2010-11-01 IL Perttu Hillman blogi:Timo Soini – konsensuspolitiikan antikristus

[skrabb]

Timo Soini – konsensuspolitiikan antikristus
Kirjoittanut Perttu Hillman

Katsoin, kun Timo Soinia haastateltiin Ylen A-plus -ohjelmassa.

Oletin luonnollisesti, että pallillaan kyyhöttävä toimittaja olisi pannut hyvin valmistellut talousjauhot Soinin suuhun heti alkumatkasta.

Mutta ei laittanut. Ei edes onnistunut tylyssä keskeyttämisessä, joka on Ylen ajankohtaistoimituksen harjoiteltu bravuuri. Käytetään aina silloin, kun haastateltava saa tarinansa kulkemaan.

Perussuomalaisten puheenjohtaja teki vaikutuksen silminnähden myös toimittajaan. Kyräily muuttui aidoksi keskusteluksi, mistä vahinkopisteet toimittajalle

Timo Soini on hyvä televisiopoliitikko, mutta mikä on hänen salaisuutensa?

Henkilökohtainen karisma on kiistämätön, mutta niin on asia hyvin monen muunkin politiikassa vaikuttavan kohdalla. Soinilta vastaukset toimittajan kysymyksiin tulevat miettimättä ja rauhallisesti. Demagogiaa sopivasti. Loistavasti ajoitettu slogan on kuin kirkonkellon kumahdus.

Salaisuus taitaa olla kuitenkin siinä, että Soini osaa säilyttää tarinansa mestarillisesti oikealla tasolla keskustelukumppanista huolimatta.

Hän ei haksahda toimittajien johdatteluun, kiistele prosenteista tai yritä kiertoilmaisuilla vaihtaa raidetta. Juttu kulkee kuin juna. Soini pelaa omaa peliä, mikä on urheilutoimittajienkin mukaan tärkeää, jotta menestyisi.

Soini tietää, että politiikan tekemisen on vallannut itseriittoinen elitismi, jota hän taitavasti käyttää kansaanmenevien lausahduksiensa taustakuvana. Soinin leimaamista pelkäksi populistiksi vaikeuttaa hänestä syntyvä jotenkin vilpitön mielikuva.

Soinia voidaan pitää siis lahjakkaana ja ilman epäilyä myös taitavana poliitikkona.

Hän puhuu omissa nimissään, esittelee omia käsityksiään. Hän ei aloita joka lausetta tuttuun "Keskustan piirissä.." -tyyliin. Tai: "Sosialidemokraatit ovat aina..." Hän saa parilla lauseella valtapuolueiden tai EU:n touhut vaikuttamaan tahalliselta kansankiusaamiselta. Ei ole nykyoloissa tietysti kovinkaan vaikeaa.

Perussuomalaisten suosio perustuu hyvin paljon juuri Soinin esittämän retoriikan erilaisuuteen ja tuoreuteen. Ja siihen, että Soini ymmärtää, ettei tavalliselle ihmiselle kannata kovin korkealentoisia motiiveja esittää. Heitä kun ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta.

Soini on ymmärtänyt, että tavallisia ihmisiä on kansasta suurin osa ja he ovat niitä, jotka äänestävät.

Perinteinen konsensuslähtöinen politiikanteko on itsekästä ja itseensä uskovaa, sellaisenaan rehellistäkin. Poliitikko puhuu vakuuttaakseen muut poliitikot, virkamiehet ja median edustajat. Eliitin edustaja puhuu eliitille eliitin kielellä.
...

Koko kirjoitus:
http://blogit.iltalehti.fi/perttu-hillman/2010/11/01/timo-soini-konsensuspolitiikan-antikristus/

[IDA]

Soinin leimaamista pelkäksi populistiksi vaikeuttaa hänestä syntyvä jotenkin vilpitön mielikuva.

Entä, jos Soini yksinkertaisesti on vilpitön ja rehellinen? Minusta se ei ole mitenkään poissuljettu vaihtoehto. Politiikka on tietysti politiikkaa, mutta silti.

Perussuomalaisten suosio perustuu hyvin paljon juuri Soinin esittämän retoriikan erilaisuuteen ja tuoreuteen. Ja siihen, että Soini ymmärtää, ettei tavalliselle ihmiselle kannata kovin korkealentoisia motiiveja esittää. Heitä kun ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta.

Olisi joskus kiva saada esimerkkejä siitä miten Urpilainen, Katainen ja Kivimäki puhuvat korkealentoisista motiiveista syvällisesti ja monimuotoisesti. Tämä, että Soini haastatteluissaan puhuisi näitä kolmea yksinkertaisemmin on ehkä tavallaan totta, mutta ei Soini yhtään tyhjemmin heitä puhu. Sehän ei olisi edes mahdollista Totuus asioista voi joskus olla ja usein onkin hyvinkin yksinkertainen.

Koko mielikuva siitä, että olisi jotain vakaita, älyllisesti asioita pohtivia puoluejohtajia ja sitten populistinen Soini on väärä.

Jutun otsikko turhan syvältä aatehistorian uumenista itse juttuun nähden: Soinihan voi papereilla todistaa, että ei ole minkäänlainen antikristus. Jos olisi niin Rooma olisi antanut kenkää

[pelle12]

Soinin leimaamista pelkäksi populistiksi vaikeuttaa hänestä syntyvä jotenkin vilpitön mielikuva.

Entä, jos Soini yksinkertaisesti on vilpitön ja rehellinen? Minusta se ei ole mitenkään poissuljettu vaihtoehto. Politiikka on tietysti politiikkaa, mutta silti.

Niinpä. Tuota sietäisi ainakin edes joskus pohdiskella, sillä kaipa 'kaikki poliitikot ovat umpikieroja opportunisteja' pitää sisällään edes muutaman poikkeuksen?

[Jussi Halla-aho]

Olisi joskus kiva saada esimerkkejä siitä miten Urpilainen, Katainen ja Kivimäki puhuvat korkealentoisista motiiveista syvällisesti ja monimuotoisesti. Tämä, että Soini haastatteluissaan puhuisi näitä kolmea yksinkertaisemmin on ehkä tavallaan totta, mutta ei Soini yhtään tyhjemmin heitä puhu. Sehän ei olisi edes mahdollista Totuus asioista voi joskus olla ja usein onkin hyvinkin yksinkertainen.

Koko mielikuva siitä, että olisi jotain vakaita, älyllisesti asioita pohtivia puoluejohtajia ja sitten populistinen Soini on väärä.

Tuo on harvinaisen totta. Etenkin Urpilainenhan nimenomaan yrittää olla Soini. Se, että hän ei tässä onnistu, ei johdu hänen syvällisyydestään, korkealentoisuudestaan tai pohdiskelevuudestaan, vaan siitä, että hän ei osaa.

[pelle12]

Tuo on harvinaisen totta. Etenkin Urpilainenhan nimenomaan yrittää olla Soini. Se, että hän ei tässä onnistu, ei johdu hänen syvällisyydestään, korkealentoisuudestaan tai pohdiskelevuudestaan, vaan siitä, että hän ei osaa.

Syy miksei Urpilainen osaa, johtuu siitä, että hänellä puhe ei tule sydämestä, vaan se on ulkoaopittua, päälleliimattua, ulkokohtaista. Ihmiset vaistoavat sen, samoin kuin Urpilaisen joltesakin ylimielisen 'hymyn'.

[AmericanBoxer]

Tuo on harvinaisen totta. Etenkin Urpilainenhan nimenomaan yrittää olla Soini. Se, että hän ei tässä onnistu, ei johdu hänen syvällisyydestään, korkealentoisuudestaan tai pohdiskelevuudestaan, vaan siitä, että hän ei osaa.

Syy miksei Urpilainen osaa, johtuu siitä, että hänellä puhe ei tule sydämestä, vaan se on ulkoaopittua, päälleliimattua, ulkokohtaista. Ihmiset vaistoavat sen, samoin kuin Urpilaisen joltesakin ylimielisen 'hymyn'.

"Jes vii kään" anyone?
Urpilaisen ongelma on se, että hän on keulakuva jolla piti vedota naisiin. Heinäluomahan otetaan heti esiin kun tulee oikeasti poliittinen tilanne.

[Runner]

On kyllä totta, että Soinin esiintymistä on aina ilo seurata. Hän on niin rauhallinen, se on kovin arvostettava piirre ihmisessä.

Nyt kun mainitsit niin pysyy kyllä Halla-ahokin rauhallisena. Minulla olisi pressi-klubissa pääräjähtänyt.
Ja Urpilainen ei onnistu olemaan Soini, koska Urpilainen on pyrkyri ja se on myös hänen imagonsa.

[Soromnoo]

Tätä ei pidä ymmärtää väärin, asioiden käsittely olisi mahdotonta ilman asiantuntijajargonia ja virkakieltä. Ongelmana vaan on se, että konsensusajan poliitikot ovat fokusoineet olelliseen ja jättäneet välttämättömän pahan, eli äänestäjät merkityksettömänä sidosryhmänä ringin ulkopuolelle. Se on ollut mahdollista konsensuksen betonoimassa ympäristössä, jossa kolmikanta ja suurten puolueiden pyhä kolmiyhteys on pitänyt soraäänet tehokkaasti marginaalissa.

Syntyy herkästi vaikutelma, että Soini puhuu suomea ja muut tahallaan byrokratiaa.

EI vaan synny vaikutelmaa vaan näin myös yleensä on. Tosin Soinillekkin iskee välillä perus poliitikko moodi päälle ja käytetään sataa sanaa siihen mihin kymmenen riittäisi.