Arvaas kenen vika taas kerran?

[JM-K]

Lihavoinnit ja alleviivaukset JM-K

"Kulttuurien kohtaamisesta aiheutuvaan muutosprosessiin liittyvät niin vähemmistöryhmien sopeutuminen enemmistökulttuuriin kuin enemmistön jäsenten suhtautuminen kulttuurivähemmistöihin. Tätä muutosprosessia voidaan kokonaisuudessaan nimittää akkulturaatioprosessiksi". (Liebkind 2000, 13)

"Vähemmistön sulautumista painottava (akkulturaatio)näkökulma ei juurikaan eroa assimilaatiosta eli sulautumisesta. Sulautuminen on yksisuuntainen prosessi, jonka avulla vähemmistön jäsen omaksuu enemmistön arvot ja käyttäytymisen. Sulautumismalli olettaa, että tämä yksisuuntainen muutosprosessi ennen pitkää johtaa alkuperäisen etnisen tai kulttuurisen identiteetin häviämiseen". (Liebkind 2000, 14)

"Sen sijaan monikulttuurisuutta painottava malli on selkeästi kaksiulotteinen. Sen mukaan etniset vähemmistöryhmät ja niiden jäsenet enemmän tai vähemmän säilyttävät perinteisen kulttuurinsa sopeutuessaan enemmistöyhteiskuntaan. Tämän mallin mukaan erilaiset kulttuuriryhmät voivat elää ja elävät usein samalla alueella säilyttäen ainakin osan omasta kulttuuristaan samalla, kun ne menestyksekkäästi osallistuvat ympäröivän yhteiskunnan toimintaan". (Liebkind 2000, 14)

"Akkulturaatioon liittyvä sopeutuminen voidaan mielekkäästi jakaa psykologiseen (emotionaaliseen) ja sosiokulttuuriseen (käyttäytymiseen liittyvään) sopeutumiseen. Akkulturoituvat ihmiset haluavat sekä pitää yllä henkistä hyvinvointiaan että oppia uudessa kulttuurissa tarvittavia tietoja ja taitoja. Tämä erottelu ei kuitenkaan ota huomioon sosiaalipsykologisia tekijöitä, kuten identiteettiä, asenteita ja arvoja". (Liebkind 2000, 17)

"Monen yhteiskuntatieteilijän mielestä arvot ovat keskeisimpiä kulttuureja erottavia tekijöitä. "Kulttuurinen sopivuus" (cultural fit) kuvaa sitä, miten hyvin maahanmuuttajan persoonallisuus ja arvot sekä vastaanottavan yhteiskunnan normit sopivat yhteen. Kulttuurinen sopivuus muistuttaa kulttuurietäisyyden käsitettä. Sillä tarkoitetaan vähemmistökulttuurin ja enemmistökulttuurin välisen eron suuruutta. Pieni kulttuurietäisyys kuuluu yhdessä uuden kulttuurin tuntemuksen, uudessa maassa asutun ajan ja kulttuurikontaktien määrän kanssa ilmeisimpiin uuden kulttuurin oppimista edistäviin tekijöihin". (Liebkind 2000, 18, 22, 23)

"Maahanmuuttajien akkulturaatioprosessissa kohtaamat ongelmat voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: 1. erilaisten inhimillisten ja materiaalisten resurssien puute ja 2. eri muodoissa esiintyvät tahallinen tai tahaton syrjintä. Molemmat estävät maahanmuuttajia osallistumasta täysipainoisesti yhteiskuntaamme". (Liebkind & Jasinskaja-Lahti 2000, 80)

"Valtaväestön asenteet akkulturoituvia ryhmiä kohtaan vaikuttavat näihin ryhmiin kuuluvien kokemuksiin. Nämä asenteet vaikuttavat ennen pitkää myös maahanmuuttajien sopeutumiseen. Maahanmuuttajien syrjintäkokemukset ovatkin osoittautuneet yhdeksi suurimmista maahanmuuttajien sopeutumiseen liittyvistä ongelmista. (Liebkind, Jasinskaja-Lahti & Haaramo 2000, 139 – 140)

****

Jep, selväksi tuli. Vika on – taas kerran – valtaväestön. Kamalan huonoa suojelua ja turvaa kehtaamme näille hädänalaisille veljillemme ja siskoillemme tarjota.

Ei vaan, ihan vakavasti puhuttuna, huomasitteko, että jotain olennaista jäi puuttumaan?

Mitähän se voisi olla?

Voisiko se olla esimerkiksi maahanmuuttajan oma asenne, halu, yrittäminen jne. Miksiköhän tästä ei mainita käytännössä sanaakaan kirjassa, jossa on 200 sivua? Jokainen voi ihan itse miettiä sitä.

Nuo "kulttuurinen sopivuus" ja "kulttuurietäisyys" ovat muuten loistavia uusia käsitteitä: miksi ihmeessä kaikki työvoimapulanpaikkaajat ja kulttuurinrikastajat haalitaan nimenomaan sellaisista maista, joissa kulttuurietäisyys suhteessa Suomeen on mahdollisimman iso ja näin ollen kulttuurinen sopivuus mahdollisimman pieni?


LÄHTEET:

Liebkind, K. 2000. Kun kulttuurit kohtaavat. Teoksessa Liebkind, K. (toim.) Monikulttuurinen Suomi. Helsinki: Gaudeamus Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd,13 – 27.

Liebkind, K. & Jasinskaja-Lahti, I. 2000. Syrjintäkokemusten vaikutus maahanmuuttajiin. Teoksessa Liebkind, K. (toim.) Monikulttuurinen Suomi. Helsinki: Gaudeamus Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd, 80 – 92.

Liebkind, K., Jasinskaja-Lahti, I. & Haaramo, J. 2000. Maahanmuuttajanuorten sopeutuminen kouluun. Teoksessa Liebkind, K. (toim.) Monikulttuurinen Suomi. Helsinki: Gaudeamus Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd, 138 – 148.

[urogallus]

...miksi ihmeessä kaikki työvoimapulanpaikkaajat ja kulttuurinrikastajat haalitaan nimenomaan sellaisista maista, joissa kulttuurietäisyys suhteessa Suomeen on mahdollisimman iso ja näin ollen kulttuurinen sopivuus mahdollisimman pieni?

Koska monikulttuurisuus on ennen kaikkea esteettinen projekti. Lisäksi rasismi, on se sitten todellista tai kuviteltua, tuo leivän ammattiymmärtäjille.

[Ammadeus]

Toi Karmela on pitkän linjan mokuttaja,muistan sen jorinoita jo -90 luvulta.

[Risto A.]

Huvittava oli myös yksisuuntainen ja kaksiulotteinen nätisti samassa nipussa. Eli monikulttuurisuus säilyy edelleen yksisuuntaisena, mutta kahdella ulottuvuudella, missä assimilointi (we are the Borg) on vain yksisuuntaista ilman ulottuvuuksia.. Foot in the mouth -palkinnon arvoinen aivotulppa.

- Kulttuurietäisyydeltään kaukaisimmasta kolkasta tullaan Suomeen idealistisesti sen takia, että se kestää minimissään 20 vuotta perinteisin metodein korruptoida järjestelmä sellaiseksi, että kukaan ei tiedä mikä oikein ja mikä väärin, eli kouluttamalla lapset ensimmäisestä luokasta lähtien ja raivokkaalla vanhempien alistuskampanjalla (Bezmenov - sovjet subversion). Kulttuurietäisyys hoitaa saman asian puolessa tästä ajasta jos kriittinen massa roudataan tontille 'with warp factor 11'.