Kansallisuudesta ja kansalaisuudesta

[Tarkastelija]

Sattui silmiin George Friedmanin pohdiskelu nationalismin ja kaksoiskansalaisuuden problematiikasta http://www.stratfor.com/weekly/20100719_geopolitics_nationalism_and_dual_citizenship . Kaiketi asiaa on Homma-foorumilla käsitelty, mutta ihan sopivaa tuoretta ketjua en löytänyt.

Friedmanin mukaan kansa on ihmisryhmä, jolla on yhteinen kohtalo ja sen myötä yhteinen identiteetti. Kansa voi olla jopa tuhansia vuosia vanha taikka sitten tuore, tietoisesti luotu, kuten Amerikka. Mutta olipa kansan ikä tai alkuperä mikä hyvänsä, sen perustana on rakkaus ihmisten omaan: ainutlaatuinen suhde siihen yhteisöön johon ihminen on syntynyt tai minkä hän on valinnut omaksi kansakseen.

Suhde kansaan on persoonallinen, omakohtainen. Suhde valtioon on laillinen. Friedman havainnollistaa suhteensa kansaan: "I am an American". Sen sijaan hän ei voi sanoa: "I am a United Statian", vaan täytyy sanoa "I am a citizen of the United States". Suomen kielessä tätä eroa ei ole. Helposti hämärtyy se ero, että olla suomalainen suomen kansan jäsenenä on eri asia kuin olla Suomen kansalainen sen valtion jäsenenä; hämmennystä lisää, että Suomen valtion jäsenyyteen viitataan juuri sanalla "kansalainen", mikä siis ei tee kenestäkään kansan jäsentä. Voi olla Suomen kansalainen olematta asiallisesti suomalainen. Toki voi muuttaa tänne muualta, haluta ja kyetä tulemaan suomalaiseksi, olla solidaarinen suomalaisuudelle, jakaa meidän arvomme, elämämme ja kohtalomme. Mieleen tulee vaikkapa Neil Hardwick, jonka muistan hyvin kipakasti korostaneen, että hän on suomalainen kun joku piti häntä ulkomaalaisena. Suomalaiseksi voi tulla, mutta ei se sillä ole selvä, että tulee tänne ja jopa saa kansalaisuuden.

Yhdysvalloissa kansalaisuuden myöntämisen yhteydessä joudutaan vannomaan hyvin voimakas vala, jossa sitoudutaan omaksumaan kansan jäsenyys ja solidaarisuus:

I hereby declare, on oath, that I absolutely and entirely renounce and abjure all allegiance and fidelity to any foreign prince, potentate, state, or sovereignty of whom or which I have heretofore been a subject or citizen; that I will support and defend the Constitution and laws of the United States of America against all enemies, foreign and domestic; that I will bear true faith and allegiance to the same; that I will bear arms on behalf of the United States when required by the law; that I will perform noncombatant service in the Armed Forces of the United States when required by the law; that I will perform work of national importance under civilian direction when required by the law; and that I take this obligation freely without any mental reservation or purpose of evasion; so help me God.

Täten ilmoitan valallani, että täydellisesti luovun ja sanoudun irti kaikesta uskollisuudesta jokaista hallitsijaa, valtiota tai auktoriteettia kohtaan, minkä alainen tai kansalainen olen tähän asti ollut; että tuen ja puolustan Amerikan Yhdysvaltojen valtiosääntöä ja lakeja kaikkia vihollisia vastaan, niin ulkoisia kuin sisäisiä; että pidän yllä aitoa uskoa ja sitoutumista niihin; että kannan asetta Yhdysvaltojen puolesta kun laki niin velvoittaa; että suoritan aseetonta palvelua Yhdysvaltojen asevoimisssa kun laki niin velvoittaa; että suoritan kansallisesti tärkeää työtä siviilijohdon alaisena kun laki niin velvoittaa; ja sitoudun näihin velvollisuuksiin vapaasti ilman mitään henkisiä varauksia tai välttelyn tarkoituksia; tässä Jumala minua auttakoon.

Yhdysvallat on perustunut siirtolaisuudelle. Maahanmuutto ja kansaan jäsentyminen (naturalization) vaativat näin vahvan valan, koska ei riitä vain uusi valtion jäsenyys vaan pitää olla myös kansallinen identiteetti.

Friedman hiukan pohtii kaksoiskansalaisuuden ongelmia ja ristiriitoja, en tässä käsittele niitä sillä parempi ensin selvittää itselle kansallisuuden ideaa. Olen samaa mieltä hänen yleisnäkemyksestään: nationalismi, kansallisuusaate on kestänyt koska se tarjoaa ihmisille tunteen paikasta, yhteisöstä, historiasta ja identiteetistä, se antaa ihmisille jotakin itseä isompaa joka on riittävän pieni ja hahmottunut ollakseen ymmärrettävä mutta heitä itseään valtavasti suurempaa. Totta kai nationalismi voi kehittyä hirviöksi; mikä tahansa hyvä ja hyödyllinen voi vääristyä. Mutta nationalismi on kestänyt ja kestää yllä sanotuista vahvoista syistä.

Ainakin minulle tuo vala oli ajatuksia selventävä. Maassa maan tavalla.

   

[Tandefelt]

Toki voi muuttaa tänne muualta, haluta ja kyetä tulemaan suomalaiseksi, olla solidaarinen suomalaisuudelle, jakaa meidän arvomme, elämämme ja kohtalomme. Mieleen tulee vaikkapa Neil Hardwick, jonka muistan hyvin kipakasti korostaneen, että hän on suomalainen kun joku piti häntä ulkomaalaisena. Suomalaiseksi voi tulla, mutta ei se sillä ole selvä, että tulee tänne ja jopa saa kansalaisuuden.

Neil Hardwick on itse asiassa esimerkki passisuomalaisesta, jolla ei ole mitään juuria Suomessa eikä rahtuakaan kunnioitusta isänmaata kohtaan. Katsopa hänen rienaava elokuvansa "Jos rakastat".

[mukava]

Olen samaa mieltä hänen yleisnäkemyksestään: nationalismi, kansallisuusaate on kestänyt koska se tarjoaa ihmisille tunteen paikasta, yhteisöstä, historiasta ja identiteetistä, se antaa ihmisille jotakin itseä isompaa joka on riittävän pieni ja hahmottunut ollakseen ymmärrettävä mutta heitä itseään valtavasti suurempaa.

Nationalismi toimi vielä silloin kun globaali liikkuvuus ei ollut näin suurta. Ihminen ,joka on: adoptoitu Intiasta Saksaan, myöhemmin muutanut äitinsä kanssa Japaniin, käynyt välissä Yhdysvalloissa opiskelemassa ja päätynyt lopulta autamaan hädänalaisia lapsia Ruandaan, voi minusta kutsua itseään hyvällä omallatunnolla maailmankansalaiseksi ja tuntea yhteenkuuluvuutta kaikkien ihmisten kanssa.
Ei siihen nationalismia tarvita. Länsimainen kulttuuri on melko samanlainen joka maassa, joten yhtä hyvin voin tuntea olevani suomalaisuuden sijaan vaikka eurooppalainen.

[Tarkastelija]

Oivoi, en ollut tuollaista Hardwickin tuotosta pannut merkille. En aio katsoa: trailerin ja parin arvostelun perusteella luokittelen sen kevyensorttiseksi viihdemusikaliksi. Mutta kokonaisuudessaan minun on vaikea olla Hardwickin suomalaisuutta kunnioittamatta: opettelee kielen niin hyvin että pystyy kirjoittamaan televisiosarjoja, on hiukan vinosta näkökulmastaan varmasti lisännyt meidän itseymmärrystämme. Kai hänellä on ollut kriisinsä ja ristiriitaiset suhteensa tähän maahan, mutta tottahan semmoiset suomalaisuuteen mahtuvat.

Kirjoitukseni kirvoitti kuitenkin tuo vala, joka Yhdysvaltain kansalaisuus myönnettäessä vaaditaan: vannon olevani aktiivisesti solidaarinen amerikkalaisuudelle ja hylkääväni muut solidaarisuudet. Se on melkein kuin Kymmenen käskyn ensimmäinen: Minä olen Herra sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia.

Olisiko meillä tuosta opittavaa? Käsittääkseni yhteisöön voi mahtua monenlaisuutta ja erilaisuutta, jos on luja yhteinen perusta. Jos sitä ei ole, monenlaisuus uhkaa hajottaa. Ja silloin kenties yritetään turvata yhteisö torjumalla toisenlaisuutta.

Mukavalle: eikö nationalismi kuitenkin ole edelleen ns. sosiaalinen tosiasia, kova fakta? Koemme venäläisen nationalismin hyvinkin läheltä; maailmanpolitiikka ei olisi ymmärrettävissäkään ilman amerikkalaista ja nyttemmin myös kiinalaista nationalismia; Euroopassa ainakin ainakin ranskalainen, brittiläinen ja myös saksalainen nationalismi on vahvaa ja asioihin vaikuttavaa. Toki ihminen voi mieltää kuten sinä, mutta eikö nationalismi ole - ainakin vielä - tosiasia?

Jäin miettimään muotoiluasi "suomalaisuuden sijaan vaikka eurooppalainen". Itse arvioin olevani suomalainen ja eurooppalainen. Oikeastaan korostan pätevyyttä yhteisön jäseneksi: itse olen sen verran kielitaitoinen ja minulla on kansainvälistä kokemusta ja yhteyksiä sen verran, että pidän itseäni jotenkuten pätevänä eurooppalaiseksi toimijaksi. Juha Mäki-Ketelähän on ymmärtääkseni korostanut sitä, että suomalaisuuskin täytyy edes rehellisesti koettaa ansaita: ei riitä että syntyy suomalaiseksi vaan tämä on kehittynyt ja vaativa yhteisö jonka täysjäsenyys täytyy ansaita, vaikka heikommuutta ja huono-onnisuutta toki ymmärretään.

Totta kai, jos olemme yleisiä maailmankansalaisia, ei valoja ja solidaarisuuksia johonkin kansaan tarvita, mutta olisiko reaalitilanne kuitenkin se, että kansoja on, vaikkapa tämä meidän kansamme.