2010-10-27 Verkkoapila Tero Mäenpää blogi: Jethro ja Soini

[skrabb]

Jethro ja Soini
27.10.2010 klo 15.27
Dosentti Juhani Wiio on keksinyt osuvan vertauksen Timo Soinin menestykselle. Hänestä Soinissa toteutuu Jethro-ilmiö. Jethro Rostedthan on se leppoisa kaveri, joka melkein voitti Diilin ja nyt hän kisaa Tanssii tähtien kanssa-ohjelmassa Kanki Kaikkosen tyyliin.

Jethrossa ja Timossa on paljon samankaltaisuuksia omilla kentillään, vaikka toisen nimi onkin vähemmän suomalainen.

Ulkoinen habitus ei ole kummallakaan erityisen huoliteltu, vaan sopivan junttimainen. Vaatteet ovat liian suuria tai pieniä ja reilu vatsa saa vilahtaa aina silloin tällöin. Kumpikin käyttää pukua todennäköisesti pakon sanelemana: tanssikisaan tai eduskuntaan ei sovi vetää verkkareita ylleen vaikka kuinka kansanmies olisikin.

Jos Jethroa tympii mukana olo tanssikisassa, niin epäilemättä Soinikaan ei ole täysin kotonaan herrojen kotkotuksissa. Mukana on kuitenkin molempien oltava. Ainakin se hivelee omaa egoa mukavasti, kun saa olla kapinallinen. Ja eivätkös suuret nerot ole aina olleet boheemeja ja omituisia?

Kun poliitikot vääntävät munkkilatinaa ja epäselviä lukuja, Soini selostaa asian sen verran yksinkertaisesti, että Irwin-sanoittaja Vexi Salmikin olisi kateellinen. Retoriikan suhteen Soini kuitenkin liikkuu juuri sillä rajalla, että puhemies ei joudu huomauttelemaan.

Miksi näistä miehistä sitten pidetään niin paljon?
Syy on luultavasti hyvin yksinkertainen. He poikkeavat valtavirrasta, ovat aitoa omaa itseään, spontaaneja, tavallisia, mukavia. Ehkä juuri sellaisia, joiden kanssa voisi lähteä kaljalle. Se onkin sitten toinen juttu kuinka järkevää olisi luottaa lompakkonsa Timo Soinin ja hänen puolueensa vastuulle.

Sympaattisuutensa vuoksi aikanaan valittiin Martti Ahtisaarikin Suomen presidentiksi eikä suomenruotsalaista hienostorouva Elisabeth Rehniä. Tuttu Jutun karjalanpiirakan leipomisosio ratkaisi koko vaalin, koska Mara oli niin leppoisa.

Soinia ja Jethroa on kiva äänestää jatkoon, koska sillä tavoin voi tehdä kiusaa hienopieruille ja vallassa olijoille anonyymisti. Kyse on jonkinasteisesta vihasta ja kateudesta herroja — tanssin ja politiikan ammattilaisia — kohtaan. Taustalla kytee epäilys, että kun jostakusta tulee ammattilainen, hän kadottaa kosketuksensa arkeen ja "tavallisiin" ihmisiin.

Kyse on myös sympatiaäänestämisestä eli suodaan voitto ja menestys jollekin, mutta samalla halutaan toiselle tappiota, suoranaista kärsimystä ja sitten vielä nähdä ne tappion ja pettymyksen karvaat kyyneleet. Alhaista, mutta todellista tosi-tv:tä.

Juhani Wiio heittää kirjoituksessaan vielä huolestuttavan haasteen siitä, että tulevissa vaaleissa äänestetään tunteella enemmän kuin pitkiin aikoihin:

"Se voidaan päätellä kuitenkin jo nyt, että seuraavissa eduskuntavaaleissa äänestyspäätöksiä tehdään enemmän kuin koskaan aikaisemmin tunneperusteisesti. Kun tätä kohti mennään, äänestyskäyttäytymiseen on äärimmäisen vaikea päästä vaalikampanjan aikana asiapolitiikalla kiinni."

Miten keskusta tähän haasteeseen vastaa?
Esimerkiksi Keskustan Paavo Väyrynen, Juha Mieto, Jarmo Korhonen ja Mikko Alatalo puhuvat aidosti syrjäisempienkin alueiden ja syrjäytyneimpienkin ihmisten kielellä, mutta entä muut?

Keskustalla on heikkojen galluplukujen vuoksi varmasti suuri kiusaus tehdä jotakin radikaalia ja melko nopealla aikataululla. Toivottavasti ei kuitenkaan harkinta unohdu matkalla?

Rehtiys ja aitous on kaiken a ja o. Läpinäkyvät vippaskonstit paljastuvat kyynisessä mediassa, kuten niiden varmasti kuuluukin. Ei kansa ajattele niin, että keskustan tai minkään puolueen on pakko olla seuraavassa hallituksessa. Hallitukseen pitää kyllä päästä, mutta mitä siellä tekemään?

Vaikka on helpommin sanottu kuin tehty, totean edelleenkin, että nyt täytyisi saada Keskustaan optimista ja iloista pörinää alhaalta ylös asti. Se heijastuu sitten aikanaan äänestäjiinkin.

http://www.verkkoapila.fi/apila/blogs/index.html

[Uuno Nuivanen]

"Se onkin sitten toinen juttu kuinka järkevää olisi luottaa lompakkonsa Timo Soinin ja hänen puolueensa vastuulle."

- Niin, kun lompsansa luottaa Jyrki Kataisen ja hänen puolueensa vastuulle, ainakin tietää kuinka sen käy.

[IDA]

Katainen, Urpilainen ja Kiviniemi ovatkin aina mielessä vertautuneet kolmikkoon Nurejev, Duncan, Plisetskaja Jos tuota älyn ja sivistyksen säihkettä nyt edes pystyy niin liikunnalliseen alaan kuin tanssiin vertaamaan.