2010-05-21 YLE: Maahanmuutto on vaikuttanut suomen kieleen Helsingissä

[Iloveallpeople]

Maahanmuutto on vaikuttanut suomen kieleen Helsingissä

Monikielisyys on suomalaisnuorille arkipäivää, sillä kouluissa käytetään päivittäin useita eri kieliä. Helsinkiläiset nuoret sekoittavat puheeseensa englannin ja ruotsin ohella myös esimerkiksi venäjän- ja somaliankielisiä sanoja.

Suomalaiset koulut ovat monikielistyneet viimeisen viidentoista vuoden aikana. Kielentutkija Heini Lehtonen on tutkinut itähelsinkiläisiä kouluja, joissa oppilaat kuulevat päivittäin pariakymmentä kieltä.

- Haluaisin korostaa monikielisyyden arkipäiväisyyttä. Kouluissa on tavallista, että ihmiset puhuvat useita eri kieliä, sanoo Lehtonen.

Kysely Helsingin Itäkeskuksessa ja Kampissa vahvistaa nopeasti nuorten monikielisyyden. Jokainen nuori kertoo käyttävänsä päivittäin ainakin kahta eri kieltä.


Nuorten itähelsinkiläisten kieli vertautuu stadin slangiin

Englannin ja ruotsin lisäksi nuoret lainaavat sanoja esimerkiksi somaliasta ja venäjästä. Lehtonen vertaa ilmiötä vanhaan stadin slangiin, joka syntyi kun erikieliset pojat ystävystyivät. Tutkijan mukaan kieli on nuorille tapa ilmaista omaa tyyliä. Kieliä sekoittavat pääasiassa monietniset kaveriporukat.

- Yleisin esimerkki wallah tai wallahi. Kirjaimellisesti se tarkoittaa Allahin kautta vannomista, mutta puheessa sitä käytetään vahvennuksena, 'ihan oikeesti' tai 'todella'. On tapahtunut kontakti-ilmiö, että wallahin tilalla on alettu käyttää suomenkielisiä vastineita 'mä vannon', 'mä lupaan'. Aineistossani on sellaisia esimerkkejä kuin 'toikin on lihonu. Kaikki lihoo, mä lupaan', kertoo Lehtonen.

Ruotsissa wallah on levinnyt jo yleiskieleen. Vielä 1980-luvulla Ruotsissa paheksuttiin lähiöissä syntynyttä maahanmuuttajien kieltä, mutta nykyään rinkebynruotsi kelpaa jo romaaneihinkin.


Monikielisyys tuskin tarttuu kaikkien suomalaisten kieleen

Suomessa maahanmuuttajien vaikutus kieleen on vielä marginaalinen. Pihtiputaan mummon suusta tuskin tullaan kuulemaan wallahia, arvelee tutkija Heini Lehtonen.

- Sitä aikaa ei ehkä koskaan tule. Ehkä monikielisyys ja kulttuurisuus vain tuo vanhan rinnalle lisää variaatioita ja tyylejä sen sijaan, että se syrjäyttäisi vanhoja.

YLE Radion kulttuuriuutiset

[Juha J.]

Asia on tunnustettu vaikka ei se mikään yllätys olekaan että kielet sekoittuvat. Kyseessä on marginaalinen ilmiö ja en minäkään usko, että somali leviäisi laajemmalle.

On tämä maailma ihmeellinen kun afrikan sarven kieli vaikuttaa Suomen nuorten puhetapaan. Hyvä vai paha asia, sitä voi jokainen miettiä. Kummallista se on.

[Melbac]

Eri kaupunginosissa on aina ollut erillaisia sanontoja,esim kantsussa on ihan eri ilmaisut kuin kondekassa tai krunikassa.Itsekkin olen muuten käyttänyt tota "mä lupaan" sanontaa eli ei se omasta mielestäni mistää wallahista tule .Englanti on ainakin itselläni vaikuttanut kaikkein eniten puhekieleen eikä mikään venäjä tai joku v*tun somali tuo tärkeä kansainvälinen kieli

[Termiitti]

Lehtonen vertaa ilmiötä vanhaan stadin slangiin, joka syntyi kun erikieliset pojat ystävystyivät.

Suomessa maahanmuuttajien vaikutus kieleen on vielä marginaalinen. Pihtiputaan mummon suusta tuskin tullaan kuulemaan wallahia, arvelee tutkija Heini Lehtonen.

Radioidussa versiossa mielestäni toimittaja kysyi,  että: "milloin saamme kuulla Pihtiputaan mummon suusta 'wallah'?"

Tähän voisin vastata, yhtä leikillisesti, että:
"Pihtiputaan mummo on nyt noin 80v. ja käyttää vielä tiheään sellaisia vanhentuneita sanontoja kuten "Kliffaa hei!" ja "Äyts-tiks-tiks!"

Lienee näitten todisteitten valossa syytä ehkä odottaa vielä kymmenen, parikymmentä vuotta, jotta mummo pääsee ajan tasalle, ja siten vasta satavuotis-synttäreillään kiikustuolistaan intoutuu kiljumaan "Wallah! Wallah! Wallah!"

[nuiseva]

käytimme kersoina aina sanontaa "mä vannon". Silloin emme tienneet mikä oli somali, oli vain yleisesti neekereitä. No, hyvä tietää, mistä sanonta on lähtöisin. Tässä kohdassa toimittaja voisi tuntea pientä itsekritiikkiä. Kieli ja kulttuuri liittyvät saumattomasti yhteen. Sitten toimittaja ilmoittaa, että jokin hyvinkin perineteinen suomalainen sanonta on somalinkielestä lähtöisin.

[far angst]

Walla´ tai wallahi on arabiaa, ei somalia. Ja todennäköisimpänä pidän, että "mä lupaan" tai "mä vannon" on suora käännös englannin puheenparresta "I swear".

Mutta mieluummin ihan miten vaan.

[Aldaron]

Walla´ tai wallahi on arabiaa, ei somalia.

En osaa somalin kieltä, mutta tiedän että siihen on lainattu paljon arabinkielisiä ilmaisuja. Voi hyvin olla että tuokin ilmaisu on lainattu siihen jokseenkin sellaisenaan.

[Kala]

"mä lupaan" ja sen variaatiot on olleet jo tuttuja 80-luvulta lähtien. Yleensäkin "mä <teen/aion/ymv. jotain>" on niin yleisiä, että minua alkoi jo ärsyttää se jatkuva määkiminen.

[Kasvokeskeinen]

Yleisin esimerkki wallah tai wallahi. Kirjaimellisesti se tarkoittaa Allahin kautta vannomista, mutta puheessa sitä käytetään vahvennuksena, 'ihan oikeesti' tai 'todella'. On tapahtunut kontakti-ilmiö, että wallahin tilalla on alettu käyttää suomenkielisiä vastineita 'mä vannon', 'mä lupaan'. Aineistossani on sellaisia esimerkkejä kuin 'toikin on lihonu. Kaikki lihoo, mä lupaan', kertoo Lehtonen.

Vaikuttaisi kyllä vahvasti siltä, että kyseessä on pikemminkin (ala)kulttuurin sisäinen käännöslaina kuin ilmaisun lainautuminen valtakieleen. Mamumuksut ovat ottaneet askeleen kohti suomen kieltä

Tämä on tosin vain oletus, koska uutinen on melko hämärä.

En tiedä sitten, onko tutkija itse vääristellyt aineistoaan, vai johtuuko tuo asiayhteyden hämärtyminen penaalin omasta suppeahkosta tulkintakehyksestä...

[Termiitti]

Seuraavaksi voisi joku tutkia suomalaisten vankiloiden ja rikollisten nykyslangia samalla tavalla.

Veikkaan, että sielläkin on tapahtunut paljon merkittävää kansainvälistymistä ja kielten sekoittumista, jonka tulokset ovat myöskin leviämässä yleiseen puhekieleen, muuallakin kuin Itä-Helsingissä.

Sillä tässäkin suhteessa Suomi on paljon, jännittävällä tavalla, monikulttuurisempi ja rikkaampi, kuin mitä oli vielä muutamia vuosia sitten.

Voitaisiin vaikka miettiä veikeänä ajatusleikkinä, että mitäs se Rannanjärven Antin nykyinen versio oikein suustaan päästelisi, mitä kiroaisi ääneen, kun vetäisi puukkonsa esiin jossain hääjuhlissa, tms.