä olen omiani havainnoinut ja kavereiden kanssa miettinyt, niin tuosta alkaen isän rooli on yhä tärkeämpi.

Hän on tasapainottaja nuoruuden ja nuoren aikuisen myrskyissä, tuki ja varmuus siitä että joku auttaa kun omat voimat eivät riitä, opettaja elämän tylyistä asioista ylipääsemisessä, tsemppaaja ja valmentaja, neuvoja ja rohkaisija. Näitä juttuja eivät äidit yleensä hoida siten kuin isät ne hoitavat, eikä näissä asioissa näköjään äidiltä tukea niin paljoa etsitäkään.

Tai kai etsitään jos sitä isää ei ole, mutta saadaanko sitä ja millaista... erityisesti yksinhuoltajien pojat tuntuvat olevan hukassa tässä suhteessa, mutta niin tytötkin, eri tavalla. Nykyisin haistan heti ilman isää kasvaneet lapset ja nuoret, he ovat erilaisia... irrationaalisia, omituisella tavalla epävarmoja ja äkkivääriä reaktioissaan.

Itse olen ainakin kokenut että mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä enemmän heillä on asiaa minulle ja tarvetta läsnäolololleni. Kun he olivat pieniä olin kyllä paikalla, mutta se riitti, se läsnäolo, nyt ei enää riitä, äiti on enemmän nyt se läsnäolija, minä se jolta apua haetaan aktiivisesti kun tarve on.

Siksi vituttaa aivan täysillä nämä lässyttäjien jutut isistä ja miehistä. En tunnista itseäni enkä KETÄÄN miestä tai isää jonka tunnen. En vanhempaa tai nuorempaa.

[Hommelitäti]

Mikäli tämä vanhempainvapaamalli on todellakin tarkoitus toteuttaa siten, että isä jää kotiin lapsen 7-12 kuukausien väliseksi ajaksi, kaikki imetyssuositukset voidaan heittää romukoppaan. Ihme, elleivät mallin ehdottelijat ole jo saaneet imetystukiyhdistyksiltä ja muilta luonnonmukaisen lapsenhoidon kannattajilta ripulivaipantuoksuisia terveisiä.

Itse imetin esikoistani lähes vuoden, toista lastani pakottavista syistä valitettavasti vain vajaa kolme kuukautta ja kolmatta lastani lähemmäs puolitoista vuotta. Pitkään imetetyt eivät sairastelleet pieninä läheskään niin paljon kuin keskimmäinen, jolla oli ensimmäinen korvatulehdus jo ristiäisissään 
Allekirjoitan ehdottomasti sen väitteen, että imetys on paljon muuta kuin pelkkää ravinnon antamista. Se on niin pienen kuin isommankin vauvan ja äidin välinen rauhoittumis- ja vuorovaikutustilanne. Siinä tankataan myös rakkautta ja läheisyyttä.

Rinnasta vierottaminen kestää useita viikkoja, jos se toteutetaan lapsen edun mukaisesti. Tämän vanhempainvapaamallin mukaan äitien tulisi siis alkaa vähentämään imetystä jo 4-5 kuukauden kohdalla, elleivät halua kulkea rinnat maidosta pakahtuen työpaikallaan. Kaikille rintapumppuja ehdotteleville sanoisin, että vauva on paras rinnan tyhjentäjä, joillakin äideillä ei tuo pumpputouhu onnistu, varsinkaan kiireessä ja jossakin työpaikan epäsiistissä vessassa. Siinä ei ole vähäisintäkään järkeä, että äidinmaito pumpataan rinnasta ulos pulloon, kun se olisi vauvalle saatavina suoraan rinnasta sopivan lämpöisenä ja steriilinä. Lisäksi täytyy todeta, että monikaan rintalapsi ei hyväksy pulloruokintaa eikä tuttia. Siinä on moni isä ihmeissään kun jää 7 kuukautisen vauvan kanssa kotiin ja tämä ei suostu juomaan tuttipullosta. Mukista juominenkaan kun ei ihan kaikilla vielä tuossa iässä onnistu.

Rintaruokinta on öisinkin huomattavasti vaivattomampi vaihtoehto koko perheen kannalta. Lapsen saa rauhoittumaan ja kylläiseksi nopeammin imetyksellä, kuin sillä että isä tai äiti hoipertelee unenpöpperössä keittiöön tuttelipulloja lämmittelemään. Siinä vaiheessa on monella vauvalla jo itku mennyt "yli" ja koko perhe hereillä. Tällaisia öitäkö sitten on tarjolla 7-12 kk ikäisen vauvan työssä käyvälle äidille - kiitos ei. Aika yövalvomisten väsyttämä siinä voi olla isäkin, joka palaa töihinsä vauvan täyttäessä vuoden.

[Koskela Suomesta]

Oma status: Kaksi pientä lasta, vahvasti läsnä ja mukana niiden elämässä.

Kolme ei enää niin pientä lasta, kaksi yliopistossa, nuorin yläasteella. No, jos sanoo että vasta parina viime vuonna on alkanut olla omaakin aikaa, niin siitä voi päätellä miten "läsnä" sitä on lasten elämässä ollut...

Mutta nyt sitä vasta keskustelukumppania tarvitaankin, ja vaikeista aiheista. Päivittäin ollaan tavalla tai toisella yhteydessä noiden vanhempienkin kanssa, poika- ja tyttöystävät ovat täällä liki viikottain jne.

[AuggieWren]

Sopii kyllä lukea viimeisin perhevapaisiin liittyvä hallituksen esitys: HE 263/2010. Siinä "asetetaan velvollisuus" työnantajalle neuvotella lapsen hoitovapaasta työntekijän kanssa. Tämä on yksi niistä lukuisista IHQ-Annin ministeriön ehdotuksista, joilla lakiin kirjataan sama, mikä on käytännössä ollut voimassa sata vuotta. Miten tällaista temppulaillistamista voi tapahtua? Kirjataan lakiin se, mikä jo on laki. Voi vittu ja sen kaverit, jotain tolkkua. Kun lakiin kirjataan vapaaehtoisia menettelyjä, ollaan jo menetetty tää homma.

[asdasdasdasd]

Miksei vanhempien voi antaa ihan itse päättää jäädäkkö kotiin vaiko eikö?

[Ur-ho-man]

Vahva komppaus. Olisi muuten ihan mukava tietää että ketkä tähänkin keskusteluun osallistuvista ovat itse lastensa elämässä läsnäolevia vanhempia ja ketkä turisevat noin ihan periaatteellisella ja ideologisella tasolla.

Oma status: Kaksi pientä lasta, vahvasti läsnä ja mukana niiden elämässä.

Kolmen lapsen isä olen. Iältään ovat varsin pieniä vielä, eli hoitovastuuta/oikeutta on runsain mitoin.

[VeePee]

Ei jumalaare, on maailma mallillaan, jos pienen lapsen ja äidin välisestä erityisasemasta tarvitaan tieteellistä näyttöä...

Lausuntosi on vähän samaa tyyliä, kuin että "monikulttuurisuus on rikkaus" hokemasta ei saisi vaatia tieteellistä näyttöä.

Mikä siis äidin ja lapsen välisessä suhteessa on erilaista kuin isän ja lapsen välisessä suhteessa? Koskeeko äidin paremmuus vain biologista lasta vai kuuluuko äityiden piiriin myös adoptiolapset?

On miehen omaa kyvyttömyyttä tai haluttomuutta jos hän ei luo vauvaan yhtä läheistä suhdetta kuin äiti. Onhan se tietysti vaivalloista herätä yöllä antamaan vauvalle maitoa ja vaihtelemaan vaippoja tai kävellä loputtoman pitkiä öitä koliikissa itkevä lapsi sylissä. Ja sitten kun vuoden iässä alkaa helpottaa, niin onkin hyvä hetki alkaa osallistua lapsen hoitamiseen.

Pienelle vauvalle on aivan yhden tekevää kuka aikuinen häntä hoitaa, kunhan vauvalle on tarjolla yksi-kaksi kiinteää aikuissuhdetta, ruokaa, unta, rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa. Lapsen ensisijaista ihmissuhdetta voidaan toki kutsua äidiksi, mutta silloin äitinä voi toimia myös lapsen isä tai joku muu aikuinen.

Nimimerkillä kahden lapsen äiti.

[Hommelitäti]

Kiitokset Ulkopuolinen ja Päivänsäde.

Aivan kuten Päivänsäde totesit, kaikkien lisääntymiskykyisten naisten olisi todellakin hyvä muistaa, että äitiys on valinta. Kenenkään ei Suomessa tarvitse tulla vasten tahtoaan raskaaksi eikä yksikään lapsi pyydä syntyä tähän maailmaan. Valitettavasti vain löytyy niitäkin naisia, jotka hankkivat jälkikasvua ympäristön painostuksesta tai oman narsistisen egonsa jatkeeksi ja kuvittelevat sitten, että lapsi hoituu "siinä sivussa" kun tehdään omaa uraa. Itse tunnen nykyisin ihan fyysistä pahoinvointia kun luen lehdistä viihdemaailman julkkiksista, jotka esittelevät "iloista yllätysmahaansa" ja samaan hengenvetoon ilmoittavat palaavansa estradeille jo kuukausi pari esikoisen syntymän jälkeen. Yleensä nämä haastateltavat myös vakuuttelevat, että äitiys ei tule muuttamaan heitä ihmisinä tai esiintyjinä. Miksi ryhtyä hankkimaan lapsia, ellei ole valmis itse muuttumaan ja muuttamaan elämäntapojaan lapselle suotuisiksi? Kerran vanhemmaksi tultua ei ole enää paluuta takaisin. Lapsi ei ole mikään oman elämän sivutuote vaan arvokas ihmisolento, jonka hoivaaminen, huolenpito ja kasvattaminen edellyttävät vanhemmalta vastuunottoa, uhrauksia ja kompromisseja.

Olen seurannut sivusta erästä perhettä, jossa isä tekee vuorotyötä ja äiti rakentaa kovaa vauhtia poliittista uraansa. Perheen kaksi lasta ovat vielä alle 5-vuotiaita. Vanhempia tuskin näkee omien lastensa kanssa, heillä vaihtuvat hoitajat lennossa. Silloin kun lapset ovat pihapiirissä leikkimässä, heistä molemmista huomaa perheen elämäntavasta johtuvaa oirehtimista. Vanhempi lapsi rääkkää pienempää sisarustaan tai kiusaa muita pihapiirin lapsia, jopa puree. Pienempi on taantunut syömään tuttia ja yläetuhampaat ovat siinä asennossa, että niistä voi päätellä tutin olevan suussa lähes yötä päivää, jonkinlaisena lohtuna. Tällaista menoa kun seuraa, tulee väistämättä mieleen, että eikö äiti voisi hieman hiljentää tahtia ja tehdä sitä uraa myöhemmin, kun lapset ovat kasvaneet. Kaikkea ei voi saada yhtä aikaa.

[nuiseva]

Juuri kuvaamasi kaltaisia tilanteitahan noilla "nähdään aikuisten uratarpeet ja niiden tasapuolisuusvaatimus kaikkein tärkeimpänä asiana ja lapset lähinnä ruokkimistarpeen läpi" -idiotismeilla tuo 666-lakiehdotus mukaan lukien luodaan ja tuetaan. Siis tuetaan tuohon suuntaan eikä siitä pois.

Kakkua ei todellakaan voi sekä syödä että säästää - etenkään silloin kun on kyse lapsista. On pakko joustaa talouden, uran, kulutustottumusten, huomionsuuntaamisen, ajankäytön, oman yleiskunnon ja terveyden ja ties minkä muun suhteen. Ellei jousta niin lapsista tulee maksumiehiä ja se ei ole oikein.

Jotenkin tuo "tehdään isukeista imettäjiä" -laki on moraalittomuudessaan, järjettömyydessään ja toimimattomuudessaan niin ylitseampuva että meikäläisen päässä se saa jo symbolisen aseman huonosti peitetyn itsekkyyden, maailmankuvan pakkosyöttämisen ja häikäilemättömyyden kuvaajana.

Täältäkin kiitokset näkemyksillesi ja asiaan perehtyneisyydellesi! Vanhempainloman jako ideasi on nerokas.

Huomaa, mihin päästään tällä nykylinjalla, kun kaikkien oltava samanlaisia, todetaan, että isä voi olla äiti sen kummemmin lapsen kehitystä miettimättä. Toinen riemuvoitto ovat nämä, jotka kasvattavat astan sukupuolettomuuteen, että meidän Venni saa nyt kasvaa tytöksi tai pojaksi ihan miten haluaa, kun puetaan välillä tytön ja välillä pojan vaatteita. Tähänkin hullutkseen Keltikangas-Järvinen on todennut, että sukupuoli on tärkeä osa ihmisen identiteettiä ja sen korostaminen kasvatuksessa tärkeää.

[Kimmo Pirkkala]

Omakohtainen kokemukseni siitä, että "korvamerkitään" joku tietty ajanjakso isälle on p..seestä, sillä se on merkittävä syy siihen, että isät eivät jää kotiin. Itse olin ns. "isäkuukauden" kotona esikoisen kanssa, mutta toisen lapsen kanssa se jäi pitämättä, kun se oli syntymähetkellä kiveen hakattu sille ajanjaksolle joka oli työyhteisön, itseni, perheeni ja kollegoiden kannalta mahdollisimman hankala. Mikä ihmeen järki siinäkin on että se isäkuukausi on mahdollinen vain tietyllä hetkellä, miksei sitä voisi pitää silloin kun se kaikille osapuolille parhaiten sopii? Vaan ei, asian päättää lainsäätäjä, juuri se "tekijä", jolle asialla ei pitäisi olla mitään merkitystä.

Kaikenlainen joustamattomuus on noissa systeemeissä äärimmäisen huono juttu. Ja tämä ajatus, että isä olisi kotona 7-12kk ikäisen kanssa on aivan pohjanoteeraus niin imetyksen kuin lapsen ensisijaisen hoitajankin kannalta. Tukiluukuilta toiselle juokseminen ei myöskään ketään innosta. Itsellänikin aika negatiivisia kokemuksia niin rahojen riittävyyden kuin kelassa ja verovirastossa hyppyyttämisen suhteen. Nämä kaikki tietysti karjuva, väsynyt ipana kainalossa...

Miksi muuten nähdään itseisarvona se, että isien kotona oleminen olisi jotenkin arvokkaampaa kuin äitien kotona oleminen pienten lasten kanssa? Jos kysymys on tasa-arvosta, niin minusta tässä haisee käänteisenä näkökohtana se, että tällaisia pykäliä ajavat eivät arvosta lastenhoitoa vaan arvostavat enemmän työssäkäyntiä ja kun naisien kontolle tulee se "vähempiarvoinen" työ, niin sitä pitää tasata.

[Perttu Ahonen]

Olisihan se ihan hyvä, jos hoitovapaa olisi korvamerkitty, niin, että mies saa olla 1/3 hoitovapaalla.  Vihreiden kohdalla omakohtainen kokemukseni on se, että vihreät perustelevat asiaa sillä, että kustannuksia jaetaan mies- ja naisvaltaisten alojen kesken ja se olisi sitä "tasa-arvoa".

Oma ja myös useiden tuntemieni PerusSuomalaisten näkemys on se, että tasa-arvo on sitä, että miehellä on korvamerkitty mahdollisuus jäädä lapsen kanssa kotiin hoitovapaalle ja paras aika on lapsen ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Tällöin tasa-arvo toteutuu, niin lapsen, isän, kuin äidinkin kohdalla.  Usein on niin, että äiti ei halua pois hoitovapaalta ja mies ei ala asiasta kränäämään.  Vihreissä ollessani selitettiin, että koska miehet eivät halua jäädä hoitovapaalle ja se sortaa naisten urakehitystä. Miehen - ja naisen tasa-arvosta hoitaa lasta ja lapen oikeudesta saada isä hoitamaan ei ole ollut kyse, vaan silkasta feminismistä = naisen ja miehen "ura kehityksestä".

Itselläni on kolme lasta; 2 alakouluikäistä ja yksi päiväkoti-ikäinen.  Meille oli itsestään selvää, että lapset hoidetaan kotona lapsien ensimmäiset kolme ikävuotta ja vasta sitten päiväkoti. Vaimoni halusi olla kaikkien lasten kanssa sen kolme vuotta kotona hoitamassa ja ihan OK. Itse olin nuorimmaisen ja vaimon kanssa yhden vuoden kotona vuorotteluvapaalla ja näin saatiin koko perheelle tilaisuus olla samaan aikaan vuosi yhdessä kotona. Samalla tuli vanhempien lasten ensimmäinen kouluvuosi oltua kotona.  Olihan se taloudellisesti tiukkaa, mutta sitä varten oli säästetty etukäteen. Seuraavan kerran haen vuorotteluvapaalle, kun nuorimmainen menee kouluun ja säästäminen sitä varten on jo aloitettu. Perhe ensin ja sitten muu.

Isän rooli lapsien kasvatuksessa pienestä pitäen on yhtä tärkeä, kuin naisen. On hyvä vaan, mitä enemmän isät ottavat vastuuta lapsien kasvatuksesta, sillä naisia erilaisina "oheiskasvattajina" tulee lapsille lapsuusaikana olemaan ylikorostetun paljon.

[Kareliana-55]

Isän rooli lapsien kasvatuksessa pienestä pitäen on yhtä tärkeä, kuin naisen.

Tuosta sen verran, että tuo että isän ja äidin roolit ovat yhtä tärkeitä, sekoitetaan usein näissä keskusteluissa, ja aletaan argumentoida kovasti sen puolesta, että tottahan toki nyt pienelle vauvalle häntä imettävä äiti on tärkeämpi. Näin toki voikin ajatella, mutta mielelläni korostaisin sitä tosiseikkaa, että se tuki, minkä isä äidille antaa on jo sinällään tärkeä osa tuon samaisen lapsen kasvatusta. Lapsihan, kuten hyvin tiedämme, aistii kodin ilmapiirin jo alusta lähtien. Voi, ja tästä aiheesta voisi kyllä jatkaa vaikka miten paljon...en nyt kuitenkaan tähän.

Upeita kirjoituksia isiltä täällä!

Neljän äiti olen. 

[MW]

Isän rooli lapsien kasvatuksessa pienestä pitäen on yhtä tärkeä, kuin naisen.

Tuosta sen verran, että tuo että isän ja äidin roolit ovat yhtä tärkeitä, sekoitetaan usein näissä keskusteluissa, ja aletaan argumentoida kovasti sen puolesta, että tottahan toki nyt pienelle vauvalle häntä imettävä äiti on tärkeämpi. Näin toki voikin ajatella, mutta mielelläni korostaisin sitä tosiseikkaa, että se tuki, minkä isä äidille antaa on jo sinällään tärkeä osa tuon samaisen lapsen kasvatusta. Lapsihan, kuten hyvin tiedämme, aistii kodin ilmapiirin jo alusta lähtien. Voi, ja tästä aiheesta voisi kyllä jatkaa vaikka miten paljon...en nyt kuitenkaan tähän.

Upeita kirjoituksia isiltä täällä!

Neljän äiti olen. 

Hienoja kannanottoja todellakin, mainitaan nyt vaikka Hommelitäti ja Ulkopuolinen. Itselläni nämä asiat ovat jo historiaa, ja kolmen lapsen kanssa on opittu, ja tehty ne virheet mitkä on tehty. Ihmisiä nuista taisi tulla, kuitennii.