Hyvä mamu-myönteinen blogi

[Katselija]

Sattui silmiin Heikki Kerkkäsen blogin Ajattelemisen pensaita ja puistoja kirjoitus 20.05 http://hemakerk.blogspot.com/2009/05/keskustelua-maahanmuutosta-jm-korhosen.html . Kirjoitus on minusta asiallinen ja erinomainen ja siinä on hyviä linkkejä. Muutama poiminta.

(1) Väitteeseen, että kotouttamisen kustannukset yms. ovat pois suomalaisilta. Kotoutettava on joka tapauksessa pysyväisluontoisesti Suomessa, ja on empiiristä evidenssiä, että jos heitä tuetaan, he eivät jää roikkumaan tuille (toisin kuin monet suomalaiset). Näin ollen kotouttamistuki on pienimmän riesan tie.

(2) Maahanmuuttoa on (a) työperäinen, (b) avioliitto-, ja (c) humanitaarinen. Tietenkään ei työperäinenkään maahanmuutto ole ongelmatonta - perhe, olosuhteiden muutokset jne. Avioliittomuutto saattaa todella olla oma ongelmakategoriansa. Humanitaarisen maahanmuuton perusidea on se, että hädänalaisia ihmisiä auttavat muutkin kuin naapurimaat, koska jos apu rajoittuisi vain lähinaapureihin, kriisi leviäisi äkkiä sinnekin (jos Venäjällä tapahtuisi suuri kriisi, olisi Suomelle tärkeä, että hädänalaisia tulvisi muuallekin kuin Suomeen). Totta kai humanitaarinen maahanmuutto aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin hyötyjä ja sitä on sellaisena arvioitava.

(3) Kysymys maahanmuuton kustannuksista ja pärjätäänkö "lisää rahaa - ratkaisulla" Ranskaa, Saksaa tai Ruotsia paremmin? Valtion talousarvioesityksen 2009 mukaan maahanmuuttoon liittyvät asiat kustansivat 118M euroa, määrärahojen kokonaismäärästä 0,25%. Esimerkiksi veteraanien tukeminen maksoi 395M, puolustusmateriaalien hankinta 697M, puutarhatalouden kansallinen tuki  559M. Kerkkänen arvioi, että nykyisissä olosuhteissa ja paineissa maahanmuuttoon yksinkertaisesti tarvitaan enemmän rahaa: 0,8% - 1,6% nykyisen 0,25% asemesta. Mitä tulee mahdollisuuksiin saada enemmällä rahalla parempi tulos, niin muiden maiden ongelmat, slummiutumiset ym. juontuvat jo vuosikymmenien takaa; nyt osataan jo paremmin.

(4) Eivätkö monikulttuuriset yhteiskunnat kuitenkin ajaudu polarisoituneiksi ja eriarvoistuneiksi; eikö kansallisvaltioissa ole hyvätkin puolensa? Kansallisvaltioaate ei estänyt maailmansotia, ja esim. Jugoslaviassa se vielä 1990-luvulla ei toiminut hyvin. Ns. monikulttuuriset yhteiskunnat ovat lähempänä oikeusvaltiota. Ja esimerkiksi väkivallan kokeminen on 1980-luvulta vähentynyt vaikka maahanmuuttajia on enemmän.

Yllä olevat kohdat ovat siis tiivistyksiä Kerkkäsen blogista. Minusta kirjoitus kannattaa lukea ja ehkä sitä kommentoida; Kerkkänen on aikaisemmin hyvin huomaavaisesti ja perusteellisesti vastannut kommentteihin. En nyt rupea hänelle kirjoittamaan; minusta eräiden ryhmien pysyminen varsin totaalisesti työelämän yms. ulkopuolella on ongelma, samoin islamilaisen ajattelun ja elämäntavan lähes mahdottomalta tuntuva yhteensovittaminen meidän kulttuurimme ja arvojemme kanssa. Mutta ylisummaan jos mamu-myönteiset olisivat tuollaisia, niin kyllä ratkaisuihin päästäisiin.

[Alkuasukas]

(1) Väitteeseen, että kotouttamisen kustannukset yms. ovat pois suomalaisilta. ....Näin ollen kotouttamistuki on pienimmän riesan tie.

(3) Kysymys maahanmuuton kustannuksista ja pärjätäänkö "lisää rahaa - ratkaisulla" .....Kerkkänen arvioi, että nykyisissä olosuhteissa ja paineissa maahanmuuttoon yksinkertaisesti tarvitaan enemmän rahaa: 0,8% - 1,6% nykyisen 0,25% asemesta.

Tiivistin vielä vähän. Raha on siinämielessä hassu väline, että jos sitä tosiaankin sijoittaa kohteeseen A, niin se on kohteesta B pois, vaikka ituhippi muuta väittääkin. Ts. mamulle annettu euro on hanilta pois. Se on sitten toinen kysymys että onko kiva olla vain kuset housussa, "pienimmän riesan tie", vai vetäistäänkö sekaan kunnon ruikulipaskat tyyliin Ruotsi ja Ranska. Minä pidän mieluummin puhtaan valkoiset (pun intended) kalsarit jalassani.

[Roope]

(1) Väitteeseen, että kotouttamisen kustannukset yms. ovat pois suomalaisilta. Kotoutettava on joka tapauksessa pysyväisluontoisesti Suomessa, ja on empiiristä evidenssiä, että jos heitä tuetaan, he eivät jää roikkumaan tuille (toisin kuin monet suomalaiset). Näin ollen kotouttamistuki on pienimmän riesan tie.

Tulijoiden määrä ei ole ympäristöstä riippumaton vakio. Kotouttamistuet ja etenkin suorat avustukset samalla lisäävät tulijoiden määrää.

Humanitaarisen maahanmuuton perusidea on se, että hädänalaisia ihmisiä auttavat muutkin kuin naapurimaat, koska jos apu rajoittuisi vain lähinaapureihin, kriisi leviäisi äkkiä sinnekin (jos Venäjällä tapahtuisi suuri kriisi, olisi Suomelle tärkeä, että hädänalaisia tulvisi muuallekin kuin Suomeen). Totta kai humanitaarinen maahanmuutto aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin hyötyjä ja sitä on sellaisena arvioitava.

Humanitaarinen maahanmuutto on jo enimmäkseen sosiaalista maahanmuuttoa. Kriisit leviävät muuttajien mukana tuhansien kilometrien päähän ja jopa merten taakse, vaikka lähempänäkin tulisi toimeen. Siirtolaisuus on alkanut massallaan muuttaa vastaanottavia kehittyneitä maita sosiaalisesti ja taloudellisesti väärään suuntaan.

(3) Kysymys maahanmuuton kustannuksista ja pärjätäänkö "lisää rahaa - ratkaisulla" Ranskaa, Saksaa tai Ruotsia paremmin? Valtion talousarvioesityksen 2009 mukaan maahanmuuttoon liittyvät asiat kustansivat 118M euroa, määrärahojen kokonaismäärästä 0,25%. Esimerkiksi veteraanien tukeminen maksoi 395M, puolustusmateriaalien hankinta 697M, puutarhatalouden kansallinen tuki  559M. Kerkkänen arvioi, että nykyisissä olosuhteissa ja paineissa maahanmuuttoon yksinkertaisesti tarvitaan enemmän rahaa: 0,8% - 1,6% nykyisen 0,25% asemesta. Mitä tulee mahdollisuuksiin saada enemmällä rahalla parempi tulos, niin muiden maiden ongelmat, slummiutumiset ym. juontuvat jo vuosikymmenien takaa; nyt osataan jo paremmin.

Tuossa on vain murto-osa kuluista. Tänä vuonna pelkät vastaanottokeskukset vievät yli 100 miljoonaa (budjetissa ei huomioitu vastaanottokeskusten viisinkertaistamista). Julkisesti kaikkia kustannuksia ei ole laskettu tai edes arvioitu. Kerkkäsen toive tulee toteutumaan, rahaa käytetään kohta moninkertaisesti, mutta silti ongelmat vain pahenevat. Nyt ei osata mitään yhtään paremmin kuin ennen, koska ongelmia ja niiden syitä ei haluta tunnustaa.

(4) Eivätkö monikulttuuriset yhteiskunnat kuitenkin ajaudu polarisoituneiksi ja eriarvoistuneiksi; eikö kansallisvaltioissa ole hyvätkin puolensa? Kansallisvaltioaate ei estänyt maailmansotia, ja esim. Jugoslaviassa se vielä 1990-luvulla ei toiminut hyvin. Ns. monikulttuuriset yhteiskunnat ovat lähempänä oikeusvaltiota. Ja esimerkiksi väkivallan kokeminen on 1980-luvulta vähentynyt vaikka maahanmuuttajia on enemmän.

Ehkä Jugoslavia olisi toiminut paremmin erillisinä kansallisvaltioina kuin monen kulttuurin väkinäisenä yhdistelmänä?

[Tooheys]

(1) Väitteeseen, että kotouttamisen kustannukset yms. ovat pois suomalaisilta. Kotoutettava on joka tapauksessa pysyväisluontoisesti Suomessa, ja on empiiristä evidenssiä, että jos heitä tuetaan, he eivät jää roikkumaan tuille (toisin kuin monet suomalaiset). Näin ollen kotouttamistuki on pienimmän riesan tie.

Millastakohan empiiristä evidenssiä kirjoittajalla mahtaa olla. Minä olen ainakin havainnoinut aivan vastakkaista evidenssiä, jossa muslimimaasta tuleva maahanmuttaja jää helposti roikkumaan tuille (toisin kuin monet suomalaiset) kotouttamispanostuksista huolimatta. Se ei tosiaan ole mikään syö lisätä kotouttamisresursseja, että yksi kymmenestä saisi OIKEAN työpaikan kolmen vuoden intensiivisen kotouttamisen jälkeen, vaan hyötysuhde tulee huomioida, vaikka olisi kuinka "empiiristä evidenssiä"

[Simo Hankaniemi]

Miksi luoda ensin tieten tahtoen ongelma ja käyttää sitten läjäpäin rahaa suurella riskillä ongelman ratkaisemiseksi. Koko juttu ratkeaa sillä, ettei mitään ongelmaa luoda.

[TH]

Kirjoittelin viikonloppuna vastauksen Kerkkäsen blogiin, mutta koska sitä ei ole julkaistu, pistän sen tähän:

Maahanmuuttokritiikki kohdistuu lähes täysin humanitaariseen maahanmuuttoon. En puutu seuraavassa muuhun maahanmuuttoon.

HK: Ilman kotouttamistoimenpiteitä Suomi toteuttaisi suurin piirtein samanlaista "laissez faire" - politiikkaa kuin Ranska 60-luvulla. Uskon, että tällöin Suomi saisi myös todennäköisemmin kokea ne vaikutukset, joita ranskalaisella politiikalla – totaalisella integraatiotoimenpiteiden puuttumisella - myös saatiin aikaan: tästä on konkreettista kokemusta.

Entä USA:n kokemukset? Siellä laissez faire näyttää tuottavan tuloksia.

HK: On kaikkien "maahanmuuttomyönteistenkin" itsestään selvänä pitämä seikka, että humanitaarisesta maahanmuutosta koituu kansantalouden kontekstissa enemmän kustannuksia kuin hyötyjä.

Onko? Pari lainausta maahanmuuttomyönteisiltä:

Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta. Siksi pidän puheita pakolaisten aiheuttamista kansantaloudellisista rasitteista melko kohtuuttomina.--Johanna Suurpää v. 1991

Erilaisuus on rikkaus... Tähän rikkauteen teillä on varaa... [Pakolaisista h]yötyjiä ovat uusien rovaniemeläisten lisäksi kaikki entisetkin kaupunkilaiset... Pakolaiset ja turvapaikanhakijat tuovat myös työpaikkoja!--Työministeriö v. 2007

- Maahanmuuttajat ovat mahdollisuus siinä mielessä, että ne seudut ja kunnat, jotka ovat ottaneet vastaan pakolaisia, ovat valmistautuneet paremmin siihen työvoimatarpeeseen. Meillähän oli jo ennen tätä taantumaa monille aloille vaikea löytää suomalaista työvoimaa. Nyt on notkahdus, mutta jos katsomme vuoteen 2010-2011, silloin työikäisen väestön väheneminen on entistä suurempaa. Valmistautuen siihen, maahanmuutto on mahdollisuus.--Astrid Thors perustelee helmikuussa 2009, miksi Kajaanin (työttömyysaste 14,7 %) kannattaa ottaa pakolaisia. (linkki)

Jos on niin, että "kaikki 'maahanmuuttomyönteisetkin'" tajuavat humanitaarisen maahanmuuton olevan rahareikä, sitä ei voi ainakaan päätellä heidän julkisista lausunnoistaan. Humanitaarista maahanmuuttoa markkinoidaan systemaattisesti ja rutiininomaisesti taloudellisesti kannattavana. Jos on niin kuin sanot, nämä monikulttuuri-ihmiset syyllistyvät jatkuvaan ja härskiin valehteluun.

Iso kysymys humanitaarisen maahanmuuton suhteen on tietenkin se, jäävätkö nämä ihmisryhmät pysyvästi muiden eläteiksi, siis sukupolvesta toiseen. Tähän mennessä ei näytä lupaavalta.

HK: Maahanmuuttoon liittyvät asiat kustansivat näin ollen yhteensä 117 590 000 euroa.

Tämä summa lienee jatkuvassa kasvussa. Maahanmuuttokriittisestä näkökulmasta summa on lisäksi vain jäävuoren huippu. Lisäksi pitää ottaa huomioon näiden humanitaaristen maahanmuuttajaryhmien asumis-, päiväkoti-, koulu-, terveys-, toimeentulotuki- ym. kustannukset. Tämän päälle tulevat sitten epäsuoremmat kustannukset kuten lisääntynyt rikollisuus, rasismin kasvu, koulujen tason lasku, white flight...

HK: esimerkiksi valtion maksamat pakolaisten vastaanoton kustannukset kunnille ovat laahanneet samoissa luvuissa 90-luvun alusta asti, mikä on johtanut siihen että oleskeluluvan saaneille ei riitä kuntapaikkoja.

Tämä on myönteistä siksi, että ei synny kannustimia lisätä pakolaisten vastaanottoa. Mielettömyyden huippua osoittaa syrjäseutujen "elvyttäminen" turvapaikanhakijoilla.

HK: Yksinkertaistan ja sanon, että Suomessa tulee tapahtumaan täysin samat ongelmat kuin muuallakin, mikäli tässä vaiheessa ei alaan aleta kunnolla panostaa.

Tai sitten ne tapahtuvat, vaikka panostettaisiinkin kunnolla. Se on oma veikkaukseni. Varmaa on, että jos ongelmat räjähtävät silmille, syitä halutaan löytää kaikkialta muualta kuin humanitaarisista maahanmuuttajista itsestään.

HK: Toivoisinkin, että maahanmuutto – ja maahanmuuttajapolitiikan kritiikki keskittyisikin juuri siihen, millaisilla kriteereillä maahantuloa kontrolloidaan, sen tarkastelemiseen, mitkä ovat järkeviä kotouttamistoimia ja siihen, millaisiin lähtöoletuksiin "maahanmuuttajasta" , "suvaitsevaisuudesta" ja "suomalaisuudesta" ne perustuvat. Ja ennen kaikkea: millä tavoin toimintaa voisi parantaa?

Ensimmäinen toimi on rajoittaa kaikin laillisin keinoin humanitaarista maahanmuuttoa. Kotouttamisen tavoitteena pitäisi olla kolmannesta maailmasta tulevien ihmisryhmien takapajuisten kulttuuristen käytäntöjen (patriarkaalisuus, moniavioisuus, endogamia jne.) murskaaminen, joskin on kyseenalaista, onko oikeusvaltiossa mahdollisuuksia siihen.

HK: Sekä elintasoeroja, terveyseroja että mitä tahansa sosioekonomisia mittareita käyttämällä havaitaan, että oman aikamme "monikulttuuriset" yhteiskunnat ovat huomattavasti lähempänä oikeusvaltiota ja kansalaisten yhtäläisiä elin- ja tulevaisuusmahdollisuuksia kuin 1900-luvun ensipuoliskon "kansallisvaltiot", mitä termillä nyt sitten tarkoitetaankaan ja mihin sitten siirtymä "toisenlaiseksi" muuttumiseen sijoitetaankaan.

Kansallisvaltioaate ei pystynyt estämään kahden maailmanhistorian verisimmän sodan syttymistä, sotilaallista kilpavarustelua, diktatuurien nousua, valtioidenvälistä uhittelua, suuria rikkaiden ja köyhien välisiä kuiluja tai demokratian kriisiä 1920- ja 1930-luvuilla. Päinvastoin, vielä 1990-luvulla Jugoslaviassa se sai muotoja, josta hyvät puolet olivat hyvin kaukana.

Viimeisen sadan vuoden elintasokehitystä on täysin älytöntä alkaa analysoida pelkästään kansallisvaltio-monikulttuuri-dikotomian avulla. 1800-luvulla alkoi ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa jatkuva, suurisuuntainen talouskasvu teollistumisen, tieteen kehityksen ja kapitalismin myötä. Vauraus on kasaantunut siitä lähtien jatkuvasti ja kaikkialla.

Mitä tulee kansallisvaltioihin ja 1900-luvun sotiin, niin ainahan maailmassa on sotia ollut. Aseteknologian kehittyminen ja maailmansotien ideologinen luonne selittävät suuret tuhot.

Toisen maailmansodan etnisten puhdistusten seurauksena Euroopan valtiot olivat homogeenisempiä kuin koskaan aiemmin, ja seurauksena on ollut ainutlaatuinen rauhan kausi. Poikkeuksena on vain Jugoslavian sodat. Mikä erotti Jugoslavian yhteiskuntamallin muusta Euroopasta? Aivan oikein: laajamittainen monikulttuurisuus. Monikultturistin tunnuslause: Luokaamme sata uutta Jugoslaviaa! Ai niin, tietenkin monikulttuurinen Venäjäkin on käynyt etnis-uskonnollisia sisällissotia etenkin Tsetseniassa viime aikoina.

Näkisin hiljattaisen epätasa-arvon lisääntymisen mm. Suomessa johtuvan nimenomaan kansallisvaltioideologian alkaneesta alasajosta. USA:n Eurooppaan verrattuna huomattavasti suurempi toleranssi taloudellista ja sosiaalista heikko-osaisuutta kohtaan selittyy pitkälti edellisen rodullisella heterogeenisyydellä. Suomessakin tulee olemaan jatkossa vaikeampi perustella äänestäjille sosiaalisia tulonsiirtoja, jos niiden tiedetään menevän laiskoina, vieraina ja vihamielisinä pidetyille etnisille vähemmistöille.

HK: Ongelmallisina nähtyjä ilmiöitä ei pitäisi aina nähdä yksiulotteisesti vain "kulttuurisina" ja "kulttuurista johtuvina", vaan asioissa pitäisi ottaa huomioon väkivaltaan syyllistyneiden yksilöiden elämänkulkuun liittyvät monet tekijät.

Kyllä, mutta metsään mennään myös, jos kieltäydytään pohtimasta ryhmäkohtaisia selityksiä. Miksi eri maahanmuuttajaryhmien menestys poikkeaa toisistaan niin selvästi?

[Katselija]

Pahoittelen, että tulin antaneeksi Kerkkäsen keskustelevuudesta väärän kuvan. Lähetin minäkin hänelle seuraavan kommentin, jota ei ole julkaistu.

Pohdin maahanmuuton positiivista ja negatiivista aspektia.

Positiivista: Lehdessä Yhteiskuntapolitiikka 1/2009 on Pekka Parkkisen analyysi Työllisyysnäkymät ikääntyvän väestön taantuvassa Suomessa. Viime vuosina on muuttovoitto ollut vähän yli 10000 henkeä vuodessa. Jos tämä jatkuu, niin vuonna 2040 kymmenesosa väestöstä ulkomailla syntyneitä; Ruotsissa on jo nyt enemmän. Tällöin väestörakenne ikäluokissa 0-70 vuotta olisi vastaava kuin 2008 ja jos työhönosallistuminen olisi korkeahko 75% työikäisistä, ilmeisesti selvittäisiin. Ikäluokissa 70-100 vuotta olisi puolisen miljoonaa ihmistä enemmän kuin nyt; suomalainen elää nyt 77-vuotiaaksi, eliniän odote lähes 80 vuotta ja se tulee olemaan 85-86 vuotta vuonna 2040. En ole nähnyt arvioita, miten kävisi ilman muuttovoittoa, mutta tuollaisten lukujen nojalla tuntuu vaikealta perustella, ettei tänne saisi muuttaa.

Maahanmuuton koko prosessin laatu on tärkeä, ja siihen täytyy tietysti osoittaa riittävästi rahaa; esittämäsi 0,8% - 1,6% on tietysti aivan väliaikainen arvio. Joka tapauksessa ajattelen maahanmuuttoa puhtaasti suomalaisen yhteiskunnan, meidän suomalaisten itsekkään edun kannalta. Jos maahanmuutto tuottaa suurempia haittoja kuin työvoimapoliittiset edut ovat, niin on parempi kärsiä työvoimapoliittisten etujen menetys.

Negatiiviseen puoleen. Jo 1990-luvun vaihteessa Paul Kennedy kirjoittaessaan kirjaa Uuden vuosituhannen haasteet arvioi, että kun Ranskassa kiisteltiin "meluavien ja haisevien" arabien ongelmasta, Ranska oli jo tosiasiassa menettänyt rajojensa hallinnnan. Afrikassa ja Lähi-idässä on valtava väestöpaine: ihmisiä kaikin keinoin, laillisesti ja laittomasti koettaa keinotella itsensä Eurooppaan; prosessia osaltaan pyörittää ihmiskauppabisnes ja siitä mittaavat etunsa myös monenlaiset pakolaisauttajat.  En tahdo saada kokonaisuudesta ymmärrystä: on sekavia käsitteitä, osittais- ja puolitotuuksia. Jos väestöpaineen aiheuttama kokonaisuus ei ole hallinnassa, olisi kiva tietää edes se; jos se on hallinnassa, lukisin mielelläni tuota tilanteenhallintaa luonnehtivia kirjoituksia.

Islamista muistan Jaakko Hämeen-Anttilan joskus sanoneen, että se ei (vielä) ole saavuttanut valistuksen vaihetta. Itse olen niin valistuksen lapsi, ettei minulla voi olla paljoa yhteistä esivalistuneen ajattelun kanssa. Islamilaista ajattelua ja argumentointia en onnistu ymmärtämään enkä sitä, mistä sikäläisissä sodissa ja kansanmurhissa on kysymys. Käsitän, että huivipäät naiset ovat lähinnä orjan asemassa, islamilaisuutta ymmärtämättä vain vierastan heitä ja sellaista kulttuuria joka estää heitä emansipoitumasta.

Humanitaarisessa maahanmuutossa koen, että minua vaaditaan ottamaan humanitaarisesti tänne ihmisiä, joiden konfliktien luonteesta ja mahdollisesta vastuusta niihin minulla ei ole käsitystä. Ymmärrän, että pakolaisuuden ulottaminen lähinaapureita laajemmalle antaa puskuria, mutta en silti tiedä, olisiko pysyttäminen paikallisena hallittavampaa ja ekonomisempaa. Tavallaan annetaan vain yksi vaihtoehto - hätä -, jonka ehtoihin täytyy ilman tutkimismahdollisuutta suostua.

Tätä ei siis Kerkkänen ole julkaisut; koetin kirjoittaa kohteliaasti ja ei-poleemisesti. Jos Kerkkänen kerää kommentteja ja kirjoittaa sitten mietityn kokonaisuuden, niin ymmärrän toki, vaikkei se olekaan sellaista keskustelua johon olen tottunut. Kerkkäsen blogissa on kyllä kunnioitettava linkkikokoelma, vaatisi satoja työtunteja edes jotenkuten perehtyä siihen; toivottavasti vastaavaa myös mamu-kriittisellä puolella ajan kanssa kehittyy.

[Roope]

Pahoittelen, että tulin antaneeksi Kerkkäsen keskustelevuudesta väärän kuvan. Lähetin minäkin hänelle seuraavan kommentin, jota ei ole julkaistu.

Laitoin palautetta. Korjasin virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja ja johtopäätöksiä. Ei julkaistu.

Kerkkäsen blogissa on kyllä kunnioitettava linkkikokoelma, vaatisi satoja työtunteja edes jotenkuten perehtyä siihen; toivottavasti vastaavaa myös mamu-kriittisellä puolella ajan kanssa kehittyy.

Ne tekstissä heitetyt linkit ja kirjat eivät vaan aina tunnu liittyvän käsiteltävään asiaan. Esimerkiksi tämä kohta on paljastava:

Suomen pakolaiskiintiö on 750 ihmistä ja turvapaikanhakuprosessin myötä pysyväisluonteisen oleskelulupia myönnettiin vuosina 2000-2008 tällä tavalla. Esim. 2008 yhteensä 1535 ihmistä sai humanitaarisin perustein oleskeluluvan Suomesta. Myönteisen oleskelulupapäätöksen hakemuksen perusteella sai 785 ihmistä vaikka hakijoita oli 4035, kun vuonna 2007 myönteisen oleskelulupapäätöksen sai 860 ihmistä vaikka hakijoita oli 1505. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että turvapaikanhakijoiden määrästä ei voi ennustaa myönteisten päätösten määrää.

Heitetään kovasti Maahanmuuttoviraston lukuja ilmaan ja väitetään niiden todistavan jotain. Kirjoittaja "unohtaa", että hakemusten käsittely laahaa perässä. Nyt saapuvat turvapaikanhakijat pääsevät kuulusteluun vasta ensi keväänä ja hakemukseen tulee ratkaisu vieläkin myöhemmin. Voin ennustaa myönteisten päätösten määrän melko tarkkaan, kun tiedän hakijakoostumuksen, hakijamäärän ja hakemusten käsittelijöiden työtahdin.

[Katselija]

Ehkä tätä täytyy jo ruveta pitämään aika todistusvoimaisena tapauksena. En voi kunnioittaa Kerkkäsen menettelyä. Totta kai asioista ollaan eri mieltä, painotetaan arvoja eri tavoin ja kenties jäädäänkin erimielisiksi. Olin luullut Kerkkäsen edustavan kunnollista keskustelukulttuuria, (kuten esim. Soininvaara), mutta hän vain jättää ylimielisesti kommentit julkaisematta, esim. TH:n arvostelukykyisen kirjoituksen, jonka luulisi olevan kunnia blogille. No, on hän tässä palautetta saanut ja voimme antaa hänelle sen arvon minkä hän ansaitsee. En silti kadu että yritin avata keskusteluyhteyttä toisinkin ajattelevaan henkilöön.

[Roope]

En silti kadu että yritin avata keskusteluyhteyttä toisinkin ajattelevaan henkilöön.

Yritys hyvä kymmenen. Minäkin kaipaisin kunnollista asiapohjaista maahanmuuttokritiikin kritiikkiä. Sitä kun jostain löytäisi ja mielellään saisi vielä houkuteltua tänne foorumille. Pirjot, alhot ja relanderit ei oikein riitä.

[Olkinukke]

Vahvistan omalta osaltani Kerkkäsen taipumuksen jättää kritiikkiä julkaisematta. Julkaisin viimeisen vastineeni blogissani:

http://olkinukke.blogspot.com/2009/08/kritiikin-kritiikki-ja-kritiikin.html

[SakariNora]

Millastakohan empiiristä evidenssiä kirjoittajalla mahtaa olla.

Eikös empiirinen evidenssi ole sama kun "Minäkin tunnen yhden...".

[Pliers]

Taas hiukka sieppaa ja ottaa pumpusta. Verovarojen väärinkäyttöä perimästä riippumatta. Kas kun Venäjän kielinen vähemmistö on suurin.

KOko järjestelmä pitäisi purkaa ja rekentaa uudelleen kestävälle pohjalle.

Inkeriläisten muutto Suomeen on myös mielenkiintoinen kysymys. En nyt puutu siihen, kuinka moni heistä on todella suomalaista alkuperää (Venäjällä voit ostaa syntymätodistuksen, joka todistaa sinun olevan vaikka hottentotin jälkeläinen), vaan minua kiinnostaa se, kuinka heidän tulonsa, kymmeniä tuhansia muuttajia, on vaikuttanut varsinkin pääkaupunkiseudun elämään.

Netistä työministeriön sivuilta löytää tilastot heidän työllistymisestään. En tiedä, mistä löytää heidän vaikutuksensa seudun asunnottomien tilanteeseen. Helsingin kaupungin asuntojono kasvaa kasvamistaan. Miksi? Inkeriläisille tunnutaan jaettavan kaupungin asuntoja ohi kaikkien jonojen. Tämä on minun näppituntumani, kun olen männävuosina toiminut venäjän kielen tulkkina eri tapauksissa.

Esimerkkinä voin kertoa kuvaavan yksittäistapauksen. Inkeriläinen kolmilapsinen perhe muuttaa Helsinkiin. Lapset täyttäessään 18 vuotta saavat jokainen 2-4 viikossa kaupungilta oman asunnon, peruste: itsenäistyvän nuoren kotouttamista tuetaan. Näin ollen tämä yksi perhe on saanut muutamassa vuodessa neljä asuntoa tekemättä päivääkään työtä, josta olisi maksettu veroa kunnalle tai valtiolle. Sen sijaan toinen vanhemmista alkaa saada työkyvyttömyyseläkettä, yksi lapsi lapselleen elatustukea, toinen samoin työkyvyttömyyseläkettä vähän yli 20-vuotiaana ja kolmas nauttii työttömyyskorvausta tehden samalla pimeitä hommia. Sanomattakin on selvää, että kaikki saavat asumistukea, maksusitoumukset terveyskeskukseen ja apteekkiin, sähköt, bussikortit ym muuta hauskaa maksetaan sosiaaliviraston toimesta. Kuntoutusmielessä kotoutettava työkyvyttömyyseläkeläinen roudataan silloin tällöin etelään lomalle (uskomatonta, mutta totta!).

Jos heille huomauttaa, että aika hyvin teillä on elämä järjestyksessä, he vastaavat, että Mauno Koivisto kutsui meidät tänne, kiitos hänelle siitä!

[M.]

Vahvistan omalta osaltani Kerkkäsen taipumuksen jättää kritiikkiä julkaisematta. Julkaisin viimeisen vastineeni blogissani:

http://olkinukke.blogspot.com/2009/08/kritiikin-kritiikki-ja-kritiikin.html

Hyvä vastine.

Kannattaa aina muistaa, kun mokuttajat vetävät työttömyys-kortin esiin, että työttömyys on huono selittäjä, sillä työttömyys itsessään vaatii usein selitystä, ovathan työttömät jo itsessään monenkirjava joukko. Niinpä väkivalta- ja seksuaalirikollisuutta ei pidä alkaa selittämään (yksinomaan) työttömyydellä, sillä pikemminkin rikollisuus voi olla työttömyyden syy eikä toisinpäin: rikolliset eivät saa töitä rikosrekisterinsä takia, heillä on vähemmän työkokemusta vankilassa istumisen takia, heidän ei kannata ottaa töitä koska palkka menisi korvauksiin jne. On myös mahdollista (ja jopa oletettavaa), että samanlaiset ominaisuudet (esim. lyhytjänteisyys, äkkipikaisuus, helpon rahan tavoittelu), jotka altistavat rikollisuudelle altistavat myös työttömyydelle (ei jakseta käydä kouluja jne.) Kausaliteetin osoittaminen yhteiskuntatieteissä on ylipäätään vaikeaa.

[risto]

Otsikko: "Hyvä mamu-myönteinen blogi" tarkoittanee maahanmuuttajamyönteistä?

Täsmällisempää voisi olla "moku-myönteinen", eli monikulttuurisuusideologiaa kannattava. Eivät kai maahanmuuuttokriittiset eli moku-kriittiset blogit ole mamu-vastaisia, eli maahanmuuttajavastaisia? Otsikkona esimerkiksi "Heikki Kerkkäsen moku-myönteinen blogi: Ajattelemisen pensaita ja puistoja" olisi informatiivisempi, vaikkakin jo melko pitkä.

*************

Itse asiasta, eli Kerkkäsen blogista. On sääli, että moku-myönteisiltä puuttuu kyky tai ainakin halu käydä avointa keskustelua näistä asioista. Vastapainoa ja asiallista kritiikkiä tarvittaisiin. On päivän selvää, että vaikka moku-kriittiset blogistit ovat suurimmalta osalta hyviä ja teräviä kirjoittajia, liiallinen kritiikittömyys omia teesejä kohtaan nostaa jossain määrin päätään, mikäli kritiikkiä ei tule. Samoin Homma-foorumi kaipaa voimakkaampaa kritiikkiä ja opponointia. Ei, en tarkoita Pirjoa ja Jesseä.

Teesi tarvitsee antiteesin, jotta synteesi voidaan muodostaa. Jos teesien ja antiteesien esittäjät mumisevat omiin partoihinsa eri paikoissa, jossain vaiheessa molemmilta lähtee homma lapasesta.

[L. Brander]

*************

Itse asiasta, eli Kerkkäsen blogista. On sääli, että moku-myönteisiltä puuttuu kyky tai ainakin halu käydä avointa keskustelua näistä asioista. Vastapainoa ja asiallista kritiikkiä tarvittaisiin. On päivän selvää, että vaikka moku-kriittiset blogistit ovat suurimmalta osalta hyviä ja teräviä kirjoittajia, liiallinen kritiikittömyys omia teesejä kohtaan nostaa jossain määrin päätään, mikäli kritiikkiä ei tule. Samoin Homma-foorumi kaipaa voimakkaampaa kritiikkiä ja opponointia. Ei, en tarkoita Pirjoa ja Jesseä.

Teesi tarvitsee antiteesin, jotta synteesi voidaan muodostaa. Jos teesien ja antiteesien esittäjät mumisevat omiin partoihinsa eri paikoissa, jossain vaiheessa molemmilta lähtee homma lapasesta.
[/quote]

Hyvin sanottu! Keskustelua ei juuri käydä satunnaisia "nettikiistoja" lukuun ottamatta. En ymmärrä, miksi tämä aihe on niin tulenarka, että sitä ei voida asiallisesti ja tasapuolisesti käsitellä valtamediassa. Olisi aivan absurdi ajatus, ettei joku voisi sanoa mielipidettään esim. moottoriteiden rakentamisesta tai vaikkapa hallituksen nykyisestä veropolitiikasta. Maahanmuuttoon liittyvää keskustelua kartetaan ja pahimmillaan keskustelijoita yritetään vaientaa, kuten viimeaikoina on nähty. Mitä ihmettä maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvat pelkäävät niin paljon, että kaiken heidän mielestään sallittavan keskustelun tulee olla heidän ideologiansa mukaista?

Überhyvä pointti, että keskustelua on pakko saada, muuten "molemmilta lähtee lapasesta."  Toisista tulee "bunkkeroituneita netsejä " ja toisten pään sisällä on vihreä Hohenschönhausen. Vähän kärjistettynä...

LB

[Nanfung]

Jos heille huomauttaa, että aika hyvin teillä on elämä järjestyksessä, he vastaavat, että Mauno Koivisto kutsui meidät tänne, kiitos hänelle siitä!

Koiviston Manun olisi kannattanut fundeerata toisenkin kerran, ennen kuin lähetti kutsun inkeriläisille. Ennen kutsun lähettämistä Manun olisi pitänyt neuvotella myös Ruotsin päättäjien kanssa inkeriläisten paluumuutosta aiheutuvista kustannuksista, koska Ruotsi aikoinaan karkoitti nämä inkeriläiset Venäjälle.

[tietotyöläinen]

Miksi luoda ensin tieten tahtoen ongelma ja käyttää sitten läjäpäin rahaa suurella riskillä ongelman ratkaisemiseksi. Koko juttu ratkeaa sillä, ettei mitään ongelmaa luoda.

Vanha ketju, mutta pakko vastata. Tässä on juuri kaiken ydin mamu-asioissa. Muotoilisin vielä niin, että miksi ottaa tieten tahtoen riski, että ongelmia tulee erittäin suurella todennäköisyydellä, joita sitten saattaa saada ratkottua suht pienellä todennäköisyydellä suht suurella rahalla.

Lähtökohtana voidaan kai pitää sitä, että on kaikki mamut eivät syyllisty rikoksiin ja toisaalta että jotkut mamut syyllistyvät rikoksiin. Sama pätee työttömyyteen, yleiseen syrjäytymiseen ym. Eli päädymme pelaamaan todennäköisyyksillä ja muun Euroopan kokemukset huomioiden todennäköisyydet eivät varsinaisesti vakuuta. Ja mikä hyvänsä järkevä yhteisö, organisaatio, valtio... passaisi ilman hetkenkään harkintaa moisilla "voittomahdollisuuksilla".

Lisäksi minun mielestäni on käytännössä aivan yhdentekevää johtuuko mamujen syrjäytyminen ja gettoutuminen ym. kantaväestön rasismista vai heistä itsestään. Oleellista on ainoastaan lopputulos.

[Roope]

Laitoin palautetta. Korjasin virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja ja johtopäätöksiä. Ei julkaistu.

'Fool me once, shame on you; fool me twice, shame on me'

Edellisestä kerrasta viisastuneena en sittemmin kommentoinut tutkija Heikki Kerkkäsen blogia.

Satuin kuitenkin kesällä surffaamaan netissä ja törmäsin sattumalta Kerkkäsen haastatteluun suomalaisesta turvapaikkapolitiikasta tsekkiläisellä migrationline.cz-sivustolla. Luin sen, huokaisin syvään ja kommentoin muutamalla rivillä Suomen tilanteen nurinkurista kuvausta.

Unohdin koko jutun, mutta Kerkkänen oli puolestaan kuukautta myöhemmin kommentoinut minun kommenttiani omassa blogissaan tavalla, jota en voinut jättää huomioimatta, kun satuin siihen googlatessa törmäämään.

Todennäköisesti kommentti poistetaan, koska kyseisen internet-sivuston policy on varsin tiukka kommentointiasiassa. Kommenteilla, joita ei perustella minkäänlaisilla asiakirjoilla tai empirialla ei oikein ole menestymismahdollisuuksia.
[...]
Väitteelle ei esitetä minkäänlaista empiiriä evidenssiä.
[...]
Perheiden yhdistämistä koskevallekaan heitolle ei esitetä minkäänlaista evidenssiä.
[...]
Toisin sanoen, maahanmuuttopoliittista jargonia käyttäkseni, Roopen kommentti perheenyhdistämisistä on "ilmeisen perusteeton".

OK. Edellisestä kommentointikokemuksesta viisastumatta laitoin Kerkkäselle mielestäni varsin perustellun vastineen, jonka jouduin viestin pituuden vuoksi lähettämään kolmessa osassa.

Vaan mitä suotta. Kerkkäinen ei vastinetta ja sen lähteitä julkaissut, vaan vastauksessaan omien sanojensa mukaan "muovasi kommentit tiiviimpään, lukijalle helpommin seurattavaan muotoon". Toisin sanoen hän poisti vastineesta 80 prosenttia ja muutti 10 prosenttia oman mielensä mukaiseksi.

Sallimaansa palautteen osaan hän vastasi näin:

Näin ollen voidaan väittää, että Thors ei ole missään vaiheessa vähätellyt vetotekijöiden merkitystä eikä myöskään kieltänyt mahdollisuutta karsia niitä. Tehty selvitystyö on osa EU:n turvapaikkapolitiikkojen harmonisointipyrkimystä, joka nimenomaan tähtää turhien vetotekijöiden karsimiseen.

Voidaan perustellusti väittää, että ainoa "olkiukkotiedote", jossa Thorsista rakennetaan karikatyyrimainen kuva ilman minkäänlaista empiiristä esimerkkiä siitä, että Thors "kieltäisi mahdollisuuden karsia vetotekijöitä", tuli nimimerkiltä "Roope".

Periaatteessa tällainen empiirinen tyyppi on tietysti aika mitätön, eikä hänen primadonnan elkeistään pidä sen kummemmin välittää. Onpa kuitenkin päässyt radioon puhumaan SDP:n maahanmuuttopolitiikasta vastaavan Maarit Feldt-Rannan kanssa. Kolmatta kertaa en kuitenkaan viitsi tätä kyseistä pelleä enää blogiinsa kommentoida.

[Juha J.]

En silti kadu että yritin avata keskusteluyhteyttä toisinkin ajattelevaan henkilöön.

Yritys hyvä kymmenen. Minäkin kaipaisin kunnollista asiapohjaista maahanmuuttokritiikin kritiikkiä. Sitä kun jostain löytäisi ja mielellään saisi vielä houkuteltua tänne foorumille. Pirjot, alhot ja relanderit ei oikein riitä.

Sellaista se vain näyttää olevan. Pyörät pyörivät hitaasti ja mokukritiikin kritiikki on lapsenkengissä ja lapsellista.

[gloaming]

Roope, luulisi jo selvinneen, että ETMU-"asiantuntijoilla" ei ole mitään annettavaa keskusteluun muulla kuin ideologisella puolella (= monikulttuuri-ideologia).

Valitettavasti näin.

[Alceste]

Roopen kannattaisikin kirjoittaa vastine tanne ja vastata moiselle horholle vain linkilla ja parilla saatesanalla

[pelle12]

 Vaadin asiallista, faktapohjaista mamu-keskustelua!!!! Kun siihen sitten joku ehkä erehtyy ryhtymään, varaan itselleni sensurointi/vaikenemis yms. -oikeuden, ja totean lopuksi: Nuivista ei ole asialliseen maahanmuuttokeskusteluun, koska vain minun mielipiteeni ja oman mieleni mukaan tulkitsemat faktat ovat tosia.

[kaisla]

Itse asiasta, eli Kerkkäsen blogista. On sääli, että moku-myönteisiltä puuttuu kyky tai ainakin halu käydä avointa keskustelua näistä asioista. Vastapainoa ja asiallista kritiikkiä tarvittaisiin. On päivän selvää, että vaikka moku-kriittiset blogistit ovat suurimmalta osalta hyviä ja teräviä kirjoittajia, liiallinen kritiikittömyys omia teesejä kohtaan nostaa jossain määrin päätään, mikäli kritiikkiä ei tule. Samoin Homma-foorumi kaipaa voimakkaampaa kritiikkiä ja opponointia. Ei, en tarkoita Pirjoa ja Jesseä.

Oliskohan niin, että myönteisesti suhtautuvilla ei myöskään ole niin suurta tarvetta (eikä näin ollen aikaa/energiaa) tuollaiseen keskusteluun?
Tarkoitan, että jos jotain asiaa ei koeta ongelmana/uhkana, ei sen pohtimiseen ja siitä väittelyyn luonnollisestikaan tule panostettua.

Sen mitä osaan sanoa itsestäni ja tuntemistani "moku-myönteisistä" piireistä, enemmänkin uhkana koetaan maahanmuuttokriitikoiden kärjistyvät mielipiteet ja asenteet (mikä puolestaan taas kärjistää "vastapuolen" mielipiteitä, jne.). Minua huolestuttaa yleisesti ihmisten jyrkkä jako "meihin" ja "niihin", oli kyse sitten etnisistä ryhmistä tai vaikkapa poliittisista mielipiteistä.

Teesi tarvitsee antiteesin, jotta synteesi voidaan muodostaa. Jos teesien ja antiteesien esittäjät mumisevat omiin partoihinsa eri paikoissa, jossain vaiheessa molemmilta lähtee homma lapasesta.

Tämä on totta. Tosin nuo "antiteesien esittäjät" eivät niinkään ole järjestäytyneet tietyksi ryhmäksi tai keskustelufoorumiksi, enkä usko moku-myönteisten muutenkaan olevan yleisesti kovin intohimoisia mielipiteidensä suhteen. Tosin olen havainnut sitä ilmiötä, että "koska homma-foorumilaiset/Perussuomalaiset ovat juntteja ja rasisteja" aletaan heihin kohdistuvan kritiikin myötä tavallaan suosia heidän kritisoimiaan asioita, puhua vaikkapa islamista ja sen ongelmista puolustelevaan sävyyn. Sama pätee toki myös toiseen suuntaan. Tämmöinen kärjistyminen ja eri mielipideryhmien välisen kuilun kasvaminen vaikeuttaa keskustelunavauksia entisestään, kun eri osapuolilla on jo niin vahvat stereotypiat toisistaan.

Kuten sanottu, moku-myönteisillä ei liene suurempia intohimoja puolustaa mielipiteitään, ja entistä vaivalloisemmaksi asian tekee se käsitys, että vaikkapa täällä hommafoorumilla esiintyy niin vahvoja stereotypioita piipertäjistä ja mokuttajista, ettei kukaan viitsi käyttää aikaansa ja energiaansa haukuttavaksi joutumiseen. Tämä käsitys on positiiviseksi yllätyksekseni osoittautunut liioitelluksi, mutta ymmärrän silti miksi "vastapuolen" keskustelijoita ei täällä juuri esiinny.

Rekisteröidyin tänne juuri siksi, että minua kiinnosti avoin keskustelu eri tavalla ajattelevien / erilaisen arvomaailman omaavien kanssa. Pienessä "suljetussa" piirissä pyöriminen ei tee kellekään hyvää, ja sen huomaa myös tällä foorumilla. Aika nopeasti siinä värittyy maailmankuva kun lukee sivukaupalla tänne linkitettyjä uutisotsikoita ja mielipiteitä. Tietenkin ne ovat ihan yhtä todellisia kuin mitkä tahansa uutiset, ja suurin osa mielipiteistä perustuu faktoihin, mutta ne ovat niin valikoituja että ituhippi saa päänsäryn. Minun on pakko myöntää, että koen tämän foorumin lukemisen aika-ajoin hyvin masentavaksi ja ahdistavaksi. Enkä ole löytänyt energiaa sen suurempiin väittelyihin, koska minulle "monikulttuurisuus" sinänsä ei ole mikään ihanne tai ideologia kuten täällä usein meistä piipertäjistä ajatellaan.

Ja vielä tuosta keskustelemattomuudesta, itse olen kokenut ihan samaa kommentoidessani mm. Perussuomalaisten blogikirjoituksia. Kommentteja ei joko julkaista ollenkaan, tai ainakaan niihin ei vastata kuin korkeintaan muutamalla sanalla.

[kaisla]

HK: Toivoisinkin, että maahanmuutto – ja maahanmuuttajapolitiikan kritiikki keskittyisikin juuri siihen, millaisilla kriteereillä maahantuloa kontrolloidaan, sen tarkastelemiseen, mitkä ovat järkeviä kotouttamistoimia ja siihen, millaisiin lähtöoletuksiin "maahanmuuttajasta" , "suvaitsevaisuudesta" ja "suomalaisuudesta" ne perustuvat.

Tämä tiivistää aika hyvin sen, miksi järkevän keskustelun aikaansaaminen eri tavoin ajattelevien ryhmien/ihmisten välillä on niin vaikeaa. Pitäisikö  ensin yleisesti määritellä sellaiset käsitteet kuin esimerkiksi suomalaisuus, josta on eri ryhmillä hyvin erilaisia näkemyksiä? Entä miten tällainen määrittely tapahtuisi?

[Luotsi]

Itse asiasta, eli Kerkkäsen blogista. On sääli, että moku-myönteisiltä puuttuu kyky tai ainakin halu käydä avointa keskustelua näistä asioista. Vastapainoa ja asiallista kritiikkiä tarvittaisiin. On päivän selvää, että vaikka moku-kriittiset blogistit ovat suurimmalta osalta hyviä ja teräviä kirjoittajia, liiallinen kritiikittömyys omia teesejä kohtaan nostaa jossain määrin päätään, mikäli kritiikkiä ei tule. Samoin Homma-foorumi kaipaa voimakkaampaa kritiikkiä ja opponointia. Ei, en tarkoita Pirjoa ja Jesseä.

Oliskohan niin, että myönteisesti suhtautuvilla ei myöskään ole niin suurta tarvetta (eikä näin ollen aikaa/energiaa) tuollaiseen keskusteluun?

Onpas kauniisti selitetty käytös jossa faktoihin vastataan työntämällä sormet korviin ja huutamalla "LALLALLAAA EN KUULE MITTÄÄN" 

[kaisla]

Oliskohan niin, että myönteisesti suhtautuvilla ei myöskään ole niin suurta tarvetta (eikä näin ollen aikaa/energiaa) tuollaiseen keskusteluun?

Onpas kauniisti selitetty käytös jossa faktoihin vastataan työntämällä sormet korviin ja huutamalla "LALLALLAAA EN KUULE MITTÄÄN"  

Sanoisin, että yleensäkin jonkin asian kritisoijat tai vastustavat ovat kärkkäämpiä mielipiteissään ja aktiivisempia niiden ilmaisemisessa kuin ko. asiaan neutraalisti/myönteisesti suhtautuvat.

Mieti vaikka vegaaneja -  lihansyönnin vastustjia löytyy kyllä, ja heidän tempauksiaan, ryhmiään, foorumeitaan... lihansyönnin hyväksyminen ei sen sijaan yleensä ole mikään ideologia, ja vaikka suuri(n) osa ihmisistä lihaa syökin, ei heillä ole sen suurempia intohimoja nousta barrikadeille asian puolesta.

Sitä paitsi nykymaailmassa työnnetään jatkuvasti sormia korviin joka taholla (tämä on osittain jopa välttämätöntä, mutten oltais kaikki hulluja alta aikayksikön), ja se, että maahanmuuttokysymykset ovat jonkun mielestä erittäin vakavia ja tärkeitä ei tarkoita sitä, että ne olisivat oikeasti maailman polttavin aihe. Ihmisillä on erilaiset arvomaailmat ja tärkeysjärjestykset asioille, eikä kaikkia maailman tai edes Suomen ongelmia voi kukaan yrittää kerralla parantaa kuitenkaan.

[gloaming]

HK: Toivoisinkin, että maahanmuutto – ja maahanmuuttajapolitiikan kritiikki keskittyisikin juuri siihen, millaisilla kriteereillä maahantuloa kontrolloidaan, sen tarkastelemiseen, mitkä ovat järkeviä kotouttamistoimia ja siihen, millaisiin lähtöoletuksiin "maahanmuuttajasta" , "suvaitsevaisuudesta" ja "suomalaisuudesta" ne perustuvat.

Tämä tiivistää aika hyvin sen, miksi järkevän keskustelun aikaansaaminen eri tavoin ajattelevien ryhmien/ihmisten välillä on niin vaikeaa. Pitäisikö  ensin yleisesti määritellä sellaiset käsitteet kuin esimerkiksi suomalaisuus, josta on eri ryhmillä hyvin erilaisia näkemyksiä? Entä miten tällainen määrittely tapahtuisi?

Yllä olevassa luettelossa ei ole yhtäkään olennaista kysymystä. Näitä on vain kaksi: 1) mitkä ovat sosiaalisen maahanmuuhon (turvapaikkamaahanmuutto) kustannukset, mitkä tuotot ja mikä on näiden balanssi sekä 2) mitkä ovat kyseisen maahanmuuttotyypin yhteiskunnalliset vaikutukset. Kysymys kotouttamisesta on toissijainen. Kielipelit "suomalaisuudesta" ja "maahanmuuttajuudesta" taas ovat täysin vailla merkitystä politiikan luomisen kannalta. Niistä jauhaminen on totaalisen hyödytöntä, ajan hukkaa.

Kriteerikysymykseen on täällä esitetty vastauksia useita kertoja. Esitetyt toimet koskevat lainsäädännöllisiä toimia (ulkomaalais- ja tuleva kotoutuslaki), jotka olennaisesti heikentävät toissijaisen suojelun tasoa ja vaikeuttavat toissijaiseen suojeluun liittyvää perheenyhdistämistä. Nämä keinot ovat symmetriset esim. eri etnisten ryhmien suhteen.

Jos joidenkin kohdalla keskustelussa pitää mennä kaksi vuotta taaksepäin tilanteeseen, jossa pitää keskustella, onko monikulttuuri-ideologiaa olemassa vai ei, keskustelu näiden tahojen kanssa on nähdäkseni lähtökohtaisesti vailla järkeä.

[kaisla]

HK: Toivoisinkin, että maahanmuutto – ja maahanmuuttajapolitiikan kritiikki keskittyisikin juuri siihen, millaisilla kriteereillä maahantuloa kontrolloidaan, sen tarkastelemiseen, mitkä ovat järkeviä kotouttamistoimia ja siihen, millaisiin lähtöoletuksiin "maahanmuuttajasta" , "suvaitsevaisuudesta" ja "suomalaisuudesta" ne perustuvat.

Tämä tiivistää aika hyvin sen, miksi järkevän keskustelun aikaansaaminen eri tavoin ajattelevien ryhmien/ihmisten välillä on niin vaikeaa. Pitäisikö  ensin yleisesti määritellä sellaiset käsitteet kuin esimerkiksi suomalaisuus, josta on eri ryhmillä hyvin erilaisia näkemyksiä? Entä miten tällainen määrittely tapahtuisi?

Yllä olevassa luettelossa ei ole yhtäkään olennaista kysymystä. Näitä on vain kaksi: 1) mitkä ovat sosiaalisen maahanmuuhon (turvapaikkamaahanmuutto) kustannukset, mitkä tuotot ja mikä on näiden balanssi sekä 2) mitkä ovat kyseisen maahanmuuttotyypin yhteiskunnalliset vaikutukset. Kysymys kotouttamisesta on toissijainen. Kielipelit "suomalaisuudesta" ja "maahanmuuttajuudesta" taas ovat täysin vailla merkitystä politiikan luomisen kannalta. Niistä jauhaminen on totaalisen hyödytöntä, ajan hukkaa.

En puhunutkaan (vain) politiikasta, viittasin nimenomaan tuohon avoimeen keskusteluun eri tavoin ajattelevien ryhmien tai yksilöiden välillä, jota täälläkin kaipailtiin. Totta kai pitää olla jonkinlainen jaettu käsitys niistä asioista, joista puhutaan ja joiden perusteella jotain asiaa puolustetaan/vastustetaan.

Jo tähän mainitsemaasi "mitkä ovat kyseisen maahanmuuttotyypin yhteiskunnalliset vaikutukset" -kohdasta keskustelemiseen liittyy hyvin paljon erilaisia ennakkoasenteita ja termejä, jotka voidaan käsittää varsin monin eri tavoin.

Vai mitäs politiikkaa se semmoinen sitten on, ettei asioista voida keskustella muuten kuin talouden ja tilastojen valossa? Jo niiden tulkitsemiseksi on oltava jonkinlainen yhteinen näkökulma, jonka pohjalta sitten tehdään päätöksiä.