Omakohtaisia kokemuksia humanitaarisista maahanmuuttajista työmarkkinoilla.

[Petteri R]

Työskentelin eräässä tavaratalossa siivousfirman palveluksessa 1990-luvun lopussa ja pari vuotta 2000-luvun alkupuolella lisätienestiä hankkiakseni.

Tavaratalossa työskenteli siivoojana useita kansallisuuksia mm. somalialaisia, nigerialaisia, kenialaisia, kiinalaisia, bangladeshilaisia ja marokkolaisia.
Olin joskus tilapäisesti vastuullisena työntekijänä (ns.RV) ja jouduin tuolloin myös opastamaan työalueita ja -menetelmiä työntekijöille.

Yksi nigerialainen oli maisterikoulutuksen Suomessa hankkinut opettaja, joka oli hakenut työpaikkoja opetustehtävistä ja projekteista, mutta viimeistään haastatteluun päästyään haaveet työpaikan saamisesta olivat kariutuneet (oli sitten kysymyksessä pelko ihonväriä kohtaan tai muu  syy). Tämä koulutettu mamu oli kuitenkin pitkäaikainen työntekijä, joka teki työnsä tunnollisesti, eikä paljon valittanut. Samoin eräs kenialainen, jolla oli pastorikoulutus, teki kaksitoistatuntisia päiviä jopa 7 päivänä viikossa, joten ylityötunteja tuli  hänelle melkoisesti.

Kiinalaiset olivat ahkeria tekemään töitä, mutta moni koki heidän olevan työnantajille oiva keino polkea jo ennnestään huonoja työehtoja ja etuja, koska he olivat liian nöyriä. Olivat tottuneet kiinalaisen työläisen oikeuksiin (eli kaiken sen noudattamiseen, mitä pomo saa päähänsä vaatia). No he kuitenkin olivat hyviä työntekijöitä.

Sitten oli yksi bangladeshilainen, joka oli erittäin nöyrä (jopa meikäläisiä nolostuttavan nöyrä), jolla oli hyvä tahto tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Hänen piti kerran siivota eräs portaikko ja isohko myymälätila ja minun piti käydä näyttämässä alue. Sanoin, että moppaa portaat vain pintapuolisesti, koska ne eivät olleet kovassa käytössä ja sitten siirry myymälätiloihin. Ilmeisesti puutteellisesta kielitaidosta johtuen mies ymmärsi englannin- ja suomenkieliset ohjeeni väärin ja oli ymmärtänyt, että portaikko on peruspestävä leikkaussalisteriiliksi. Aloin ihmettelemään, kun mies oli viipynyt tuntitolkulla 10 minuutin hommassa. Menin portaikkoon ja huomasin, että hän oli kostutetulla mopilla onnistunut pesemään puolet portaikosta pystypintoja myöten vitivalkoiseksi. No se homma jäi kesken, kun jouduin sitten hoputtamaan hänet myymäläalueelle. Tarkoitus oli kuitenkin hyvä ja hän halusi antaa itsetään tunnollisen vaikutelman ja se kertoi ihmisen halusta tehdä työtä.

Sitten oli marokkolainen, jolla oli hieman vaikeuksia otta vastaan infoa  naispuolisten esimiesten taholta, mutta hän teki työnsä hyvin.

Tavaratalossa työskenteli myös joukko somaleita, jotka muodostivat suurimman yksittäisen kansallisuusryhmän. Heitä oli keskiarvona koko ajan noin kymmenkunta; luku vaihteli nopeasti, sillä heitä tuli töihin ja lensi pihalle koko ajan.
Oman arvioni mukaan näistä vain kaksi oli sitoutunut työhön oikealla asenteella, he osasivat kielen paremmin ja he olivat olleet pitkään töissä; toinen oli jopa RV:na. Mutta nämä n. kahdeksan muuta muodostivat jatkuvasti vaihtuvan joukon huonosti motivoituneita työntekijöitä, jotka eivät noudattaneet työyhteisön pelisääntöjä ja viisveisasivat varoituksista tai potkuista: kenkää he kai salaa halusivatkin. Heitä tuli uusia samaa tahtia kuin potkittiin pihalle, mutta pysyvyys oli huono. Jos tuo joukko oli työpaikalla koko työajan, se jatkuvasti teki työnsä niin huonosti, että tavaratalo valitti. Heidän työaikansa kului keskenään rupatellen ja tauolla. Joskus he vaativat ehdottomasti, että heidän pitää päästä pelaamaan jalkapalloa kesken työajan, jonka jälkeen he sitten  palaisivat jatkamaan työtä. Joskus palasivat, joskus eivät.
Yllättävän joukkoirtisanoutumisen tai -sairasloman pelossa tähän muutaman kerran suostuttiin. Alalle kun on vaikea yhtäkkiä saada  montaa työntekijää. Ramadanin aikaan he sanoivat, että he eivät voi tulla töihin tiettynä iltana, koska heidän pitää olla silloin syömässä. Sen he ilmoittivat edellisenä päivänä, kun työvuorot oli jo lyöty lukkoon. Kun heidän pyyntöönsä ei suostuttu, he tekivät joukolla sairasilmoituksen.

Jotkut somalit saivat raivareita, jos naispuolinen esimies tuli heitä nuhtelemaan tekemättä jätetyistä töistä tai antamaan siitä varoituksia: nämä olivat varmaan niitä hurskaimpia. Varoituksenantotilanteeseen piti varautua siten, että paikalla oli muitakin takaamassa esimiehen turvallisuuden. Useimpia varoitukset ja potkut  kuitenkin lähinnä naurattivat.
Yhden piti olla kerran töissä ja kun häntä ei kuulunut, hänelle soitettiin. Vastaukseksi henkilö sanoi olevansa "Losissa", eikä pääse tulemaan. Jäi hieman hämäräksi oliko kyse Los Angelesista vai mistä. Monesti kävi niin, että henkilö ilmoitti olevansa sairaana ja kykenemätön töihin, mutta samana iltana työkaverit näkivät hänen notkuvan kadulla terveen näköisenä kaveriporukassa.
Yksi näistä työmyyristä sai potkut, koska hän oli tehnyt huonoa jälkeä siivousalueellaan. Hieman hupaisaa oli se, että kun henkilö sai lähteä koeajan puitteissa kahden viikon kuluttua työsuhteen alkamisesta, hän itse tunnusti, ettei ollut tehnyt tuona kahden viikon aikana yhtään mitään alueellaan. Koska alue ei ollut helpommin paskaantuva, asiaa ei oltu pantu merkille ennen kuin kahden viikon sonta alkoi näkyä.

On myös suomalaisten keskuudessa yleistä, että sairaslomia otetaan muita menoja varten, mutta kaikenlaisia futistaukojen vaatimista, auktoriteettiongelmia ja välinpitämättömmyyttä ei suomalaisten eikä muiden mamujen kohdalla esiintynyt.

Olen kertonut nämä niin totuudenmukaisesti kuin olen ne havainnoinut, koska minä toivon aina oman maani tulevaisuudenkin kannalta, että ikävät väittämät joistakin mamuista eivät olisi totta.

Joku mokufreniaa sairastava väittää, että ei työhaluttomuus ja ja syrjäytyminen riipu kulttuuritaustasta, vaan yhteiskunnan rakenteista, rasismista ym. ja että tiettyjen kansallisuuksien työttömyys johtuu heidän suuremmasta alttiudesta johtua syrjityiksi.
Minä voin näiden kokemusten perusteella sanoa, että ei pidä paikkansa. Ongelmia oli eniten nimenomaan somaleilla, joita oli vieläpä mamuista eniten palkattu eli heille oli annettu eniten mahdollisuuksia. Ei työpaikalla ollut huono henki, eikä siellä esiintynyt suomalaisten osalta syrjivää käytöstä. Kaikki tekivät samaa työtä samoilla oikeuksilla.
Kenialaiset ja nigerialaiset päivittelivät somaleiden uskonkiihkoilua ja laiskuutta ja pitivät heitä hieman säälittävinä. Suomalaiset olivat välillä kiukkuisia, koska monen somalin työt jäivät heidän tehtäväkseen, mutta ei kukaan voinut poliittisen korrektiuden nimissä ääneen syyttää sen juontuvan somalialaisten ongelmista.

Olisi kiva kuulla jostain somalialaisten selityksiä sille, miksi työ em. paikassa ei maistunut. Jos siivoutyö ei maistu, miten voi kuvitella kouluttamattomana saavansa mitään muutakaan työtä, kun työhistoriassa on potkuja. Jos siivoustyössä ahdistaa sen alhainen arvostus ja se alentaa heitä, niin lohtuna voin sanoa, että silloin se tekee sen alalla vuosikymmeniä työskennelleille suomalaisille. Jos työn antama status on sama suomalaiselle ja somalialaiselle, niin mitä eriarvoista siinä on?

Olen joskus kuullut koulutetun maahanmuuttajan valittavan tv-studiossa, että ei hän ole tänne tullut siivoamaan loppuelämäkseen, ja paheksunut sitä, että mamut joutuvat heittämään lahjakkuutensa hukkaan siivoustöissä. Tuollainen on erittäin röyhkeää puhetta, sillä monet suomalaiset ovat tehneet pitkän työuran siivousalalla, maksaneet siitä veronsa ja joutuneet tyytymään pieneen eläkkeeseen. Millä oikeudella joku maahanmuuttaja kuvittelee, että hänet on tilanteesta (pakolaisuudesta ym.) riippumatta tarkoitettu "parempaan" työhön?
Miksi siivoustyö halventaa mamua, koska sitä on tehnyt valtaväestökin?
Kaikkialla maailmassa mamuilla on vaikeuksia päästä paremmin palkattuihin töihin ja usein aloitettava on siitä työstä, mitä saa. Sitten alkaa vain armoton yrittäminen. Siinä ei vinkuminen televisiossa auta, sillä eivät suomalaisetkaan saa kaikilla aloilla koulutustaan vastaavaa työtä automaattisesti: paikoista on kilpailtava.

[Mika Mäntylä]

Teen työtä samalla alalla keikkaluontoisesti. Somaleista ei ole kokemuksia, vaikka monenlaisen taustan omaavaa henkilöä onkin ollut työkaverina. Ilmeisesti näinä vuosina erityisen etniset ryhmät eivät hakeudu enää tämän tyyppisiin töihin tai sitten heidän kanssaan ei enää haluta pelata kuvailemasilaista hippaa. Sellainen tieto on minulle asti tihkunut, ettei joitakin ryhmiä enää oteta töihin johtuen klaanikuvioden mukanaan tuomista hankaluuksista.

[Jouko]

Teen työtä samalla alalla keikkaluontoisesti. Somaleista ei ole kokemuksia, vaikka monenlaisen taustan omaavaa henkilöä onkin ollut työkaverina. Ilmeisesti näinä vuosina erityisen etniset ryhmät eivät hakeudu enää tämän tyyppisiin töihin tai sitten heidän kanssaan ei enää haluta pelata kuvailemasilaista hippaa. Sellainen tieto on minulle asti tihkunut, ettei joitakin ryhmiä enää oteta töihin johtuen klaanikuvioden mukanaan tuomista hankaluuksista.

Olen aloittanut työurani teollisuussiivoojana ja ei ole niihin töhin tarvinnut jäädä. Silti arvostan sitä kokemusta jota sain niissä töissä. Paljon on vaatinut opiskelua ja työnhakua ennen kuin olen eteenpäin päässyt. Joskus on katkeraakin ollut. Olenkin jonkinlainen työttömyyspakolainen kun olen joutunut kotiseudulta lähtemään työn perässä. Apua olen saanut viranomaisilta ja olen siitä kiitollinen.

Nyt tuntuu vain aika räävittömältä että jotkin somalit pääsevät esittämään erikoisvaatimuksiaan TV-ohjelmiin asti. Ja hyysärit hyppäävät niiden pillin tahdissa.

[krauta]

2000-luvun taitteessa opiskelin Helsingissä tietotekniikkaa. 3 vuotisella kurssilla oli kaksi maahanmuuttajaa, toinen somali, toisesta en ihan varma, mutta samalta suunnalta.

Sellainen piirre kavereissa oli, että oikeastaan koskaan ne ei tullut ajoissa, eikä sitten vastapainoksi ollut loppuun asti.
Paikalle tulivat yleensä 10 jälkeen ja kotiin sitten klo 2 aikaan.

Vaikka uuden oppiminen ei ollut ihan muiden tasolla. Esim. tuon kolmen vuoden aikana kumpikaan ei minusta oppinut tietotekniikan ihan perusjuttuja, kuten käyttöjärjestelmän asentamista tms.

Joskus kaverukset ei normaalin opetuksen aikana oppinut liittämään konetta koulun verkkoon kun tätä opiskeltiin. Sopivat opettajan kanssa tukiopetuksesta ongelman ratkaisuksi, koska kone ois kiva olla verkossa että voi surffailla netissä.
Noh, pojat kuitenkin pyysi koulun omaa ATK tukea paikalle, mikä sitten asensi tarvittavat verkko-ominaisuudet ja ohjelmat.
Kaverukset tämän jälkeen ilmoittivat opettajalle, ettei tukiopetusta enää tarvita, ongelma ratkesi.

Koulun kirjastossa oli myös käynnissä mamujen kotouttamis ohjelmaa, yhden vuoden.
Toisena vuotena sitä ei enää jarjestetty, koska huomattiin ettei mamut jaksanut tulla paikalle.

[Ernst]

Omalla alallani olen odottanut ensimmäistä mamuhakijaa. Ei ole tullut. Yhden saksalaisen kanssa työskentelin hyvin kokemuksin, mutta sitä ei ehkä lasketa? Teki työnsä ja oppi kielen riittävän hyvin.