Perus- ja ihmisoikeusfoorumissa puhutaan maahanmuuttopolitiikasta 9.11. (Hki)

[Iloveallpeople]

Perus- ja ihmisoikeusfoorumissa puhutaan maahanmuuttopolitiikasta

Tervetuloa kolmanteen kansalliseen Perus- ja ihmisoikeusfoorumiin, joka pidetään tiistaina 9. marraskuuta Helsingin yliopistossa (yliopiston päärakennus, pieni juhlasali, Fabianinkatu 33).

Foorumissa keskustellaan tänä vuonna kansainvälisen oikeuden ja eurooppaoikeuden vaikututuksista suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Lisäksi tarkastellaan kansainvälisen oikeuden ja politiikan välisiä kipukohtia. Asiantuntijapaneeleissa käydään läpi kysymyksiä niin maahanmuuttajan Suomeen saapumisen, Suomessa oleskelun kuin myös maasta poistamisen näkökulmasta. Tilaisuudessa puhuvat muun muassa maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors, kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi ja maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jorma Vuorio.

Ihmisoikeusliitto järjestää foorumin yhteistyössä Erik Castrén -instituutin kanssa.

Ohjelma ja ilmoittautumisohjeet

Ihmisoikeusliitto

[Roope]

III KANSALLINEN PERUS- JA IHMISOIKEUSFOORUMI

Maahanmuuttopolitiikan oikeudelliset rajat: mistä Suomi saa päättää, mistä ei?

Perus- ja ihmisoikeusfoorumissa keskustellaan tänä vuonna kansainvälisen oikeuden ja eurooppaoikeuden vaikututuksista suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Lisäksi tarkastellaan kansainvälisen oikeuden ja politiikan välisiä kipukohtia. Asiantuntijapaneeleissa käydään läpi kysymyksiä niin maahanmuuttajan Suomeen saapumisen, Suomessa oleskelun kuin myös maasta poistamisen näkökulmasta.

Aika: tiistai 9.11.2010
Paikka: Helsingin yliopisto, pieni juhlasali, yliopiston päärakennus, Fabianinkatu 33
Ilmoittautuminen: 29.10. mennessä, [email protected]
Osallistumismaksu: 25 € (sis. myös kahvitarjoilut)
Järjestäjä: Ihmisoikeusliitto yhteistyössä Erik Castrén -instituutin kanssa
Paikkoja rajoitetusti, varmista paikkasi ilmoittautumalla hyvissä ajoin!

OHJELMA

8.30–9.00 ILMOITTAUTUMINEN

9.00–9.30 MITÄ TAPAHTUI PERUS- JA IHMISOIKEUSFOORUMIN 2009 JÄLKEEN?
Kristiina Kouros, pääsihteeri, Ihmisoikeusliitto

9.30–10.30 KANSAINVÄLINEN OIKEUS JA MAAHANMUUTTOPOLITIIKKA

Avauspuheenvuorot
Martti Koskenniemi, kansainvälisen oikeuden professori, Erik Castrén -instituutti,
Helsingin yliopisto

Astrid Thors, maahanmuutto- ja eurooppaministeri, sisäasiainministeriö
Jorma Vuorio, ylijohtaja, maahanmuuttovirasto

10.30–11.00 KAHVITAUKO

11.00–12.00 ASIANTUNTIJAPANEELI OSA I: SAAPUMINEN SUOMEEN

Puheenjohtajana Eeva Nykänen, tutkija, Turun yliopisto

Rajavalvonta
Puhuja TBA, sisäasiainministeriö, rajavartiolaitos

Oleskelu pakolaisuuden ja turvapaikan perusteella
Ida Staffans, OTL, lakimies, Pakolaisneuvonta

Oleskelu opiskelun ja työn perusteella
Tutta Tuomainen, tulosalueen johtaja, maahanmuuttovirasto

Oleskelu perhesiteiden perusteella
Puhuja TBA

Keskustelua

12.00–13.00 LOUNASTAUKO (omakustanteinen)

13.00–14.30 ASIANTUNTIJAPANEELI OSA II: OIKEUDET SUOMESSA

Puheenjohtajana Eeva Nykänen, tutkija, Turun yliopisto

Oikeus kansalaisuuteen
Tiina Suominen, johtaja, maahanmuuttovirasto

Oikeus työntekoon
Olli Sorainen, OTL, neuvotteleva virkamies, työ- ja elinkeinoministeriö

Oikeus sosiaaliturvaan ja terveydenhoitoon
Maija Sakslin, eduskunnan apulaisoikeusasiamies

Oikeus koulutukseen ja kotoutumispalveluihin
Sonja Hämäläinen, ylitarkastaja, sisäasiainministeriö

Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun
Timo Makkonen, erityisasiantuntija, lainvalmisteluosasto, oikeusministeriö

Keskustelua

14.30–15.00 KAHVITAUKO

15.00–15.45 ASIANTUNTIJAPANEELI OSA III: MAASTA POISTAMINEN

Puheenjohtajana Eeva Nykänen, tutkija, Turun yliopisto

Joni Länsivuori, poliisitarkastaja, sisäasiainministeriö

Marjaana Laine, johtava lakimies, Pakolaisneuvonta

Keskustelua

15.45–16.30 KANSAINVÄLINEN OIKEUS JA POLITIIKAN PAINEET

Jarna Petman, yliopisto-opettaja, Erik Castrén -instituutti, Helsingin yliopisto

Liisa Murto, puheenjohtaja, Ihmisoikeusliitto

[_w_]

Tuolla jo pää rajähtäisi. Ehdotankin päänräjähtämistä kuvaavaa smileytä tuonne noitten joukkoon. Mistä Suomi saa päättää ja mistä ei.
(http://www.smileyvault.com/albums/basic/smileyvault-explode.gif)

[Roope]

No, jos jotakuta kiinnostaa viimein selvittää, kuinka "kansainväliset sopimukset" Suomea velvoittavat, niin tuolla sen kuulisi. Tai ainakin virallisen käsityksen siitä. 25 euroa pääsylipusta on kannattava sijoitus esimerkiksi maahanmuuttokriittisille kansanedustajaehdokkaille, jos sillä säästää vaivan kaivella tuntikaupalla nettiä ja lakikirjoja.

[Iloveallpeople]

Huomiseen mennessä pitää ilmoittautua, jos on kiinnostusta osallistua foorumiin.

[Roope]

Frank Johansson: Auttamisen ongelma

Kriittisestä oikeustieteestä on huomaamatta tullut harrastukseni. Sen taustalta löytyvän moraalifilosofisen ja eettisen pohdinnan kautta yritän joka päivä hahmottaa auttamisen ongelmaa. Miten tehdään hyvää tämän päivän maailmassa? Mitä sudenkuoppia siihen liittyy? Viime päivien muutamat tapaamiset ja seminaarit ja lukemani kirja vei taas tälle polulle.

Aloitetaan Ihmisoikeusliiton juhlaseminaarista, jossa puhuttiin koko päivä maahanmuuttopolitiikasta ja turvapaikkamenettelystä. Vaikka professori Martti Koskenniemi avauspuheenvuorossaan tietoisesti kritisoi sellaista ajattelua, joka ei osaa siirtyä pykälien ulkopuolelle, niin loppupäivä oltiin kuitenkin näiden viidakossa. Jok'ikisen viranomaisen esityksen lähtökohta oli lakipykälä (ehkä tähän vaikutti myös seminaarin otsikossa ollut muotoilu "oikeudelliset rajat", jonka tietenkin voi ymmärtää kahdella tavalla) kun taas kansalaisjärjestöpuheenvuoroissa löytyi pientä pohdintaa myös moraalista, lakitekstien ja lain käytännön eroista.

Pakolaisjuristi Ida Staffans toi esille viranomaisten lähtökohtaisesi kielteisen tavoitteen turvapaikkamenettelyssä. Tavoite on aina löytää syy, jonka takia henkilö ei saa turvapaikkaa, sen sijaan, että lähtökohtana olisi auttaa hädässä olevaa.

Lähimmäistemme auttaminen on meille itsestään selvyys jos kyseessä on perheenjäsen tai vaikka naapuri. Muukalaisen auttaminen on aina monimutkaisempaa. Hyvin monet ihmiset auttavat mielellään katastrofiuhreja Haitissa, Pakistanissa, Burmassa tai New Orleansissa. Auttaminen tapahtuu antamalla rahaa järjestöille, jotka tuottavat paikan päälle telttoja, huopia, lääkkeitä ja säilykkeitä. Vähemmän auttajia löytyy sodan uhreille Afganistanissa, Irakissa, Tšetšeniassa, Sudanissa tai Somaliassa. Nähdäänkö näissä maissa olevat ihmiset vähemmän auttamisen arvoisena, vai johtuuko se vain siitä, että sota on vaarallista ja järjestöt eivät siksi toimi? Vai johtuuko se vain siitä, että avun myyminen näihin kohteisiin vetoamalla on niin paljon vaikeampaa?

Jos katastrofin alta haluaa tulla tänne turvaan, se ei ole helppoa. Oli sitten tarkoituksena opiskelu, työnhaku tai turvapaikka, edessä on pitkä lista pykäliä (tuli seminaarissa selväksi). Jos sodan alta haluaa tulla turvaan, prosessi ei muutu yhtään sen helpommaksi.

Australialainen oikeustieteilijä Anne Orford on kirjassaan Reading Humanitarian Intervention (katso alla) selvittänyt kansainvälisiä sotilaallisia väliintuloja 1990-luvulla (Bosnia, Haiti, Ruanda, Kosovo, Itä-Timor) ja havainnut, että lähes joka kerta kun sotilaita on lähetetty jonnekin, niin yksi perusteluista on ollut pakolaistulvan estäminen. YK tai EU tai Nato siis lähettää sotilaita miehittämään muita valtioita osaltaan siksi, että siellä olevat ihmiset eivät pakenisi turvaan "länteen" eli meidän luoksemme. Nämä sotilaalliset interventiot tehdään ihmisoikeuksien kunnioittamisen nimissä, mutta Orfordin mukaan tämä kääntyy päälaelleen jos eräs tavoite on pakolaisten turvaan pääsemisen estäminen. Se varsinainen teko olisi heidän päästäminen turvaan.
[...]
Näiden pohdintojen valossa, tapaamisessa ulkoministeriössä minulle annettu ohjekirjanen ihmisoikeuksista kriisinhallintaoperaatioihin osallistuville saa pääni pyörimään. Hyvää tarkoittava oppikirja, jossa on monta sivua tekstiä kansainvälisen oikeuden pykälistä, mutta ei juuri lainkaan pykälien ulkopuolista moraalifilosofista ajattelua. Tällainen teksti ei anna eväitä todelliseen ymmärrykseen, mahdollisesti se tuottaa vain enemmän pykäliin takertuvia byrokraatteja. Ja löytyyhän sieltäkin EU:n turvallisuusstrategian kohta, jossa selvästi sanotaan, että tänne mennään, jotta vaaralliset ilmiöt (joiden joukossa luvaton maahanmuutto) voidaan estää leviämästä Eurooppaan.

Tiukka maahanmuuttopolitiikka ja lisääntyneet satsaukset sotilaalliseen kriisinhallintaan johtavat globaalisti entistä pahemmin kahtia jakaantuneeseen maailmaan, jossa toisella puolella ovat rikkaat ja toisella vaaralliset köyhät. Samanlaiset jaot löytyvät joka suurkaupungista. Tällaisessa yhteiskunnassa me emme globaalisti emmekä paikallisesti koskaan todella kohtaa muukalaista. Me voimme olla kuinka tahansa sitoutuneita heidän auttamisekseen, mutta me emme halua päästää heitä lähellemme. Tällaisella politiikalla on todennäköisesti pitkässä juoksussa katastrofaaliset seuraukset.
[...]

Iltalehden blogit

Harkitsemattomasta maahanmuuttopolitiikasta ja "muukalaisten todella kohtaamisesta" on monissa maissa ollut seurauksia, joita voi hyvinkin kuvailla katastrofaalisiksi. Olisikohan jokin kehitysyhteistyöpesti tai munkkiluostari hyvän tekemisen palossaan kompromisseja kaihtavalle Frank Johanssonille sitä ominta aluetta? Ihan uteliaisuudesta haluaisin tietää, kuinka Johansson Suomen asiat poliitikkona järjestäisi ja etenkin ihmisille perustelisi. Ei taitaisi edes Vihreät puolueena riittää niille visioille. Tai ehkä sittenkin.

Oliko kukaan tuolla seminaarissa?

[Maastamuuttaja]

Minua kiinnostaa tämänkaltaisten seminaarien elvistelyssä niiden varsinaiset tarkoitusperät. Yleinen koostumus on valtiovalta+kansalaisjärjestöt (intressiryhmät)+komppaava yleisö. Joku sitten välittää tuloksen tutulle Pravdan toimittajalle. Kahvia ja pullaa.

Mistä ja miten intressi tilaisuuden järjestämiseksi syntyy? Kuka maksaa kahvit?

En nyt jatka aiheesta pitemmälle. Valtsikalaisille saattaisi olla mielenkiintoinen gradun aihe esim. "Painostusryhmien rooli valtiollisessa päätöksenteossa". Minulle peruskysymys on seuraava: koska kansalaiset valitsevat eduskunnan ja siitä seuraavan konsensuksen, muuttavatko ja millä perusteella pienryhmät konsensuksen painotuksia?