2010-04-21 HS Anonymous: Kirjoituksia rämeestä

[skrabb]

KESKELLÄ VIIKKOA

Kirjoituksia rämeestä
Anonymous

Hei vaan kaikki perslävet! Nettiyhteisöllisyyteen liittyvät ongelmani ovat ratkenneet. Olen ryhtynyt kirjoittamaan nimeni sijasta nimimerkillä, niin kuin tekin.

Täältä pesee, kuulkaa. Nimimerkin suojissa voi tuoda julki tärkeitä asioita pelkäämättä ja ilman oman roolinsa rajoituksia. Minuakin on moni lukija luullut säädylliseksi ja hillityksi keski-ikäiseksi rouvaksi, silloin kun vielä nimelläni kirjoittelin. Nyt päästän rivouteni kukoistamaan!

Kerran kuussa keskiviikkoisin käsittelen tällä palstalla nimeltä mainittavien nettikirjoittajien oletettavaa seksuaalista suuntautumattomuutta ynnä kuvitelmiani siitä, mitä he tekevät sängyssä. Teen heistä summittaisia mutta ehdottoman vihamielisiä persoonallisuusanalyyseja. Kirjoituksiini ei vaikuta se, ovatko he itse käsitelleet kirjoituksissaan alun perin vaikka talouspolitiikkaa tai kirkkomusiikkia. Täällä puskassa piisaa sananvapautta.

Koska nimettömyys auttaa käsittelemään yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita, olen jo sopinut muutamien ministerien kanssa, että hekin antavat lausuntonsa vastaisuudessa nimettöminä. Tärkeintähän on itse asia, sanojalla ei ole hitonkaan väliä!

Tutkijat tulevat turvallisuussyistä seuraksemme tänne anonyymiyden suojaisaan rämeeseen. Täältä me postailemme mielipidekirjoituksia ja miksei tutkimuksiakin. On niin rentouttavaa tutkia, kun ei tarvitse laittaa omaa nimeään joka julkaisuun, ainakaan huonoimpiin.

Toimittajat ovat joutuneet kärsimään siitä, että kun he laativat juttuja ulkomailta tulleista, pyramidihuijauksista tai ruotsin kielestä, he itse joutuvat nettivihan kohteiksi. Nyt kulttuuri kehittyy: nimet ja kuvat pois jutuista ja tv-toimittajille paperipussi päähän.

Journalistinen työ käy uudessa nimettömyyden kulttuurissamme koko ajan helpommaksi. Kun kukaan ei enää vastaa nimellään mistään, toimittajienkaan ei tarvitse. Kuinka monta työvuotta olenkaan tähän mennessä tuhrannut faktojen tarkistamiseen ja lähteiden perkaamiseen. Se on loppu nyt!

Vielä yksi hankkimani uutinen: Nimeltä mainitsematon ministeri kritikoi kovin sanoin erästä yhteiskunnallista vallankäyttäjää, jonka nimeä emme mainitse tässä. Asiassa on kyse vaalirahoituksesta, tai ehkä rasismista. Emme nyt ole ihan varmoja aiheesta, koska uuden nimettömyyskäytännön takia emme tiedä, kuka tässä helevetin sotkussa tällä kertaa on lähteenä. Voihan perse.

Jos joku teistä tietää tästä jotain, meilailkaa keskenänne.

[email protected] Kirjoittaja on tuntematon ääliö.

http://www.hs.fi/verkkolehti/kulttuuri/artikkeli/Kirjoituksia+r%C3%A4meest%C3%A4/1135256268430

Johanna Korhonen purkaa tuskaansa nettikirjoittelua kohtaan.
Kun on paha olla, niin on paha olla!

[mekkuli]

Johanna Korhonen purkaa tuskaansa nettikirjoittelua kohtaan.
Kun on paha olla, niin on paha olla!

Tämä nyt vain todistaa ettei anonyyminä kirjoittaminen muuta mitään, Johannan jutuissa on nimellisenä ja nimettömänä ihan yhtä vähän järkeä.

[Fatman]

Henry Laasasen vasta-argumentit:
http://henrylaasanen.blogit.uusisuomi.fi/2010/04/16/anonyymin-kirjoittamisen-jarkevyydesta/

[Suomitalon renki]

No tuo aivopieru osoittaa vain, että Jossun erottaminen Lapin Kansan päätoimittajan tehtävistä oli oikein. Jos vieteri on noin kireällä, niin jäitä vaan kukkahattuun Jossulle.

[skrabb]

Jukka Relanderin kommentointia aiheesta US:ssa

http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/jukkarelander/netti-pitaisi-pelastaa

[rankka]

Henry Laasasen vasta-argumentit:

Osuvaa kirjoitusta.

Jukka Relanderin kommentointia aiheesta US:ssa

"Itse sovellan ajatusta niin, että en pane minkäänlaista painoa saamalleni nimettömälle palautteelle. Jos joku ei uskalla omissa nimissään sanoa sanottavaansa, kyse ei ole järin pelottavasta henkilöstä, eikä moiseen kannata kiinnittää huomiota."

Johan pomppas, Relander !! Mitäs tähän sanot?

Olen täsmälleen Laasasen linjoilla siinä että korrekti rupattelu ei johda mihinkään, eikä siitä juuri saa mitään irti.
Kukaan ei uskalla (ei koske minua) näpytellä kuin korrektisti mikäli on netissä omalla nimellä, ettei vaa ajatuspoliisi tule ovelle. Nimellä kirjoittaminen rajoittaa sananvapautta siis, siltä osin kuin sitä on enää jäljellä.  

Jokaisella on oikeus käyttää nimimerkkiä, eikä sen takia hänen ajatuksensa ole huonompia kuin nimellä kirjoittavan. Päinvastoin, yleensä parempia koska voi antaa tulla spontaanistikkin kirjoitusta. Spontaanista kirjoituksesta oppii tuntemaan toista huomattavan paljon enemmän kuin juujuu-kirjoittelusta. Spontaanista kirjoittelusta löytää sitä osaa luonteesta, joka muuten jää piiloon.
Mikäli nettiin pitäisi kirjoittaa nimellään niin se tyrehdyttäisi keskustelun kokonaan, mutta sehän onkin teidän tavoite.

Onnea tyttären johdosta, lapset ovat the juttu.

Sorry kaikille osaamaton kirjoitteluni, tiedätte etten oikein osaa ...  

[Vasarahammer]

Relander kuvaa esi-internetin aikaa turhan ruusuisesti. Kyllä 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa netissä oli omat sekopäänsä. Robopostaaja hasan.b.mutlu ja hänen seuraajansa Serdar Argic levittivät roskaansa ympäri maailmaa. Samalla tuhoutui järkevä keskustelu useassa uutisryhmässä.

Suomenkielisellä puolellakin oli omat erikoistapauksensa ja sekopäänsä, joita en tässä nimeltä mainitse.

Totta on se, että pienessä porukassa häiriköt on helpompi saada kuriin. America Online teki ryhmän sisäisen kurinpidon mahdottomaksi. Spämmi uutisryhmissä lisääntyi ja keskustelun taso laski. Jos häiriköitä on muutama, heidät on helpompi sivuuttaa kuin sata häirikköä.

Lopputuloksena kovaäänisimmät ja ahkerimmat kirjoittajat selviytyivät. Lukijat kaikkosivat hiljalleen tason laskiessa. Cosmo Hunkin aggressiivinen tyyli pärjäsi hyvin uutisryhmissä aikana, jolloin rappio oli jo peruuttamaton.

[Henry]

Johanna Korhonen ei ymmärrä, että omalla nimellä kirjoittamisella tavoitellaan yksiä asioita, anonyymiydellä tavoitellaan toisia asioita.

1. Korhonen on kolumnisti. Kolumnin arvo piilee tyypillisesti siinä, että sen on kirjoittanut tietty persoona, joka on usein julkisuudesta tuttu. Anonyymin kolumnin arvo on alempi.

2. Nimellä esiintymisellä tavoitellaan auktoriteettiä. Kun asian sanoo nimellään ministeri tai tuhka-asiantuntija, lausumalla kyetään käyttämään valtaa. On aivan eri asia, jos tuhkasta varoittaa anonyymi tai tuhkaopin professori.

Korhonen: On niin rentouttavaa tutkia, kun ei tarvitse laittaa omaa nimeään joka julkaisuun, ainakaan huonoimpiin.

Eihän niihin tarvitse laittaa, mutta ei anonyymeillä tutkimuksilla ole paljon arvoakaan. Jos tutkimuksesta poistetaan tekijä ja varmuuden vuoksi myös lähdeviitteet, niin tutkimuksella ei ole juuri arvoa auktoriteettina.

Korhonen Journalistinen työ käy uudessa nimettömyyden kulttuurissamme koko ajan helpommaksi. Kun kukaan ei enää vastaa nimellään mistään, toimittajienkaan ei tarvitse.

Taloudellista menestystä havittelevan lehden pitää julkaista toimittajiensa nimiä, koska siten lehti saa uskottavuutta. Hesari olisi äkkiä konkurssissa, jos se kirjoittaisi vain anonyymejä juttuja.

[Henry]

Relander: Sosiaalinen media syntyi, koska sille oli sosiaalinen tilaus. Ihmiset haluavat keskustella kasvokkain ja ystävällisesti. Myös netissä.

Ilkeitä asioita sanotaan myös päin naamaa, mutta kasvokkaisuus pitää sisällään eettisyyden mahdollisuuden. Kun ihminen puhuu toiselle, on todennäköisempää, että sitoudutaan myös toisen ihmisen olemiseen. Kuten siihen, minkälainen olo minun sanoistani syntyy, kun viestini otetaan vastaan.

Sosiaalinen media tai vaikkapa naisten muotiblogit pitävät tosiaan sisällään "eettisen" keskustelun, jossa varotaan sanomasta mitään ikävältä kuulostavaa. Lopputuloksena on bondaukseen tähtäävää small talkia.

- sulla on ihqut kengät
- kiitos!
- ihanaa, että teille syntyi vauva
- niin oli!

Tuollainen jutustelu on varmaan kivaa niille, jotka siitä tykkäävät. Substanssi tosin jää kokonaan puuttumaan. Totuus häviää kokonaan kohteliaisuuden alle.

[JoKaGO]

Vai Johanna Korhonen... Tuolla JM-K:n kysymys- ja vastausketjussa arvellaan hmmm... "Johannan tyylisten ihmisien" soveltuvuutta adoptoimaan lapsia. Ei helvetti!