Verkkoapila T Mäenpää blogi: Hajaannuksesta joukkojen kokoamiseen (& persuosio)

[skrabb]

Hajaannuksesta joukkojen kokoamiseen
14.11.2010 klo 15.08

Poliitikkojen epäluotettavuus on tiivistynyt lauseeseen "kepu pettää aina", vaikka kukaan ei olekaan väitettä pystynyt näyttämään toteen. No, keskustan ex-kansanedustaja Markku Uusipaavalniemi vei epäluotettavuuden määritelmän aivan uudelle tasolle. Nyt hän on epäluotettava epäluotettavienkin mielestä.

Luotettava on oltava, että saavuttaisi yhteistyökyvyn. Yksin äheltäminen ja säheltäminen ei politiikassa johda muuta kuin turhautumiseen tai ansaitsemattomaan kansansuosioon.

Poliittisella loikkarilla on aina lyhyt tähdenlento uuteen puolueeseen, koska todellisuudessa edes uusi porukka ei häneen luota, vaikka alussa imartelu hiveleekin mukavasti.

Uusiksen hyppääminen perussuomalaisiin oli jälleen osoitus siitä, että poliitikkokin on vain ihminen. Ensin pitää pelastaa oma nahka, että kykenee pelastamaan maailman.

Nyt perussuomalaisten unelmatiimiin eduskunnassa kuuluvat Uusipaavalniemen lisäksi oviongelmainen Raimo Vistbacka, eduskunnan psykopaatteja jahtaava Veltto Virtanen, first lady Pirkko Ruohonen-Lerner ja pari rääväsuu-ässämpeeläistä Pentti Oinonen ja Pietari Jääskeläinen. Paavalniemi pääsi vihdoin poliittiseen kotiinsa.

Uusipaavalniemen lähtö on ilmentymä myös keskustan orastavasta hajaannuksesta, vaikka virallisesti olemme tietysti sitä mieltä, ettei sota yhtä miestä kaipaa.

Kun kuuntelin torstaina eduskunnan kyselytunnilla ympäristöministeri Paula Lehtomäen ja kansanedustaja Hannu Hoskosen sanailua, ei voinut välttyä ajatukselta, että kansanedustajat alkavat olla paniikissa niin pahasti, että ryhmähenki rakoilee.

Ottamatta kantaa kakkalain kakkamaisuuteen, olisi parempi, että keskustan kansanedustajat pysyvät nahoissaan, eivätkä vahingoita omia ministereitään, vaikka eduskunnasta tippuminen pelottaisikin julmetusti.

On se nyt kumma, jos kansanedustajat eivät kykene vaikuttamaan omiin ministereihinsä muualla kuin huutamalla kyselytunnilla.

Onneksi on myös keskustalaisia kansanedustajia, jotka voivat, saavat ja uskaltavat istua samoihin pöytiin ministereiden kanssa tai soittaa suoraan heidän kännyköihinsä.

Puolueen moniäänisyys on eri asia kuin hajanaisena varpusparvena oleminen.

Ja sitten kaino vinkki puheenjohtaja Mari Kiviniemelle joukkojen johtamiseen:

Olet hoitanut Matti Vanhasen tyyliin, asiallisesti, pääministerin ja puolueen puheenjohtajan tehtäviä. Tuntuu kuitenkin siltä, että voimakkaammalle johtajuudelle olisi nyt tarvetta.

Ja mitä se johtajuus nyt sitten olisi?
Se olisi sitä, että ottaisit reilusti ja selkeästi kantaa asioihin. Eli vähemmän kysymysten kiertämistä ja toisaalta-toisaalta-vastauksia. Kyllä me rivijäsenet kestämme eri mieltä olemista, mutta emme epätietoisuutta, siis vailla suuntaa olemista. Tiedäthän, että osa meistä on poliittisia lampaita, jotka kaipaavat äidillistä kaitselmustasi.

Johtajuus olisi nyt myös sitä, että joukot koottaisiin kasaan. Liian moni eduskuntavaaliehdokas empii vieläkin, uskaltaako sijoittaa rahojaan — edes tuhatta euroa — kampanjointiin.

http://www.verkkoapila.fi/apila/blogs/tero_maenpaa/0188.html