Pakkotyö rangaistuksena?

[sananvapaus]

Onko pakkotyöstä keskusteltu toimivana rangaistusmuotona rikollisille?

Tällä hetkellähän voi osan rikoksista korvata yhdyskuntapalveluksena, mutta parin vuoden takaisen väitöksen perusteella se usein keskeytyy rikollisen päihdeongelmien takia. Maksamattomat velat voidaan muuttaa vankeudeksi, mutta mikään rangaistus ei tuo mahdollisesti ulkomaille kadotettuja varoja takaisin Suomen kassaan.

Pelkässä "istumisessakin" on omat ongelmansa. Toisille pelkkä vankilassa katuminen ei riitä rangaistukseksi monille. Toisille istuminen on jopa kunnia-asia. Toisille se voi olla helpotus omiin elinoloihin. Pelkkä vankilassa lojuminen ainoastaan kuormittaa yhteiskuntaa. Tätä vankilatoimintaa täytyisi saada myös tuottamaan ja osallistumaan yhteiskunnan ylläpitämiseen.

Rikollisuus on lisääntynyt myös suomalaisten keskuudessa. Tässä tarvitaan asiallista keskustelua ja keinoja parantaa suomalaista yhteiskuntaa.

Kuinka paljon hommaforumilaisilla on näkemystä asiasta? Miten suomen rangaistusjärjestelmää voitaisiin todella kehittää?

Viittaus, mainittuun väitökseen: http://www.joensuu.fi/lehdisto_2008/msg00208.html

[Veli Karimies]

Pakkotyö ei varmaan tepsi mitenkään pelotteena, mutta eipä toimi ehdollinen vankeuskaan monessa tapauksessa. Ehdollisen voisi korvata pakkotyöllä. Ja kriteerit sille saako ehdollisen vai istuttavan pitäisi myllätä aika perinpohjaisesti.. vertaa kirkonpoltosta 6 vuotta linnaa ja raiskauksesta 2 vuotta ehdollista. Kirkonpolttaja pitäisi ehdottomasti pistää pakkotyöhön ja raiskaaja kiven sisään.

[Ari-Lee]

Pakkotyö poistettiin kansainvälisen sopimuksen nojalla rangaistusmuotona v. 1957.

Sosiaaliministerin esittelystä säädetään, että Kansainvälisen työkonferenssin vuonna 1957 hyväksymä sopimus, joka koskee pakkotyön poistamista, tulee Suomessa voimaan niinkuin siitä on sovittu.

1 artikla

Jokainen Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltio, joka ratifioi tämän sopimuksen, sitoutuu lakkauttamaan pakkotyön ja olemaan käyttämättä sitä missään muodossa

a) poliittisena pakko- tai kasvatuskeinona tai rangaistuksena poliittisista tai voimassa olevalle poliittiselle, sosiaaliselle tai taloudelliselle järjestelmälle aatteellisesti vastakkaisista mielipiteistä tai niiden esittämisestä;

b) työvoiman mobilisoimiseksi ja käyttämiseksi taloudellista kehitystä edistäviin tarkoituksiin;

c) menetelmänä työkurin ylläpitämiseksi;

d) rangaistuksena lakkoon osallistumisesta;

e) rodullisiin, sosiaalisiin, kansallisiin tai uskonnollisiin syihin perustuvana syrjintämenettelynä.

Finlex

Asiassa on toinenkin aspekti. Nimittäin kuinka haluttomat saataisiinkaan tekemään työllistä työtä kunnolla. Ruumiillinen kuritus on myös kiellettyjen listalla. Toisinsanoen lakimuutoksen jälkeen voitaisiin puhua vapaaehtoisesta vankityöstä. Toisaalta taas laman ja taantuman aikana on järjettömän suuri osa työvoimasta työttömänä.

Mm. Seutulan kenttä on rakennettu pääasiassa vankityövoimalla. Kenttä valmistui v. 1952.

[Ari-Lee]

En kylläkään löytänyt yhtäkään sopimusta enkä pykälää vankien pakkotyön suoranaisesta kieltämisestä, mutta vangeille työnteko on etuoikeus, ei rangaistus. Siviilissähän vapautuneen, rangaistuksen kärsineen vangin onkin jo mahdottomuus löytää itselleen työpaikka. Marginaalityöttömäksi menee.

Varsinaisena työaikana vangin on tehtävä työtä valtion lukuun (vankityö) tai omaan lukuunsa sellaista hyväksyttävää työtä, joka haitatta soveltuu rangaistuslaitoksessa vangin omilla tai hänen käyttöönsä annetuilla välineillä tehtäväksi (oma työ).

Luotettavaksi katsottava vanki saa rikosseuraamusviraston tai sen antamien ohjeiden mukaan rangaistuslaitoksen johtajan luvalla varsinaisena työaikana tehdä työtä vapaudessa, työpaikassa sopivasti valvottuna (siviilityö). Virkarikoksesta tuomittua vankeusrangaistusta suorittavalle ei kuitenkaan voida myöntää lupaa siviilityönä hoitaa julkista virkaa tai tointa. (16.2.2001/137)

Jos vanki ei palaa rangaistuslaitokseen lupaehdoissa määrättynä päivänä, määrätyn päivän ja todellisen paluupäivän tai kiinniottopäivän välistä aikaa ei lueta rangaistusajaksi mainitut päivät mukaan lukien. (29.6.2001/580)
7 § (31.1.1995/128)

Vangille on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä sellaista hänen taipumuksiaan vastaavaa työtä tai muuta toimintaa, joka on omiaan ylläpitämään ja kehittämään ammattitaitoa tai muuten edistämään hänen mahdollisuuksiaan tulla toimeen yhteiskunnassa.

Finlex

[Tommi Korhonen]

Haluttomat saadaan tietysti tekemään töitä sillä samalla konstilla kuin työttömätkin: tehdään se kannattavaksi heille verrattuna vaihtoehtoon. Esimerkiksi niin että pakkotyötä (=yhteiskuntapalvelusta) on suhteessa 1:1.5 vastaavaan rangaistukseen. Ja huonosti suoritettu tai tekemättä jäänyt työ ei kuittaa päivän työannosta. Nimenomaan tuo "jos et korvaa töpeksyjäsi niin otetaan uusiksi kunnes alkaa homma toimia". Periaate pitäisi olla mukana myös yhteiskuntapalveluksessa. Tietysti rangaistukset pitää olla sitten sellaisia että työnteko merkitsee jotain, ja toisaalta työn pitää olla sen verran järjellistä ja inhimillistä että sitä viitsii tehdä myös rangaistuksena.

Minäkin voisin nähdä pakkotyön huomattavankin järkeväksi ratkaisuksi, kunhan se tehdään inhimilliseksi eikä sillä tuoteta vain uutta orjuuden aikaa. Ja motiiviksi pakkotyön käyttöönottamiselle näkisin juurikin yhteiskunnan saaman hyödyn jonka tarkoituksena on korvata töppäilemiäsi asioita. Miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa siitä että sinä teet väärin.

Jos muistetaan klassiset(?) syyt (vankeus)rangaistukselle:
1. kosto, yhteiskunnan tarjoama henkilökohtaisen/sukukoston sijaan
2. deterrentti, ehkäisevä vaikutus
3. muun yhteiskunna suojeleminen vahingontekijältä rangaistuksen ajan
4. pyrkimys rikoksentekijän pitäminen yhteiskunnalle vähiten vahingollisena
Tuo viimeinen on se perinteinen koulutus/ymmärtäminen/päänsilitys-argumentti jolla silläkin on kyllä arvoa. Kyse voi olla niinkin raadollisesta asiasta kuin rikollisen tulevaisuuden vahinkopotentiaalin minimoimisen: onko tarkoitus varoittaa ehdonalaisella vai kouluttaa ammatti vai vieroittaa huumeista vai pitää poissa linnassa vaikka se maksaakin, mutta mahdollisesti vähemmän kuin mitä hänen tulevaisuudessa hyvin mahdollisesti tekemänsä jatkorikokset jne.

Työrangaistuksen myötä tulisi vielä uusi näkökulma:
5. rikoksen vahinkojen korvaaminen valtiolle ja uhreille.

Minusta tuo työrangaistus olisi sillä tavalla myös oikeudenmukainen että on helppo nähdä syy-seuraussuhde aiheuttamansa vahingon ja siihen verrattavan työmäärän välillä. Joissain tapauksissa, esim väkivallan teosta johtuva vammautuminen ei tietysti tuota työkorvausta voi syrjäytyjä koskaan maksaa. Mutta vielä vähemmän hän sen maksaa istumalla pari vuotta vankilassa, kustantamalle yhteiskunnalle paljon rahaa, katkeroitumalla ja muuttumalla hyvinkin todennäköiseksi pysyväksi ongelmatapaukseksi.

Varsinkin pienissä rikoksissa mielestäni työrangaistus voisi toimia sellaisena psykologisena opetuksena että ehkä sitä vastaavaa ei haluttaisi enää uusia. Nuoruuden hairahduksiin melko hyvä, kuten myös (niissä toimivissa tapauksissa) yhteiskuntapalvleuksesta on havaittu.

Niitä täysin toivottomia ja hyödyttömiä ja vahingollisia tapauksia meillä varmasti tulee olemaan aina. Sille ei voitane mitään ilman laajaa kuolemanrangaistuksen hyväksyntää ja käyttöönottoa, ja sitä ei oikein voi nähdä länsimaissa rauhan aikana tapahtuvan.