2010-04-29 Pohjalainen:Kolumni: Maahanmuuttajista meille mahdollisuus

[Iloveallpeople]

Maahanmuuttajista meille mahdollisuus

Suomesta on tullut monikulttuurinen maa, haluamme sitä tai emme. Maahamme on aina tullut väkeä ulkomailta. Myös suomalaiset ovat joutuneet muuttamaan muualle työn ja elintason perässä. Itselläni on satamäärin sukulaisia niin Yhdysvalloissa kuin Ruotsissakin. Maahanmuutossa ei siis pitäisi olla mitään outoa kenellekään.

Suomeen tulee ulkomailta pakolaisia, opiskelijoita, eri alojen työntekijöitä ja tutkijoita. Maahanmuuttajien joukossa on myös rikollisia, sosiaalituella keinottelijoita ja yleensä helppoa elämää etsiviä. Kuten on meissä kantaväestössäkin.

Lapsuudessani kerrottiin tarinaa Amerikan-siirtolaisesta, jonka viina vei mennessään. Miehellä oli rahaa vain paluulippuun. Omaisuutta oli kertynyt taskukellon ja revolverin verran. Miehen kuukahdettua kadulle, takataskusta löytyi revolveri, josta oli jäänyt painauma lantioon. Kellon hän oli myynyt.

Helsingin Sanomien yleisönosastosta löytyi kaksi mielenkiintoista kirjoitusta maahanmuutosta. Toinen, korkeasti koulutettu mies on kokenut syrjintää ja työttömyyttä 1990-luvulta lähtien. Venäläissyntyinen nainen taas kiitteli nöyrästi Suomea, joka oli tarjonnut hänelle ilmaisen koulutuksen, sosiaaliturvan ja niiden myötä työpaikan. Molemmat maahanmuuttajat olivat välittömästi opiskelleet maamme kielen, mikä antoi mahdollisuuden päästä elämässä eteenpäin.

Venäläisnaisen oli helppo sulautua suomalaiseen yhteiskuntaan ulkonäkönsä ja uskontonsa takia.

Syrjityksi itsensä kokenut ei kertonut taustaansa, mutta todennäköisesti hänen ihonvärinsä ja uskontonsa poikkesivat enemmistöstä. Tässä kohtaa me suomalaiset olemme rasisteja.

Ruotsalainen kirjailija Henning Mankell ei anna samassa julkaisussa omalle kotimaalleen korkeaa arvosanaa pakolaispolitiikasta. Kirjailija pitää ruotsalaista maahanmuuttopolitiikkaa ala-arvoisena. Korkeasti koulutetut ulkomaalaiset ajavat busseja ja siivoavat vessoja.

Maahanmuuttajilta Mankell vaatii maan kielen opettelua. Hänen mielestään nuoria maahanmuuttajia ei saisi päästää koulunpenkiltä ennen kuin he taitavat ruotsinkielen kunnolla.

Suomalaisten koulujen uusi ongelma ovat täysin kielitaidottomat maahanmuuttajat. Meille tuodaan vieraista kulttuureista perheitä, jotka eivät osaa lukea ja kirjoittaa edes omaa äidinkieltään. Näistä perheistä tulevat koululaiset ovat opettajille todellisia haasteita. Kun perheen aikuiset eivät osaa suomea, on heillä erittäin rajalliset mahdollisuudet tukea lastensa koulunkäyntiä.

Eläkkeellä oleva Jyväskylän yliopiston etnologian professori Päivikki Antola kirjoitti taannoin Kanava- lehdessä kulttuurien kohtaamisesta. Antola suomentaa muodikkaan kotouttaa termin kulttuuritörmäykseksi ja -sokiksi.

Pakolaiselle osoitetaan asuinpaikka, mieluiten oman ryhmän lähelle. Näin syntyvät muukalaisgetot, eristys, työttömyys ja valtakulttuuriviha. Etnisen vähemmistön törmätessä uuteen kulttuurikontekstiin Suomessa puhuttiin alkuun toisen suvaitsevaisuudesta unohtamalla samalla, että suvaitsevaisuus on peitenimi sietämiselle. Sietämisellä on taas rasismin kasvot.

Tulokkaalla on edessään maan virallisen kielen opettelu, lapsille koulunkäynti ja aikuisille uudelleenkoulutus. Päivikki Antolakin muistuttaa suomen kielen opiskelun tärkeydestä. Kieli on avain suomalaiseen kulttuuriin. Muuttaja elää Antolan mukaan toiseuden erakkona, kunnes oppii kielen.

Maahan tuotavat kiintiöpakolaiset tulevat oloista, joissa he joutuivat vainon ja väkivallan uhreiksi etnisen tai poliittisen taustansa tai uskontonsa vuoksi. Suomessa he ovat turvassa, mutta pystyvätkö he "kotoutumaan" yhteiskuntamme tasavertaisiksi jäseniksi? Saavatko kulttuurisokin aiheuttama stressi ja kielitaidottomuus maahanmuuttajat syrjäytymään passiivisiksi sosiaalituen vastaanottajaksi?


Raimo Hautanen / Kirjoittaja on Seinäjoella työskentelevä rehtori ja taidekriitikko

Pohjalainen

[Suvaitsija]

Nyt jäi hieman hämäräksi, mikä tämä "mahdollisuus" näissä lukutaidottomissa ghettoutumisaltteissa maahanmuuttajissa taas olikaan. Kirjoittaja ei lähtenyt perusteleman väitettään tai edes maininnut asiasta muuten kuin otsikossa. Yleensä näissä tihrustuksissa on edes jokin pointti tai punainen lanka, mutta tässä tekstissä ei ollut yhtään mitään.

[Simon Elo]

Syrjityksi itsensä kokenut ei kertonut taustaansa, mutta todennäköisesti hänen ihonvärinsä ja uskontonsa poikkesivat enemmistöstä. Tässä kohtaa me suomalaiset olemme rasisteja.

Etnisen vähemmistön törmätessä uuteen kulttuurikontekstiin Suomessa puhuttiin alkuun toisen suvaitsevaisuudesta unohtamalla samalla, että suvaitsevaisuus on peitenimi sietämiselle. Sietämisellä on taas rasismin kasvot.

Jos emme suvaitse, olemme rasisteja, ja jos suvaitsemme, olemme piilorasisteja. Tulipahan sekin selväksi.