2010-04-29 PT: Käsitteet sekaisin ulkomaalaiskeskustelussa

[Iloveallpeople]

Käsitteet sekaisin ulkomaalaiskeskustelussa

Kun ulkomaalainen kävelee kadulla vastaan, hän on erittäin suurella todennäköisyydellä tullut Suomeen ihan muista syistä kuin kansainvälisen suojelun perusteella. Suurin osa ulkomaalaisista on tullut maahan työn, opiskelun tai perhesuhteiden takia.

- Ne ulkomaalaiset, jotka ovat tulleet Suomeen kansainvälisen suojelun perusteella, ovat huomattavasti pienempi ryhmä, korostaa Oulun vastaanottokeskuksen johtaja Sirpa Kansanaho.

Kansanahon mukaan maahanmuuttokeskustelussa käsitteet ovat menneet herttaisesti sekaisin.

- Kun keskustellaan maahanmuuttoasioista, käy helposti niin, että puhutaan tunnepohjaisesti ja niputetaan kaikki ulkomaalaiset pakolaisiksi. Käyttäisin mieluimmin termiä kansainvälinen suojelu, joka pitää sisällään niin kiintiöpakolaiset kuin turvapaikanhakijatkin, hän sanoo.
Suomi ottaa vuosittain 750 kiintiöpakolaista. Eduskunta päättää kiintiöpakolaisten määrän vuosittain ja se on pysynyt samana jo vuodesta 2001.

Kiintiöpakolaiset ovat lähteneet kotimaastaan olosuhteitten pakosta ja he asuvat pakolaisleireillä ympäri maailmaa.

Heidän taustansa on jo selvitetty YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n toimesta, eikä Suomen viranomaisten tarvitse enää selvittää pakolaisuuden perusteita.

- Suomi on yksi 16 maasta, jotka ottavat vastaan kiintiöpakolaisia.

Kiintiöpakolaiset valitaan siten, että Suomesta lähtee valintadelegaatio pakolaisleirille, jossa tehdään vielä haastattelut ja valitaan henkilöt, jotka Suomeen pääsevät.

Noin kymmenesosa 750 kiintiöpakolaisesta on kiireellisiä eli niin sanottuja hätätapauksia.


Turvapaikanhakijan taustat selvitetään

Turvapaikanhakijat ovat lähteneet omasta maastaan samoista syistä kuin kiintiöpakolaiset, mutta he ovat tulleet suoraan Suomeen asti. Turvapaikkaa voi hakea vasta, kun on Suomen rajojen sisäpuolella.

- Täällä he ovat ilmoittaneet viranomaisille hakevansa kansainvälistä suojelua, kertoo Kansanaho.

Turvapaikanhakijat majoitetaan vastaanottokeskuksiin ja heille tarjotaan minimitason peruspalvelut eli käytännössä majoitus, välttämättömät sosiaali- ja terveyspalvelut ja tulkkipalvelu.

Poliisi selvittää henkilöllisyyden, matkareitin ja maahantulon. Maahanmuuttovirasto tutkii kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan perusteita.

- Suomi ei ota pääsääntöisesti käsittelyyn sellaisia turvapaikanhakijoita, jotka on jo rekisteröity turvapaikanhakijoiksi jossain muussa maassa.

Mikäli turvapaikanhakija saa myönteisen päätöksen, hän siirtyy tavalliseksi kuntalaiseksi ja saa samat edut kuin kuka tahansa suomalainen.


EU-kansalaisilla vapaa liikkuvuus

EU:n kansalaisella on oikeus oleskella missä tahansa EU-maassa kolme kuukautta. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että henkilö voi itse elättää itsensä. Kolmen kuukauden kuluttua pitää kuitenkin rekisteröityä.

- He ovat siis ihan eri asia kuin kansainvälisen suojelun perusteella Suomeen tulleet. Toki EU-kansalainenkin voi hakea Suomesta turvapaikka, ja asia selvitetään kuten muutkin turvapaikkahakemukset, mutta käytännössä päätökset ovat olleet kielteisiä, sanoo Kansanaho.

Pohjolan Työ

[Professori]

Käsitteet sekaisin ulkomaalaiskeskustelussa
Suurin osa ulkomaalaisista on tullut maahan työn, opiskelun tai perhesuhteiden takia.

Onko olemassa tilastotietoa siitä, kuinka suuri osa näistä perhesuhteen takia maahan tulleista on nykyisin humanitaarisen maahanmuuton kautta maahan saapuneiden perheenjäseniä?

Informatiivisinta olisi joka tapauksessa varmaankin erotella tällaisissa jutuissa perhesuhteiden takia tulleet kahteen eri ryhmään, jotta jatkossa voitaisiin välttyä käsitesekaannuksilta.

[Vera]

Onko olemassa tilastotietoa siitä, kuinka suuri osa näistä perhesuhteen takia maahan tulleista on nykyisin humanitaarisen maahanmuuton kautta maahan saapuneiden perheenjäseniä?

Ei ole, mutta jonkin verran johtopäätöksiä voi tehdä Maahanmuuttoviraston oleskelulupatilastoista.

[Luotsi]

- Kun keskustellaan maahanmuuttoasioista, käy helposti niin, että puhutaan tunnepohjaisesti ja niputetaan kaikki ulkomaalaiset pakolaisiksi. Käyttäisin mieluimmin termiä kansainvälinen suojelu, joka pitää sisällään niin kiintiöpakolaiset kuin turvapaikanhakijatkin, hän sanoo.
Suomi ottaa vuosittain 750 kiintiöpakolaista. Eduskunta päättää kiintiöpakolaisten määrän vuosittain ja se on pysynyt samana jo vuodesta 2001.

Pikkusormi pystyssä opettaen metsään 
Pakolais-statuksen (siis sen Geneven sopimuksen mukaisen) voi toki saada turvapaikanhakijakin, ja saakin - nimittäin ymmärtääkseni n. 5% hakijoista.

[Roope]

Kiintiöpakolaiset ovat lähteneet kotimaastaan olosuhteitten pakosta ja he asuvat pakolaisleireillä ympäri maailmaa.

Heidän taustansa on jo selvitetty YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n toimesta, eikä Suomen viranomaisten tarvitse enää selvittää pakolaisuuden perusteita.

Ei UNHCR selvittele keskivertoleiriläisen taustoja sen kummemmin, vaan antaa pakolaisstatuksen haastattelun ja mahdolisesti tarjottujen dokumenttien perusteella. Enpä ole kuullut, että pakolaisstatus olisi koskaan jäänyt saamatta, vaikka kai sekin on periaatteessa mahdollista, jos joku esimerkiksi tunnistetaan etsityksi sotarikolliseksi.

[Anssi Sarvi]

En muista nähneeni missään, että millä perusteella esim. somaliasta tulevien hakijoiden hakemukset hylätään, jos ne eivät ole esimerkiksi näitä Dublin-tapauksia. Jos levottomaan tai muuten vaan "paska-asua" maahan ei voida palauttaa, niin luulisi esim edellä mainittujen Somalien hakemusten hyväksymisprosentin olevan aika korkea. Jos asia olisi/on näin, niin suurin osa ketkä tänne kykenevät matkustamaan, saisivat myönteisen päätöksen.

[Vk]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta:

"...

Toiseksi, he [kiintiöpakolaiset] eivät automaattisesti ole yhtään sen enempää "aitoja pakolaisia" kuin tp-hakijatkaan. Tämän julkean väitteen perustelemiseksi koukkaan turvapaikkatutkinnan kautta.

Koen silloin tällöin itkunauru-tyrskähdyksiä, kun media ilmoittaa, että poiisi selvittää turvapaikanhakijan henkilöllisyyden ja matkareitin. Joku myös kommentoi asiaa taannoin tyyliin "poliisi ja maahanmuuttovirasto selvittävät turvapaikanhakijoiden taustat. Uskon, että sosiaalipummit karsiutuvat tässä vaiheessa". No minulla on uutisia: eivät karsiudu.

Käytännössä poliisin suorittamassa kuulustelussa asiakkaalta tiedustellaan, millä nimellä ja syntymäajalla hän mahdollisesti haluaa Suomessa esiintyä. Poliisi ei yleensä pysty varmentamaan näitä tietoja millään tavalla. Esim. lähtömaiden lähetystöistä ei saa tehdä tiedusteluja turvapaikanhakijoista, sillä lakia sorvatessa ajateltiin, että turvapaikanhakijat saattavat oikeasti olla maansa viranomaisten vainon kohteena.

Mitä tulee turvapaikkaperusteisiin, näyttövelvollisuus on periaatteessa asiakkaalla, mutta... Valitettavan usein Migrin päätökset perustuvat täysin varmentamattomiin kertomuksiin. Tämä siitä syystä, että kotimaan tapahtumista on usein täysin mahdoton saada mitään varmaa tietoa, ja päätöksen tekijä joutuu harkitsemaan, onko hakemus uskottava. Lisäksi pitää tietysti muistaa, että esim. somalihakijoita ei karsita millään muulla kuin Dublin-sopimuksella.

Tästä päästään takaisin kiintiöpakolaisiin. Jos turvapaikkatutkinnan suorittaminen on näin hankalaa Suomessa, en millään usko, että se on ainakaan yhtään helpompaa pakolaisleirillä. On selvää, että leirillä olijat ovat pakenemassa jotakin, mutta se voi olla nälänhätää, yleistä levottomuutta tms. mikä ei oikeuta saamaan pakolaisasemaa."

[Roope]

Mitäpä jos kirjoittaisit tänne kuvauksen keskivertohakemuksen käsittelystä siitä, kun turvapaikanhakija saapuu maahan aina siihen asti, kun hänet joko otetaan vastaan kuntaan tai kun hän poistuu/poistetaan maasta? Sinulle prosessin vaiheet ja esimerkiksi siihen kuluva aika voi tuntua itsestäänselvältä, mutta meille muille se ei sitä ole.

Ainakin minua kiinnostaisi tietää, millaisen tiedon varassa maahanmuuttovirasto oikeastaan joutuu päätöksensä tekemään. Vastoin yleistä käsitystä heillä tuskin on mahdollisuuksia kaivaa yksittäisestä hakijasta juuri mitään muuta tietoa sen lisäksi, mitä he ovat itsestään kertoneet.

[Vk]

Mitäpä jos kirjoittaisit tänne kuvauksen keskivertohakemuksen käsittelystä siitä, kun turvapaikanhakija saapuu maahan aina siihen asti, kun hänet joko otetaan vastaan kuntaan tai kun hän poistuu/poistetaan maasta? Sinulle prosessin vaiheet ja esimerkiksi siihen kuluva aika voi tuntua itsestäänselvältä, mutta meille muille se ei sitä ole.

Ainakin minua kiinnostaisi tietää, millaisen tiedon varassa maahanmuuttovirasto oikeastaan joutuu päätöksensä tekemään. Vastoin yleistä käsitystä heillä tuskin on mahdollisuuksia kaivaa yksittäisestä hakijasta juuri mitään muuta tietoa sen lisäksi, mitä he ovat itsestään kertoneet.

Tältä se suurinpiirtein näyttää.

Molemmat esimerkit ovat keksittyjä, mutta kaikki esitetyt tapahtumat perustuvat tosielämään.

Esimerkki 1.
Abdi A saapuu Suomeen ruotsinlaivalla oltuaan aiemmin turvapaikanhakijana Italiassa. Abdi ilmestyy Malmille Helsingin ulkomaalaispoliisiin ja ilmoittaa hakevansa turvapaikkaa. Tässä yhteydessä Abdia pyydetään kirjoittamaan omakätinen turvapaikkahakemus ja hänet haastatellaan lyhyesti tulkin avustuksella. Haastattelussa Abdi kertoo lähteneensä Somaliasta n. viikkoa aiemmin, ja matkustaneensa Suomeen lentämällä Etiopian, Dubain ja Moskovan kautta. Lisäksi Abdille suoritetaan henkilörekisteröinti, eli hänestä otetaan valokuvat, sekä sormenjäljet, jotka ajetaan välittömasti Eurooppalaiseen tietokantaan. Sormenjälkien osuma Italiaan selviää hetkessä. Osumatieto menee samalla Maahanmuuttovirastolle, joka ryhtyy väsäämään takaisinottopyyntöä Italiaan. Dublin-tapaus on palautettava lähtömaahan kuuden kuukauden aikana siitä, kun hän on hakenut turvapaikkaa palauttavassa maassa. Osumatieto ilmoitetaan yleensä myös vastaanottokeskukseen, jotta Abdille ei turhaan ruveta antamaan kielenopetusta. Samalla ilmoitetaan, onko hakijalla rahaa mukanaan. Jos ei ole, diskorahaa voi saada jo samana päivänä. (Uskallan sanoa tämän "julkisesti", koska hakijoilla ei käytännössä ikinä ole mainittavasti rahaa mukanaan, ehkä juuri tästä syystä. Siis ehkä.)

Abdi majoitetaan vastaanottokeskukseen, jossa hän odottaa poliisin kutsua kuulusteluun. Poliisin pitäisi kuulustella turvapaikanhakijat kahdessa viikossa, ja ajoittain siihen on jopa päästy joillakin poliisilaitoksilla. Tosin vielä vuosi sitten ruuhka oli niin paha, että jotkut Dublin-tapaukset meinasivat vanhentua. Kuulustelussa Abdi myöntää olleensa Italiassa, mutta kertoo, ettei siellä ole mahdollista elää, koska Italiassa ei saa asuntoa eikä rahaa. Kuulustelussa siis yritetään selvittää matkareittiä ja henkilöllisyyttä. Aikaa kuulusteluun menee vajaasta tunnista jopa kuuteen tuntiin, ja kukaan ei voi ymmärtää, miksi poliisin pitää käyttää työaikaa Dublin-tapausten kuulusteluun.

Kuulustelun jälkeen poliisi lähettää kuulustelukertomuksen sekä muut asiakirjat Maahanmuuttovirastolle, joka alkaa valmistella asiaan päätöstä. Muutaman kuukauden päästä päätös on valmis: Abdille ei myönnetä turvapaikkaa eikä oleskelulupaa, ja hänet käännytetään Italiaan. Poliisi antaa päätöksen tiedoksi, ja ilmoittaa, että päätöksestä voi valittaa Helsingin hallinto-oikeuteen kolmenkymmenen päivän kuluessa. Poliisi hakee Abdin eräänä aamuna vastaanottokeskuksesta, kuljettaa hänet lentokentälle ja istuttaa Rooman koneeseen. Perillä Italian kollegat ovat vastassa.

En ota toiminnallisista syistä kantaa siihen, kuinka pian käännytys päätöksen tiedoksiannon jälkeen tapahtuu. Samasta syystä tässä selostuksessa ei tietenkään ole kerrottu kaikkia yksityiskohtia, mutta perusparametrit ovat tällaiset.

Esimerkki 2. (Niiltä osin mitkä eroavat ensimmäisestä)
Mohamed B saapuu Suomeen Irakista. Sitä, millä tavalla hän on Suomeen päässyt, emme saa koskaan tietää, mutta sormenjäljistä ei osumaa tule, ja B kertoo matkustaneensa koko matkan rekan kontissa.

Poliisin toimenpiteet ovat päätöksen tiedoksiantoon asti täysin samanlaiset. Maahanmuuttovirasto pitää B:lle turvapaikkapuhuttelun, jossa selvitetään perusteita turvapaikkahakemukselle. Päätöksen laatimisessa kestää muissa kuin Dublin-tapauksissa äärimmäisen kauan, helpostikin vuosi tai pari. (Tosin Irakiin on tullut hiljattain käännytyspäätöksiä jopa alle puolessa vuodessa.) Poliisi antaa jälleen päätöksen tiedoksi, ja koska B on Kirkukista, hän saa oleskeluluvan toissijaisen suojelun tai vastaavan höpöhöpö-syyn perusteella. Lupa on voimassa pari vuotta, mutta uusiminen on läpihuutojuttu jos B ei sillävälin tapa tai raiskaa ketään.

------

Olet täysin oikeassa siinä, että Maahanmuutovirasto joutuu tekemään päätöksiä vähillä tiedoilla, koska todennäköisesti A:lla ei ole mitään dokumentteja mukanaan, ja B:llä on ehkä yksi nuhjuinen lappu, jonka B väittää olevan syntymätodistus tms... Tiedonhankintamenetelmistä en kuitenkaan tiedä sen enempää, sitä pitäisi kysyä Migrin ihmisraunioilta.

[Roope]

Poliisi antaa jälleen päätöksen tiedoksi, ja koska B on Kirkukista, hän saa oleskeluluvan toissijaisen suojelun tai vastaavan höpöhöpö-syyn perusteella. Lupa on voimassa pari vuotta, mutta uusiminen on läpihuutojuttu jos B ei sillävälin tapa tai raiskaa ketään.

Tarkoittaako oleskeluluvan väliaikaisuus sitä, että jos Kirkukin seutu todetaan myöhemmin turvallliseksi alueeksi, niin lupaa ei enää uusita? Maahanmuuttovirastohan uusi hiljattain arvionsa Afganistanin turvallisuustilanteesta ja monen aiemmin "huonon turvallisuustilanteen" maakunnan luokitus muuttui paremmaksi. Näkyykö tällainen muutos karkotuksina vai jäävätkö nämä henkilöt joka tapauksessa Suomeen?

[Vk]

Edellytykset jatkoluvan ja pysyvän oleskeluluvan myöntämiseksi
54 § (20.1.2006/34)
Jatkoluvan myöntäminen

Uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnettiin edellinen määräaikainen oleskelulupa, ovat edelleen olemassa.

Jos ulkomaalainen on saanut oleskeluluvan kansainvälisen suojelun perusteella, uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään, jollei esille tulleiden seikkojen perusteella vaikuta ilmeiseltä, etteivät edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnettiin edellinen määräaikainen oleskelulupa, ole edelleen voimassa.

Näin sanoo ulkomaalaislaki. Käytännössä kahden vuoden oleskeluluvan voimassaoloaikana syntyy usein siteitä Suomeen, jotka estävät karkottamisen.

Karkottaminen onnistuu seuraavilla perusteilla (kannattaa kiinnittää erityistä huomiota viimeiseen momenttiin):

49 § (23.3.2007/358)
Maasta karkottamisen perusteet

Maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen:

1) joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa;

2) jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin;

3) joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; taikka

4) joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.

Ulkomaalainen, jolle on Suomessa myönnetty pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskelulupa, voidaan karkottaa maasta vain, jos hän muodostaa yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle välittömän ja riittävän vakavan uhan.

Maasta voidaan 1 momentin 2 kohdassa säädetyllä perusteella karkottaa myös ulkomaalainen, joka on jätetty syyntakeettomana rangaistukseen tuomitsematta rikoslain 3 luvun 4 §:n nojalla.

Pakolaisen saa karkottaa 1 momentin 2–4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa. Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.