2010-08-24 Keskisuomalainen: "En tunne yhden kulttuurin henkilöä"

[Ahmatti]

Keskisuomalaisen paperiversiosta kirjoitettu

"En tunne yhden kulttuurin henkilöä"
Moninaisuuden käsitteen rajattomuus on yksi aikamme hämmentävistä tabuista, sanoo kulttuuripolitiikan lehtori Miikka Pyykkönen

Anna-Leena Ekroos

Moninainen kulttuuri. Moninainen Suomi. Moninainen elämä. Trendikkäälle käsitteelle on Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan lehtorin Miikka Pyykkösen mielestä käymässä kuin identiteetille 1990-luvulla: sen käyttöarvo ja merkitys ovat uhkaamassa luhistua, koska se voi olla mitä vain ja sitä käytetään missä tahansa yhteydessä.

Pyykkönen esitelmöi moninaisuudesta tänään Jyväskylässä alkavassa kulttuuripolitiikan maailmankonferenssissa.

-Kulttuurisen moninaisuuden käsite on kulkenut parissa vuosikymmenessä pitkän matkan kulttuuriryhmien moninaisuuden kuvaamisesta lähes kaiken luovan toiminnan kuvaamiseen. Mielestäni niin tutkijoiden kuin viranomaistenkin pitäisi määritellä, mitä he moninaisuudella kulloisessakin käyttöyhteydessä tarkoittavat, Pyykkönen sanoo.

Pyykkösen mielestä moninaisuuden sisältö alkoi moninaistua 2000-luvun alussa. Tuolloin kulttuuripolitiikassa alettiin yleisesti puhua luovasta teollisuudesta sekä kulttuurin ja taloudellisesti hyödynnettävissä olevan luovuuden välisestä yhteydestä.

Kulttuuri, niin. Ongelmatonta ei ole kulttuurinkaan määrittely. Yhtäältä sillä voidaan tarkoittaa jonkin ryhmän koko elämäntapaa, jolloin se levittäytyy kaikkialle yhteiskuntaan. Toisaalta sillä viitataan usein taiteisiin ja taidemaailmaan, ja silloin istä on pyritty säätelemään kulttuuripolitiikan erikoislohkon kautta.

Nykyään yleinen "moninaisuus on kivaa, luovaa ja kaikkialla" -puhe ei ole myöskään aivan vaaratonta, Katsoo Pyykkönen.

-Siinä jäävät moninaisuuden negatiiviset puolet näkemättä. Kuitenkin lähes kaikissa tapauksissa moninaisuuteen liittyy ulossulkemista ja syrjintää. Moninaisuudessa osa moninaisuuden muodostavista "erilaisista" on lähes poikkeuksetta muita heikommassa asemassa, hän toteaa,

Monikulttuurinen?

Moninaisuudesta ja kulttuurista saadaan monikulttuurisuus. Kuinka monikulttuurinen maa Suomi kulttuuripolitiikan tutkijan näkökulmasta on?

-Monestihan ajatellaan, että Suomi monikulttuuristui pakolaisten ja inkerinsuomalaisten laajamittaisemman maahanmuuton alkaessa 1990-luvun alussa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Suomessa on jo ennen itsenäisyyttä elänyt muun muassa monta eri saamelaisryhmää, romaneita, venäläistaustaisia ihmisiä, tataareita, juutalaisia, ruotsalaistaustaisia ja ruotsinkielisiä. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että Suomi ja suomalaisuus ovat pitkän ja enemmän tai vähemmän systemaattisen prosessin aikana kudottu kokoon hämäläisistä, karjalaisista, savolaisista ja muista "heimoista".

Laajalle levinnyt käsitys Suomesta historialtaan yksikulttuurisena maana on kuitenkin yhä voimissaan. Tämä ilmenee Pyykkösen mukaan esimerkiksi poteroituneena maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskeskusteluna.

-Monikulttuurisuudesta keskusteltaessa olisikin hyvä pitää mielessä, että suomessa asuvista ulkomaalaistaustaisista henkilöistä 12,5 prosenttia on pakolaistaustaisia ja noin 40 prosenttia kaikista 2000-luvulla maahan muuttaneista on Euroopan ulkopuolelta.

-Jos taas ajatellaan maahanmuuttokeskustelussa enemmän tai vähemmän pintaan noussutta islamofobiaa, hyvä olisi huomata, että Suomessa asuu vain noin 40 000 muslimia. Puhumattakaan siitä, että keskustelussa systemaattisesti unohtuu, miten moninaisista ilmiöstä islamilaisuudesa on kysymys, hän huomioi.

Suomi suomalaisille -ajattelu näyttäisi kuitenkin yltävän jopa vaaliteemaksi asti?

-Vaaliteemoja mietittäessä olisi syytä katsoa peiliin ja tuumata, kuinka yksikulttuurisia me suomalaiset lopulta olemmekaan? Tai kuinka yksikulttuurinen edes kukin Suomalainen yksilö on monien erilaisten kulttuurivirtausten tunkiessa mieliimme ja ruumiisiimme lähes joka hetki? Minä en ole koskaan tavannut puhtaasti yksikulttuurista henkilöä, Pyykkönen päättää.

Kulttuuripolitiikka - Maailmankonferenssi Jyväskylässä

-> Kulttuuripolitiikan maailmankonferenssi, ICCPR2010, järjestetään Jyväskylän yliopistossa 24.-27.82010.
-> Ensi kertaa Suomessa järjestettävä maailmankonferenssi pohtii kulttuuripolitiikan ilmiöitä talouden, kulttuurin ja hallinnon alueilla.
-> Jyväskylään on tulossa lähes 300 tutkijaa, opettajaa ja muuta alan asiantuntijaa noin 40 maasta.
-> Tapahtuman pääteemana ovat kysymykset kulttuuripolitiikan totuuksista, myyteistä ja tabuista.
-> Konferenssiesitelmissä käsitellään esimerkiksi seuraavia aiheita: kulttuurinen moninaisuus, kulttuurin ja globalisoituvan talouden suhde, uusien teknologioiden merkitys kulttuureille ja taiteille, kestävä kehitys kulttuurin näkökulmasta, tekijänoikeuskysymykset sekä pohjoismainen kulttuuripolitiikka.
-> Konferenssin kolme pääluennoitsijaa ovat professori Motti Regev Israelin avoimesta yliopistosta, professori Jeremy Ahearne Warwickin yliopistosta Iso-Britanniasta ja lehtori Miikka Pyykkönen Jyväskylän yliopistosta.
-> Konferenssin puheenjohtaja on professori Anita Kangas Jyväskylän yliopistosta.
-> ICCPR2010-tapahtuman järjestävät Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan yksikkö yhteistyössä International Journal of Cultural Policy -lehden kanssa.

[kuva]
NÄYTÖN PAIKKA
On hienoa, etä saimme kulttuuripolitiikan konferenssin juuri Jyväskylään, näkee Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan lehtori Miikka Pyykkönen.

EDIT: muokkasin omat kommenttini erilleen uutisesta
EDIT2: Pyykkänen vaihtoi sukunimensä

[Ahmatti]

Jaahans. Pari omaan silmään osunutta poimintaa.

Hyvin aloittaa:

Nykyään yleinen "moninaisuus on kivaa, luovaa ja kaikkialla" -puhe ei ole myöskään aivan vaaratonta

Sitten mennään kiveen:

Moninaisuudessa osa moninaisuuden muodostavista "erilaisista" on lähes poikkeuksetta muita heikommassa asemassa

Suomalainen moninaisuus tarkoittaa kyllä sitä, että suomalainen on heikommassa asemassa "erilaisten" edessä.

Ja trendikäs islamofobiakin mainittu:

-Jos taas ajatellaan maahanmuuttokeskustelussa enemmän tai vähemmän pintaan noussutta islamofobiaa, hyvä olisi huomata, että Suomessa asuu vain noin 40 000 muslimia. Puhumattakaan siitä, että keskustelussa systemaattisesti unohtuu, miten moninaisista ilmiöstä islamilaisuudesa on kysymys, hän huomioi.

Ja vai että, vain on 40 000 jälleen islaminuskoisia suomessa. Ja lisääkö pitäisi saada? Juu keskusteluissa tarkoituksella aina unohdetaan mainita, että islam on politiikka, lakikokoelma ihmisille, johon on sekoitettu uskonnollisia riittejä. Ei islaminusko tunne sanaa monikulttuurisuus.

kuinka yksikulttuurinen edes kukin Suomalainen yksilö on monien erilaisten kulttuurivirtausten tunkiessa mieliimme ja ruumiisiimme lähes joka hetki?

Juu...on kulttuurivirtaukset alkaneet tunkeutua ruumiisiimme kyllä. En edes viitsi kirjoittaa enempää mitä tulee mieleen.

Minä en ole koskaan tavannut puhtaasti yksikulttuurista henkilöä

Ei varmaan tartte etsiä islamistien parista kauaa...

[M.]

Vaaliteemoja mietittäessä olisi syytä katsoa peiliin ja tuumata, kuinka yksikulttuurisia me suomalaiset lopulta olemmekaan? Tai kuinka yksikulttuurinen edes kukin Suomalainen yksilö on monien erilaisten kulttuurivirtausten tunkiessa mieliimme ja ruumiisiimme lähes joka hetki? Minä en ole koskaan tavannut puhtaasti yksikulttuurista henkilöä, Pyykkänen päättää.

Mistä tietää, että poliittinen ohjelma on kriisissä? Vastaus: kun sen puolustajilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin siirtää keskustelu konkreettisesta todellisuudesta tympeään pohdiskeluun käsitteiden merkityksestä.

On täysin selvää, että ihmiset ollessaan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa omaksuvat ideoita ja vaikutteita muilta ihmisiltä. Näin myös kulttuurit ovat jatkuvassa muutoksessa inhimillisen vuorovaikutuksen kautta. Tämän tosiasian havainnoimisesta tai kuvailusta ei millään tavoin voida siirtyä tekemään normatiivisia väitteitä. On yhtä lailla selvää, että "kulttuurinen moninaisuus" ei ole koskaan ollut eikä voi koskaan edes olla yhdellä maantieteellisellä alueella loputon. Kulttuuriseen vuorovaikutukseen on aina myös sisältynyt halukkuus olla tai olla olematta jotain. Suomalaisten osalta tämä on tullut ilmi haluna erottautua venäläisistä ja ruotsalaisista. Kulttuurinen vuorovaikutus on siis vapaaehtoista ja valikoivaa - tai muuten se on kulttuuri-imperialismia.

Suomalaisen kulttuurin ominaispiirteenä on aina ollut vuorovaikutus venäläisen ja ruotsalaisen tai yleisemmin skandinaavisen kulttuurin sekä saksalaisen kulttuurin kanssa. Sittemmin toisen maailmansodan jälkeen vaikutteita on saatu anglo-amerikkalaisesta maailmasta. Suomalaista kulttuuria ei kuitenkaan ole määrittänyt ennen kuin vasta viime aikoina vuorovaikutus esimerkiksi kiinalaisen tai pohjois-afrikkalaisen kulttuurin (tai kulttuurien kanssa).

Nämä "kulttuuriasiantuntijat" siis huitovat maahan olkiukkoja sekoittaessaan kulttuurienvälisyyden monikulttuurisuuteen.

[Lasisti]

"Pyykkösen mielestä moninaisuuden sisältö alkoi moninaistua 2000-luvun alussa"

Samoja sieniä minullekin, kiitos. Ja millähän tavalla tämä perustelee nykyistä/nykyistä liberaalimpaa politiikkaa humanitääristen maahanmuuttajien suhteen?

[Juha J.]

Moninaisuus on tila jonka vain valistuneet ajattelijat voivat saavuttaa. Täytyy tiedostaa kuinka

-Monestihan ajatellaan, että Suomi monikulttuuristui pakolaisten ja inkerinsuomalaisten laajamittaisemman maahanmuuton alkaessa 1990-luvun alussa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Suomessa on jo ennen itsenäisyyttä elänyt muun muassa monta eri saamelaisryhmää, romaneita, venäläistaustaisia ihmisiä, tataareita, juutalaisia, ruotsalaistaustaisia ja ruotsinkielisiä. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että Suomi ja suomalaisuus ovat pitkän ja enemmän tai vähemmän systemaattisen prosessin aikana kudottu kokoon hämäläisistä, karjalaisista, savolaisista ja muista "heimoista".

Uskomatonta salatietoa. Monimoni money money!

Nämä idiootit vain jaksavat paasata samaa paskaa. Valistunut lukija joutuu kamppailemaan itkun, naurun ja huolestuneisuuden rajalla. Ignoorata ei voi koska liian moni täysijärkinen on edelleen aivopesty.

[Ahmatti]

Uskomatonta salatietoa. Monimoni money money!

Erikoista minusta tuossa lainaamassasi kohdassa oli se, että lokeroituna mainittiin tataarit (muslimit) ja juutalaiset (?).

[nimetönkeskustelija]

-Vaaliteemoja mietittäessä olisi syytä katsoa peiliin ja tuumata, kuinka yksikulttuurisia me suomalaiset lopulta olemmekaan? Tai kuinka yksikulttuurinen edes kukin Suomalainen yksilö on monien erilaisten kulttuurivirtausten tunkiessa mieliimme ja ruumiisiimme lähes joka hetki? Minä en ole koskaan tavannut puhtaasti yksikulttuurista henkilöä, Pyykkänen päättää.

Kun seuraavan kerran järjestetään somalikulttuurimessut, niin Pyykkänen voisi mennä sinne kailottamaan, että ei ole olemassa mitään somalikulttuuria. Että koko islaminuskokin on tuotu Somaliaan muualta. Siihen liittyvä vaatetus on tuotu muualta. Tuskin ympärileikkauksia tai somalialaista ruokaakaan on keksitty Somaliassa. Itse asiassa tuskin löytyy yhtäkään somalikulttuurin piirrettä, mikä varmuudella olisi Somaliassa syntynyttä. Miksi siis vietämme somalikulttuurimessuja? Miksi somalit voivat perustella käytöstään, uskontoaan ja pukeutumistaan kulttuurilla, jos se kielletään suomalaisiltakin?

Kun maapallon toiselta puolelta kymmeniä tuhansia vuosia toisiltaan eristyksessä kehittyneitä kansoja raahataan toistensa naapureiksi, niin on täysin ilmeistä, että kulttuureissa on suuret erot. Sitä ei voi Pyykkänen tällä relativismihömpällään kumota.