2010-06-17 US: Suomeen perustetaan siirtolaisparlamentti

[Roope]

Suo­meen suun­ni­tel­tu siir­to­lais­par­la­ment­ti uh­kaa jää­dä pe­rus­ta­mat­ta ak­tii­vien ajan- ja ra­han­puut­teen vuok­si.

[...]

"Em­me ole saa­neet ra­hoi­tus­ta. Me pe­rus­ta­ja­jä­se­net olem­me ol­leet niin kii­rei­siä, et­tei meil­lä ole ol­lut mah­dol­li­suut­ta ra­hoi­tuk­sen et­si­mi­seen", Kou­ros se­lit­tää.

[...]

Yh­dis­tys ha­ki vii­me vuon­na si­sä­mi­nis­te­riöl­tä avus­tus­ta, jot­ta se oli­si voi­nut pal­ka­ta osa-ai­kai­sen toi­min­nan­joh­ta­jan et­si­mään par­la­men­til­le ra­hoi­tus­ta. Haet­tu­jen 20 000 eu­ron si­jaan mi­nis­te­riö myön­si 2 000 eu­roa.
"Em­me ot­ta­neet si­tä edes vas­taan. Mei­dän mie­les­täm­me se oli jo­pa louk­kaa­vaa", Kou­ros sa­noo.

Suu­rim­mak­si on­gel­mak­si par­la­men­tin pe­rus­ta­mi­ses­sa on muo­dos­tu­nut luo­tet­ta­van säh­köi­sen ää­nes­tyk­sen jär­jes­tä­mi­nen.

[...]

Pe­rus­ta­ja­jä­se­net yrit­tä­vät sel­vit­tää, löy­tyi­si­kö yh­dis­tyk­sen jä­se­nis­tä ih­mi­siä, jot­ka eh­ti­si­vät vie­dä han­ket­ta eteen­päin va­paaeh­tois­poh­jal­ta.
"Luu­len, et­tä se [toi­min­nan jär­jes­tä­mi­nen va­paaeh­tois­voi­min] on vai­keaa", Kou­ros kui­ten­kin ar­vioi.

Kiitos toimittajalle tästä jutusta. Kouroksen ja muiden hankkeen taustavoimien röyhkeys ja ylimielisyys on jotain niin uskomatonta, että se ansaitsee tulla dokumentoiduksi.

- Rahoitusta ei vielä ole, sitä haetaan siirtolaisilta, ministeriöiltä, kaupungeilta ja EU:sta.

Helsingin Sanomat: Suomen siirtolaiset saavat oman parlamentin keväällä 18.6.2010

Mikä asia maahanmuuttopolitiikassa on eniten pielessä?

- Johtajuus. Suomesta puuttuu vahvoja, persoonallisia johtajia ja sisukkaita poliitikkoja. On asioita, joita ei kannata kysyä kansalta. Ei kansalta pidä kysyä, onko maahanmuutto hyvä asia, vaan kansaa pitää johtaa.

[...]

Mitä maahanmuuttajat itse voisivat tehdä sopeutuakseen yhteiskuntaan nykyistä paremmin?

- Tämä parlamentti on se, mitä voidaan tehdä. Jeremy Gould, Alexis Kouros ja minä olemme intensiivisesti tavanneet jo yli vuoden verran ja miettineen päämme puhki, millä tavalla tämä voisi olla hyödyllinen.

Aamulehti: Siirtolaiset saavat oman äänen, oman parlamentin 18.6.2010

Eivät siis ole kolmessa ja puolessa vuodessa saaneet mitään konkreettista aikaan, mistä nyt syytetään rahoituksen ja vapaaehtoistyöntekijöiden puutetta. Jopa hankkeen blogin päivitys on ollut ylivoimaista ilman osa-aikaista toiminnanjohtajaa.

Täytyy myöntää, että minusta on hieman yllättävää, että julkkismaahanmuuttajien ajama siirtolaisparlamentti ei ole saanut julkista rahoitusta, kun monikulttuurijärjestöt ovat saaneet helposti moninkertaisia summia ihan vain loruilemalla. Ehkä joku ratkaisevassa asemassa oleva virkamies on tajunnut, että siirtolaisparlamentilla on potentiaalia olla paljon haitallisempi kuin muutaman sadantuhannen euron syytäminen johonkin naurettavaan tempputyöllistämiskokeiluun.

[Siili]

Nämä siirtolaisparlamenttia fanittavat ilmeisesti hakevat parlamentilla maahanmuuttajille saman sorttista tunnustettua statusta kuin suomenruotsalaisille ja saamelaisille:

http://folktinget.fi/suomeksi/folktinget/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Saamelaisk%C3%A4r%C3%A4j%C3%A4t_%28Suomi%29

Kuvittelevatko nämä vatipäät, että maahanmuuttajille syntyisi parlamentin kautta jonkin sortin "maahanmuuttajaidentiteetti", jota kannattaa vaalia sukupolvesta toiseen?

[Alkuasukas]

Jos äänioikeus on vain ensimmäisen ja toisen polven mamuilla, niin hassunhauskoja tilanteita koetaan sitten kun tulee kolmas sukupolvi. Iskä voi olla siirtolaisparlamentin pj mutta poika einsaa enää osallistua.

Saamelaiskäräjät on muuten Suomen rasistisin porukka. Se saa itse määritellä kuka on saamelainen ja kuka ei. Palkintona mm liiketoimintamahdollisuuksia.

[Roope]

Siirtolaisparlamenttia puuhaillut Eilina Gusatinsky haaveilee nyt venäläistoimikunnasta, joka valmistelisi viranomaisille suosituksia venäläisiä koskevissa kysymyksissä. Poliittinen tilaus johtuu tällä kertaa siitä, ettei ole aikaa odottaa niin kauan, että venäläiset oppisivat ymmärtämään edustuksellisen demokratian periaatteita. Ja aivan kuten siirtolaisparlamentti, myös venäläistoimikunta olisi esikuva muille EU:n jäsenmaille. Ensin kuitenkin tarvitaan Suomen viranomaisten, kansalaisjärjestöjen, julkisten tiedotusvälineiden ja maan väestön tuki. Viimeksi mainittu on Gusatinskyn mukaan jo järjestynyt, mikä on jokseenkin yllättävä tieto.

Venäjänkielisten tulevaisuus Suomessa

[...]

Sitäkään en tiedä, saanko pitää Maria Guzenina-Richardsonia venäjänkielisenä äänikuningattarena. Onhan hän ennen vaaleja tunnustanut venäläisille toimittajille, jotka tulivat Suomeen tarkistamaan, kohteleeko lastensuojelu jotenkin erityisesti heidän maanmiestensä ja -naistensa lapsia, että hän ministerinä ja venäjänkielisen yksinhuoltajaäidin tyttärenä todistaa kaiken olevan hyvin. Voinko nyt olettaa, että Mariasta voisi tulla Suomen venäjänkielisten puolestapuhuja?

Nimittäin sellaista mielestäni tarvitaan. Ei siksi, että olisimme jotenkin vajavaisia ja siksi suojaa tarvitsevia. Pitkään uskoin itse ja olin luomassa sellaista kuvaa, että venäjänkieliset pystyvät ryhdistäytymään ja tulemaan mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun tasa-arvoisina jäseninä. Yhtenäisenä ryhmänä, joka on omaksunut niitä tapoja ja käytäntöjä, joihin perustuu asioiden hoito Suomessa: osallistumalla, vaikuttamalla tasavertaisena tekijänä.

Ympärilläni on paljon ajattelevia ja osaavia venäjänkielisiä maahanmuuttajia, joille ei tarvitse selittää edunvalvonnan perusteita demokraattisessa yhteiskunnassa, ja jotka uskaltavat tuoda omat visionsa esiin, puolustaa niitä argumentoituneesti ja ovat valmiita etsimään parhaiten sopivia ratkaisuja.

Uskoin ja uskon edelleen, että tällaisia ihmisiä on paljon. Mutta todennäköisesti heitä ei ole tarpeeksi paljon saamaan kannatusta ja tukea toimivalle elimelle, esimerkiksi neuvottelevalle toimikunnalle, joka hoitaa venäjänkielisten asioita.

Näen, että tällaiselle toimikunnalle olisi nyt poliittinen tilaus. Tämän syksyn tapahtumat, joista kirjoitin viime kuussa, olivat viimeinen todiste olemassa olevasta tarpeesta. Jos Suomessa olisi terveellä pohjalla toimiva elin, tuskin ulkopuolisilla olisi mitään mahdollisuutta yrittää määrätä, kuinka pitäisi ottaa huomioon ison ryhmän oikeuksia ja tarpeita.

Näyttää siltä, ettei nyt ole enää aikaa odottaa seuraavaa kymmentä vuotta, jolloin venäjänkieliset pääsisivät niin pitkälle, että enemmistö ymmärtäisi vaikuttamisen tärkeyden ja oppisi ilmaisemaan yhtenäiset tavoitteet. Todennäköisempi vaihtoehto tänään on ehkä tietynlaisen asiatuntijaryhmän perustaminen, jonka tärkeimpiä tehtäviä olisi valmistella suosituksia Suomen venäjänkielistä väestöä koskevissa kysymyksissä ja auttaa viranomaisia hoitamaan niitä.

Jos ottaa huomioon, että venäjä on kymmenenneksi käytetyin kieli Euroopan unionissa, tästä elimestä voisi kehittyä toimiva malli muille EU:n jäsenmaille, joissa on paljon venäjänkielisiä – muun muassa Baltian maille, Saksalle ja Ranskalle. Mielestäni se on parempi vaihtoehto kuin uskotella, ettei tarvitse tehdä mitään, koska kaikki väestöryhmät saavat itse hoitaa omia asioitaan omalla tavallaan.

Monissa erilaisissa työryhmissä on mukana joku venäjänkielinen edustaja. Tarkoittaako se, että hän edustaisi ryhmäänsä? Näennäisesti ehkä, mutta oikeasti aina löytyy syitä kyseenalaistaa tämä olettamus.

Omasta kokemuksesta tiedän, kuinka vähän venäjää äidinkielenä puhuvat jaksavat ajatella edustuksellisen demokratian periaatteita ja sen merkitystä Suomen asioiden hoidossa. Heillä on paljon rutiininomaisia huolia, oman paikan etsimistä lastensa kanssa yhteisymmärryksen säilyttämisestä lähtien, ja jopa löytämisestä. Ja uskoa siihen, että joku muu hoitaa asioita heidän puolestaan. Eikä paremmin osaava varmasti ole venäjänkielinen.

[...]

Tehokkaammalta vaihtoehdolta vaikuttaa Suomen valtioneuvoston alaisuuteen perustettava venäjänkielisten asioita käsittelevä neuvottelukunta. Kymmenen vuotta sitten sitä ehdotti ad hoc -työryhmä, jolle Etno – Etnisten suhteiden neuvottelukunta – antoi tehtäväksi tutkia tilannetta ja etsiä ratkaisuja. Silloin työryhmän suosituksissa painotettiin, että "perustettavan elimen toimintakyky edellyttää sen laajaa hyväksyntää Suomen venäjänkielisen väestön keskuudessa.

Tunnustus tulisi saada myös Suomen viranomaisilta, kansalaisjärjestöiltä, julkisilta tiedotusvälineiltä ja maan väestöltä". Viimeksi mainittu näyttää toteutuneen, mutta onko aikaa odottaa ensimmäisen edellytyksen täyttymistä?

Eilina Gusatinsky

Kirjoittaja on Spektr-lehden päätoimittaja.

Kansan Uutiset 16.11.012

[foobar]

Perustettaisiinko ensin suomalaistoimikunta? Suomalaisiin liittyvistä kysymyksistä kun kukaan ei ole keskitetysti kiinnostunut.

[Fiftari]

Perustettaisiinko ensin suomalaistoimikunta? Suomalaisiin liittyvistä kysymyksistä kun kukaan ei ole keskitetysti kiinnostunut.

Johon lyötäisiin heti rasistileima koska ajettaisiin vain suomalaisten asioita  . Mutta tuollainen pitäisi kyllä olla.

[Juffe]

Näen venäläistoimikunnan tms. jopa huolestuttavampana asiana kuin siirtolaisparlamentin, koska Venäjän valtio voisi keksiä käyttää moista painostuskeinona Suomea kohtaan. Kremli ohjaa toimikunnan ajamaan tiettyjä asioita, ja sitten jyrähtelee, kuinka venäläisten oikeuksia poljetaan, jos ehdotusten mukaan ei toimita.

[foobar]

Näen venäläistoimikunnan tms. jopa huolestuttavampana asiana kuin siirtolaisparlamentin, koska Venäjän valtio voisi keksiä käyttää moista painostuskeinona Suomea kohtaan. Kremli ohjaa toimikunnan ajamaan tiettyjä asioita, ja sitten jyrähtelee, kuinka venäläisten oikeuksia poljetaan, jos ehdotusten mukaan ei toimita.

Koko venäläistoimikunnan pointtihan olisi tulla virallisesti hyväksytyksi ja sitten alkaa kilpailuttamaan Suomen ja Venäjän valtioita siitä, kuka tarjoaa paremmat etuudet. Siis pääasiassa niille puolidemokraattisen edustuspuljun puhuville päille ja heidän intressiryhmilleen. Joku maahanmuuttajaparlamentti on tähän verrattuna suorastaan hyvä idea.

Suomenvenäläiset eivät tästä mitenkään hyötyisi; todennäköisesti he saisivat vain tarpeetonta huonoa karmaa koko kuviosta.

[Roope]

Ympärilläni on paljon ajattelevia ja osaavia venäjänkielisiä maahanmuuttajia, joille ei tarvitse selittää edunvalvonnan perusteita demokraattisessa yhteiskunnassa, ja jotka uskaltavat tuoda omat visionsa esiin, puolustaa niitä argumentoituneesti ja ovat valmiita etsimään parhaiten sopivia ratkaisuja.

Mikä tällä hetkellä estää venäjänkielisiä asiantuntijoita esittämästä omia mielipiteitään ja puolustamasta niitä? Mielipiteet eivät muutu yhtään sen arvokkaammiksi, vaikka ne esitettäisiin jonkin toimikunnan nimissä.

Tässä on samoja ongelmia kuin siirtolaisparlamentin ideassa. Muutaman vaikuttajan klikille yritetään järjestää oikotietä käyttäen valtaa ja oikeus esiintyä epäyhtenäisen ryhmän nimissä ja arvovallalla. Normaaleja demokratian väyliä käyttävä vaikuttaminen ei kelpaa. Kaiken huipuksi valtion pitäisi organisoida ja kustantaa tämä kaikki, kun vapaaehtoisia aktiiveja ei näy muuten ilmaantuvan.

[ämpee]

Mielipiteet eivät muutu yhtään sen arvokkaammiksi, vaikka ne esitettäisiin jonkin toimikunnan nimissä.

Eivät muutu ei, mutta saadaan näyttämään arvokkaammilta tässä kaikenmaailman yhdistysten luvatussa maassa, jossa kaikenmaailman hujjarit vetelevät valtamediaa kuin pässiä narussa kaikenmaailman synergiayhdistyksien nimissä puhumalla.

Varsinaisten perustamien lukuisten yhdistysten huikaiseva määrä ei liene sattumaa.

[Fincum]

Jos Suomessa olisi terveellä pohjalla toimiva elin, tuskin ulkopuolisilla olisi mitään mahdollisuutta yrittää määrätä, kuinka pitäisi ottaa huomioon ison ryhmän oikeuksia ja tarpeita

Ulkopuolisilla kirjoittaja tarkoittaa Venäjää ja vihjaa, että lapsiasian ympärille tiivistynyt Venäjän painostus näin loppuisi.
Epäilen, että ulkopuoliset ovat tämänkin ulostulon taustalla.