Äänikynnys, demokratia, ruotsidemokraatit, Muutos 2011

[Kimmo Pirkkala]

Pienellä wikipediattelulla selviää Ruotsin parlamentin paikkajako ja paikkojen kokonaismäärä, 349 paikkaa, mikäli oikein olen tulkinnut. Jos puolue ylittää 4% äänikynnyksen, tietää se ymmärtääkseni vaaliteknisistä seikoista riippuen matemaattisesti hihasta ravistaen jotain 14 paikasta ylöspäin olevaa paikkamäärää. Puolue joka keikkuu "siinä ja siinä" on nipin napin ottamassa toistakymmentä paikkaa tai sitten ei yhtään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että valtiopäiville päästessään pikkupuolue voittaisi käytännössä paikkoja kaikilta vakiintuneilta valtiopäiväpuolueilta. Vaaliteknisistä syistä se ei veisi paikkoja juuri tietyiltä puolueilta vaan tasaisesti, paikkajaon mukaisessa suhteessa kaikilta.

Tätä logiikkaa vasten ei ole ollenkaan ihmeellistä että kaikki ruotsalaispuolueet ovat ottaneet agendakseen torpata SD ulos valtiopäiviltä. Riippumatta siitä ovatko he aattellisesti lähellä vai kaukana pienpuolueesta, sillä valtiopäiville päästessään puolue vie laskennallisesti noin 4% prosenttia paikoista jokaiselta puolueelta, tai sitten epäonnistuessaan ei yhtään. SDn vastustaminen on täysin loogista, sillä voitto kaikille muille on selvä, jos puolue jää äänikynnyksen alle.

Äänikynnyksellä luodaan siis demokratian "ansa" kaikille uusille puolueille. Ei ainoastaan sitä kautta että äänikynnyksen ylittäminen on sinänsä hankalaa, vaan myös siksi, että äänikynnyksen reunalla roikkuva puolue saa kaikki muut puolueet vastaansa, sillä siellä on potentiaalisesti merkittävä vaalivoitto tai vaalitappio saatavilla. Juurikin tuon äänikynnyksen suuruinen. Jos oletamme että kolmannesta paikoista hallitseva puolue onnistuu torppaamaan pienpuolueen kannatuksen 4,1% => 3,9%, saa suuri puolue 1,3 % kannatuksen kasvun tuollaisella peliliikkeellä. Vastaavasti suuremman kilpailijan kannatuksen nujertaminen vaikka 14,1% => 13,9% ei tuo kuin 0,07% kannatuksen kasvun. Tämä tietenkin sillä oletuksella että vastustajalta viedyt äänet kasaantuvat tasaisesti kaikille muille. Eli pienpuolueen kimppun käymällä on saatavilla potentiaalisesti suurempia hyötyjä kuin muiden puolueiden kannatusta syömällä. Ja pienpuolueen onnistuessa se aiheuttaa tietenkin potentiaalisesti suuremman tappion kannatustaan kasvattamalla kuin jo valtiopäiville vakiintunut vastustaja.

Kauhean pitkä selostus, olisi voinut tuon pukea tiukempaankin varmaan, mutta ei osaa. Pointtini on kuitenkin se, että en ihmettele tämän matematiikan kanssa enää sitä, miksi SD on saanut niin massiivisen vastustuksen aikaan Ruotsissa.

Tämän logiikan varjolla ja sitä taustaa vasten, että useat henkilöt tälläkin forumilla ovat kehottaneet muutoslaisia keskittämään äänensä ensi keväänä persujen taakse, herää kysymys: Jos Muutos 2011 ei ole eduskunnassa yhdelläkään edustajalla v. 2011, niin mitkä ovat mahdollisuudet v. 2015, kun käytössä on 3% äänikynnys? Kehotukset keskittää äänet nyt ja haaveilla suorasta demokratiasta myöhemmin vaikeuttavat de facto Muutoksen puoluetaivalta sellaiselle tasolle, että voidaan efektiivisesti puhua asian hautaamisesta, sillä v. 2015 Muutos 2011 tulee saamaan massiivisen vastustuksen kaikilta eduskuntapuolueilta, myös persuilta.

[Reich]

Turha itkeä äänikynnyksestä. Nykyään vaalikynnys on Uuttamaata (n.2,5%) lukuunottamatta yli kolme prosenttia, jossain vaalipiireissä yli tuplasti sen. Oikeastaan 3% äänikynnys alentaa äänikynnystä nykyisestä.

[Kimmo Pirkkala]

Turha itkeä äänikynnyksestä. Nykyään vaalikynnys on Uuttamaata (n.2,5%) lukuunottamatta yli kolme prosenttia, jossain vaalipiireissä yli tuplasti sen. Oikeastaan 3% äänikynnys alentaa äänikynnystä nykyisestä.

En puhunut ehdokkaan läpimenoon tarvittavasta vaalipiirikohtaisesta ääniosuudesta vaan valtakunnallisesta äänikynnyksestä.

[IDA]

Jos Muutos 2011 ei ole eduskunnassa yhdelläkään edustajalla v. 2011, niin mitkä ovat mahdollisuudet v. 2015, kun käytössä on 3% äänikynnys? Kehotukset keskittää äänet nyt ja haaveilla suorasta demokratiasta myöhemmin vaikeuttavat de facto Muutoksen puoluetaivalta sellaiselle tasolle, että voidaan efektiivisesti puhua asian hautaamisesta, sillä v. 2015 Muutos 2011 tulee saamaan massiivisen vastustuksen kaikilta eduskuntapuolueilta, myös persuilta.

Käsittääkseni se tuleva äänikynnys - joka toki on perseestä, kuten koko vajavainen vaaliuudistuskin - koskee kaikkia puolueita. Myös niitä, joilla on edustajia eduskunnassa.

Mitä suoraan demokratiaan tulee on satasen varmaa, että se ei toteudu tulevien eduskuntavaalien jälkeen, joten sen ajamista voi, ja kannattaakin jatkaa vaikka Muutos ei yhtään edustajaa saisikaan. Itse nyt vain väitän, että Muutoksen paras mahdollisuus valtakunnalliseen(kin) läpimurtoon ovat seuraavat kunnallisvaalit.

[Timoteus]

Tämän logiikan varjolla ja sitä taustaa vasten, että useat henkilöt tälläkin forumilla ovat kehottaneet muutoslaisia keskittämään äänensä ensi keväänä persujen taakse, herää kysymys: Jos Muutos 2011 ei ole eduskunnassa yhdelläkään edustajalla v. 2011, niin mitkä ovat mahdollisuudet v. 2015, kun käytössä on 3% äänikynnys?

Pelko RRRrrrintaman hajoamisesta ja perustelut äänten keskittämisen puolesta tietysti perustuvat oletukseen, että meillä on yhteinen päämäärä: maahanmuuttopolitiikan järkeistäminen mahdollisimman pian. Niiden, joille maahanmuuttopolitiikka ei ole tärkein asia tai tärkeää lainkaan, ei näistä perusteluista kannata piitata, koska heidän kohdallaan oletus ei päde.

Vaaliuudistusta on tosin dramatisoitu Homman keskusteluissa liiaksikin. Äänikynnys vaikeuttaa läpimenoa mutta ei estä. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että korkeampikin äänikynnys on ylitettävissä, jos puolueelle on riittävä sosiaalinen tilaus.

Pidän hieman yllättävänä, miten paljon Muutos 2011:n kannattajilla vaikuttaa olevan uskoa omien ehdokkaiden (jopa useamman) läpimenoon nykyisellä vaalitavalla ja miten vähäistä on usko samaan uudella vaalitavalla. Tarvittava lisäkannatus ei suuren suuri ole.

[Oami]

SD:n kannatus eräissä kouluvaaleissa oli päälle 20%. Kun tämäntasoiset lukemat rupeavat porukan kasvaessa realisoitumaan, niin siinä ei tarvitse enää äänikynnyksistä välittää.

Muutos voi edelleenkin kritisoida äänikynnystä demokratian takia, mutta ei itsensä takia. Oma pitkän tähtäimen tavoite on asetettava korkeammalle.

[_w_]

Pidän hieman yllättävänä, miten paljon Muutos 2011:n kannattajilla vaikuttaa olevan uskoa omien ehdokkaiden (jopa useamman) läpimenoon nykyisellä vaalitavalla ja miten vähäistä on usko samaan uudella vaalitavalla. Tarvittava lisäkannatus ei suuren suuri ole.

Vaatii julkisuutta jotta pääsee eduskuntaan, ensin yksi edustaja, sitten vaikka kolme, sitten 40 jne.

Mutta äänikynnys estää sen yhdenkin helposti kun vaalipiirejä on joissa ei ole liiemmin mamuja. Eli niissä vaikka prossan kannatus vaikka Helsingissä olisi 5, niin ei yhtään edustajaa.

Isot puolueet toimii niin että ensin kunnanvaltuustoon, sitten lopulta joku valtuustosta uudeksi edustajaksi, paitsi jos on jokin turha julkkis joka voi päästä suoraankin. Luonnollisesti siinä korruptoituu kätsysti puolueen linjoille kun ensin valtuustossa oppii maan tavoille.

Onko muuten tuolla Ruotsissa huolehdittu vaalisalaisuudesta sillä että asetetaan lappunen oman puolueen lokeroon, kuten uutisissa näytti olevan? Kai siinä joku on vielä vahtimassa ettei mene väärään lokeroon?

Ja onko tuo ruotsidemokraatit suomalaisvastainen kuten siellä ne puolueet ovat joittenka kannatuksella rotubiologisen tiedekunnan, sen maailman ensimmäisen ja vielä 70-luvullakin vahvasti toimineen, sinne järkkäsivät vai onko se ulkomaalaisvastainen Norjan ja Itävällan joidenkin puolueiden malliin vai puhuvatko potaskaa sielläkin?