HS:Anja Snellmanin Parvekejumalat-kirjan arvostelu/Mekka muuttaa parvekkeelle

[skrabb]

HS - Kulttuuri - 10.6.2010 - 4629 merkkiä - 1. painos

KIRJAT

Anja Snellman: Parvekejumalat. Otava. 316 s. 25 e.

Mekka muuttaa parvekkeelle
Anja Snellmanin romaani hahmottelee meille tietämättömille, minkälaista maahanmuuttajien elämä voi olla.

Mielikuvat asuvat parvekkeella. Siellä on raikasta, koko ajan sopiva kesä, vapaata aikaa syventyä ja viihtyä, olla kaiken keskellä ja samalla irti, yhtä aikaa sisällä ja ulkona, nähdä kauas.

Hyvinvointi perustuu mielikuvaan, että elämä ei ole pelkkiä välttämättömyyksiä.

Onneksi on parvekkeet. Anja Snellmanin teoksessa asetelma kääntyy: "Parveke on turha maallisen rihkaman tarjotin."

Hänen romaaninsa Parvekejumalat kertoo ihmisistä, joita näemme joka päivä kaupungilla vaan emme tunne, ollenkaan.

Kirjailija on tehnyt työnsä, ottanut selvää, ja esittää nyt näkemyksensä. Niissä toisissa hän havaitsee saman kuin kantaväestönkin parissa: naisia miesten ikeessä.

Mutta olosuhteet ovat heidän kohdallaan kovemmat, parveke kuilun reuna. Kokonaisuudessaan virke menee näin:

"Parveke on turha maallisen rihkaman tarjotin - paitsi silloin kun sinne laitetaan silmä joka katsoo Mekkaan."

Romaanin parveke sijaitsee Virtasaaressa, joka on kuin Helsingin Vuosaari muukalais- ja taiteilijataloineen.

Silmän virkaa tekee lautasantenni, jonka somaliperheen isä virittää sinne mihin kaikki muutkin isät, parvekkeelle. Suunta vain on hiukan harvinaisempi.

Perheen liki aikuiset pojat sekä iso- ja pikkusisko tulevat toimeen isän ja islamin koordinaatiston kanssa, äidistä puhumattakaan: he ovat oppineet omille paikoilleen.

Keskimmäinen sisko on viidentoista, tutustuu itseensä, eikä millään pysty nitistämään sitä ihmistä, jonka on juuri löytämässä. Veitsen terällä -sanonta on menettämässä hänen kohdallaan vertauskuvallisuutensa ja muuttumassa konkretiaksi. Kuten tyttö itse muotoilee:

"Yksi pitää yläpäänsä ja toinen menettää alapäänsä."

Raivoon tarjoutuu syitä, mutta kirjailija pidättelee. Tarkkuus onkin parempi ase.

Riski piilee tietysti siinä, että kantaugri ryhtyy selittämään tulokkaille, millaisia he ovat.

Mutta Snellman ei tee sitä. Hän hahmottelee meille muille omassa valtaväestön unessamme kulkijoille, minkälaista maahanmuuttajien elämä voi olla ja millaiseksi mennä. Samaa maata kun kumminkin olemme.

Kun kansojen sulatusuunia viimein tarvittaisiin myös Suomessa, sellaista ei saa mistään. Sitä ei ole vielä keksitty.

Hetkittäin, kuin varkain, Parvekejumalien kaunis mutta enimmiltään ahdistava kehityskulku tikittää aikapommin tavoin kohti vääjäämätöntä ratkaisuaan.

Samaan aikaan toinen nuori nainen tekee romaanissa päinvastaista matkaa. Kyseinen kaiken sallivien boheemivanhempien tytär on tuskaantunut loputtomiin valinnanvapauksiinsa minä-keskeisen turhuuden tavaratalossa. Hänen kokemuksensa mukaan rajoittamattomuus ei johda onneen.

Joten ehkä onni pitäisi unohtaa.

Kääntymisen sijasta hän puhuu palaamisesta. Islam näyttäisi antavan rajat, joiden sisältä löytyy rauha, naisen kokoinen paikka olla ja elää. Kaapu vapauttaa.

Tämä taiteilijatalon tyttö kokoaa yliopistopiireissä ympärilleen arvokkaan elämän etsijöiden yhteisön ja asettuu sen johtajaksi - joka alkaa pian ottaa vastuuta myös muiden elämästä:

"Ehkä joskus on tehtävä ikäviäkin, raakojakin ratkaisuja, mutta oikealle tielle löytäminen merkitsee aina eksymistä ja kompastelua."

Romaani saa hahmonsa päinvastaisiin suuntiin vievien teiden risteämisestä.

Äkkiä Suomi näyttää taistelutantereelta, ja vain sokea voi väittää muuta. Tai satuhahmot. Parvekejumalien viisitoistavuotias kutsuu valkoisia kantakansalaisia lumikeiksi. Ei syyttäen vaan todeten, ja myös kadehtien.

Uskontojen, kulttuurien ja tapojen lataamista paineista voi väitellä loputtomiin, eikä valmista tule koskaan.

Oikeastaan Parvekejumalat asettaakin toimeentulon peruskysymyksen ihan toisin: osaavatko vanhemmat olla lastensa kanssa?

Niin Virtasaaren muukalais- kuin taiteilijatalossakin vastaus on ei.

Jospa lapset saisivat itse valita vanhempansa...

Sen jälkeenkin tosin voimaan jäisi vielä kummallinen käytäntö: miksi pojille sallitaan enemmän kuin tytöille?

Snellmanin pitkällä uralla Parvekejumalat lukeutuu ilman muuta parhaimmistoon.

Aikamme kotimaisessa kirjallisuudessa se kuuluu vähemmistöön. Se ei tuijota sisään, siihen miten minusta tuli minä, vaan katsoo ulos, tuonne mullistuvaan kaupunkiimme, ja yrittää ottaa siitä kiinni.

ANTTI MAJANDER

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Mekka+muuttaa+parvekkeelle/HS20100610SI1KU01g9g?free=Anja%20Snellman&date=20100512&advancedSearch=&;

[pelle12]

 Snellman on tehnyt aika tarkkaa taustatyötä. Opetellut hiukan somaliaakin, ja aikoo kuulemma jatkaa opintojaan. Hommafoorumilla vierailutkin ovat saattaneet olla osa researchiä tätä kirjaa varten.

[skrabb]

Panu Rajalan päiväkirjasta:

Torstai 10.6.10
Anja Snellman on tehnyt sen jälleen, iskenyt ensimmäisenä ajassa liikkuvaan aiheeseen. Siinä hän muistuttaa kieltämättä Waltaria. Romaani Parvekejumalat kiinnostaa ilman muuta, somalityttöjen kuvaus ja perheen kunnia. Aiheista paljon puhutaan, mutta kukaan ei meillä ole syventynyt siihen sukeltaen pinnan alle. Kritiikki ristiriitaista, sekin hyvä merkki. Valtakritiikki jokseenkin positiivista, Hbl:ssä Pia Ingström varautunut ja sairaanhoitaja Saido Mohamed lyttää romaanin ja sanoo, ettei Snellman tiedä riittävästi asioista, joista kirjoittaa. Luettava syksyyn mennessä.
[...]

http://www.saunalahti.fi/panu/kesa10.htm

[pelle12]

 Saido Mohammedin kommentti ei yllätä, ei tippakaan. Saidon mielestä Ayaan Hirsi Alikaan ei varmaan tiedä tarpeeksi somaliudesta.

[Roope]

Saido Muhamed: "Fördomarna bara förstärks"

Saido kritisoi romaania siitä, että kaikki somaliperheet eivät ole samanlaisia kuin kirjassa kuvattu. Kunniamurhat eivät liity erityisesti somalikulttuuriin, sillä tappavathan suomalaisetkin.

Pia Ingström: Anis var här

Myös kirjan arvostellut Pia Ingström painottaa lopuksi, että kirja ei ole raportti tyypillisestä somali- tai muslimiperheestä.

[Malla]

Myös kirjan arvostellut Pia Ingström painottaa lopuksi, että kirja ei ole raportti tyypillisestä somali- tai muslimiperheestä.

Ei varmaan. (Toinen) päählö, somalityttö Anis on älykkö, kympin oppilas. Mahdollista mutta ei ehkä tyypillistä. (Ilmeisesti on ihan mahdotonta kirjoittaa taviksista? Sellasista suunnilleen seiskan selviytyjistä -- suomalaisista tai mamuista.)

Milloin kaunokirja on ollut raportti? Miksi sitä pitäisi arvoida raporttina tai edes mainita, ettei se ole raportti? Tuskin Potteritkaan ovat tarkkoja raportteja tyypillisestä velhokoulusta.

(Snellmanin kirjan lukeminen minulla vielä kesken. Pieni kärjistys häiritsee mutta menettelee draaman kehittelyn vuoksi. Ihan kiinnostavia sivuhenkilöitä. Ja hommalaisten huviksi: Päählön sukunimi on Muumin. )

[Kallioinen Käsi]

Nämä arvostelut luettuani sain käsityksen, että kyseessä on äärimmäisen ajankohtainen sekä tärkeä kirja, joka tarttuu moneen yhteiskunnan kipupisteeseen. Arvosteluista tulee myös mieleen lausahdus: se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.....

[Phantasticum]

...hommalaisten huviksi: Päählön sukunimi on Muumin.

Ei liity tähän Muuminiin, mutta ihmettelen aina välillä, miksi suomalaisten tv-sarjojen tai kirjojen hahmoille on pakko keksiä niin pöhköjä ja epäsuomalaisia nimiä.

Myös Savon Sanomat on arvostellut Snellmanin teoksen.

Snellmanin uusi teos pamahtaa monikulttuurisuuskeskustelun keskiöön. Se tuo vahvan näkökulman ongelmiin, joita niin sanottuun kotoutumiseen liittyy. Se käsittelee voimallisesti vallankäyttöä, alistamista ja ihmisoikeusrikosten hyväksyttävyyttä kulttuurisilla syillä.

http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/uskon-kahdet-kasvot/569907

Lisäys. Nyt kun oikein miettii tätä nimiasiaa, niin Anis Muumin ei kyllä välttämättä tuo uskottavuutta kirjan teemaan. Nimihän on kuin jostain lasten kuvakirjasta, jossa hempeän vaaleanpunainen, sokeroitu poni on nimeltään Anis Muumin.

Muttei tästä tämän enempää, kun en ole teosta lukenut. Pisteet menevät kaikesta huolimatta Anja Snellmanille aiheen valinnasta. Arvostellessaan kirjaa osa kriitikoista ilmeisesti paljastaa samalla omat korttinsa.

[Alkuasukas]

Ja hommalaisten huviksi: Päählön sukunimi on Muumin.

Etunimi Troll?

[Patentti]

Muumin on melko tavallinen sukunimi somaleilla. Ei mikään Virtanen, mutta kuitenkin. Googlaamallakinhan tuon saa selville.

[Femakko]

Pia Ingström: Anis var här
Myös kirjan arvostellut Pia Ingström painottaa lopuksi, että kirja ei ole raportti tyypillisestä somali- tai muslimiperheestä.

EDIT: jos kyseessä ei ole tyypillinen somaliperhe, miksi yliopistoissa ei näy yhtään somalityttöjä eikä myöskään huivipäisiä muslimityttöjä? Venäläisiä on sen sijaan pilvin pimein (ja varmaan myös virolaisia, mutta ne eivät erotu edes nimen perusteella). Ingströmin mukaan meillä pitäisi olla aniseja joka pääsykokeissa isoja määriä.

Arvostelussa mainitaan Marianne Backlénin Karma, suosittelenkin sitä aiheesta kiinnostuneille. Hyvin suorasanainen kirja afrikkalaisia harrastavista suomalaisnaisista.

[KphS]

För Mohamed är hedersmord inget som specifikt kan kopplas till den somaliska kulturen. Våld av olika slag förekommer i alla typer av familjer.

– Visst måste vi erkänna att sådant förekommer men att man inom den somaliska kulturen skulle acceptera och tysta ner det är inte sant. Också här i Finland läser man ofta om föräldrar som tar livet av både kärestan och barnen. Och ingen vill väl heller att Finland enbart ska förknippas med alkohol och våld?

No enpä olekaan ikinä törmännyt tuohon humalahakuisen suomalaisen stereotypiaan.. 

[Femakko]

– Visst måste vi erkänna att sådant förekommer men att man inom den somaliska kulturen skulle acceptera och tysta ner det är inte sant. Också här i Finland läser man ofta om föräldrar som tar livet av både kärestan och barnen. Och ingen vill väl heller att Finland enbart ska förknippas med alkohol och våld?

No enpä olekaan ikinä törmännyt tuohon humalahakuisen suomalaisen stereotypiaan.. 

No eihän se pelkkä stereotypia ole, mutta eipä se ole paljon estänyt suomalaisia kirjailijoita tuottamasta sivukaupalla tekstiä, jossa käsitellään alkoholia ja väkivaltaa. Mutta me ollaan kai tällainen itsekriittinen kansa, joka uskaltaa käsitellä taiteessa myös (vai pitäisikö sanoa ainakin) omia heikkouksiaan...

[Phantasticum]

Muumin on melko tavallinen sukunimi somaleilla. Ei mikään Virtanen, mutta kuitenkin. Googlaamallakinhan tuon saa selville.

Minulle tuli ensimmäisenä vastaan Mumin ja Moomin, muttei kirjoitusasussa Muumin.

Lisäys. Sellainen vielä, että nimi mainitaan muun muassa urdunkielisten runoilijoiden joukossa. Urdu viittaa enemmän Pakistanin ja Intian suuntaan, ei Somaliaan.

Päähenkilön nimi ei varmaan ole kirjan olennaisin teema; vaikka onhan se kieltämättä hieman hassu.

[Malla]

Muumin on melko tavallinen sukunimi somaleilla. Ei mikään Virtanen, mutta kuitenkin. Googlaamallakinhan tuon saa selville.

Juu, mutta hauska sattuma.
Anis, Fenkoli ja Vanilja eivät sen sijaan taida olla ihan tavallisia somalietunimiä? (Minusta ihan kelpo nimiä kylläkin, fiktiosta kun on kyse.)

Kirja luettu. Rankka ja ahdistava mutta minusta hyvä. Suosittelen.

Kitjailija kertoi teoksen teemoista uusimmassa Nadjan huone -kirjallisuusohjelmassa Ylen ykkösellä. (En tiedä, onko kuultavissa netissä.)
Keskeisenä murrosikäisen tytön (somalialaissyntyinen Anis) ja nuoren naisen (islamiin kääntynyt suomalainen Alla-Zahra) kokemukset sekä rajat ja rajattomuus. Myös sivuhenkilöt (naiset) ovat kiinnostavia; miesnäkökulma on hyvin etäinen. Mikään muslimienpanetteluopus Parvekejumalat ei ole, ei liioin dokumentti.   

[Iloveallpeople]

Haastattelussa Anja Snellman

Kuukaudenkirjailija Anja Snellman kertoo Kirjakerhon haastattelussa uutuusromaanistaan Parvekejumalat.

Mistä sait kipinän uuden romaanisi kirjoittamiseen?

Kolmisen vuotta sitten aloin kuulla ääniä: nuori tyttö alkoi kuiskia korvaani, ja ryhdyin ottamaan selvää kuka hän oikein on. Tarina lähti siis liikkeelle päähenkilöstä, 14-vuotiaasta Anis-nimisestä somalitytöstä.

Kuvaat romaanissasi asiantuntevasti islamiin liittyviä asioita ja muslimiperheen elämää. Jouduitko tekemään paljon taustatutkimusta ennen kirjoittamista vai oliko aihepiiri ennestään tuttu?

Islamilainen kulttuuri on minulle tuttua isäni kautta, lapsuudenkodistani. Isäni opiskeli arabian aikuisena ja kuului Arabikansojen ystävyysseuraan. Kirjahyllyissämme oli paljon islamia ja islamilaista kulttuuria koskevaa kirjallisuutta, myös Koraani, jonka luin jo nuorena ensi kertaa. Olen käsitellyt islamilaista kulttuuria myös kahdessa aikaisemmassa romaanissani, Tushkassa ja Arabian Laurissa.

Romaanisi lukija oppii paljon asioita islamista ja muslimiperheiden elämästä Suomessa. Opitko tai oivalsitko myös itse uusia asioita romaania kirjoittaessasi?


Käsittelin muukalaisuutta, pakolaisuutta, myös omien kokemusteni kautta. Vanhempani olivat evakkoja, ja itsekin olen kokenut sitä toiseutta, mitä se toi lapsuuteeni. Ryssittelyäkin olen kuullut. Tajusin myös, että olen itsekin maahanmuuttaja: olen asunut osan vuodesta Kreetalla kohta kahdenkymmenen vuoden ajan, joutunut siellä sopeutumaan monenlaiseen muuttajanelämään...

Nostat esille vaikeita ja arkoja islamiin liittyviä kysymyksiä, mutta teet sen moralisoimatta, etsimättä syyllisiä. Mitä mieltä olet siitä miten Suomessa yleisesti islamista puhutaan? Puuttuuko asiallinen, kiihkoton keskustelu aiheesta?

Sanomisen ja kirjoittamisen vapaus ovat minun pyhiä arvojani. Toivoisin, että enemmän kuin monikulttuurisuudesta puhuttaisiin kulttuurien vuorovaikutuksesta. Sellaiseen dialogiin minä uskon. Ja yritän kirjoittamalla viedä sitä dialogia eteenpäin. Olen viimeiset puolitoista vuotta opiskellut somalian kieltä – ja vielä jonain päivänä käyn vuoropuhelua somaliaksikin.

Millainen kokemus Parvekejumalien kirjoittaminen oli verrattuna aiempiin romaaneihisi? Vaihtelevatko kirjoittamiskokemuksesi kirjasta toiseen?

Kirjoittamiskokemukset ovat omanlaisiaan. Parvekejumalat oli aika pitkä rupeama, melkein kolme vuotta. Ehkä aihe vaikutti, ehkä myös tuo innostus somalian kieleen.

Mitkä ovat tulevat suunnitelmasi? Vietätkö ansaittua kesälomaa?

Lähden Kreetalle ja nautin levosta siellä. Syksyllä odottavat sitten uudet haasteet. Ja joku jo kuiskailee korvaani; nuori tyttö joka haluaa kertoa minulle tarinan... Itse asiassa luulen, että tästä tuleekin trilogia, jonka aloitti Lemmikkikaupan tytöt. Kaikissa tarinoissa peilaan yhteiskuntaa murrosikäisen tytön kautta.

Haluaisitko vielä lähettää terveisesi Kirjakerhon jäsenille?

Toivon että kesään mahtuu monenkirjavaa rentouttavaa luettavaa, myös vähän ajatteluttavampaa, vakavampaa kirjallisuutta.

Suuri Suomalainen Kirjakerho

[guest1662]

Eija Vilpas suositteli tätä kirjaa eilisen aamuteeveen lukunurkassa. Pitäisi kyllä hankkia..

[Iloveallpeople]

Ilkka: Kolumni: Lukkoja vai avaimia?

...
Keinonen puhui hiljan radion Kirjakerhossa asiantuntevasti Anja Snellmanin Parvekejumalista (2010). Hän varoitti lukemasta teosta yksioikoisen yhteiskunnallisesti ja yleistävästi; tarinassa nimittäin kuvataan yksilöitä ja luodaan rakenteellisia vastakohtaisuuksia kärjistäen, surrealismia sivuten.
...

...
Oikeasti parvekkeelta pudotettiin Tukholmassa tyttö kunnian takia. Totta on sekin, että monet somalinaiset ovat ympärileikattuja. Tapa ei kuitenkaan kuulu islamiin vaan on vanhaa heimoperinnettä. Myös afrikkalaisia kristittyjä on silvottu.

Heli Keinonen neuvoo välttämään yleistämistä. Monikulttuurisuuden rinnalla hän korostaa kulttuurien vuorovaikutuksen tärkeyttä. Anja Snellman ei ole kirjoittanut rasistista romaania, vaan luonut ääripäistä, yltiöpäisestä vapaudesta eli piittaamattomuudesta ja sokeasta miesvaltaisesta kurista dramaattisen kertomuksen.
...

[skrabb]

Arvostelussa mainitaan Marianne Backlénin Karma, suosittelenkin sitä aiheesta kiinnostuneille. Hyvin suorasanainen kirja afrikkalaisia harrastavista suomalaisnaisista.

Kiitos vinkistä Femakko!
Luin ko. kirjan, jonka kirjoittaja on hyvin perillä aiheesta ihan omakohtaisesta kokemuksestaan.

Hänellä on kolme lasta avioliitostaan jamaikalaissyntyisen miehen kanssa. Monikulttuurisuus kuului hänen elämäänsä jo ennen liittoa, vaikka itse sanaa hän pitää onttona.

Eipä taida kirjoittaja olla kovinkaan suosittu suvis- ja surupiireissä. Johtuneeko siitä, että kirja ei ole täysin poliittisesti korrekti l. kirjailija ei hehkuta täysillä mokuilua, vaan kirjoittaa jopa hieman kriittisesti?

Marianne Backlén on julkaissut 12 kirjaa, joista neljä on käännetty suomeksi. Hän kirjoittaa ruotsiksi, mutta on käynyt suomenkielisen koulun. Myös lastensa kanssa hän puhuu suomea.

– Ajattelin silloin, että miehelleni on joka tapauksessa tärkeämpää oppia suomi kuin ruotsi. Hän puhuu lapsille englantia, ja heille kolme kieltä olisi ollut liikaa, Backlén sanoo, ja lisää naurahtaen:

– Tästähän suomenruotsalaiset eivät pidä.

Hänen kaksi uusinta kirjaansa on käännetty suomeksi, ja Karma saikin paljon huomiota. Uusin, Linnoitukset, ilmestyi suomeksi viime vuonna. Backlén hymyilee hiukan ironisesti:

– Olen pettynyt, että sitä ei arvosteltu Helsingin Sanomissa. Siitä jää aina sellainen tunne, että kirjaa ei olisi olemassakaan. Keväällä sitä myytiin Akateemisessa kirjakaupassa kolmella eurolla!

http://www.intermin.fi/intermin/periodic.nsf/vwarchivedlist1/524477034862A5DAC22573BF003BAEF5

Olen aloittanut Backlénin Linnoitukset-kirjan. Saapa nähdä mitä siitä "jää käteen".

[ike60]

Arvostelussa mainitaan Marianne Backlénin Karma, suosittelenkin sitä aiheesta kiinnostuneille. Hyvin suorasanainen kirja afrikkalaisia harrastavista suomalaisnaisista.

Luin ko. kirjan, jonka kirjoittaja on hyvin perillä aiheesta ihan omakohtaisesta kokemuksestaan.

Voisitteko Femakko tai skrabb kirjoittaa kirja-arvion tuosta kirjasta tähän ketjuun? Luulen että moni muukin kuin minä on täällä kiinnostunut monikulttuurisista liitoista, vieraista kulttuureista peräisin olevien miesten suhteesta Suomen yhteiskuntaan ja kulttuuriin ja muustakin tuon kirjan aivan ilmeisesti sisältämästä asiasta.

[Iloveallpeople]

Aamun kirjassa 11.11. Anja Snellmanin Parvekejumalat

YLE Areena (12min 31s)