Neuvosto-Viron monikansallisuus. Onni vai uhka?

[Mamusaarelainen]

Neuvosto-Viron monikansallisuus. Onni vai uhka?


YLE:n eläkkeellä oleva pääjohtaja Sakari Kiuru on julkaisi 29.5.2013 kirjan nimeltä Mielikuvademokratia. Kirjaa on käsitelty mm. YLE:n ohjelmissa. Työväen Sivistysliitton nettisivulla kirjaa esitellään näin:

"Missä määrin ja millä tavoin mielikuvamarkkinointi heikentää kansanvaltaa? ( ... ) Bränditehtailun vastavoimaksi Kiuru peräänkuuluttaa tosiasioihin perustuvan tiedon välitystä, mediakasvatusta ja kansansivistystyön omaehtoisuutta."

Kirja on mitä ajankohtaisin. Meitä todellakin hallitaan sanoilla ja mielikuvilla!
Maahanmuutto-monikultturisuus -brändi on esimerkki tästä.


Viron tapaus.
Neuvostoliitto esittäytyi vakaana monikansallisena valtiona, mutta romahti vuonna 1991 tuntuvilta osin siksi, että monikansallisuus -brändiltä meni uskottavuus. Neuvosto-ajan monikansallisuus oli virolaisille hyökkäys virolaisuutta vastaan. Nämä tunnelmat ilmaistiin "Neljänkymmenen kirjeessä" vuonna 1980. Kirjeessä ryhmä tunnettuja virolaisia rohkeasti puolusti omaa kulttuuriaan ja pohti monikansallisuutta mm. näin:

"Virolaisten ja muiden kansallisuuksien psykologiset eroavaisuudet ovat toistaiseksi kokonaan tutkimatta. Usein yliarvioidaan saavutetun yhtenäisyyden syvyyttä."

Kirjeessä tunnettiin huolta mm. näistä: Pakkovenäjä uhkasi viron kieltä. Moskovan hallitus halusi nostaa Viron väkilukua tukemalla muuttoa muualta Neuvostoliitosta Viroon. Jatkuessaan muutto olisi tehnyt virolaisista vähemmistön omassa maassaan. Tallinnassa virolaiset olivat jo vähemmistönä vuonna 1980. Tätä kaikkea Neuvostoliitto mainosti tilanteena, jossa eri kansallisuudet elivät rinnakkain sopuisasti. Virolaiset olivat eri mieltä ja erosivat Neuvostoliitto-Venäjästä. Virolaisten päättäväisyys ja rauhanomainen toiminta 1980-luvulla on ihailun arvoista.


Nyky-Suomessa
virallinen maahanmuutto-monikultturisuus on myös kuorrutettu pehmeillä mielikuvilla, mutta todellisuus saa yhä enemmän samoja piirteitä kuin neuvostoaika Virossa. Englannista Suomeen saapunut muslimisaarnaaja Anjem Chourdary totesi Helsingissä pitämässään kokouksessa Suomessa asuville kuulijoilleen: "Islamin lippu liehuu vielä eduskuntatalon salossa". Tämä on hyökkäys suomalaista yhteiskuntaa vastaan. Chourdaryn lausuntoa vähätellään siksi, että se mahdollistaa kurkistamisen maahanmuutto-monikultturisuus -brändin yhteen tulevaisuuskuvaan.

Sakari Kiuru on oikeassa: Mielikuvamarkkinointi heikentää kansanvaltaa. Ruotsin tapahtumat ovat niin vakavia, että Suomen maahanmuuttokeskustelu on siirrettävä uudelle tasolle. Tarvitaan tosiasioihin perustuvan tiedon välitystä. On todettava avoimesti, että maahanmuutto-monikulttuurisuudessa on ilmiöitä, jotka voivat voivat muuttua hyökkäykseksi Suomen yhteiskuntaa vastaan.



Kirja:
Neljänkymmenen kirje - kokemuksia neuvostotodellisuudesta
Sirje Kiin, Rein Ruutsoo, Andres Tarand
Otava, 1990
http://luettelo.helmet.fi/record=b1338695~S9*fin

PS.
On hämmentävää kuinka paljon Nyky-Suomessa on samoja piirteitä kuin kirjan kuvaamassa Neuvosto-Virossa vuonna 1980.

[Gommi]

Mielestäni Suomen ja Viron tilanteissa on hyvin paljon eroavaisuuksia.

Virolainen yhteiskunta on käsittääkseni harvinaisen rasistinen, vaikka tätä mielipidettä ei pidäkään esittää julkisesti jos ei halua joutua Molarin & Bäckmanin poliittiseen antifasistileiriin. Tämä on tietenkin neuvostovallan vuosikymmeniä kestäneen sikailun tuloksena hyvin ymmärrettävää, mutta siitä huolimatta väärin.

Virossa ei ole "neuvostokulttuurikeskuksia" eikä kirjastoissa ole ikkunoissa tarroja "Venäjävihasta vapaa vyöhyke". Viron Sisun kaltaisten seurojen kokouspaikoille ei keräänny kokoontujia "natsihomoiksi" nimitteleviä virolaisia vihervasemmistolaisia. Neuvostokulttuurin ihanuudesta kertoville yliopistotutkijoille ei satele apurahoja eikä yliopiston pääsaleissa pidetä "neuvostokulttuurin monet kasvot"-seminaareja. Poliisit eivät ihmettele rikoksen motiivia jos venäläiset kyselevät, onko viron kansalainen ja sen jälkeen hakkaavat virolaisen.

Monella tapaa tämä on jopa terveempää kuin Suomessa, jossa tilanne on täysin päinvastainen, mutta myöskään rasismin hälyttäviltä piirteiltä ei pidä sulkea silmiään. Kyllä Virossa on vielä paljon avoimia haavoja. 

[Supernuiva]

Toistaiseksi Suomen monikulttuurisuus johtuu suurelta osin anteliaasta sosiaaliturvasta.

Viroon taas muutettiin muista neuvostotasavalloista työn, eli venäläistämisen perässä. Käsitykseni on, että erityisesti rikollisia haluttiin lähettää Siperian lisäksi myös Baltian maihin. Työpaikkoja luotiin kai tarkoituksellisesti paljon Baltiaan, jotta tällä "tekosyyllä" voitiin siirtää väestöä muista neuvostotasavalloista ja näin venäläistää Baltia.

Kuulemani mukaan Tallinnan vanha kaupunki piti purkaa, jotta paikalle olisi voitu rakentaa kerrostaloja uusille muuttajille.

[Ari-Lee]

[...]
Viroon taas muutettiin muista neuvostotasavalloista työn, eli venäläistämisen perässä. Käsitykseni on, että erityisesti rikollisia haluttiin lähettää Siperian lisäksi myös Baltian maihin. Työpaikkoja luotiin kai tarkoituksellisesti paljon Baltiaan, jotta tällä "tekosyyllä" voitiin siirtää väestöä muista neuvostotasavalloista ja näin venäläistää Baltia.

Kuulemani mukaan Tallinnan vanha kaupunki piti purkaa, jotta paikalle olisi voitu rakentaa kerrostaloja uusille muuttajille.

Politbyroo pakkosiirsi väestöjä. Kyse oli tuskin koskaan maahanmuutosta. Siperiaan siirrettiin "rikolliset kansallismieliset". Toisinajattelijat ja heidän sukunsa, vaikka ilman muita perusteluja, olivat siis "fasisteja, rikollisia". Isovenäläiset aktiiviset kommunistit olivat eliittiä ja saivat melkein valita paikkansa asua. Venäläistäminen oli kyllä agenda.