2010-04-13 HS: Verkko on vihan media

[skrabb]

Verkko on vihan media
Koulussa raiskattu lapsi sai internetissä niskaansa aikuisten holtittoman vihan.
Mikä nettivihaa selittää?
Anna-Liina Kauhanen

HELSINGIN SANOMAT

Vuosi sitten Bjästan kylässä Örnsköldsvikin liepeillä 14-vuotias tyttö raiskattiin koulun vessassa kesken koulupäivän. Raiskaaja oli toinen oppilas, 15-vuotias poika.

Tukholma.
Millä nettikirjoitusten silmitöntä vihaa voi selittää?

Kuten sitä, että aikuiset ihmiset kirjoittavat internetissä toivovansa, että 14-vuotias tyttö raiskataan ja paloitellaan.

Vaikea kysymys vastata, sanoo mediatutkija ja vallan tutkija Anu Koivunen Tukholman yliopistosta.

"Mutta siihen on yritettävä löytää selitys."

Ruotsi on puhunut viime viikot Bjästan tapauksesta.

Vuosi sitten Bjästan kylässä Örnsköldsvikin liepeillä 14-vuotias tyttö raiskattiin koulun vessassa kesken koulupäivän. Raiskaaja oli toinen oppilas, 15-vuotias poika. Poika oli suosittu, ja tilanne kääntyi niin, ettei kukaan uskonut tyttöä.

Ei, vaikka poika kertoi poliisikuulusteluissa yksityiskohtaisesti raiskauksesta. Eikä silloinkaan, kun käräjäoikeus tuomitsi pojan, samoin hovioikeus. Eikä vielä silloinkaan, kun poika raiskasi kevätjuhlien jälkeen toisen tytön.

Epäoikeudenmukaiseen kohteluun osallistuivat myös pappi, rehtori ja nuoriso-ohjaaja.

Ja 4 000 jäsentä Facebook-ryhmässä, jonka pojan äiti oli perustanut.

Raiskatusta lapsesta kirjoitettiin Facebookissa muun muassa näin: "Huora, joka haluaa vain rahaa ja huomiota." "Aion tappaa sinut." "Sinut pitäisi todella raiskata."

Maaliskuun lopussa Ruotsin tv:n ajankohtaisohjelma Uppdrag granskning kertoi Bjästan tapahtumista. Ruotsalaiset järkyttyivät. Alkoi uusi vaihe.

"Mikä kummallisinta, osin samat ihmiset, jotka ensin olivat kiusanneet tyttöä netissä, alkoivat silmittömän vihakampanjan poikaa, tämän veljeä ja äitiä kohtaan", Koivunen sanoo.

Suomessa maahanmuuttoministeri Astrid Thors on joutunut vihakampanjan kohteeksi, samoin kolumnisti Kaarina Hazard. Nettiviha on tuttua maahanmuuttajille, tutkijoille ja poliitikoille.

Mutta se ero Suomessa ja Ruotsissa on, että Ruotsissa nettiviha on tuomittu välittömästi. "Suomessa uskomattominta on ollut hiljaisuus. Nettivihan tuomitsijoita ei juuri löydy", Koivunen sanoo.

Ruotsissa pohditaan, miksi netistä on tullut kaikkein epäsosiaalisin media. Miten on mahdollista, etteivät aikuiset osaa toimia vastuullisesti verkossa?

Ruotsalaisen media-analyytikon Anders Mildnerin mukaan on vaarallista ajatella, että netti ja se, mitä kutsutaan todellisuudeksi, olisivat jotenkin erillisiä asioita. Niitä ei voi erottaa toisistaan, eikä niissä saa olla eri sääntöjä ja eri oikeaa ja väärää.

Koivunen on osin samoilla linjoilla. "Nuoret kiusaavat verkossa siinä missä koulun pihallakin, mutta mikä saa keski-ikäisen tädin – lähimmäisilleen ihan lämpimän ihmisen – iltasella Facebookissa kirjoittamaan härskejä viestejä? Ehkä meidän pitää sitten olettaa, että monet kokevat olevansa keskustelupalstoilla toisessa todellisuudessa."

Sitä Koivunen ei usko, että ihmiset eivät erottaisi fiktiota ja totta. "Elokuvatutkijana minun on lähdettävä siitä, että jokainen tietää, milloin ollaan todellisessa maailmassa ja milloin ei. Se on fiktion kuluttamisessa peruspointti."

Yhdeksi selitykseksi holtittomuuteen on tarjoiltu netin anonyymiyttä.

"Luullaan, ettei nimettömänä tarvitse noudattaa kiusaamista, syrjintää ja vihapuhetta koskevia lakeja, vaikka niitä on noudatettava kaikkialla muualla", Koivunen pohtii.

Mutta mistä tuo kaikki viha?

"Oleellista on kysyä, mikä vihassa vie. Onko se nimenomaan vihan tunne? Vai kieli, tapa keskustella. Onko niin, että nettikeskusteluun ei voi osallistua muutoin kuin vihaamalla?"

Koivunen miettii, olisiko nettivihassa kysymys jostain samasta kuin on pornossa: pornoa katsoessaan voi fantisoida raiskauksesta tietäen, ettei tee niin todellisuudessa.

"Tässä on kuitenkin se iso ero, että netissä ihmiset kirjoittavat itse ja haluavat osallisiksi yhteisöstä, jossa yhdessä fantisoidaan jonkun kiduttamisesta. Pornoa katsotaan yleensä yksin."

Nettiviha on usein hyvin seksualisoitua. Suomalaisen nettivihan tuoreimmissa kohteissa nettivihan lietsojat näkevät tietyn naistyypin ja arvomaailman – Thorsissa ruotsinsuomalaisen eliitin edustajan, Hazardissa feministin.

"Nettivihassa haetaan äärimmäistä nöyryyttämistä. Aikuiset naiset raiskaamalla ja häpäisemällä ikään kuin päästään heidän arvomaailmansa ytimeen", Koivunen sanoo.

Naisvihaan osallistuvat myös naiset. Se on tapa hakea hyväksyntää yhteisössä, Koivunen pohtii.

Ruotsissa on vaadittu, että jokaisen pitää nyt katsoa peiliin.

Eetikko ja kirjailija Ann Heberlei penää yksilön omaa vastuuta siitä, miten toimii, mistä suuttuu ja miten vihansa näyttää. Oli kyse koulukiusaamisesta tai nettivihasta, hänestä loukkaukset annetaan liian usein anteeksi, vaikka ihminen aivan itse tekee valintansa.

"Oma nimi nettikeskusteluissa on yksinkertaisin askel. Nimellään joutuu vastuuseen sanomisistaan", Koivunen sanoo

http://www.hs.fi/verkkolehti/kulttuuri/artikkeli/Verkko+on+vihan+media/1135256048974

[Veli Karimies]

Mitäpä? Aika komiasti vedetään aasinsiltoja ympäriinsä. Voisin jopa veikata, ettei kirjottaja ymmärrä kirjoittamastaan aiheesta juuri mitään.

[Jaska Pankkaaja]

Hesari itse on varmaan sitten todellinen "rakkauden media". Vääristeltyjä uutisia, suoria valheita, sensurointia ja pimitystä, lievimmillään sitä omaa ideologiaa tukevian kirsikoiden poimintaa uutisvirrasta ja suomalaisten mieletöntä syyllistämistä. Välillä siirappia tihkuvaa vahvasti väritettyä tai jopa täysin fiktiivistä mokutusta.

[KphS]

Ratkaisu: kielletään verkko lailla, kun vain valtakunnan pääsanomalehti julkaisee mielipidekirjoitukset, niin homma pysyy hanskassa

[AaJii]

Mutta se ero Suomessa ja Ruotsissa on, että Ruotsissa nettiviha on tuomittu välittömästi. "Suomessa uskomattominta on ollut hiljaisuus. Nettivihan tuomitsijoita ei juuri löydy", Koivunen sanoo.

Eikö sitä nettivihaa ole nyt jo kohta kuukauden ajan mediassa kauhisteltu ja tuomittu melkein päivittäin. Mitä vielä pitäisi tehdä? Pitäisikö Vanhasen pyytää anteeksi?

Mutta mistä tuo kaikki viha?

"Oleellista on kysyä, mikä vihassa vie. Onko se nimenomaan vihan tunne? Vai kieli, tapa keskustella. Onko niin, että nettikeskusteluun ei voi osallistua muutoin kuin vihaamalla?"

Nettikeskusteluissa on tapana kirjoitella vähän kärjekkäämmin, provosoivasti, koska sillä tavalla saa ihmiset kommentoimaan tekstiään.

Koivunen miettii, olisiko nettivihassa kysymys jostain samasta kuin on pornossa: pornoa katsoessaan voi fantisoida raiskauksesta tietäen, ettei tee niin todellisuudessa.

"Tässä on kuitenkin se iso ero, että netissä ihmiset kirjoittavat itse ja haluavat osallisiksi yhteisöstä, jossa yhdessä fantisoidaan jonkun kiduttamisesta. Pornoa katsotaan yleensä yksin."

Ja kiihotutaan kansanryhmää vastaan, vai? Missäs näitä tällaisia nettiyhteisöjä on, jossa "yhdessä fantasioidaan jonkun kiduttamisesta". No, miksei niitäkin jostain netin syövereistä löydy, mutta onko sinne pakko mennä?

"Oma nimi nettikeskusteluissa on yksinkertaisin askel. Nimellään joutuu vastuuseen sanomisistaan", Koivunen sanoo

Vastuuseen. Niinpä. Loppuu se valtaapitävien kritisointi nimimerkin takaa.

[escobar]

Netti on parasta mitä demokratialle ja vapaudelle tapahtunut since 1776. Yhteisöpaineen puutteesta johtuen ihmiset ovat myös huomattavasti aidompia internetissä kuin IRL. Vain norsunluutornissaan täpittävälle elitistille netti on negatiivinen aspekti.

[Vasarahammer]

Joskus kirjoitin blogissa, että toimittajille sensuroimaton kansalaismielipide on tullut järkytyksenä. Se on rikkonut heidän illuusionsa omasta merkittävyydestään ja siitä, että juuri he toimivat "vallan vahtikoirina".

Verkko on paljastanut, että tiedotusvälineet käyttävät valtaa ja elävät symbioosissa poliittisen vallan kanssa. Se on myös paljastanut, että toimittajien arvomaailma on keskimäärin vasemmistolaisempi kuin tavallisten kansalaisten.

Siksi toimittajat nyt hyökkäävät verkkokeskusteluita vastaan ja kutsuvat niitä "kusiränneiksi", tai leimaavat koko verkon vihan mediaksi, kuten tämä Anna-Liina Kauhasen purkaus.

Kauhasesta löytyy lisätietoja täältä, jossa Kauhanen kertoo odotuksistaan toimittajan työltä. Kyseessä on siis tyypillinen vihervasemmistolaienn 30 ja risat -naistoimittaja, jonka kaltaisten kynästä pahimmat rimanalitukset perinteisesti tulevat.

Todellisuudessa kukaan ei tarvitse Kauhasen kaltaisten opastusta maailmankuvansa muodostamiseen.

[Roope]

Samasta aihepiiristä pari mediatutkija Robert Arpon haastattelua.

Sisu Radio 8.4.

Toimittaja Katri Nisula haastattelee mediatutkija Robert Arpoa internetin keskustelukulttuurista. Kymmenen minuutin paikkeilla haastatellaan Sydsvenskanin  toimittaja Kalle Kniivilää, joka puhuu nettilehtensä moderoinnista. Rasistisen keskustelun pelossa nettilehdessä otetaan käyttöön pakollinen rekisteröityminen "keskustelun avaamiseksi".

http://sverigesradio.se/webbradio/webbradio.asp?type=broadcast&Id=2301084&BroadcastDate=&IsBlock=

Ykkösen aamu-tv: Miksi viha purkautuu nettikeskusteluissa? 24.3.

Ajatustenvaihdot verkossa vääntyvät usein suoranaiseksi solvaukseksi ja aggression purkautumisväyläksi. Mediatutkija Robert Arpo pohti, missä menevät nettikeskustelun rajat.

http://areena.yle.fi/video/848721

[kuhlmey]

Lehtien verkkoversiot muistuttavat yhä enemmän perinteisiä nettifoorumeita. Verkkolehdessä toimittaja käytännössä avaa "uuden aiheen" eli julkaisee uutisen tai kolumnin ja lukijat sitten kommentointiosiossa kirjoittelevat kuin perinteiseen nettifoorumin viestiketjuun.
Tuloksena on moniäänistä keskustelua, mikä ei usein ota ihan huomioon toimittajan arvovaltaa. Ja kun moderaattorien resurssit, tietotaito ja arvot ovat luokkaa HW/S24 on tuloksena jokapäiväistä itkeskelyä.

[P]

Mutta se ero Suomessa ja Ruotsissa on, että Ruotsissa nettiviha on tuomittu välittömästi. "Suomessa uskomattominta on ollut hiljaisuus. Nettivihan tuomitsijoita ei juuri löydy", Koivunen sanoo.

Eikö sitä nettivihaa ole nyt jo kohta kuukauden ajan mediassa kauhisteltu ja tuomittu melkein päivittäin. Mitä vielä pitäisi tehdä? Pitäisikö Vanhasen pyytää anteeksi?

"Oma nimi nettikeskusteluissa on yksinkertaisin askel. Nimellään joutuu vastuuseen sanomisistaan", Koivunen sanoo

Vastuuseen. Niinpä. Loppuu se valtaapitävien kritisointi nimimerkin takaa.

Johdot poikki tai Kiinalainen sensuurijärjestelmä. Silloin ollaan tyytyväisiä median parissa. Kyllä tuntuu toimittajia ahdistavan oman aseman menettäminen ohjaamassa mediaa..

[Ntti]

Kyllästyttää puhe vihapuheista, kun kukaan ei anna mitään konkreettisia esimerkkejä - paitsi Seppo Lehtoa ja urjalalaista varavaltuutettua. Onko esimerkiksi hommaforum jonkun mielestä täynnä vihapuhetta vai mistä on kyse? Missä nämä ihmiset surffaavat, kun joka linkin takaa löytyy vihapuhetta?

[Nikopol]

Ruotsissa on kyse alaikäisten töppäilystä ja tragediasta. Ilmassa on irrationaalista noitavainoa ja hysteriaa, laumakäyttäytymistä joka ilmenee IRL jo maassa makaavan potkimisena, verkossa sitten tällä lailla. Verkko todellakin antaa tällaiseen mahdollisuuden, ja se on ikävää.

Suomessa on kyse aikuisista ihmisistä jotka päämedioiden välityksellä ja avustuksella julkistavat halveksuntaansa Suomea ja sen kansaa kohtaan, ajavat poliittista agendaansa ja käyttävät mediaa oman egonsa korostamiseen. Mikään arvostelu heitä kohtaan ei ole irrationaalista näistä lähtökohdista, mutta jos mennään uhkailuihin, poliisin kuuluukin puuttua asiaan.

Kyse on niin eri asioista että niiden niputtaminen on melkoinen aasinilmasilta. Kehnoa ja läpinäkyvää journalismin irvikuvaa taas.

[ibn ghul]

"Oma nimi nettikeskusteluissa on yksinkertaisin askel. Nimellään joutuu vastuuseen sanomisistaan", Koivunen sanoo

Voisiko Koivunen kertoa, miten tämän toteuttaminen on 'yksinkertainen askel'? Se nimittäin vaatii käytännössä koko internetin ja/tai kaikkien Suomessa käytettävien tietokoneiden toimintaperiaatteiden muuttamista. Eli on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta, kustannukset olisivat huikeat ja touhu vaatii koko Suomen nettiyhteyksien uudelleenjärjestelyä...

[Veli Karimies]

Mää olen ihan selkeesti sitä mieltä, että ihmisillä jokapaikassa pitäs aina olla vähintään nimikyltti ottassa, että tietää kuka on kukakin ja osaa sitten soittaa poliisille jos se vaikka puhuu pahaa Throsista. Nääs.

[GATEKEEPER]

Mää olen ihan selkeesti sitä mieltä, että ihmisillä jokapaikassa pitäs aina olla vähintään nimikyltti ottassa, että tietää kuka on kukakin ja osaa sitten soittaa poliisille jos se vaikka puhuu pahaa Throsista. Nääs.

Eikös se valtahirviö siihen pyri? Jokaiselle merkki takalistoon josta saa luettua kaiken oleellisen kerta skannauksella. Veronmaksajakarjaa me vaan ollaan mukamas.

[Ano Nyymi]

Mää olen ihan selkeesti sitä mieltä, että ihmisillä jokapaikassa pitäs aina olla vähintään nimikyltti ottassa, että tietää kuka on kukakin ja osaa sitten soittaa poliisille jos se vaikka puhuu pahaa Throsista. Nääs.

Ja ehdottomasti äänestylippuihin pitää merkitä oma sotu, anonyyminä äänestämisestä on tehtävä loppu. Ei "väärin" äänestämistä saa muuten loppumaan.