Aviisi12/2011: Tapparan mies (Fuad Anafi-Eweiss)

[Enni]

Satuin lukemaan lounaalla tällaisen jutun Aviisista. Mielestäni juttu oli hyvä, joten päätin sitten tännekin linkata.

Mikäli kaikki maahanmuuttajat asennoituisivat ja olisiva kuten jutun Fuad Hanawi-Eweiss, emme tarvitsisi yhtäkään maahanmuuttokoordinaattoria, monikulttuuriasiantuntijapaapojatätiä tai viittä hoitajaa yhtä aikuista turpaikanhakija"lasta" kohden. Meillä ei myöskään olisi nykyisen kaltaisia ongelmia.

Tapparan mies

Egyptin armeijan lentäjä Fuad Hanafi-Eweiss toi kebabit Tampereelle


Rakastan Suomea. Täällä on mukavan rauhallista", kertoo ravintoloitsija Fuad Hanafi-Eweiss.
Hän rakastui Suomeen, vaikka joutui kuuntelemaan jatkuvaa pilkkaamista muutettuaan Egyptistä Ruotsin kautta Tampereelle.

"Vuonna 1971 ihmiset luulivat, että tulin metsästä! Tampereella ei ollut monta ulkomaalaista, minua tuijotettiin joka paikassa. Sain kuulla syöväni suomalaisten leivät ja vieväni heidän työpaikkansa."

Rakkaus Suomeen ei horjunut edes parikymmentä vuotta sitten, kun Hanafi-Eweissin kotiin tehtiin murhapolttoyritys. Kahdesti. Tekijää ei ole vieläkään saatu kiinni.
"Vaimoni on herkkä ihminen. Hän kärsii polttopulloiskuista edelleen. Minä en enää pelkää, eivätkä poikammekaan. "

Jos asiat olisivat menneet toisin, Hanafi-Eweiss olisi tehnyt uran Egyptin armeijan lentäjänä.
"Riitelin ilmavoimien akatemian johtajan kanssa. Hän kosti minulle."
Johtajasta tuli myöhemmin Egyptin presidentti. Hänen nimensä on Hosni Mubarak.

"Hän oli kova, kova, kova mies. Kun Mubarak painoi jonkun mieleensä, se oli hänen loppunsa."
"Lähdin pois Egyptistä, koska hän teki minulle niin ikävän tempun. Inhoan sitä! Pojilleni en ole halunnut edes opettaa arabian kieltä. "

Tempun laadusta Hanafi-Eweiss ei välitä enempää puhua, mutta kun Mubarakin 30 vuotta kestänyt diktatuuri viime talvena sortui, hän oli onnellinen.

"En iloinnut itseni takia. Iloitsin, koska kenenkään ei pidä olla niin pitkään vallassa. Nuoret täytyy päästää hallitsemaan, niin se on myös Suomessa."

Egyptin armeijalle Hanafi-Eweiss on kiitollinen yhdestä asiasta:
"Olen todella sitkeä. Opin armeijassa, että ei väsymystä, ei sairautta, ei mitään!"

Sitkeyttä hän on tarvinnut pyörittäessään Tampereen ensimmäistä kebabravintolaa, vuonna 1982 perustamaansa Kebab Abu Fuadia.
"Täytin 66 syyskuussa, vielä teen töitä ilman vapaapäiviä, ilman lomia. Moni ei tee minun iässäni yhtä paljon töitä. "

Hän kehuu, että Suomessa osataan arvostaa kovaa työmiestä.
"Kun suomalainen näkee, että ihminen on rehellinen ja tekee paljon työtä, hänet hyväksytään varmasti. Mutta heistä, jotka haluavat kiertää sääntöjä ja saada avustuksia tekemättä mitään, ei Suomessa pidetä."

Muukalaisvihan kasvua Hanafi-Eweiss ei ole huomannut. Päinvastoin. Hänen mielestään suomalainen kulttuuri on kehittynyt jatkuvasti parempaan suuntaan.
"Nykyään Suomessa ollaan kansainvälisiä. Vanhaan aikaan matkustamiseen ei ollut rahaa kuin bisnesmiehillä. Nyt kaikki matkustelevat kaukana, näkevät erilaisia ihmisiä ja saavat vaikutteita."

Kontaktiakin on opittu ottamaan:
"Kun menin hissiin ja sanoin päivää, kukaan ei vastannut. Nykyään ihmiset vastaavat."

"Suomalaiset ovat muuttuneet paljon. He ovat avarampia, puhuvat ja keskustelevat. Lähtevät ravintolaan syömään illalla, juovat vähän viiniä..."
Hän innostuu kehumaan, että suurin osa suomalaisista pukeutuu nykyään tyylikkäästi ja käyttäytyy hyvin jopa alkoholia nautiskeltuaan.
"Hämeenkadulla oli 40 vuotta sitten vain kaksi liikennevaloa. Nyt on ihan erilaista."

"Omalla kohdallani en huomaa rasismia. Minulla on paljon, paljon ystäviä, erittäin hyviä ihmisiä. He sanovat nostavansa minulle hattua!"

Hanafi-Eweiss työskenteli 70-luvulla Salhojankadun Pubin baarimikkona. Ravintola oli otollinen paikka tutustua nopeasti suureen määrään tamperelaisia. Hän naureskelee, ettei pysty millään muistamaan kaikkien nimiä, mutta naamat hän kyllä muistaa ikuisesti.
"Kun olen 40 vuotta Suomessa ollut asiakaspalveluhommissa, niin on jo aika monta ihmisen kuvaa aivoissa. "

Koskikeskuksessa sijaitsevan ravintolan omistaja on onnellinen mies.
"Mulla on täällä kaikki mitä ihminen voi toivoa - lapset, lapsenlapset, kiva vaimo. Kaikki mitä voi toivoa! Suomi on hyvä maa."

Hän on sitä mieltä, että Suomeen tulijan pitää opetella elämään maan tavan mukaan.
"Moni on valittanut minullekin, että kun täällä on sellaista ja tällaista. Olen sanonut heille, että pakatkaa matkalaukkunne ja lähtekää kotiinne."

Hän korostaa, ettei suomalaisten tarvitse koettaa väkisin muuttaa tapojaan muiden tapojen mukaisiksi:
"Mehän olemme vieraita täällä! Jos mä en tykkää, voin lähteä pois. Tai enhän enää ole vieras, mutta silloin olin, kun Suomeen tulin."

Egyptiläisten ja suomalaisten välillä on Hanafi-Eweissin mukaan niin suuri ero, että sen kuvaileminen olisi liian pitkä tarina. Hän mainitsee esimerkkinä sen, että Egyptissä vanhempia arvostetaan paljon enemmän.
"Varsinkin äiti, hän on jumalan jälkeen heti seuraava. Ylipäätään kaikkia vanhoja ihmisiä kunnioitetaan ja autetaan. Vanhan ihmisen nähdessäni haluan auttaa. Ja mä autan sydämestä."

Fuad Hanafi-Eweiss on ollut Suomen kansalainen vuodesta 1977. Hänellä on paljon pidempi kokemus Suomesta kuin minulla. Ärsyttääkö häntä, että haastattelen häntä nimenomaan Suomeen muuttaneena ulkomaalaisena?
"Vaikka sanoisit minua neekeriksi, ei se haittaisi mitään. Tiedän itse, mitä minä olen. Lasken itseni täysin suomalaiseksi ja vielä hämäläiseksikin."
"Mä kannatan Tapparaa!"

Hanafi-Eweiss tahtoo esittää toivomuksen kaikille suomalaisille:
"Toivon, että emme katsoisi ihmisen ihonväriä, vaan katsoisimme, mitä hän tekee. Jos kyseessä on kunnon ihminen, hyväksytään hänet. Huonoja ihmisiä ei tarvitse hyväksyä. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä, mistä maasta joku tulee, jos hän on kunnollinen ihminen."

Näköislehti http://aviisi.fi/

[kekkeruusi]

"Hanafi-Eweiss tahtoo esittää toivomuksen kaikille suomalaisille:
"Toivon, että emme katsoisi ihmisen ihonväriä, vaan katsoisimme, mitä hän tekee. Jos kyseessä on kunnon ihminen, hyväksytään hänet. Huonoja ihmisiä ei tarvitse hyväksyä. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä, mistä maasta joku tulee, jos hän on kunnollinen ihminen.""
Erittäin hyvin sanottu, vastaa minun näkemyksiäni täysin. Rakentavat, positiiviset ja sopeutuvat ihmiset tervetuloa. Lusmut, rettelöitsijät ja rikollistet pysykööt kotonaan.

[JNappula]

Tykkään Abu Fuadin kebuista. Tunnen myös jollain tavalla hänen poikansa, enkä yllättyisi vaikka olisivat tälläkin foorumilla jäseninä.

[Miniluv]

Lasken itseni täysin suomalaiseksi ja vielä hämäläiseksikin.

Toivon, että emme katsoisi ihmisen ihonväriä, vaan katsoisimme, mitä hän tekee.

Mitä ihmisen pitää tehdä, että hänet voitaisiin laskea hämäläiseksi

[MoonShine]

Lasken itseni täysin suomalaiseksi ja vielä hämäläiseksikin.

Toivon, että emme katsoisi ihmisen ihonväriä, vaan katsoisimme, mitä hän tekee.

Mitä ihmisen pitää tehdä, että hänet voitaisiin laskea hämäläiseksi

Kyllä Ilveksen tai Tapparan pipon päähän vedolla pääsee jo pitkälle.

[kekkeruusi]

Lasken itseni täysin suomalaiseksi ja vielä hämäläiseksikin.

Toivon, että emme katsoisi ihmisen ihonväriä, vaan katsoisimme, mitä hän tekee.

Mitä ihmisen pitää tehdä, että hänet voitaisiin laskea hämäläiseksi

Ei se mitä tekee, vaan miten. Hitaasti, sanoisivat epä-hämäläiset vääräleuat-itse sanoisin mieluummin tiukalla asenteella.

[Jouko]

Haluaisin elämässäni oppia tuntemaan edes yhden Savon murretta vääntävän neekerin, joka jutustaa hauskasti vaikkapa savusaunassa saunomisesta, muikun kalastuksesta, veneilystä tahi kalakukon valmistuksesta. Silloin uskon aitoon kotoutumiseen. Olen telkkarissa nähnyt sellaisen harvinaisen tapauksen. Taisi olla joku vauvana adoptoitu.

[Enni]

Haluaisin elämässäni oppia tuntemaan edes yhden Savon murretta vääntävän neekerin, joka jutustaa hauskasti vaikkapa savusaunassa saunomisesta, muikun kalastuksesta, veneilystä tahi kalakukon valmistuksesta. Silloin uskon aitoon kotoutumiseen. Olen telkkarissa nähnyt sellaisen harvinaisen tapauksen. Taisi olla joku vauvana adoptoitu.

Itse tiedän (en voi sanoa tuntevani) kaksi tapausta.

[MW]

Joo, muistan Abu Fuadin. Oli kehissä jo ennen monikulttuurin pakkotuputusta, ja suunnilleen ainoa, ja siksi kiinnostava kebula Tampesterissa. Eväskin oli muistaakseni OK, paitsi se saaplarin pippuripiirakka, joka oli sitten sitä itseään. Pippuria.

Hyvät jatkot vaan Fuadin perheelle.

[LW]

Tuollainen suoritus menee varmaan noin kilometrin verran yli niistä minimivaatimuksista, mitä tänne muuttajan pitäisi täyttää. Erinäköinen ja -niminen suomalainen, jos minulta kysytään. Loppuvinkki on myös hyvä elämänohje. Tosin, jos jostain maasta tulee sellaista huonommin käyttäytyvää porukkaa, niin sieltä ei kannata ottaa lisää. Ihan pelkästään sen vuoksi, että täällä vääjäämättä aletaan suhtautumaan kaikkiin sen ryhmän yksilöihin epäluuloisesti ja vihaisesti. Usein jopa kaikkiin vähän samannäköisiin, vaikka jotkut ryhmät pärjäisivät ihan hyvinkin, mikä on vielä huonompi juttu (esim. somalit ja kenialaiset). Yksilöt toimivat yksilöiden kanssa, politiikka ryhmien, ja näissä molemmissa on pitkälti omat sääntönsä.

Kontaktiteoria väittää toista, mutta sen voi tunkea jonnekin, missä aurinko ei paista.

[Avantgarde]

Omalla esimerkillään Anafi-Eweiss tarjoaa kunnioitettavaa, positiivista roolimallia maahanmuuttajille ja keille tahansa ihmisille. Hyviä vointeja Anafi-Eweissin perheelle!

[jmm]

"Vaikka sanoisit minua neekeriksi, ei se haittaisi mitään. Tiedän itse, mitä minä olen.

Tämä on juuri oikea asenne. Jos joku käyttäytyy aiheettomasti kusipäisesti sinua kohtaan, ongelma on hänen, ei sinun.

[Kelpo Hääppönen]

Haluaisin elämässäni oppia tuntemaan edes yhden Savon murretta vääntävän neekerin, joka jutustaa hauskasti vaikkapa savusaunassa saunomisesta, muikun kalastuksesta, veneilystä tahi kalakukon valmistuksesta.

Itse tiedän (en voi sanoa tuntevani) kaksi tapausta.

Tomppahan tuo huasteloo haaskasti amerikkalaisesta keittiöstä, tosin mies taitaa olla puoliksi perunanenä:

http://www.youtube.com/watch?v=YcdCwKq9I44

[Luotsi]

Taisi olla samaisen Fuadin pitämä kebap-kioski joka jäi ensimmäisestä kesäduunikaupungistani eli Tampesterista elävästi mieleeni 1985: kebap normaalilla, väkevällä tai tulisella kastikkeella. Aivan loistavaa sapuskaa nuoren miehen makuun! Se oli aikaa kun mäkkäri tuli Suomeen ja Tampereelle (ei pärjännyt kebap-kioskille alkuunkaan), raisismi oli lähestulkoon tuntematonta eikä suvaitsevaisuutta ollut vielä ollenkaan kekkaistu (tilalla oli rauhanmarssit). Ah niitä aikoja!

[Veikko]

Jos yhteisöön tulijalla on halua työntekoon, yrittämiseen ja yhteistyöhön, niin ennakkoluulot häviävät merkillisen helposti - oli tulijan ihonväri sitten kuinka kumma ja kieli oudosti sorahtava.

Juuri tästä todellisesta ja toimivasta kulttuurien ja rotujen kohtaamisesta Fuad Hanafi-Eweiss on erinomainen esimerkki.

Jos taas tulijoilla on vahva taipumus vältellä työntekoa, yrityshalua riittää vain yhteisön kanta-asukaiden häikäilemättömään hyväksikäyttöön ja yhteistyökin sujuu vain, kun tulija on saavana puolena, niin todellisessa ja toimivassa kulttuurien ja rotujen kohtaamisessa kanta-asukkaiden ennakkoluulot vain vahvistuvat - ja niiden lisäksi tulevat vielä huonojen kokemusten herättämä vastenmielisyys ja torjunta tulijoita kohtaan. Tässä ei mitkään paremmin-selittelyt ja rasismikuohunnat asiaa paranna.

Esimerkkejä näistä viimeksi mainitsemieni kaltaisista tulijoista löytyy sitten turhankin helposti.

Voitaisiinko tätä kutsua kontaktikäytännöksi?

[Taavitsainen]

helkkarin järkevän kuuloinen herra, tällaisia sais olla useampikin.

[nuiv-or]

Mukavanoloinen tyyppi, juuri tuollaista asennetta kaivataan.

Eila Kännön hedelmiä. Olisi todella mielenkiintoista kuulla Fuadilta tarkemmin tuosta 1971-77 välisestä ajasta, miten hän tuohon aikaan onnistui saamaan luvat kuntoon.

Vuonna 77 sai kansalaisuuden tämän yksinkertaisen pykälän mukaan:

4§

Ulkomaalainen voidaan hakemuksesta ottaa Suomen kansalaiseksi, jos:

1) hän on täyttänyt kahdeksantoista vuotta;

2) hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa viimeksi kuluneet viisi vuotta on ollut ja edelleen on Suomessa;

3) hän on elänyt kunniallisesti; sekä

4) hänen ja hänen perheensä toimeentulo katsotaan turvatuksi.

Jos hakija on aikaisemmin ollut Suomen kansalainen tai on naimisissa Suomen kansalaisen kanssa taikka jos muutoin on olemassa erityisiä syitä voidaan hänet ottaa Suomen kansalaiseksi 1 momentin määräysten estämättä, kahdeksaatoista vuotta nuorempi kuitenkin vain holhoojansa hakemuksesta. Jos hakija on Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalainen, voidaan silloinkin, kun tällaisia perusteita ei ole olemassa, poiketa mainitun momentin 2 kohdan määräyksestä.

Jollei hakija, jolla on vieraan valtion kansalaisuus, Suomen kansalaiseksi ottamisella siitä vapaudu, voidaan kansalaisuuden saamisen ehdoksi panna, että hän vapautuu vieraan valtion kansalaisuudesta päätöksessä määrätyn ajan kuluessa uhalla että päätös muuten raukeaa.

Ilman kielitaitoedellytystä.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1968/19680401 Koko laissa oli vain 15 pykälää...

[Enni]

Haluaisin elämässäni oppia tuntemaan edes yhden Savon murretta vääntävän neekerin, joka jutustaa hauskasti vaikkapa savusaunassa saunomisesta, muikun kalastuksesta, veneilystä tahi kalakukon valmistuksesta.

Itse tiedän (en voi sanoa tuntevani) kaksi tapausta.

Tomppahan tuo huasteloo haaskasti amerikkalaisesta keittiöstä, tosin mies taitaa olla puoliksi perunanenä:

http://www.youtube.com/watch?v=YcdCwKq9I44

Jep. : ) Tomppa on mun entisen opiskelijasoluasuintoverini ("supisuomalainen" ja siis vaaleaihoinen) puoliveli. Tompalla vielä toinenkin veli, joka taas oli töissä yhdessä kahvila-ravintolassa, jossa yläasteaikoina paljon kavereiden kanssa notkuttiin. Maailma on pieni paikka, kun sitten vuosia myöhemmin ihan eri puolella Suomea päädyin heidän siskonsa kanssa asumaan yhdessä. Tämä sukulaissuussuhde selvisi sattumalta kerran, kun jostain tämän kämppistytön kanssa juteltiin. Tällä tytöllä on sama äiti mutta luonnollisesti eri isä kuin Tompalla + veljellään. Näin muistaakseni.