Argumentaatiovirheet

[sivullinen.]

Kaltevan Pinnan toimivuuteen saattaisi vaikuttaa todellisten tapahtumien kulku. Se tuntuu puoltavan aina viime kertaista voittoa, ja siksi sitä ei voi lyödä perustellusti.

Esimerkiksi halutaan saavuttaa X. Sitä ei kukaan kuitenkaan hyväksy suoraan. Valitaan siis nykyisen N ja halutun X väliltä Y, joka voidaan saavuttaa tavalla tai toisella. Silloin jatkokeskustelussa voidaan kaikki X vastustavat argumentit lyödä väittämällä niiden tulleen kumotuksi jo matkalla Y:hyn, ja kaikki siirtymä siihen suuntaan on taas taantumusta. Sitä vastoin samoja puoltavia argumentteja joita käytettiin matkalla Y:hyn, voidaan uudelleen käyttää, koska ne ovat jo kertaalleen hyväksyttyjä - ja harvemmin loppuunkuluneita: aina mahtuu lisää "tasa-arvoa". Eli lyhyemmin sanottuna argumentit eivät määritä päämäärää vaan suunnan, ja siksi Kaltevaa Pintaa tukee syntynyttä liike-energiaa.

Tosin keskustelun käyminen keskiaikaisten argumentaatiovirheiden nimissä on typerää ja mennyttä aikaa. Keskustelu kehittyy. Nykyään ei pyritä tekemään edes kirjoista ristiriidattomia loogisesti täydellisiä opuksia. Nykyään jokainen on oma auktoriteettinsa, tiedemiehensä ja maailman ymmärtäjä. Argumenteilla ei voiteta väittelyjä vaan LOLSseilla. Paskapuhetta, mutta uskon. lause vie pohjan muodolliselta argumentaatiolta. Tarkkaan suunniteltuihin ja rakennettuihin poliittisiin argumentaatiomalleihin on viety vaikeasti havaittavia virheellisiä tarkoitusperiä sekaan, ja sen ovat ihmiset tajunneet. He eivät enää usko niihin. He tietävät, että täydelliseltä kuulostavalla argumentoinnillakin pystytään valehtelemaan. Siksi niiden aika on ohi. Koomikkojen aika on tulossa. Beppe Grillo ja Jon Gnarr ovat aikamme keskustelun mestareita.

Tosin jo Cicero kirjoitti huumoripuhujista Puhujasta teoksessaan. Ei siinä mitään uutta.

[Nikolas]

Tarkkaan suunniteltuihin ja rakennettuihin poliittisiin argumentaatiomalleihin on viety vaikeasti havaittavia virheellisiä tarkoitusperiä sekaan, ja sen ovat ihmiset tajunneet. He eivät enää usko niihin. He tietävät, että täydelliseltä kuulostavalla argumentoinnillakin pystytään valehtelemaan. Siksi niiden aika on ohi. Koomikkojen aika on tulossa. Beppe Grillo ja Jon Gnarr ovat aikamme keskustelun mestareita.

Paradoksaalisesti hyvän argumentaation kulta-aika saattaa olla vasta tulossa ja sen mahdollistaa Internet. Tosin, tietääkseni tarvittavaa hyvää argumentaatiota tukevaa foorumisoftaa ei vielä ole olemassa, mutta mielestäni on vain ajan kysymys, milloin joku saa päähänsä luoda sellaisen.

[sivullinen.]

Tosin, tietääkseni tarvittavaa hyvää argumentaatiota tukevaa foorumisoftaa ei vielä ole olemassa, mutta mielestäni on vain ajan kysymys, milloin joku saa päähänsä luoda sellaisen.

Suosittelen lukemaan Summa Theologican. Keskiajan logiikan loistotuotteen. Siinä on argumentaatio niin kunnossa kuin olla voi. Tosin kirjoitus on niin puuduttavaa "skolastiikkaa", ettei sitä kukaan jaksa lukea. Ihmiskielen hienous on sanoilla leikittely, jonka logiikka kehittyy jatkuvasti keskustelun kulkiessa. Sitä ei voi mikään foorumisofta käsittää. Internet vie kehitystä kohti yksinkertaisempaa: viimeistelty maalaus korvautuu hauskojen kuvien ketjulla ja pitkällisen prosessin läpikäyvä toimitettu lehti korvautuu sitä mitä sylki suuhun tuo tyylisellä blogikirjoituksella. Keinotekoinen ja rakenteinen korvautuu siis luonnollisella ja muodottomalla - vakavamielisyys hauskuutuksella.

[Kauhea Ihmismäinen Otus]

Anekdootti

Vahvistamaton tarina, joka kerrotaan tositapahtumana. Jos tarinan todenperäisyyttä ei pystytä tarkistamaan, tarina on täysin arvoton argumentti. Vaikka kertomus olisi totta, se ei yksittäistapauksena välttämättä merkitse yhtään mitään.

"Serkkuni kummin kaima pääsi irti huumeista tultuaan uskoon." (Minähän en voi tarkistaa, pitääkö tämä paikkansa. Ei minulla ole aikaa ottaa selvää sinun serkkusi kummin kaiman elämäntapahtumista.)

"Joku LSD:n käyttäjä joskus jossain luuli itseään appelsiiniksi ja ryhtyi kuorimaan omaa ihoaan hedelmäveitsellä." (Ehkä joku maailman miljoonista LSD:n käyttäjistä on joskus teoriassa voinutkin tehdä noin, mutta sillä ei ole mitään merkitystä LSD:n yleisen vaarallisuuden arvioinnin kannalta. Ollessani armeijassa jouduin kuuntelemaan huumevalistusluentoa, jonka pitäjä kertoi juuri tuon appelsiinilegendan täytenä totena. Kyseessä on kuitenkin samanlainen urbaani legenda kuin "tervetuloa AIDS-klubiin".)

Jostain syystä yleensä nimenomaan huumevalistajat ja uskovaiset (erityisesti uskovaiset huumevalistajat ;-) käyttävät anekdootteja keskeisenä osana argumentaatiotaan. Tämä on erittäin valitettavaa todellisen huumevalistuksen kannalta. Etenkään nuoret eivät enää usko huumevalistajia, koska poliisit ja muut huumevalistajat ovat niin usein jääneet kiinni vahvistamattomien anekdoottien kertomisesta täytenä totena. Kannattaisi keskittyä faktaan eikä huhujen tai legendojen levittämiseen.

Kuinka ironista, että anekdoottiargumentaatiovirheen kuvauksessa tukeudutaan anekdootteihin....

[Kauhea Ihmismäinen Otus]

YKSIKÄÄN TODELLINEN SKOTTI

Yksikään todellinen skotti on argumentaatiovirhe, joka on sukua käänteiselle kehäpäätelmälle sekä virheelliselle premissille. Tässä argumentaatiossa käsitteen alaan kuuluvaa joukkoa rajataan todellinen-määritteellä (tms.) mielivaltaisella tavalla. Toisin sanoen luodaan ad hoc "todellisen X:n" normi. Nykyisessä muodossaan sen kehitti englantilainen filosofi Antony Flew. Esimerkki:
– Yksikään skotti ei laita sokeria aamupuuroonsa.
– Ai ei vai? Minun edinburghilainen enoni Angus laittaa.
– Sinun Angus-enosi ei sitten ole todellinen skotti

Tähän törmää välillä täällä.

[Nikolas]

Suosittelen lukemaan Summa Theologican. ... Tosin kirjoitus on niin puuduttavaa "skolastiikkaa", ettei sitä kukaan jaksa lukea.

Lukisinko vai enkö lukisi?