2010-11-01 Vihreä lanka E Suominen blogi: Siniristi avoimuuden puolesta

[skrabb]

Siniristi avoimuuden puolesta
10:40

Viimeisten kuukausien yhteiskunnallinen keskustelu on liikkunut vahvasti arvokysymyksissä. On puhuttu konservatiivis-kansallisten arvojen noususta, johon yhdistyy oletettua yhteiskunnallista eliittiä vastaan suuntautuva protesti.

Puolueidensa aivot. Vihreiden Jukka Relander ja demarien Esa Suominen pohtivat blogissa politiikkaa ja politiikan ilmiöitä eduskuntavaalien lähestyessä.

Kuva: Mikael AhlforsVihreät ovat julistaneet arvovaaleja, jossa ratkaistaan suunta avautuvan ja itseensä käpertyvän yhteiskunnan välillä. Sen sijaan siitä mistä puhumme kun puhumme suomalaisuudesta ja kansallisesta identiteetistä, ei ole juurikaan keskusteltu.

Sosialidemokratian suhde kansallisuusaatteeseen on kaksijakoinen. Toisaalta sosialidemokratia sijoittuu määritelmällisesti kansallista ajattelua vastaan. Työväenliikkeen pitkä perintö liittyy nimenomaan kansainvälisyyteen ja alkuperäiseen luokkasolidaarisuuteen, joka ylittää kansalliset rajat. Merkitystä on arvoilla ja yhteiskunnallisella asemalla, ei kansallisuudella tai kulttuurilla.

Tämä on sosialidemokratian vahvuus tänäkin päivänä, joka näkyy niin eurooppalaisessa yhteistyössä kuin aktiivisuudessa globalisaation hallintaa koskevassa keskustelussa. Kyseessä on maailman suurin ja laajimmalle levinnyt poliittinen liike.

Toisaalta on myös niin, että sosialidemokratian näkyvin ja tuntuvin saavutus – pohjoismainen hyvinvointivaltio – on eurooppalaisista juuristaan huolimatta ollut korostuneen kansallinen projekti. Laaja-alainen hyvinvointivaltio on mahdollinen vain sellaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa kansalaisten välillä vallitsee laaja luottamus ja solidaarisuus.

Kansallinen identiteetti, kansallisvaltiossa, on ollut voima, jonka varaan hyvinvointivaltiota on voitu rakentaa. Tätä kautta sosialidemokratia ja suomalaisuus ovat kytkeytyneet toisiinsa.

Edistyksellisinä itseään pitävissä liikkeissä suomalaisuuden käsitettä tai kansallisiin arvoihin vetoamista pidetään usein vanhanaikaisena tai jopa arveluttavana. Väitän, että tässä kyseiset liikkeet ovat kuitenkin tehneet merkittävän virheen. Oleellista on käsitteen sisältö, ei käsite itsessään.

Suomalaisuudella on edelleen, ja nopean muutoksen oloissa jopa korostuneesti, merkitystä. Siksi sen jättäminen tarkoituksella syrjään, leimaaminen ajastaan jääneeksi tai lähtökohtaisesti epäilyttäväksi on omiaan luomaan käsitystä "eliitistä" ja""kansasta", jonka arvoista ja arjesta yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat etääntyneet. Tämä luo pelitilaa liikkeille, jotka ottavat haltuunsa yhteisen tärkeän arvon muovatakseen siitä oman politiikkansa oikeuttajan.

On hyvä kysymys miksi suomalaisuuden käsitteen sisällön saavat nykykeskustelussa määritellä ne, jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja määrittelevät sen ulossulkevasti ja ahtaasti, takertuen syntyperään? Miksi heidän annetaan se tehdä?
...
Eräs vastaus voi löytyä uudelleenmääritellystä suomalaisuudesta. Suomalaisuuden ei tarvitse eikä tule määrittyä veren kautta, vaan se voi olla arvomaailma. Kansalaisiksi voidaan tulla arvoyhteisön kautta, syntyperään katsomatta. Tämä jaottelu antaa ihmisille itsellensä mahdollisuuden päättää itse haluavatko he kuulua yhteisöön vai eivät.
...

koko kirjoitus:
http://www.vihrealanka.fi/blogi/siniristi-avoimuuden-puolesta

PS. J H-a on juttua kommentoinut VL:ssa

[Erik Herrmann]

itse analyysissa paljon totuutta. kuitenkin idea, että jossain puoluetoimistossa (tai mainostoimistossa for that matter) voitaisiin keksiä uusi, päivitetty, peräti parempi versio suomalaisuudesta on aika naurettava. suomalaisuus on suomalaisten summa. ei sitä voi muuttaa käskystä. ajatus että näin voisi tehdä, muistuttaa minua lapsuudestani itä-saksassa.

[Oho]

itse analyysissa paljon totuutta. kuitenkin idea, että jossain puoluetoimistossa (tai mainostoimistossa for that matter) voitaisiin keksiä uusi, päivitetty, peräti parempi versio suomalaisuudesta on aika naurettava. suomalaisuus on suomalaisten summa. ei sitä voi muuttaa käskystä. ajatus että näin voisi tehdä, muistuttaa minua lapsuudestani itä-saksassa.

Varmaan johttu siitä että Suomessa ei ole tehty mitään henkistä pesäeroa Kekkos-Slovakiaan vaan Suomi on edelleen yhden kanonisoidun totuuden valtakunta kuten parhaimpaan YYA aikaan. Suomi taitaa olla sekä hallintokultturiltaan, että yhdenmikaisuusvaateiltaan Itä-Blokin viimeinen mohikaani.

Jos Suomessa oikeasti saisi olla asioista montaa mieltä ja julkisesti kertoa olevansa asioista montaa mieltä, hovioikeudet eivät olisi ollenkaan niin innokkaita sensuroimaan historiallisina tosiasioina pidettyjä väitteita julkisesta sanasta väitteiden mahdollisen loukkaavuuden takia. Oikeuslaitos otti inkvisition roolin ja yritti roviolla polttaa tiedon Muhammedin lapsivaimosta.

Sinänsä pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin kansallisen, ei poliittisen saatikka sosiaaliedemokraattisen, luonteen myöntäminen on jo uskomaton saavutus internationalistilta.