HS Mielipide: Vanhustenkeskuksiin tarvitaan lisää henkilökuntaa ja välineitä

[skrabb]

Vanhustenkeskuksiin tarvitaan lisää henkilökuntaa ja välineitä
Kutsumus vai katumus

Aloitin vuosi sitten työt lähihoitajana Helsingin kaupungin sosiaaliviraston omistamassa vanhusten palvelutalossa. Osasto oli niin uusi, että osa huoneista oli vielä tyhjänä. Hoitajia oli riittävästi asukasmäärään ja -kuntoon nähden. Sekä hoidettavilla että hoitajilla oli hyvä olla.

Vuodenvaihteessa Helsingin sairaaloiden niin sanotut pitkäaikaisosastot siirtyivät sosiaaliviraston alaisuuteen ja muuttuivat nimeltään vanhustenkeskuksiksi.

Vähänkin parempikuntoiset potilaat siirrettiin kodinomaisempaan hoitoon eli vanhainkoteihin ja palvelutaloihin. Useitakin vuosia sairaalassa asuneet potilaat muuttivat siis pieniin yksiöihin, joissa on omat keittiöt ja huonekalut. Osastomme täyttyi vauhdilla.

Vanhukset tarvitsevat apua kaikessa. Asunnoissa heidän vointinsa jatkuva seuranta on mahdotonta. Osa heistä ei edes osaa käyttää hälytysranneketta.

Palvelutalon valmiudet hoitaa jatkuvaa hoivaa tarvitsevia ihmisiä ovat rajalliset. Esimerkiksi joillekin välttämätöntä lisähappea ei ole saatavilla koko talossa. Yli sadan asukkaan palvelutalossa on käytettävissä yksi ainoa sormenpäähappisaturaatiomittari, yksi ainoa istumavaaka, yksi ainoa crp-mittari, yksi ainoa hb-mittari ja niin edelleen. Näitä välttämättömiä laitteita ei sosiaalivirastolla ole kuulemani mukaan varaa hankkia enempää palvelutaloomme.

Asukkaiden määrän kasvaessa ja heidän huonokuntoisuutensa huomioon ottaen oletimme, että myös hoitajia saadaan lisää. Toisin kävi. Määrärahat on käytetty loppuun, ja saamme tulla toimeen samalla hoitajamäärällä kuin viime vuonnakin. Sijaisia ei säästösyistä saa palkata.

Mitä tästä seuraa? Ne hoidettavat, jotka pystyvät valittamaan, valittavat hoidon puutetta ja hoitajien kiirettä. Osahan lojuu hiljaa omissa maailmoissaan aikaan ja paikkaan orientoitumattomina. Omaiset valittavat myös, eikä mikään ihme.

Ketkä tämän kaiken valituksen ja tyytymättömyyden sitten saavat kuulla? Tietenkin hoitajat.

Mitä tästä seuraa? Hoidettavien lisäksi hoitajat alkavat voida huonosti niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Potilaiden tai asukkaiden ja omaisten vaatimusten lisäksi hoitajien pitäisi kyetä vielä täyttämään työnantajan vaatimukset kuntouttavasta hoitotyöstä ja virikkeiden tarjoamisesta hoidettaville. Niin mielellämme teemme tämän kaiken, mutta ihmeisiin emme sentään pysty.

Toivon hartaasti, että päättäjät antavat meille mahdollisuuden hoitamiseen ja saamme avuksi riittävästi motivoitunutta henkilökuntaa.

Haluamme hoitaa vanhuksiamme siten kuin haluaisimme itseämme joskus hoidettavan. Näillä resursseilla se ei onnistu. Käyttäkää hyvät omaiset vaikutusvaltaanne päättäjiin, jotta edessämme ei ole katastrofia.

Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/artikkeli/Vanhustenkeskuksiin+tarvitaan+lis%C3%A4%C3%A4+henkil%C3%B6kuntaa+ja+v%C3%A4lineit%C3%A4/1135257674366

[Lemmy]

Huutava työvälinepulakin iskee.

[JR]

Ketä kiinnostaa, onhan meillä egyptiläinen isoäiti.....

[OTU]

Ehei. Ei missään tapauksessa! Vieraat ensin.
Katso kuvan vasen laita.
http://i43.tinypic.com/dxxpnb.gif

[Parasiittiö]

Huutava työvälinepulakin iskee.

LOL. Sen korjaaminen ei taidakaan ihmisiä importoimalla onnistua. Elleivät sitten ole rahakkaita ja kovia investoimaan, kuluttamaan tai muuten vaan maksamaan veroja - ja niitä ihmisiä Suomeen ei käsittääkseni tunge, eikä niitä pakolaisleireiltäkään taida löytyä.

Ketä kiinnostaa, onhan meillä egyptiläinen isoäiti.....

LOL.

[puiseva]

Kaikki se, mitä aloitusviestissä mainittiin, on totta.  Valitettavasti vaan kovin monen kunnan ja kaupungin päättäjistä on paljon kivempaa rakentaa milloin mitäkin kulttuurikeskusta tai jotain muuta projektia kuin pistää vanhustenhoito kuntoon. Yleensäkin sosiaali- ja terveystoimesta säästetään jo nyt niin paljon ettei se käytännössä enää pysty toimimaan ylittämättä budjettiaan. Mutta onhan toki paljon tärkeämpää luoda yhä uusia pomon virkoja eri puolille organisaatiota ja järjestää kaikenlaista näyttävää.

Valtiokaan ei ole vuosikausien "yrittämisestä" huolimatta saanut aikaiseksi mitään sitovaa lainsäädäntöä esim. terveydenhuollon henkilöstömäärien tasosta vaan aina tulee vaan uusia suosituksia, jotka laaditaan tietäen että niitä tullaan rikkomaan.

Siinä vaiheessa kun allekirjoittanut on vanha, 75 ikävuoden täyttäminen on varmaan jo kriminalisoitu.

[skrabb]

Vanhuksen pitää saada vastinetta maksamilleen verorahoille
Veronmaksajasta vaivaksi?

Virkeä vanhus oli elänyt ilman perhettä samassa kaupungissa yli 40 vuotta, saanut sieltä laajan ystäväpiirin ja maksanut veronsa tähän kaupunkiin. Sitten hänen kuntonsa alkoi heiketä nopeasti. Yhdessä lähiomaisten kanssa alettiin kartoittaa, millaista apua kotikaupungilta voi saada. Kunto heikkeni edelleen, tuli kaatumisia, tuli sairaalahoidon tarve.

Sairaalan ja terveyskeskuksen kanta oli: "parempihan teidän siellä omassa kodissanne on olla." Miten niin parempi? Vanhus olisi pitänyt kantaa hissittömän kerrostalon kolmannen kerroksen asuntoonsa, jossa hän ei olisi enää kyennyt lainkaan menemään keittokomeroon tai vessaan.

Kaupungilla ei ollut tarjota minkäänlaista palvelutaloasuntoa. Ainoaksi ratkaisuksi jäi yksityinen palvelutalo toisessa kaupungissa ja asunto-osakkeen myyminen.

Muutto ilmoitettiin väliaikaiseksi, ja vanhus jäi jonottamaan kotikaupungista palvelu- tai hoitokotipaikkaa. Kunto heikkeni, kaatumiset lisääntyivät, kotikaupunki lähetti vanhuksen kerta toisensa jälkeen vuodeosastolta hoitojakson päätteeksi takaisin yksityiseen palvelutaloon.

Vanhus maksaa nyt erikseen lähes kymmenen euroa jokaisesta 15 minuutin avusta (esimerkiksi kengät jalkaan tai wc-käynti) – parin tuhannen euron palvelupaketin ja lähes tuhannen euron vuokran lisäksi.

Vanhusta ahdistaa tietoisuus siitä, että aina kun hän pyytää apua, napsahtaa laskuun lisämaksu. Oikea asuinpaikka olisi hoitokoti, josta kotikaupunki ei yli vuoden jonotuksen jälkeen ole saanut järjestymään asianmukaista asumusta.

Inhimillisyyden nimissä vanhusten olisi voitava muuttaa entiseltä kotipaikkakunnalta läheistensä luokse. Inhimillisyyden nimissä vanhuksen olisi hyvä asua samassa maassa kuin lapsensa. Mutta löytyykö inhimillisyyttä vanhukselle pysyä omalla tutulla ja turvallisella kotipaikkakunnalla ja saada vastinetta lähes koko työikänsä maksamilleen veroille?

Vanhus on kantanut kortensa kekoon ollessaan työelämässä. Kantaako yhteiskunnan ja kotikaupungin tukiverkko vuorostaan nyt häntä?

Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/artikkeli/Vanhuksen+pit%C3%A4%C3%A4+saada+vastinetta+maksamilleen+verorahoille/1135257723610