Arjessa tarvittavien tietojen opetus peruskouluun (itsenäisen elämänoppitunnit)

[erilainen]

Meillä Suomessa kerrotaan olevan maailman parhampiin kuuluva koululaitos. Silti en näe sen yhdeksän vuoden valmistavan ihmistä oikeaan elämään. Ainoa mikä on tähän liittyvää on yläasteen työharjoitteluviikko. Tämä ei ole vale. Oppilaanohjaus voi sivuta tätä jollain tasolla myös.

Peruskoulutuksen tulisi taata jo itsessään eväitä elämään, eikä vasta toisen asteen koulutuksen. Harvemmin sekään tarjoaa. Ehdotukseni tähän olisi ns. itsenäisen elämänoppitunnit. Tämä kattaisi ainakin seuraavat asiat:

1.) Työelämässä tarvittavia oppeja ja mm. kesätöihin ohjaus
2.) Asumiseen liittyvät asiat
3.) Lakitietoutta yleisesti
4.) Kritiikki/oman järjen käyttö (ei tule toteutumaan)

Edeltävät asiat olisivat kuitenkin niitä raskaimpia mitä peruskoulun aikana opetetaan, joten tämä oppiaine tulisi sijoittaa ylä-asteen loppupuolelle. Tarkoituksena olisi se että nuorelle tajottaisiin jotain puhtaasti käytännöllistäkin tietoa, jota arjessa tarvitaan. Peruskoulun jälkeen tulisi taitaa arjen perustiedot, mitä mielestäni nykyinen järjestelmä ei tarjoa.

Eikö peruskoulutuksen luonteeseen kuulu oikesti kaikkia hyödyttävien ja käytännöllisten asioiden opettaminen? Nuoret varmasti itsenäistyisivätkin ja tulisivat oma-aloitteisemmiksi jos he tietäisivät itseään koskevista asioista ja oikeuksistaan.

[Koskela Suomesta]

Kolmen lapsen isänä olen aina ihmetellyt mitä siellä oppilaan ohjauksessa ja muilla asiaan littyvillä tunneilla oikein puhutaan.

Työelämästä ei mitään, opiskelusta ja siihen liittyvistä asioista ei mitään, raha-asioista ei mitään, perheen perustamisesta ei mitään, pankeista ei mitään, palkasta ja veroista ei mitään...

Kun olen kysellyt, niin yhteishausta ja ammattikouluista on ollut puhetta... mutta ei ammateista ja elämästä niitä töitä tehden, urasta tai mistään sellaisesta ei mitään. Opiskelun ja palkan suhteesta ei mitään, työllistymisestä eri ammateissa valmistumisen jälkeen ei mitään, eri ammattien palkkatasoista ei mitään....

Kaikesta pitää kertoa kotona.

Kyllähän se minulta käy, mutta entäpä ne lapset joiden vanhemmilta se ei käy? Esimerkiksi omat vanhempani eivät osanneet aikoinaan auttaa yhtään, eivät edes hahmottaneet että jotain kannattaisi ehkä kertoa maailmasta tässäkin suhteessa ehkä minä älynnyt kysyä. Minulla oli tuuria, fiilispohjalta meni suunnilleen oikein... kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

ps. mutta ei sitä kyllä muuallakaan opeteta sitä mitä luulisi. Olen joutunut opettamaan molemmille vanhemmille lapsille autokoulun jälkeen tankkaamiset, pesunesteiden lisäykset, rengaspaineiden tarkistukset milloin ja miten sekä miksi, öljyjen katsomisen jne. eli käytännössä kaiken oman auton jokapäiväiseen käyttöön liittyvän hoidon. Ajamaan opettivat, eivät yhtään mitään muuta. Itselleni kyllä opetettiin nämä asiat aikoinaan ihan autokoulun puolesta, mutta nykyään siihen ei näköjään riitä aikaa tai haluja, eihän moisia kysellä inssissä tai teoriakokeessa. Homma on optimoitu mittarien mukaan viimeisen päälle. Sitä mitä ei tentissä tai inssissä kysytä, sitä ei opeteta.

[IDA]

Kaiken koulupolitiikan keskeinen ongelma on aika. Ei lapsia voi pakottaa istumaan koulussa 24/7 ja toisaalta niiden perustaitojen, joita ennenkin opetettiin tarve ei ole hävinnyt mihinkään. Eli jos lisätään jotain se on aina jostakin pois.

Musta äidinkieli, matematiikka, yksi vieras kieli, maantieto, musiikki, kuvaamataito ja liikunta voisivat muodostaa koko opetuksen rungon, jossa matematiikkaa ja äidinkieltä painotettaisiin vahvasti ja liitettäisiin luonnontieteellisiä aineita matematiikkaan ja kaikenlaisia yhteiskuntaoppeja äidinkieleen.

[Sarppi]

Ajamaan opettivat, eivät yhtään mitään muuta. Itselleni kyllä opetettiin nämä asiat aikoinaan ihan autokoulun puolesta, mutta nykyään siihen ei näköjään riitä aikaa tai haluja, eihän moisia kysellä inssissä tai teoriakokeessa.

Komps, komps. Mitään ei kerrottu, vaikka kuinka yritin kysyä. Tankkaamistakaan ei päässyt katsomaan vaikka opettaja päätti tunnin sanoihin "kas, täytyypä tankata tää auto, mutta heitetään sut ensin tonne koululle". Yhden kerran avattiin konepelti ja osotettiin sormella, että tuolla on se öljy, ja joskus sitä pitäs lisätä.

Koulutiedoista sitten. Yläasteellahan on tuota jokamiehen lakitietoa jo jossain määrin: yhteiskuntaoppi. Sitä käydään ysiluokalla. Se ei valitettavasti kiinnosta nuoria vielä silloin.

Asumiseen liittyvää oppia annetaan ruokahuollon ja puhtaanapidon osalta kotitaloudessa ja joistain terveyskäytännöistä terveystiedossa (ostaisinko hometalon jne). Asumiseen liittyvää koetetaan opettaa myös biologiassa, fysiikassa ja kemiassa ainakin jätehuollon, kierrätyksen ja veden- ja sähkönkulutuksen osalta. Nämä sisällöt saisivat olla reilusti suuremmassa roolissa, mutta joku kuvittelee opetushallituksessa, että 14-vuotiaille sähkölaitteiden käyttöä oleellisempi taito on esimerkiksi piirtää valonsäteiden taittumiskuvioita. Sormet ristissä uutta OPSia odotellen...

Opo-tunneilla pitäisi kyllä puhua eri ammattien palkkatasoista. Muistan elävästi tunnin, missä tutkimme vihkosta, jossa lueteltiin eri ammattien kuukausipalkkoja. Puolet luokasta päätti ryhtyä isona Alkon pääjohtajaksi. Työllisyyslukuja esiteltiin. Joku tuli mainostamaan yrittäjyyslukiota. Kyllä ne vähän yrittää, mutta se riippuu todella vahvasti opettajasta, mitä niillä tunneilla tosiasiassa tehdään.

[raakis-]

Itsekin muistan yläasteen OPO-tuntien turhuuden, kun käsiteltävät asiat olivat ainoastaan lukio ja ammattikoulu. Muutenkin opettelin aina kaiken arjen askareet kotona, sillä olen aina ollut hieman itsepäinen ja "Minä itse!" -mentaliteetilla varustettu.

Eniten mitä nykyopetukseen kaipaisin, olisi luonnontieden saralla suurinta panostusta itse tieteellisen metodin ymmärtämiseen ja koko tieteen tekemiseen kaavojen ja teorioiden opiskelujen sijaan. Tietenkin jos ala kiinnostaa, niin sitten valinnaisaineissa käytäisiin jo edistyneempiä teorioita yms. läpi. Tämän asian tärkeyden olen huomannut monesti, kun tutut retkahtavat erilaisiin humpuukilaitteisiin tai -hoitoihin.