Lasten päivähoidon surkea tilanne Suomessa

[oinas]

Kun en tiedä, minne tämä aihe kuuluisi, mode saa siirtää sen, jos aihetta on.

Katsoin eilen illalla MTV3:lta ajankohtaisohjelman 45 minuuttia, jossa käsiteltiin surkeaa päiväkotitilannetta Suomessa. Päiväkotiryhmäkoot ovat jopa kaksinkertaisia suosituksiin nähden. Alle 3-vuotiaiden ryhmissä saattaa olla 16 lasta, kun suositus on 6-8 lasta ja yli 3-vuotiaiden ryhmät ovat paisuneet jopa 30 lapsen ryhmiksi, kun suositus on 16 lasta.

Ohjelmassa haastateltiin kahta lastenpsykiatria, Liisa Keltikangas-Järvistä ja Jari Sinkkosta, jotka sanoivat, että lapsen kehitykselle on erittäin haitallista meteli, joka noissa isoissa ryhmissä on sietämätön. Se voi nousta jopa yli 90 db.  Meteli aiheuttaa kroonista stressiä, josta voi seurata keskittymiskyvyn puutetta, ongelmia kielenkehityksessä sekä käytösongelmia. Lasten aivot eivät tarvitse tuossa kehitysvaiheessa ulkoa tulevia ärsykkeitä, vaan niiden pitää antaa kehittyä rauhassa. Ohjelmassa haastateltiin myös lastentarhanopettajaa.

Hoitajia ryhmien kokoon nähden on myös liian vähän, ja jokainen meistä tietää, että se luo turvattomuuden tunnetta. Silmä- ja käsipareja on aivan liian vähän hoitamaan noin isoja ryhmiä. Silloin tapahtuu helposti myös kiusaamisia, isommat kiusaavat pienempiään.

90-luvulla eduskunta poisti laista ryhmäkokopykälän. Tässä on nyt tulos. Nyt maaliskuussa budjettiin olisi mahdollista lisätä korvamerkittyä rahaa, että päivähoidon laatu saataisiin taas siedettävälle tasolle. Riittääkö poliittisten päättäjien tahto, että Suomen lasten oikeuksia ei poljeta? Onko tärkeämpää laittaa rahaa elintasopakolaisten hyysäämiseen kuin oman maan lasten hyväksi?

Minua koskettaa tämä aihe hyvin läheltä, sillä asumme kaupungissa ja kaupunginosassa, jossa on paljon lapsiperheitä. Tyttäreni perhe asuu myös täällä. Kaupunginosassamme on päivähoitopaikoista huutava pula. Kun tytär anoi puoli vuotta sitten 1. v pojalleen hoitopaikkaa, se tarjottiin 12 km päässä olevasta päiväkodista, joka ei ole edes hänen työmatkansa varrella. Hän ei voinut millään ottaa sitä vastaan. Niinpä me eläkkeellä olevat  isovanhemmat olemme hoitaneet lasta. Aika rankkaa tämä on, kun päivät ovat pitkät, mutta kun katsoin eilen illalla tuon ohjelman, en haluaisi viedä lapsenlastani päiväkotiin, jossa tilanne on noin huono.

Esimakua päiväkotiasiasta olen saanut, kun käyn kerran viikossa lapsenlapseni kanssa leikkimässä alle 3-vuotiaille tarkoitetussa avoimessa päiväkodissa, jossa on vajaa 20 lasta. Meteli siellä on valtava. Kyllä sitä kestää sen pari-kolme tuntia kerrallaan, mutta päiväkotilapset joutuvat sietämään sitä aamusta iltaan, päivästä toiseen. 

Olen todella huolestunut alle kouluikäisten lasten hoidon laadusta Suomessa.

[JR]

Onhan tämä tärkeä asia, mutta sekin on, että päivähoito ei saisi maksaa mitään. Toisaalta päivähoidon kulut maksetaan monelta luukulta, eikä lopullista kulurakennetta selvitä pirukaan. Muistaakseni yhteiskunta maksaa 80% päivähoidon kuluista.
Olen ollut perustamassa yksityistä päiväkotia ja voin kertoa, että siihen hommaan ei hevin kannata ryhtyä. Suurin ongelma on, että kunnat sponsoroivat omaa päiväkotitoimintaansa niin, että yksityisesti ei mitenkään pysty kannattavasti samaan hintaan lapsia hoitamaan. Toisaalta, jos haluaa maksaa vähän enemmän, voi saada hyvät palvelut yksityiseltä päiväkodilta.
Olen monesti miettinyt, miksei kilpailuviranomainen puutu siihen, että yhteiskunta pelaa yksityiset toimijat pois markkinoilta?

[Johannes Nieminen]

Tuossa ohjelmassa ilmeisesti syyllistettiin päättäjiä siitä, etteivät he tee mitään. Todellisuudessa päivähoidon tai varhaiskasvatuksen ongelmat ovat hyvin tiedossa. Vastaan tulee se ongelma, mistä muualta leikataan, jotta varhaiskasvatus toimisi? Näitä leikkauskohteita ei oteta ikinä esille vaan puhutaan aina puutteista, jotka ovat jo tiedossa. Valtio on asettanut kunnille tolkuttomasti tehtäviä, jotka on hoidettava. Varsinkin Lipposen hallitukset osasivat tämän puolen, ja samalla leikkasit kuntien saamia valtionosuuksia.

Meillä Vantaalla tilanne on kaoottinen. Nyt kaavaillaan suunnilleen 2 prosentin leikkauksia jokaisen toimialan budjeteista. Sivistystoimen puolella tämä näkyy varsinkin opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Kirjastot on jo nyt vedetty niin alas, kuin olla voi. Vantaalla on niin sanotusti tehokkaimmin hoidettu kirjasto, mutta se myös näkyy Suomen pienimpänä aineistomäärärahana ja suhteellisesti ylivoimaisesti Suomen pienimmillä henkilöstömenoilla (jatkossa Vantaa on tämän suhteen kusessa, sillä työntekijät eivät tule täyttämään uuden kirjastoasetuksen mukaisia pätevyysvaatimuksia).

Olen kieltämättä hyvin huolissani peruspalveluiden takia. Suomalainen yhteiskunta on rakennettu sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion periaatteella. Se on tullut tiensä päähän, mutta julkinen sektori valtio etunenässä ei avaa kunnollisia mahdollisuuksia yksityisille toimijoille.

Suurempana ongelmana ovat kylläkin aivan turhat menot. Lukemalla krittiisesti oman paikkakuntansa talousarviota löytää nopeasti kaikkea erikoista. Esimerkiksi sen, että kaksikielisyys maksaa kunnille ja sen, että kunnat järjestävät maahanmuuttajalapsille heidän oman äidinkielen ja kulttuurin opetusta. Vantaalla vielä rahoitetaan Oopperaa reilulla puolella miljoonalla.

Hyvin mielenkiinnolla olen myös seurannut mitä sijoitetaan erilaisiin kulttuurihankkeisiin. Sinänsä kulttuuripalvelut ovat hyvä asia, mutta näyttää siltä, ettei näillä erilaisilla hankkeilla ole kunnollisia tulostavoitteita. Erilaisia avustuksia myönnetään ilman, että pyydettäisiin tarkat selvitykset siitä mitä ollaan tekemässä, ja ennen kaikkea jälkikäteen ei edellytetä kunnollisia selvityksiä tuloksellisuudesta.

Monessa asiassa luottamushenkilöiden kädet ovat sidotut. Se yllätti minut. Yllättävän paljon kaikkea on delegoitu virkamiehille. Toisaalta sen pitäisi säästää kustannuksia, mutta taas vaikuttaa demokraattiseen päätöksentekoon.

Nyt kun puhutaan siitä mihin pitää sijoittaa enemmän rahaa, niin pitäisi mieluummin paljastaa ne turhuudet mihin tuhlataan. Minä ainakin uskon, että puutteet ovat hyvin kaikkien tiedossa, mutta se toinen puoli unohtuu.

[zkelvin]

Epäilen, että vaikka "elintasopakolaisten" hyysääminen lopetettaisiin kokonaan, se ei parantaisi lasten päivähoitotilannetta millään tavalla. Päivähoidon laadusta keskusteleminen on jäänyt kokonaan päivähoitomuotokeskustelun alle ja kuten viime kuukausina on huomattu, tässäkin aiheessa tunteet vellovat sen verran korkealla, ettei itse asiaan ole oikein päästy. Mutta hyvä, että asia nostetaan tapetille edes nyt.

Asun perheeni kanssa muuttovoittoisessa kunnassa, johon muuttaa nimenomaan lapsiperheitä. Päivähoitopaikat ovat täällä kiven takana, samoin peruskoulut alkavat käydä ahtaiksi. Oma lapsi on ollut koko päivähoitouransa perhepäivähoidossa tosi hyvällä hoitajalla, joten minulla ei sinänsä ole valittamista asian järjestämisen suhteen. Tiedän kuitenkin, että täälläkin on kärsitty ylisuurista ryhmistä päiväkodeissa ja määrärahojen puutteesta muissakin päivähoitomuodoissa. Käytännössä rahat tulevat kunnan budjetista ja täällä kun on viime aikoina satsattu lähinnä yritysinfraan ja isoihin kaupungin tukemiin rakennushankkeisiin, ei peruspalveluihin ole jäänyt liiemmälti ylimääräistä.  

Maahanmuuttajia täällä on jonkun verran, mutta mitään ihmeempää hyysäystä en ole havainnut. Suurin osa lienee tänne tullut avioliiton kautta. Mutta summa summarum: lapset näyttävät jäävän milloin minkäkin tärkeämmän rahoituskohteen jalkoihin.

Edit: Hyvä näkökulma, Johannes. Jotenkin kuvittelisi, että nimenomaan yhteiskunnan rahoittaessa projektia vaadittaisiin tarkkaa tulosraportointia ja sitä ennen tietysti rahoitettavan projektin tarkkaa määrittämistä ja mitä hyötyjä projektista on milläkin aikavälillä odotettavissa.

[JNappula]

Ongelma tässä on sama kun kaikessa muissakin julkisen sektorin palveluissa. Joissain kunnissa päivähoito toimii hyvin, lapset ovat suht. normaaleja ja ryhmäkoot asiallisia. Joissakin taas lapsissa on paljon eritysihuomioita tarvitsevia ja ryhmäkoot suuret. Lapsiperheiden kannattaa asuinpaikkaansa valitessaan kiinnittää huomiota tällaisiinkiin asioihin.

Onneksi omassa nykyisessä kunnassani päivähoito on hyvätasoista. Ja koululuokkien koot pienet. Eikä yhtään humanitaarista maahanmuuttajaa.

Tämä hyvinvointiyhteiskuntamme on kyllä kaatumassa omaan mahdottomuuteensa. Rahat ei vaan riitä kaikkeen, jotenkin tätä hommaa tarvitsee priorisoida. Terveydenhuolto suhteellisesti kallistuu kokoajan, ihmiset elävät pidempään ja vaativat aina vaan kalliimpia hoitoja pysyäkseen hengissä. Eläkepommi pamahtaa ja maahanmuuttajia tulvii maahan tuhansittain. Ja lisäksi olemme onnistuneet kouluttamaan jo pari sukupolvea omia kansalaisia, joiden mielestä yhteiskunnan pitäisi maksaa heidän joutenolonsa jos ei työnteko satu nappaamaan.

Sekä valtion että varsinkin kuntien menoista kaikkein suurin osa menee sosiaali- ja terveysmenoihin. kaikki muu on pelkkiä pähkinöitä.

Sitten toiseen tätä sivuavaan asiaan: veljeni vaimo on eräässä päiväkodissa töissä vähän johtavammassa roolissa. Hän on surullisena kertonut kuinka osa lapsista on selvästi kotona laiminlyötyjä, likaisia, nälkäisiä ja aggressiivisia. Ja että osa lapsista ei osaa edes leikkiä tullessaan hoitoon, vaan heidät pitää opettaa aluksi leikkimään muiden lasten kanssa. Ilmeisesti heidän kanssaan ei ole kotona koskaan leikitty.

Valitettavasti nykyään osa vanhemmista ei todellakaan hoida velvollisuuksiaan huoltajana ja kasvattajana. Tuskin tällaiset vanhemmat aidosti rakastavatkaan lapsiaan.

Eli subjektiivisella päivähoito-oikeudella on hyvätkin puolensa, ainakin lasten kannalta. Pääseväthän ainakin päiviksi pois kotoa jollain tavalla normaalimpaan ympäristöön.

[oinas]

Jotkut ovat tarttuneet ilmaisuuni elintasopakolaisten hyysääminen. Se nyt tuli minulta ihan spontaanisti, kun olen viime päivinä saanut taas lukea, miten uusia pakolaiskeskuksia perustetaan kovalla vauhdilla maahamme.

Myös meidän kaupunginosassamme asuu maahanmuuttajia, nimenomaan heidät onkin sijoitettu tänne ja heitä näkyy katukuvassa verrattain paljon. En vastusta oikeita pakolaisia, joiden henki on todella vaarassa omassa maassaan, tottakai heitä pitää ottaa. Mutta en halua, että maahamme pääsee väärin perustein, varsinkin nyt kun ollaan laman kourissa, ja tuhansia koteja kohtaa työttömyys.

[Johannes Nieminen]

Valitettavasti nykyään osa vanhemmista ei todellakaan hoida velvollisuuksiaan huoltajana ja kasvattajana. Tuskin tällaiset vanhemmat aidosti rakastavatkaan lapsiaan.

Olen monesti todennut sosiaalidemokraattisen hyvinvoitivaltion ulkoistaneen kasvatuksen vanhemmilta yhteiskunnalle. Tämä ilmiö ei tarkoita vain sitä, että lapset viedään automaattisesti päiväkoteihin, vaan heijastuu koko yhteiskuntaan. Vanhemmat eivät edes viitsi nähdä vaivaa, koska ei tarvitse nähdä vaivaa. Suurin osa vanhemmista ovat vastuullisia, mutta mätämunien määrä kasvaa kasvamistaan.

Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän, mutta päättäjät eivät uskalla päästää irti, koska koko kaikki yhteiskunnan jäsenet on opetettu uskomaan hyvinvointivaltioon. Tällöin päättäjillä konkreettiset ratkaisut voivat aiheuttaa täysin aiheetonta purnausta, joka näkyy äänien menettämisenä. Kuten sanottua, suuria uudistuksia on vaikea toteuttaa nopealla aikataululla

Vaikka en lainannut kirjoituksestasi muuta kuin tuon yhden pätkän, niin siinä oli pointtia. Tuntui siltä kuin olisi itse kirjoittanut

[JR]

Tiedossa on, että päiväkotijärjestelmästä on tullut sosiaalitoimiston jatke. Subjektiivista päivähoito-oikeutta perustellaan mielellään sillä, että laiminlyödyt lapset saavat kokea jotain  normaalia. Minusta ollaan ihan hakoteillä siinä, että päiväkodissa tehdään sosiaalityötä, ei päiväkoti ole sitä varten. Toinen juttu on, että pienimmät päivähoitomaksut ovat niin pieniä, että niillä ei edes ruokita lasta kotona. Tämä mahdollistaa sen, että lapsi kannattaa viedä hoitoon ennen, kuin hoitaa kotona.
Olen sitä mieltä, että sosiaalitoimen täytyy hoítaa työnsä, eikä lykätä sitä päiväkodeille ja että pienimpiä päivähoitomaksuja pitää nostaa niin, että ruokakulu edes ylittyy.