2010-06-22 UM: Virkkaamalla katto pään päälle

[Iloveallpeople]

Virkkaamalla katto pään päälle

Kontulan palvelukeskuksen juhlasali muuttui värikkääksi kansainvälisyyden näyttämöksi suomalaisten ja maahanmuuttajanaisten yhteisissä virkkaustalkoissa. Kaikilla oli sama tavoite: virkata pakolaisnaisille katto pään päälle.


Kansainvälisen pakolaispäivän puitteissa järjestetyt virkkaustalkoot keräsivät Kontulan palvelukeskukseen paitsi suomalaisia, myös afganistanilaisia ja somalialaisia naisia virkkaamaan tilkkuja, joista on tarkoitus koota valtavan pakolaisteltan katto.

Siis hetkinen, virkataanko pakolaistelttoja? Eikö olisi helpompi koota sellainen vaikka pressuista tai muista kankaista?

Käsitöitä ja elämäntarinoita

Kyseessä ei kuitenkaan ole ihan tavanomainen pakolaisteltta, vaan maailman eri puolilta kerätyistä pakolaisnaisten käsitöistä koottu tilataideteos. Esillä on värikkäitä, kauniita kankaita, jotka tulevat muodostamaan teltan seinän. Naisten virkkaamat palat puolestaan muodostavat teltan katon.

Idean takana on taiteilija ja elokuvantekijä Kristiina Tuura.

"Olin vuonna 2007 ugandalaisella pakolaisleirillä pitämässä naisille mediakurssia, kun eräs naisista tarjosi minulle tekemäänsä käsityötä. En silloin ostanut sitä, mutta asia jäi kaihertamaan mieltäni ja mietin, että miksen alkaisi ostaa pakolaisnaisten käsitöitä. Ja koska teltta liittyy pakolaisuuteen olennaisesti, kypsyi ajatus tästä telttaprojektista."

Tuura kertoo ostavansa käsitöitä paitsi itse eri puolilla maailmaa tapaamiltaan pakolaisnaisilta, myös monien yhteistyökumppaniensa välityksellä. Hän ei kuitenkaan halua teokseensa pelkkiä käsitöitä.

"Teokseen liitettävät, käsitöitä tehneiden naisten elämäntarinat ovat yhtä tärkeä osa teosta kuin itse teltta", kertoo hän.

Juuret Somaliassa, koti Suomessa

Somaliasta kotoisin oleva Ibtisam Yusuf Haibeh osallistui talkoisiin kahden varttuneemman somalinaisen kanssa. Hän toimii aktiivisesti Golis-yhdistyksessä, joka pyrkii edistämään somalinaisten asemaa sekä Suomessa että Somaliassa.

"Somalinaisille käsitöiden teko on yhtä itsestään selvää kuin kokkaaminen, ja kaikki tytöt oppivat tekemään käsitöitä jo nuorina. Niitä tehdään paitsi omaan käyttöön, myös esimerkiksi häälahjoiksi. Somalinaisille käsityöt ovat myös tapa viettää aikaa yhdessä, samalla jutellen ja vaikka laulaen", hän kertoo.

Hän itse tuli lähes 20 vuotta sitten perheineen Suomeen pakolaisina Qatarista, jossa perhe asui isän työn vuoksi.

"Kun isäni työt Qatarissa loppuivat, myös oleskelulupamme päättyi. Somaliaan emme voineet palata, koska siellä oli sota, joten päädyimme Suomeen."

Hänen perheensä on hyvin kansainvälinen. Lentäjänä työskentelevä mies on kotoisin Sudanista. "Meillä puhutaan kotona arabiaa, somalia, englantia, suomea ja suahilia", hän kertoo.

Koti on kuitenkin Suomessa, ja tänne hän aikoo myös jäädä.

"Ollessamme Egyptissä sukuloimassa, tuntui jo kahden viikon jälkeen, että pitäisi päästä takaisin kotiin, eli Suomeen. Koko kulttuuri oli siellä niin erilainen, joka paikassa oli paljon ihmisiä, eikä illalla voinut kulkea yksin kaduilla. Vaikka ensimmäinen vuosi Suomessa oli vaikea, nykyisin tämä on kotimaani."

Puikkoja ja lankoja tarvitaan lisää

Kristiina Tuuran projekti on hyvin ajankohtainen, sillä pakolaispäivän teemana on tänä vuonna koti. Ja monelle pakolaiselle koti on varsinkin alkuvaiheessa pakolaisleirillä oleva teltta.

Teosta voi ihastella ensi vuonna ainakin Turussa, jossa se on osa kulttuuripääkaupunkihanketta. "Teltan halkaisija tulee olemaan seitsemän metriä, ja sitä käytetään erilaisten tilaisuuksien pitopaikkana. Siellä voidaan järjestää esimerkiksi teatteriesityksiä tai runoiltoja", kertoo Tuura.

Vinkiksi vielä: Projekti vastaanottaa mielellään lahjoituksena puikkoja, virkkuukoukkuja ja kaikenlaisia lankoja tulevia talkoita varten. Niitä voi toimittaa Suomen Pakolaisapuun.

Ulkoministeriö kehitysviestintä

[Lemmy]

pakolaisina Qatarista, jossa perhe asui isän työn vuoksi.

"Kun isäni työt Qatarissa loppuivat, myös oleskelulupamme päättyi.

Quatarissa ei ole taikaseinää?

[Nuivettunut Han-nenetsi]

Somaliasta kotoisin oleva Ibtisam Yusuf Haibeh...
Hänen perheensä on hyvin kansainvälinen. Lentäjänä työskentelevä mies on kotoisin Sudanista. "Meillä puhutaan kotona arabiaa, somalia, englantia, suomea ja suahilia", hän kertoo.

Kas, Airbus-lentäjä-lennonohjaaja-meteorologi on päässyt duuniin vaikka

taustansa vuoksi – koska hän on sudanilainen ja muslimi – hän ei pääse koskaan harjoittamaan Suomessa koulutustaan vastaavaa työtä.

[Iloveallpeople]

Vertaisryhmän rouvat virkkaamassa taidetelttaa

Taiteilija Kristiina Tuuran Turun kulttuurikaupunkivuotta varten rakennettavan pakolaisteltan paloja kootaan ympäri maailmaa. Kesäkuun lopulla oli Kontulan vanhusten palvelukeskuksen väen vuoro virkata.

Kontulan vanhusten palvelukeskuksen virkkaustalkoisiin osallistui nelisenkymmentä vanhempaa rouvaa, joiden käsissä syntyi erivärisiä, kokoisia ja muotoisia koristeellisia teltanpaloja. Paloilla liitetään yhteen eri puolilla maailmaa asuvilta pakolaisnaisilta koottuja kankaita. Virkkaustuokioita vanhusten kanssa aiotaan järjestää lisää – Kontulassa projektiaan esitellyt Kristiina Tuura toivookin vastaisen varalle puikko- ja lankalahjoituksia. Lahjoitukset voi toimittaa Suomen Pakolaisavun Helsingin toimistolle.


Ryhmähenkeä Kontulassa


Kontulan palvelukeskus oli virkkauspaikaksi luonteva valinta: Pakolaisavun Kasvokkain-toiminnalla on ollut palvelukeskuksen kanssa yli vuoden ajan yhteinen vertaisryhmä iäkkäille somalinaisille. Kun ryhmä käynnistyi keväällä 2009, tavoitteena oli saada iäkkäät naiset kulkemaan itsenäisesti kotoa ryhmään, vahvistaa heidän sosiaalista verkostoaan ja integroida heidät Kontulan vanhustenkeskuksen toimintaan niin, että he käyvät keskuksessa myös itsenäisesti. Nyt tavoitteet on lähes kaikkien kohdalla saavutettu.


"Kehitys on ollut aivan uskomatonta: naisten rohkeus ja aktiivisuus on lisääntynyt ja heille on kasvanut vahva luottamus muihin ryhmäläisiin ja ohjaajiin. Aluksi naiset eivät uskaltaneet tulla paikalle yksin – nyt he kulkevat itsenäisesti, soittavat toisilleen ja sopivat yhteisiä matkoja.  He ovat alkaneet soittamaan myös meille ohjaajille, jos olemme hetken myöhässä. Viime syksynä tällaista ei olisi voinut kuvitella", kertoo  Kasvokkain-toiminnan aluetyöntekijä Sanna Vainio.


Ryhmässä on keskusteltu suomalaisen yhteiskunnan ilmiöistä, muisteltu menneitä kotimaassa ja kuunneltu suomalaisvanhusten muistoja. Keskustelun ja kahvittelun lisäksi on tehty käsitöitä, käyty näyttelyssä ja liikuttu.  Palvelukeskuksen kuntosali ja sauvakävely ovat tulleet tutuiksi.


Vertaisryhmän tulokset ovat niin hyviä, että Pakolaisapu vetäytyy syksyllä ryhmästä, ryhmäläiset kun kaipaavat nyt enemmän viriketoimintaa kuin tietoa yhteiskunnasta. Naiset jatkavat onneksi tapaamisia Kontulan palvelukeskusen järjestämässä käsityö- ja liikuntaryhmässä.


"Rouvat odottavat torstain ryhmätapaamista koko viikon. Tapaamista varten valmistaudutaan. He tietävät, että tämä on heidän päivänsä", kertoo ryhmän vertaisohjaaja Ibtisam Yusof Haibeh.


Aina ryhmien järjestäminen ei suju yhtä onnekkaasti: keväällä aloitettiin vertaisryhmä kurdivanhuksille, joka jouduttiin perumaan, koska kohderyhmää ei tavoitettu. Sen sijaan Kasvokkain aloitti ryhmän Pakolaisavun VertaisKoto-hankkeen kotouttamiskurssin käyneille irakilaisvanhuksille. Turussa kehitetään vertaisryhmämallia maahanmuuttajamiehille ja siellä on tänä vuonna toiminut afgaanimiesten ja kurdimiesten ryhmät.

Suomalaismuistot yllättivät


"Tärkeää on ollut se, ettei ole ollut tylsää", kertoo ruskeaa lappua virkkaava Asha Abdi Mohamud.

"Olen päässyt keskustelemaan ikäisteni naisten kanssa. Tärkeää on myös se, että pärjään nyt yksin matkalla. Ryhmässä on käynyt suomalaisia eläkeläisiä, mutta en ole pystynyt tutustumaan heihin hyvin yhteisen kielen puuttumisen takia. Muutenhan meistä olisi tullut kavereita."


Ennen vertaisryhmään tuloa Mohamud ei tuntenut ketään ikäistään ihmistä Suomessa. Vieressä niin ikään ruskealla langalla virkkaavalle Malay Mohamud Wehelielle tärkeintä on ollut kokemus hyväksytyksi tulemisesta. "Minulla on ollut Suomessa sellainen olo, että meitä Afrikasta tulleita ei täällä hyväksytä.  Vertaisryhmässä tunsin, että olen tervetullut", Wehelie kertoo.


Vertaisohjaaja Ibtisam Yusof Haibehin mukaan ryhmäkertojen kestoaihe on ollut vanhusten kohtelu Suomessa. Vanhainkotielämä surettaa ja kauhistuttaa iäkkäitä somalinaisia. Mohamud kertoo, että hänen on ollut todella vaikea ymmärtää, miten lapsi voi jättää vanhan isänsä tai äitinsä vanhainkotiin. Vanhempiensa hoidosta luopuvaa pidetään huonona ihmisenä.


Sekä Mahmoud että Wehelie yllättyivät Suomen menneisyydestä. Wehlie piti vaikuttavana sitä, että Suomessa on onnistuttu rakentamaan oma valtio huolimatta siitä, että maa on ollut vuosia vieiaan vallan alla. Myös suomalaiseläkeläisten esittelemät vanhat valokuvat yllättivät.


"Suomessa ihmisillä on muistona todella paljon valokuvia elämästään, Mahmoud toteaa. "Meillä on ehkä yksi tai kaksi kuvaa läheisimmistä sukulaisista – mutta suomalaisilla on myös ryhmäkuvia, asuntoja, naapureita ja ystäviä. Se, että kaikkea on kuvattu, on kummallista. "


Molemmat ovat tyytyväisiä, että  ryhmätapaamiset jatkuvat. Sen lisäksi Mahmoud toivoisi pääsevänsä myös oikealle suomen kielen kurssille.

Suomen Pakolaisapu