Globaali taloustilanne/LAMA! (yhdistetty)

[citizen]

Minä en ole ollenkaan varma, että haluaako Kiina loppujen lopuksi irti taalasta. Mikä sitten olisi parempi sijoitusmuoto tuolle taalamäärälle? Kaikki muut ovat vielä riskialtiimpia enkä usko oikein Euroopaankaan.

Miten olisi oma maa? Ihmisiä ainakin olisi riittävästi kuluttajiksi ja vähemmän saastuttavaan teknologiaan on pakko satsata.

Mikä olisi se maa/maanosa joka kykenisi edes jonkinmoiseen vakauteen tällä hetkellä ja antaisi kinuskeille parhaan tuoton taalamälille? Taitaa edeleen olla USA.

En ymmärrä mitä oikeaa tuottoa sieltä voisi tulla.

Väitän, että USA voi kärsiä pahasti, mutta muut kyllä kaatuvat. Ennustihan Katainen&Sailas jopa vallankumousta tänne Suomeen. Eurooppassa on vielä pommi purkamatta - asuntokupla. Massiivisella lainanotolla sitä saatiin viivästetyttyä, mutta se kupla on edeleen siellä ja sitä kuplaa ei pystytä purkamaan jos meidän vientimme on 30-40 %:a alamaissa vuodentakaiseen verrattuna. Sosiaalisektori romahtanee aivan varmasti sillä en usko sairaanhoitajien ja lääkärien suostuvan 50 %:n palkanalenuksiin.

Pakkotyölakia ehdotettiin jo ennen lamaa, helposti menee läpi. Arbeit macht frei 

Minä muuten väitän vielä, että osa Euroopan tämänhetken hyvinvoinista johtuu siitä, että öölimaat ovat pistäneet rahansa euroopaan sijoituksina eikä suinkaan taalaan kiukustuksissaan ja tarkoitushakuisuuksissaan USA:n vahvaa roolia vastaan.

Joo ja EUroopan islamisointi suoritetaan vastalahjaksi.

[kaksinaismoralismirules!]

Miten olisi oma maa? Ihmisiä ainakin olisi riittävästi kuluttajiksi ja vähemmän saastuttavaan teknologiaan on pakko satsata.

Miten niin pakko satsata? Se pahemmin saastuttava on siirtynyt nyt Kiinaan ja saastuttaa siellä vielä pahemmin - onneksi olkoon - ongelma ratkaistu. Sitäpaitsi - mitä teette kun palkanalennukset astuvat voimaan?

Mikä olisi se maa/maanosa joka kykenisi edes jonkinmoiseen vakauteen tällä hetkellä ja antaisi kinuskeille parhaan tuoton taalamälille? Taitaa edeleen olla USA.

En ymmärrä mitä oikeaa tuottoa sieltä voisi tulla.

Tarkemmin sanottuna. Mahdollsiimman VÄHÄN negatiivista tuottoa. Nyt sitä tulee väkisinkin pääomille esimerkiksi eläkerahastoille.

Minä muuten väitän vielä, että osa Euroopan tämänhetken hyvinvoinista johtuu siitä, että öölimaat ovat pistäneet rahansa euroopaan sijoituksina eikä suinkaan taalaan kiukustuksissaan ja tarkoitushakuisuuksissaan USA:n vahvaa roolia vastaan.

Joo ja EUroopan islamisointi suoritetaan vastalahjaksi.

Tai sitten nämä ählymaat suoltavan saastansa tänne Euroopaan pilaamasta ählymaiden vakautta.

[citizen]

Miten olisi oma maa? Ihmisiä ainakin olisi riittävästi kuluttajiksi ja vähemmän saastuttavaan teknologiaan on pakko satsata.

Miten niin pakko satsata? Se pahemmin saastuttava on siirtynyt nyt Kiinaan ja saastuttaa siellä vielä pahemmin - onneksi olkoon - ongelma ratkaistu. Sitäpaitsi - mitä teette kun palkanalennukset astuvat voimaan?

Tarkoitin Kiinaa, siellä saasteongelma on jo niin paha että kaikki sen tajuavat.
Kiinalla on nyt varaa, mutta onko eliitillä halua parantaa oman maansa ihmisten ja ympäristön tilaa? Toivon todella, että on. Kiinassa on potentiaalia.

[kaksinaismoralismirules!]

Miten olisi oma maa? Ihmisiä ainakin olisi riittävästi kuluttajiksi ja vähemmän saastuttavaan teknologiaan on pakko satsata.

Miten niin pakko satsata? Se pahemmin saastuttava on siirtynyt nyt Kiinaan ja saastuttaa siellä vielä pahemmin - onneksi olkoon - ongelma ratkaistu. Sitäpaitsi - mitä teette kun palkanalennukset astuvat voimaan?

Tarkoitin Kiinaa, siellä saasteongelma on jo niin paha että kaikki sen tajuavat.
Kiinalla on nyt varaa, mutta onko eliitillä halua parantaa oman maansa ihmisten ja ympäristön tilaa? Toivon todella, että on. Kiinassa on potentiaalia.

Kyllähän Kiinalainen korruptio on yhtä kehittynyttä kuin länsimaalainen.

[HaH]

Protektionismin paluu.

http://www.globaltradealert.org/gta-analysis/broken-promises-g20-summit-report-global-trade-alert

"Jokainen pelastakoon itsensä", "kaikki kaikkia vastaan", "minä ensin", jne.

Eli toisin sanoen tuleva globaali rakennemuutos ei tapahdu hallitusti ja sopimuspohjaisesti, vaan kaoottisesti ja kompastellen, tehden siirtymävaiheesta äärimmäisen piinallisen kaikille osapuolille.

[HaH]

HSBC bids farewell to dollar supremacy

The sun is setting on the US dollar as the ultra-loose monetary policy of the US Federal Reserve forces China and the vibrant economies of the emerging world to forge a new global currency order, according to a new report by HSBC.


By Ambrose Evans-Pritchard
Published: 7:14PM BST 20 Sep 2009
Lähde: Telegraph


"The dollar looks awfully like sterling after the First World War," said David Bloom, the bank's currency chief.

"The whole picture of risk-reward for emerging market currencies has changed. It is not so much that they have risen to our standards, it is that we have fallen to theirs. It used to be that sovereign risk was mainly an emerging market issue but the events of the last year have shown that this is no longer the case. Look at the UK – debt is racing up to 100pc of GDP," he said

Crucially, China and rising Asia have reached the point where they can no longer keep holding down their currencies to boost exports because this is causing mayhem to their own economies, stoking asset bubbles. Asia's "mercantilist mindset" of recent decades is about to be broken by the spectre of an inflation spiral.

The policy headache was already becoming clear in the final phase of the global credit boom but the financial crisis temporarily masked the effect. The pressures will return with a vengeance as these countries roar back to life, leaving the US and other laggards of the old world far behind.

A monetary policy of near zero rates – further juiced by quantitative easing – is completely incompatible with circumstances in most of Asia, the Middle East, Latin America, and Africa. Divorce is inevitable. The US is expected to hold rates near zero through 2010 to tackle its own crisis.

What is occurring is an epochal loss in the relative wealth and economic power of the old G10 bloc of rich countries compared to rising regions of the world. The euro, yen, sterling, Swiss franc and other mature currencies will be relegated along with the dollar in this great process of rebalancing, but the Greenback will bear the brunt.

The Fed's super-loose policy is turning the dollar into the key funding currency for the next phase of the global "carry trade", taking over the role of Japan during its period of emergency stimulus.

Mr Bloom said regional currencies would emerge as the anchor for their smaller trading partners, with China, Brazil, or South Africa substituting the role of the US. Australia is already linking its fortunes to China through commodity ties.
____________

[citizen]

Protektionismin paluu.

http://www.globaltradealert.org/gta-analysis/broken-promises-g20-summit-report-global-trade-alert

"Jokainen pelastakoon itsensä", "kaikki kaikkia vastaan", "minä ensin", jne.

Eli toisin sanoen tuleva globaali rakennemuutos ei tapahdu hallitusti ja sopimuspohjaisesti, vaan kaoottisesti ja kompastellen, tehden siirtymävaiheesta äärimmäisen piinallisen kaikille osapuolille.

Ihan hyvä vaan, jos globaalia suunnitelmataloutta ei syntynytkään. Nyt on yltiöpäisen optimismin aika ohi ja palataan todellisuuteen. Suomen vientivetoiselle taloudelle ei kyllä tee hyvää, mutta onhan tässä varaa köyhtyäkin.

[nyt nappaa]

Omaisuuden uusjakoa Yhdysvalloissa? Federal Reserve on tämä vuonna ostanut merkittävän määrän asuntolainoja itselleen pankeilta.

Chris Martensonin artikkeli: Federal Reserve Buys More Than 100% of Mortgages Issued in 2009

"What I've found and present below is that the Federal Reserve is not just supporting the housing market, it is the housing market."

Yhdysvalloissa asuntolainan järjestää välittäjä, joka myy lainan eteenpäin. Välissä voi olla useampi porras finanssimarkkinoilla, kunnes laina päätyy lopulliselle omistajalle. Elokuun loppuun mennessä FED on käyttänyt 722 miljardia dollaria asuntolainoihin. Kyseessä on siis keskuspankki, joka näin työntää itse luomaansa rahaa talouteen. Ilman FEDin voimakasta väliintuloa markkinat olisivat hyvin erilaiset. Ja muuttuvat taas sitten kun FED vetäytyy tästä roolista.

Puheisiin talouden noususta kannattaa suhtautua varauksella, sillä käytössä on hyvin voimakkaita poikkeustoimia tilanteen pitämiseksi edes jotenkuten kasassa. Poikkeustilanteessa saattaa joku tunnusluku näyttää hyvältä, juuri näiden toimenpiteiden takia. Vaikka todellista ilonaihetta ei olisikaan.

[HaH]

The demise of the dollar

In a graphic illustration of the new world order, Arab states have launched secret moves with China, Russia and France to stop using the US currency for oil trading

By Robert Fisk
Tuesday, 6 October 2009
Lähde: The Independent


In the most profound financial change in recent Middle East history, Gulf Arabs are planning – along with China, Russia, Japan and France – to end dollar dealings for oil, moving instead to a basket of currencies including the Japanese yen and Chinese yuan, the euro, gold and a new, unified currency planned for nations in the Gulf Co-operation Council, including Saudi Arabia, Abu Dhabi, Kuwait and Qatar.

Secret meetings have already been held by finance ministers and central bank governors in Russia, China, Japan and Brazil to work on the scheme, which will mean that oil will no longer be priced in dollars.

The plans, confirmed to The Independent by both Gulf Arab and Chinese banking sources in Hong Kong, may help to explain the sudden rise in gold prices, but it also augurs an extraordinary transition from dollar markets within nine years.

The Americans, who are aware the meetings have taken place – although they have not discovered the details – are sure to fight this international cabal which will include hitherto loyal allies Japan and the Gulf Arabs. Against the background to these currency meetings, Sun Bigan, China's former special envoy to the Middle East, has warned there is a risk of deepening divisions between China and the US over influence and oil in the Middle East. "Bilateral quarrels and clashes are unavoidable," he told the Asia and Africa Review. "We cannot lower vigilance against hostility in the Middle East over energy interests and security."

This sounds like a dangerous prediction of a future economic war between the US and China over Middle East oil – yet again turning the region's conflicts into a battle for great power supremacy. China uses more oil incrementally than the US because its growth is less energy efficient. The transitional currency in the move away from dollars, according to Chinese banking sources, may well be gold. An indication of the huge amounts involved can be gained from the wealth of Abu Dhabi, Saudi Arabia, Kuwait and Qatar who together hold an estimated $2.1 trillion in dollar reserves.

The decline of American economic power linked to the current global recession was implicitly acknowledged by the World Bank president Robert Zoellick. "One of the legacies of this crisis may be a recognition of changed economic power relations," he said in Istanbul ahead of meetings this week of the IMF and World Bank. But it is China's extraordinary new financial power – along with past anger among oil-producing and oil-consuming nations at America's power to interfere in the international financial system – which has prompted the latest discussions involving the Gulf states.

Brazil has shown interest in collaborating in non-dollar oil payments, along with India. Indeed, China appears to be the most enthusiastic of all the financial powers involved, not least because of its enormous trade with the Middle East.

China imports 60 per cent of its oil, much of it from the Middle East and Russia. The Chinese have oil production concessions in Iraq – blocked by the US until this year – and since 2008 have held an $8bn agreement with Iran to develop refining capacity and gas resources. China has oil deals in Sudan (where it has substituted for US interests) and has been negotiating for oil concessions with Libya, where all such contracts are joint ventures.

Furthermore, Chinese exports to the region now account for no fewer than 10 per cent of the imports of every country in the Middle East, including a huge range of products from cars to weapon systems, food, clothes, even dolls. In a clear sign of China's growing financial muscle, the president of the European Central Bank, Jean-Claude Trichet, yesterday pleaded with Beijing to let the yuan appreciate against a sliding dollar and, by extension, loosen China's reliance on US monetary policy, to help rebalance the world economy and ease upward pressure on the euro.

Ever since the Bretton Woods agreements – the accords after the Second World War which bequeathed the architecture for the modern international financial system – America's trading partners have been left to cope with the impact of Washington's control and, in more recent years, the hegemony of the dollar as the dominant global reserve currency.

The Chinese believe, for example, that the Americans persuaded Britain to stay out of the euro in order to prevent an earlier move away from the dollar. But Chinese banking sources say their discussions have gone too far to be blocked now. "The Russians will eventually bring in the rouble to the basket of currencies," a prominent Hong Kong broker told The Independent. "The Brits are stuck in the middle and will come into the euro. They have no choice because they won't be able to use the US dollar."

Chinese financial sources believe President Barack Obama is too busy fixing the US economy to concentrate on the extraordinary implications of the transition from the dollar in nine years' time. The current deadline for the currency transition is 2018.

The US discussed the trend briefly at the G20 summit in Pittsburgh; the Chinese Central Bank governor and other officials have been worrying aloud about the dollar for years. Their problem is that much of their national wealth is tied up in dollar assets.

"These plans will change the face of international financial transactions," one Chinese banker said. "America and Britain must be very worried. You will know how worried by the thunder of denials this news will generate."

Iran announced late last month that its foreign currency reserves would henceforth be held in euros rather than dollars. Bankers remember, of course, what happened to the last Middle East oil producer to sell its oil in euros rather than dollars. A few months after Saddam Hussein trumpeted his decision, the Americans and British invaded Iraq.

______________



Tästä uudesta öljykaupan päävaluutasta ja globaalista reservivaluutasta on kohistu jo jonkin aikaa. Jos se nyt kohta todella tulee, niin USAn talous romahtaa, ja sitä kautta koko planeetan poliittiset voimasuhteet menevät uuteen uskoon. Oletan kuitenkin, että ennen kuin niin pääsee tapahtumaan, aloittaa USA ennemmin WW-III:n. Rytinätä tiedossa siis.

[Miniluv]

Oletan kuitenkin, että ennen kuin niin pääsee tapahtumaan, aloittaa USA ennemmin WW-III:n.

Mikä on veikkauksesi julkisesta syystä? Jotain terrorismiin liittyvää?

[OlliH]

Itse olen kuullut amerikkalaisilta hörhökanavilta, että se uusi maailmanvaluutta olisi tuo jo vuodesta 1969 olemassa ollut vanha SDR. Ilmeisesti kyse on samasta asiasta.
http://www.imf.org/external/np/exr/facts/sdr.htm

[HaH]

Oletan kuitenkin, että ennen kuin niin pääsee tapahtumaan, aloittaa USA ennemmin WW-III:n.

Mikä on veikkauksesi julkisesta syystä? Jotain terrorismiin liittyvää?

Jaa että arvuuttamaan oikein pistit... noh, tässä muutama spekuleissöni:

1 - False Flag -operaatio USAssa itsesään on epätodennäköinen, koska 9/11-jupakkaa epäilee liian moni jenkki jo nykyään. En vain usko, että toteuttajataholla olisi pokeria vetää samaa kaavaa uudelleen.

2 - Jonkin nyky-ärhämän "yllättävä kärjistyminen" taasen on oletettavaa.

2a - Esim Iran olisi helppo (media-mielessä). Sanasotaa on ollut jo kauan, joten uskottavuus "USAn uhriuttavalle mullahoinnin eskaloitumiselle" on helppo järjestää. Metodivaihtoehdot: (1) riittävä provosointi, eli veren kaivuu omasta nenästä (on muuten jo yritetty vuosia sitten), (2) proxy-attack, eli Israel aloittaa, ja USA "joutuu mukaan", tai (3) suora False-Flag, tyyliin Tonkinin lahti.

2b - Kaukasuksen jokin hörö-sodista, jotka on aina helppo laajentaa Ryssää ja Irania koskeviksi.

2c - Joku Keski-Aasiasa oleva röpelöinti, jolla saa ehkä sekä Ryssän että Kiinan sotatilaan.

3 - Etelä-Kiinan Meren saarikysymykset, alkaen Taiwanista, ja päätyen joihinkin daijuihin Vietnamin ja Kiinan kiistelemiin kivikarikkoihin. Tonkinin lahti II on helppo järjestää: ajetaan oma paatti kiistellylle karille, ja ammutaan sitä itse, ja siinä se. "Meri-Mainilat" on aina hyvä vaihtoehto.

Oletan kuitekkii, että pelkän Kiinan kanssa USA ei halua sotaa käydä. Siksi sota käydään nähdäkseni siten, että Ryssä ja Öljy-maat ovat mukana. Öljy-maiden herruus se kuitenkin se tärkein on.

Sitten on toki 4, eli Arabi-maat, eritoten Saudit. Mutta USA santsannee Irania vastaan, koska alkuun Arabi-öljy on tuikitärkeää. Sotaa ei voi aloittaa hyökkäämällä ainoita Lähi-Idän tukialueita vastaan, vaan sunni-shia-kuilua hyväksikäyttäen on parempi turvata alkuponnistelut Arabi-öljyyn tukeutuen shiialaista Irania vastaan ryttyyttäessä.

Nelos-optiossa paljon jää Turkin harteille, koska homman lopputulos riippuu Ankaran päätöksestä; NATO vai Ottomaani-vallan paluu.

4b - Tietysti sulkemalla Kiinan ulos Lähi-idän öljyltä, ja vetaisemällä "tonkinit", saanee hyvää jälkeä aikaan.

Ja jokerina 5 - eli kaikki Texasista etelään. Kuuba, Venezuela, Kolumbia ja ne monet piiperövaltiot ovat helppoja agiteerattavia. Jenkeillä kokemusta on. Ei ole paha rasti rysäyttää koko Lattis-Ameriikkaa suursotaan. Pelkkä Uuden Mantereen hallinta riittäisi USAlle pitkiksi ajoiksi.

Mutta joo, spekuleissöneitähän nämä. Itse uskon Iranin optioon, ja siihen, että sodan kuluessa Turkki irroittautuu USAsta pyrkimyksenään saada itselleen Kurdistan, Azerbaijan, Turkmenistan. jne. Sitten Ryssä sanoo pahasti. Ja sitten Turkki itkee Usalle. Ja joopatijoo...

Suursodan virallinen syy: Iran on tuhma.

[sunimh]

Itse ainakin olin lievästi yllättynyt luettuani tämän lehtijutun:
http://www.washingtontimes.com/news/2009/oct/04/the-coming-war-with-iran/

Siinähän sitä todetaan suoraan että sota Irania vastaan on väistämätön. En toki tiedä tarkemmin millainen lehti on Washington Times, mutta ihan nimen perusteella kuvittelisin että kyseessä ei ole mikään hörhöjen salaliittoteorioiden levittelyyn keskittyvä julkaisu.

[RP]

Itse ainakin olin lievästi yllättynyt luettuani tämän lehtijutun:
http://www.washingtontimes.com/news/2009/oct/04/the-coming-war-with-iran/

Siinähän sitä todetaan suoraan että sota Irania vastaan on väistämätön. En toki tiedä tarkemmin millainen lehti on Washington Times, mutta ihan nimen perusteella kuvittelisin että kyseessä ei ole mikään hörhöjen salaliittoteorioiden levittelyyn keskittyvä julkaisu.

Mitä nyt lehden perustaja on julistanut olevansa uudelleen tullut Jeesus..... Lehden levikkikään ei näytä mitenkään häkellyttävän korkealta: http://en.wikipedia.org/wiki/Washington_Times

[SamassaVeneessä]

Kirjoittelinpa taas yhteenvetoa menosta...

KOSKA LOPPUU USKO JOULUPUKKIIN?

Tuon kysymyksen realisoitumisen jokainen varmaan muistaa - jos ei omalta kohdalta, niin lähipiirin lapsen kohdalta. Maailma ei koskaan enää ole entisensä. Pienelle ihmiselle pettymys on siihen ikään luultavasti elämän suurin. Aikuisena yritämme ymmärtää ja rohkaista pientä ihmistä, mutta eihän toinen voi koskaan täysin istua pienen ihmisen ajatusmaailmaan. Toisin sanoen kasvavan ihmisen on etsittävä itse maailmalleen tasapaino tuon kysymyksen kanssa - ja astuttava todellisuuspohjaiseen maailmaan.

Nyt on meidän aikuisten aika katsoa totuutta silmiin. Uskotko ikuisesti paranevaan maailmaan? Talous menee aina ylös pieniä korjausliikkeitä lukuunottamatta ja tiede/tekniikka paranee loputtomiin sekä energiaa/ruokaa on aina helposti saatavilla. Uskontomme on "enemmän on parempi" ja "minulla on oikeus NNN'ään"... Uskotko - vai kieltäydytkö ajattelemasta muuta vaihtoehtoa? Onko sinulla ns. pää pensaassa - tai jotenkin muutoin piilossa päivänvalolta?

(http://www.samassaveneessa.info/kasso/head-up-ass.gif)

Linkin takana loput tekstistä:
http://www.samassaveneessa.info/alakohtaiset-artikkelit/299-uskotko-joulupukkiin

Minusta näyttäisi siltä, että maailmanmarkkinat lähestyvät jälleen vesiputouspistettä - kuten vuosi sitten. Nyt vain tilanne on ottamassa paljon rajumman pudotuksen, koska vuodessa talouteen on pumpattu kymmeniä tuhansia miljardeja $/£/€'ja. Kun ihmiset tajuavat, että ne eivät ole auttaneet, niin paniikki tulee ryöstäytymään kaiken mahdollisen myymiseksi - kuten eräs lokakuu 80v sitten. Jos olen edes karvan verran oikeassa, niin pitäkäähän pipoistanne kiinni.

Tilanteen ryöstäytyminen helposti voip taas aktivoida kaikenlaiset muut huomion-harhauttajat, sillä big brother -tv-show tuskin enää riittää. Iran-akseli kai päällimmäisenä ihmisillä mielessä

[HaH]

Global systemic crisis

States faced with three brutal options in 2010: inflation, high taxation or default


- Public announcement GEAB N°39 (November 16, 2009) -
Lähde


As anticipated by LEAP/E2020 last February, in the absence of major reappraisal of the international monetary order, the world is now entering the phase of geopolitical dislocation of the global systemic crisis. In 2010, as protectionism and the economic and social depression will gain momentum, a large number of States will be compelled to choose between three brutal options: inflation, high taxation or defaulting on their debt. A growing number of countries (USA, United Kingdom, Euroland (1), Japan, China (2),...) have used all their budgetary and monetary cartridges in the 2008/2009 financial crisis and are now left with no other alternative. Nevertheless, out of ideological reflex or in an attempt to avoid by any means having to make such painful choices, they will try to launch new stimulus plans (under different names) even though it is now clear that the huge public effort made in the past months to boost the economy is having no impact on the private sector. Indeed the consumer-as-we-knew-him in the past decades is dead, with no hope of resurrection (3). Knowing that nearly 30 percent of Western countries' economies are now made of « economic zombies » (financial institutions, companies and even states, whose signs of life are only due to central banks' liquidity injections), it is possible to confirm the inevitability of the "impossible recovery" (4). The international and social (within each country) « everyman for himself » rule is beginning to prevail, as well as a general impoverishment of the ex-Western world, United States in the first place. In fact the West is being scuttled by leaders unable to face the reality of a post-crisis world, who keep resorting to methods from yesterday's world despite their proved inefficiency.

In this 39th issue of the GEAB, our team has therefore chosen to develop anticipations on general developments in 2010, a year when key states will see their choices be restricted to three brutal options, inflation, high taxation or default, which they will struggle to escape from in vain.

Knowing that one of the reasons why stimulus plans are doomed to fail is that the consumer-as-we-knew-him in the past thirty years is dead, we analyze this phenomenon in this issue of the GEAB, as well as fallout for companies, and for the marketing and advertizing businesses.

In the field of geopolitics, we present a number of LEAP/E2020 anticipations regarding Turkey by 2015 with regards to both NATO and the EU.

Of course, we also present our usual monthly recommendations, as well as the results of the last GlobalEurometre survey.

Yesterday's recipes have no effect on the global systemic crisis

The only chance for the states to escape those three brutal options would be that either consumption resumes or the private sector starts investing again. But in the absence of one or the other positive dynamic, States will have no other alternative in 2010 than raise taxes to match their huge public deficits, let inflation soar to diminish the relative weight of their debt, or else file for bankruptcy. Some of these countries (the US, UK, Ireland, Argentina, Latvia, or even Spain, Turkey, Dubai or Japan) could be confronted to two, see all three, options at the same time.

But trends regarding consumption and investment are extremely negative. The consumer is incited to save money, pay back his debt and, more generally, reject (willingly or not) the Western model of consumption of the past thirty years (5) due to which growth, in the US and UK in particular, became nearly entirely dependent on him (6). Meanwhile, companies, due to their lack of visibility (to be positive) or to their negative forecasts, are cutting on investment, a situation emphasized by banking credit restrictions (7). Public investment also is reaching limits: it will be impossible to significantly extend or renew previous stimulus plans without excessively increasing public deficits and then being faced, at the end of 2010, to at least two of the three brutal options (8 ). The states are indeed exposed to increasing pressure (general public, supervisory bodies, private investors) (9) to balance their bad, see dangerous, budgets. In other words, public investment in 2010/2011 is doomed to shrink away.

Foreign demand is completely soaked: everyone wants to export in order to find abroad the greedy consumer or the investing company that is no longer to be found at home. The great myth being that Asia, and China in particular, will provide for this « new Western-style consumer ». Besides the fact that many will be called but few will be chosen among non-Chinese or non-Asian to enjoy the region's market, it would be an underestimation of the systemic nature of the global crisis to imagine that this new consumer will be as greedy as the now moribund Western consumer. The luxury industry and its current woes in Asia clearly illustrate this situation.

So what's left?

« Zombie-economy » now accounts for a considerable part of the global economy

Central banks continue to supply financial markets with liquidity, hoping that at some point their huge quantitative effort will result in some qualitative surge in the real economy. In the US and UK particularly, as they continue to pretend that the crisis does not reflect a general problem of insolvency (of banks, consumers, public organizations and companies), they "wait for Godot" and create the conditions for soaring inflation, and collapsing currencies and public money.

States unflinchingly continue to bear the consequences of banks' mistakes, nevertheless still listening to bankers' advice. Thus they built up a debt of first unreasonable and then intolerable proportion, and now they are on the verge of drastically cutting public spending (10) and of significantly increasing taxes in an attempt to avoid bankruptcy (11).

« Economic zombies» (12), private and public ones, now account for a large part of Western and Chinese economies: objectively defaulting states (like the UK or US) which no one dares technically declare as such; bankrupt companies still allowed to run by fear of increasing unemployment (13); insolvent banks (14) whose accounting rules are modified, artificially swollen to hide the worthlessness of their assets, to postpone their inevitable implosion (15).

Financial markets are going up thanks to liquidity graciously offered by central banks (16) eager to give back to the consumer/grant-holder a felling of wealth in the hope that he will start being himself again and consume, when in fact all categories of assets (17), such as gold for instance, are also going up (even faster in most cases), clearly indicating that inflation has in fact returned.

Unemployed people are piling up in dozens of millions in and out of official figures, suggesting that 2010 will be a tough year socially-speaking, placed under the sign of protectionism to save jobs (by means of tariff, environmental or sanitary barriers, or by means of simple competitive devaluations), while governments wonder how much longer they can take the global cost of so much unemployment when no recovery is in sight (18 ).


LEAP/E2020 wrote in February and March 2009 that, if the international monetary system was not completely reconsidered before summer 2009, the world would inevitably move towards a situation of global geopolitical dislocation, some sort of a worldwide "very great depression", centered on the collapse of yesterday's world's pillar, the US. That's where we are now (19). Even tampered figures (20) can no longer hide the level of deterioration of the global economic and social situation nor the descent to hell of the US economy and society. This reality is clearly appearing and will be obvious to everyone by the beginning of the second quarter of 2010. In this GEAB N°39, like every month, our team tries to anticipate the main trends so that everyone, personally or professionally, can get ready for a difficult year in 2010, a year when yesterday's recipes will prove their inefficiency in curbing the global systemic crisis.
_________________

On rydeä, että GEABin juttuja ei voi lukea kokonaisuudessaan netuskista. Mutta kyllähän ne isot kuviot tuostakin lyhenteestä taas selviää. Hauska oli seuraava lisä-juttu:

Turkey's awakening: Its gradual exit from the Western camp

Taking advantage of the ongoing systemic crisis, and of the weakening of the US and of the Western superstructure over which the latter's might is based, Turkey has entered a process of fundamental redefinition of its key geopolitical interests. The new priorities ready to break out by 2012 will account for Ankara's most profound reappraisal since the country joined NATO in 1952... (page 16)

Olen itsekin tuota joskus pohtinut, ja vaikka minä en GEABin jätkien tavoin ole asiaa analyseerannut tarkasti, sanoo "gut-feeling" juuri noin; Turkki ryhtyy alueelliseksi hegemoniksi, palauttaen Ottomaani-valtakunnan rajat intressipiirikseen, jatkaen kuitenkin Kemal Ataturkin hengessä epäturkkilaisten kurkutusta. Syyria, Irakin Kurdistan, Iranin pohjoisosat, Kaukasus, ja Keski-Aasian turkkilaisvaltiot pääsevät ennen pitkään Turanilaiseen Unioniin. Kun USA postuu konkurssin myötä takavasemmalle, alkaa Vähä-Aasiassa uusjako!

[HaH]

Bank of England tells of secret £62bn loan to save RBS and HBOS

The Bank of England secretly lent £61.6bn to Royal Bank of Scotland and HBOS at the height of the financial crisis to prevent their immediate implosion, it said on Tuesday.

By Edmund Conway and Angela Monaghan
Published: 9:34PM GMT 24 Nov 2009
Lähde: Telegraph


In a shock announcement, the Bank disclosed that it had been forced to use its lender of last resort facility last October to "buy time" for RBS and HBOS, which were "effectively... bust". It managed to keep the loans - the equivalent of almost £3,000 for every household in the UK - a complete secret to all but a handful in the City for well over a year.

The loans, which began on 1 October 2008 for HBOS and seven days later for RBS and lasted until January this year, show that even after being effectively semi-nationalised, fellow financial institutions were still refusing to lend the banks money. Like Northern Rock the previous year, they were forced to call on the Bank's assistance, although unlike Northern Rock they did not disclose the support.

Paul Tucker, the Bank's deputy Governor for financial stability, told the Treasury Select Committee: "If we hadn't done it, the cycle would have been a lot worse than it would have been otherwise. This was a classic lender of last resort operation.

"Within months the Government had massive equity stakes. What that's effectively saying is that these institutions were bust... This was a dire emergency."

In exchange for the near £61.6bn support, the Bank demanded £100bn of collateral, underlining the concern it had about the value of both institutions' assets. It also demanded a fee, the scale of which it has not disclosed.

Most remarkable, however, was the fact that the Bank managed to lend such a sum without it being detected by market participants or by the media - although rumours did abound at the time. The Bank used recent changes in the law to limit the detail it published on the support.

Economists said yesterday that whereas the Northern Rock support had been difficult to disguise because of the relative calm in markets, at the time of the RBS and HBOS support the Bank had been swelling its balance sheet with currency swap facilities with the Federal Reserve and European Central Bank.

The loan facilities, of £36.6bn for RBS and £25.4bn for HBOS, were in addition to the hundreds of billions provided to the banking system in the form of guarantees, liquidity support and recapitalisation funds. Through them, the Bank was also quietly injecting cash into the economy some six months before it started quantitative easing.

Economist Tim Congdon said: "It is staggering, but it was the right thing to do. If you're in a system that is prone to panics, the last thing you want is to advertise that an institution is in trouble."

Shadow Chancellor George Osborne said: "The scale of these loans raises the question of how Labour's tripartite regulatory structure allowed these banks to come so close to collapse in the first place, and underlines the need for fundamental reform to put the Bank of England back in charge."
_____________

Hienoa. Salaisella lainalla ostettiin 'lisä-aikaa' luhistuvalle finanssijärjestelmälle. "Ei kaaduta heti, nykytasolta, vaan lainaillaan lisää ja kaadutaan myöhemmin hieman korkeammalta!"

[HaH]

Hieman ensi alkuun Dubain luhistumisesta: Financial Crisis: Dubai Bubble Burst
_____________


Who'll be the next victim? Take your pick

Sean O'Grady
Saturday, 28 November 2009
Lähde: The Independent - Opinion

Dubai is not the first state, and will not be the last, that finds itself in difficulties in this financial crisis.

The pattern has become an increasingly familiar one: a smaller nation borrows huge amounts of money from abroad and uses the funds to "invest" in its economy. In Dubai's case it was tower blocks and luxury homes, but it could have been anything. Such activity can be undertaken by governments or by private sector companies and banks, or a combination of these, but it leaves the state in a dangerous position: a large balance of payment deficits and an enormous stock of debt owed in currencies other than its own.

Thus Iceland's banks managed to borrow – or leverage, in the jargon – their collective liabilities to somewhere near seven times Iceland's national income. When the banks went bust the country went down with them. Hungary, the Baltic Republics, the Ukraine, Pakistan and a few others have followed; huge, unsustainable debts that could no longer be simply rolled over because the banks were so bust and frightened that they would not lend any more (just as they won't give British first-time buyers a mortgage; the same principle of prudence applies).

The invariable solution is an appeal to the International Monetary Fund and a rescue package, sometimes with painful conditions attached. Dubai is fortunate in having the mega-rich Abu Dhabi as its neighbour and partner in the United Arab Emirates, and likely saviour. So western banks may escape the sort of huge losses that seemed possible a few days ago.

But there is more of this sort of horror to come. The managing director of the International Monetary Fund, Dominique Strauss-Kahn, said at the start of the week that – even after all the pain we've been through – the banks had yet to declare about half of their losses from the financial crisis.

The IMF expects write-downs in the financial sector of another $1.5 trillion (£0.9bn) bringing the estimated total to $3.4 trillion. The IMF also says that US banks have written down 60 per cent of their non-performing troubled assets, but the EU's institutions have written off only 40 per cent.

So that's $900bn more in losses for US banks, and $1.9 trillion more for European banks. The current guess is that many German, Austrian, Swedish and Dutch banks – less so British ones – have significant bad debts in eastern Europe and elsewhere in the continent that have yet to come to light.

The really worrying thought, as you run through the list of countries with over-large banking sectors, rapidly rising national debt, burst property bubbles and threatened credit ratings, is the next sovereign debt crisis might not be in one of the usual suspects, such as Greece, Ireland or Bulgaria, but the UK itself. The world may soon be asking itself who would be mad enough to invest in or lend to that funny little country. (Actually Dubai, which bought lost of ports and properties over here, but that's another story).
_______________

Onneksi Suomi, pieni maa, ei rahoita valtion menoja ulkomaisella lainalla. Se rahoittaa menojaan ulkomaisella lisälainalla. Kiitos, Vanhanen ja kumppanit.

[HaH]

Is Britain on the brink of financial armageddon?


By James Palumbo
Last updated at 11:07 PM on 27th November 2009
Lähde: Daily Mail

He's one of our top entrepreneurs who recently put all his investments into cash. The reason: He believes Britain faces bankruptcy. You may disagree with his bleak analysis but you can't afford NOT to read it


A year ago, the world reacted with astonishment as Iceland technically went bust. It seemed inconceivable that a modern democratic nation could have such parlous finances that only an emergency $6billion bail-out from the International Monetary Fund enabled its economy to keep functioning.

This week, we witnessed a similar crisis in the Middle East but on a far, far more dangerous scale, as Dubai effectively defaulted on £48billion of loans.

Unless its more prudent and oil-rich neighbour, Abu Dhabi, launches a rescue plan then Dubai - once a gilded monument to financial success - will effectively be insolvent.

Which leads us to a haunting question: as the country in the world hardest hit by the credit crunch, with gross domestic product (GDP) projected to decline by almost five per cent in 2009, could Britain be next?

Let's think the unthinkable for a moment. These are the facts.

Even before the financial crisis, the British Government spent roughly £30billion more per year than it earned in tax revenues. This money, of course, had to be borrowed from international investors.

Today, the Government needs up to £200billion a year for at least the next three years in order to meet its spending commitments. But the Government's estimates invariably understate its true need, and they have to be continually revised upwards.

Before the crunch, total government debt stood at roughly 40 per cent of GDP. It is now around 60 per cent of GDP, but is projected to soar close to 100 per cent in the next few years. But again, that is not the full story.

Treasury estimates of the size of the national debt ignore so-called 'off balance sheet commitments', such as Private Finance Initiatives (effectively, hospitals and schools built with money loaned by the private sector) as well as the massive unfunded government pension liability.

There may be other, hidden, liabilities. After this week's shocking revelation of secret loans of £62billion made by the Bank of England to the Royal Bank of Scotland and HBOS at the height of the credit crunch, who knows how many other skeletons remain in the Treasury's closet?

It is wise to assume that the true size of Britain's debts could be much bigger than we all think.

Yet politicians of both parties can't acknowledge this. Why? Because any dispassionate analysis would spell only one thing - we need massive spending cuts and tax rises to avoid heading the way of Iceland and Dubai.

The news is potentially so bad that politicians simply don't want the general public to know what's going on.

Given the scale of the crisis, what then do they propose? New Labour is non-committal, suggesting that cuts will be prudent, thoughtful and spare people's worst pain. The Conservatives have targeted around £7billion of spending cuts, but these won't happen immediately and are nothing like enough to rebalance the nation's books.

Besides, one minute the Tories are preaching 'austerity', warning that savage cuts are needed, the next David Cameron is telling the City that 'our strategy has to be for growth, both now and in the long term'.

Such posturing, flip-flopping and vague promises are truly worrying. For, make no mistake, we could be teetering on the brink of a truly epic national crisis - one that makes the financial hardship of the past 18 months seem like a mere inconvenience.

For the past few years, Hollywood disaster movies have shown the world under attack by aliens or being destroyed by global warming. We have all thrilled to images of the White House being taken out by a giant laser beam or Big Ben frozen in an Ice Age snow drift.

A disaster movie involving countries going bust doesn't quite have the same dramatic appeal, but it would be every bit as deadly as a tsunami hitting London - and we have precious little left to defend us.

We've already had one big shock to Britain's financial system as many of our best-known banks teetered on the brink. The Treasury spent hundreds of billions of taxpayers' pounds trying to steady the ship. The financial cupboard is now bare. So what could cause the second wave of the disaster?

In three words - a sterling crisis. So far, containment of the crisis has focused on rescuing the banks and pumping more money into the system through the crazy Zimbabwe-esque expedient of 'quantitative easing'  -  effectively flooding the banking system with more cash.

This has cost hundreds of billions of pounds, all of which needs to be repaid if we are to avoid rampant inflation. That means borrowing more money from the international money markets.

But there is a problem. Until recently it was unthinkable that a sovereign nation couldn't service its debts. And yet this is exactly what's just happened with Dubai.

If international lenders begin to doubt the creditworthiness of UK plc, they will downgrade our credit rating and dramatically increase the rates of interest they charge. UK banks will have to follow suit to match these rates, putting unsustainable pressure on our struggling economy.

Thousands of businesses already hit by the recession will go bust. Trapped by soaring unemployment and welfare benefits, the Government will have to borrow more. And so the vicious debt cycle will continue to spiral down towards national insolvency - and, potentially, social anarchy.

Why won't our politicians get a grip?

The seeds of a possible future disaster were sown during the Blair years. Blair inherited a strong, stable economy which had been responsibly managed by his Conservative predecessors with acceptable levels of government debt.

He played his first term in office with textbook good sense; it was a continuation of Conservative policy to all extents and purposes, with debt kept at record lows. After that, perhaps because the Opposition was so weak, Blair and his Chancellor let rip.

The massive spending by New Labour on public services during its last two terms was a good idea in principle but a disaster in practice. This was because Blair was not a 'details' type of person.

As with the invasion of Iraq, he took wide-ranging decisions on economic planning based on little more than a broad vision, no doubt wishing to feel the hand of history upon his shoulder. Instead of the money being carefully managed, with every penny accounted for as with a household budget, it was sprayed about indiscriminately like a fire hose out of control.

As a result, the Conservatives accuse the Government of 'not fixing the roof while the sun was shining'. But the problem is they didn't suggest it at the time. Politics had became so centrist that for the Tories to suggest restraint at a time of economic prosperity would have been electoral suicide.

We are now reaping the harvest of that short-sighted conformism.

Yet even now, no one in power dares speak the truth.

Christmas is only four weeks away; people don't want to hear bad news. Our politicians also don't want to be the ones to deliver it (bad news equals lost votes). But unfortunately, as Dubai's predicament now shows, we've got to stop thinking that it couldn't happen to us and start having an urgent national debate if we are to have any hope of staving off disaster.

The Conservatives are odds-on to win the forthcoming General Election, to be held probably in May or June. There is a view they will not announce the full range of spending cuts they intend to make until it is safely won.

Once in office they can claim the situation is far worse than they envisaged and start swinging the axe. But do we want a party that surfs into office on a wave of optimism, only then to reveal its true character later? This is hardly the stuff of greatness.

The unfortunate reality is what we see with the Conservatives is probably what we will get; decent enough chaps but no Margaret Thatcher or Winston Churchill to save us in our time of need. An even worse result would be a hung Parliament and the ensuing political paralysis which would almost certainly cause a sterling collapse.

It is understandable that no one wants to talk the language of crisis. Spending cuts and tax rises are not popular concepts. Perhaps it is just a fact of human nature that it is only possible to begin the debate when the scale of the crisis is beyond question. But history teaches us that such obfuscation only worsens the pain in the long run.

Present times are alarmingly like 1939, when the nations didn't want to accept the prospect of a war, or  -  if they did  -  liked to feel it would be over quickly.

Even our then Prime Minister, Neville Chamberlain, delayed, entering futile peace negotiations and refusing to accept reality. It took a great man, possibly the greatest Englishman of all time, to save the nation.

What if the great danger in our lifetime is not a military but an economic war? Who then has the moral courage to take the tough but necessary action?


James Palumbo is a former City banker and founder of Ministry of Sound, the largest independent record label in the world, which had a turnover of £80million last year.
_____________

[mikkoR]

En ole varma mihin tämä sopisi parhaiten mutta veikkaan että tähän ketjuun.

Tupsahti tuossa Nordean ajassa lehti ja lueskelin sitä, yksi artikkeli oli otsikoitu mielenkiintoisesti: Hiljainen vallankumous.

Otsikolla ei nyt ollutkaan mitään tekemistä erään uskonnon vallankumouksen tai minkään muunkaan kanssa, juttu oli ikääntymisestä mutta kirjoittaja Pekka Rinne oli laittanut mielenkiintoisesti huoltosuhteesta:

"Demografiselle kehitykselle ei nopeasti voi tehdä yhtään mitään. Keinoja on vain kaksi: syntyvyyden tai siirtolaisuuden lisääminen. Siirtolaisuuden lisääminen auttaa vain jos siirtolaisista suurin valtaosa siirtyy työelämään.
Jos huoltosuhde on yhtä heikko kuin kantaväestön, tuloksen on nollasummapeli."

Kaveri ihan asialinjoilla, tosin tuohon viimeiseen voisi lisätä: Puhumattakaan siitä jos siirtolaisten huoltosuhde on huonompi kuin kantaväestön...

[Miniluv]

Gulf petro-powers to launch currency in latest threat to dollar hegemony

"The Gulf monetary union pact has come into effect," said Kuwait's finance minister, Mustafa al-Shamali, speaking at a Gulf Co-operation Council (GCC) summit in Kuwait.

The move will give the hyper-rich club of oil exporters a petro-currency of their own, greatly increasing their influence in the global exchange and capital markets and potentially displacing the US dollar as the pricing currency for oil contracts.

Telegraph

[HaH]

"The Last Time That Happened Was During the Great Depression"
by John Rubino on December 26, 2009

Ei hyvältä näytä Jenkkilässä.



Sen sijaan tuolla dollarcollapse.com -saitilla on paljon kaikkea jänskää...

[PaulR]

(http://www.tkukoulu.fi/~thankala/koulu/kulta/kuva.jpg)
(http://www.gtk.fi/aineistot/kiviopas/kuvat/L-Lahtojoen-timantti.jpg)

[kohmelo]

http://www.thelocal.de/money/20100106-24395.html

Many jobs paying less than in 1990
Published: 6 Jan 10 15:22 CET
Online: http://www.thelocal.de/money/20100106-24395.html

Many Germans are earning less than they did twenty years ago, according to a new salary survey of top professions.

Adjusting current salaries for inflation, a report for the latest edition of Stern magazine showed half of the most common jobs in Germany were paying less than they did in 1990.

Among the hardest hit included people working in advertising, IT specialists and dental technicians, who have all seen more than a 30-percent drop in income. Doctors, still Germany´s best earners, made on average €6,400 a month in 2008, which is less than half of their income in 1990.

But salaries for realtors, administrators, bank employees and investment consultants all increased.

The report estimated that inflation has risen 47 percent since 1990, which means real wages have declined even if absolute salaries are higher than back in 1990.

Stern also noted another important development in German payroll practices: the move away from the special payments for Christmas and summer holidays often called the "13th month" of salary for employees. Instead, many German businesses are following the Anglo-American trend towards profit-sharing, which ties extra income to the firm's success.

The Local ([email protected])

[SamassaVeneessä]

Laitetaanpa tännekin maailmanmenon ihmettelyä - ja isompia syklejä pohtien...

NYKYSYSTEEMIN SYKLISYYS

Stoneleigh kirjoitti vuoden alussa hyvän yhteenvedon sisäkkäisistä sykleistä. Kun useampien syklien huiput/kuopat sattuvat samaan aikaan, niin ne vahvistavat toisiaan äärimmilleen. Länsimaiseen "järjestykseen" ja ikuiseen kasvuun pohjautuva ajatus/toimintamalli on mennyt huippunsa ohi jo ajat sitten (1969 kuumatka? 1989 NLn romahdus?). Olemmekin siirtymässä kataboliseen eli hajoamisvaiheeseen.

Viime vuodet on kokonaisuutena keskitytty "vain" nykytilanteen ylläpitämiseen. Yhä monimutkaisemmat ja toisistaan riippuvaiset systeemit on pystytetty tehokkuuden nimissä (globalisaatio?) sen sijaan, että olisi panostettu tasapainoiseen ja kestävään olemiseen. Lyhyesti siis olemme nostaneet pyramidin kärjelleen - tai oikeastaan kasanneet yhä useamman päällekkäin ylösalaisin - ja nyt keskitymme ihailemaan rakennelmaa. Valitettavasti kaikki tämä on tapahtunut periferian (kolmannet maat, luonto jne.) kustannuksella ja me olemme lahjakkaasti sulkeneet silmämme todellisuudelle - meillä kun asiat ovat ihan hyvin. Pinnan alla on kuitenkin kuplinut jo vuosia ja alammekin olla alla olevan kuvan B1-C3 leikkauspisteessä.
(http://www.samassaveneessa.info/kasso/MonimutkaisuudenTaakka.png)
Käyn seuraavassa Stoneleigh'n tekstin läpi suomentaen ja tiivistäen.

Varsinaisessa jutussa on kymmenkunta kuvaa ja varsin pitkä teksti, joten en laita tähän juttua kokonaisuudessaan.

http://www.samassaveneessa.info/alakohtaiset-artikkelit/311-nykysysteemin-syklisyys

[Pohjolan puolesta]

Hyvinkin arvovaltaisissa julkaisuissa on esittetty pelkoja uuden kuplan syntymiseen velkaelvytyksen ansiosta. Kun jo ennestäänkin velkaantuneet kansantaloudet tekevät tälläistä niin aika pian se kaatuu omaa mahdottomuuteensa.
Koskee melkeinpä koko läntistä mailmaa mukaan lukien Suomi.
Yksityiskohtia tietämättä tuntuu Suomessakin aika ihmeelliseltä asuntojen hintojen nousu vaikka työttömyys lisääntyy.
Skenaario jossa pienen nousun jälkeen syöksytään rankkaan taantumaan on hyvin mahdollinen.
(http://www.economist.com/images/20100109/20100109issuecovUS400.jpg)

[SamassaVeneessä]

Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa ja Elliot Wave -teoriaa monet pitävät täytenä huuhaana. Olen kuitenkin sivuilleni tehnyt käppyrät EW-teoriaa käyttäen. EUR-USD, EUR-Yen, kulta-USD, hopea-USD ja DOW Jones Industrial'ille kuvatukset löytyvät ja niiden pitäisi ainakin herättää keskustelua.

Vuoden 2007 huipun (14000+) alastulon äskettäisen pohjan (2009/03, 6500) korjausliike (2010/01, 10700) on ohi. Seuraava suunta on selvästi alas, joskin rimpuilu alamäkeä vastaan voip vielä hetken kestää.

(http://www.samassaveneessa.info/kasso/DOW_weeklyp.png)

Mitä tämä tarkoittaa Suomessa? No, kun iso viemäri alkaa vetämään maailmalla, niin laitamillakin sen vaikutukset tuntuvat. Nuo tulevat sitten heijastumaan mm. eläkerahastoihin, lainojen korkoihin jne. puhumattakaan yksittäisten pienten ihmisten osakesalkkuista. Useimmilla lienee tuoreessa muistissa vuoden takaiset voivottelut mediassa, että eikö se alamäki jo lopu... duh, se on vasta alkamassa 

Nyt kun johtoporsaiden lupaukset, vakuuttelut, valtioiden takaukset ja muut puheet paljastuvat - puheiksi, niin odotan alamäen olevan 2007-09 verrattuna selvästi tylympi (mallia 1930-33). Osakesijoittajien kannattaisi ehkä vähän miettiä jatkoja...

Olen kirjoittanut vielä lyhyesti virallisista inflaatioluvuista, joita käyttäen jenkkilän DJI-indeksi on ollut alamäessä jo 10 vuotta. Tylyinä numeroina voisin kuvitella DJI'lle töksyä aina tuonne 1000-1500 tasolle asti tämän päivän 10ooo'sta (vuonna 1975 pohjat olivat 600 - ja silloin oli -hmm- öljykriisikin painamassa kuvaajia. Öö, ja historiahan ei toistanut itseään...?).

Teksti kokonaisuudessaan
http://www.samassaveneessa.info/tietopaketit/jollamiehen-ew-kappyrat

[Femakko]

Hutera talouskehitys on vaarassa tyssätä uuteen taantumaan, kun keskuspankit ja nopeasti velkaantuvat valtiot karsivat elvytystä. Edes Kiinan vauhdikas kasvu ei välttämättä auta muita, vaan Kiinan väkisin kasvattama vienti voi päinvastoin jopa jarruttaa muiden maiden toipumista.

Maailmantaloudessa ja yksittäisten maiden kansantalouksissa on yksi ratkaiseva yhteinen piirre kansalaisen tai perheen oman talouden kanssa: jos rahantulo lakkaa tai edes hupenee tuntuvasti, käy köpelösti. Tänä vuonna tuo tukala tilanne on hyvin lähellä toteutua.

Viime vuonna maailmantalouteen tulvi erityyppistä elvytysrahaa satoja miljardeja euroja, dollareita, jenejä, puntia ja juaneja. Elvytysrahaa pumppasivat talouteen kaksin käsin niin maailman mahtavimmat keskuspankit kuin valtiotkin. Tänä vuonna elvytysrahan virta hupenee. Tällä voi olla talouskehitystä raskaasti jarruttava vaikutus vähän samaan tapaan kuin mojovalla palkanalennuksella olisi kotitalouteen. Kukaan ei vielä tiedä, jaksaako yksityinen talous jo omin voimin kiihdyttää enemmän tai edes yhtä paljon kuin julkinen talous jarruttaa.

Piristysruiskeiden vaikutus loppuu

Maailman suursijoittajien arvostama analyysiyhtiö Capital Economics pitää uuden notkahduksen todennäköisyyttä suurena. Riski kasvaa yhtiön mukaan alkuvuoden mittaan, ja viimeistään toisen vuosipuoliskon aikana tilanne muuttuu hyvin herkäksi. Yhtiön toimitusjohtaja Roger Bootle on perustellut apeaa ennustetta tylyllä arviolla, jonka mukaan toistaiseksi nähdyt ensi merkit talouden toipumisesta ovat pelkästään elvytyksen aikaansaamaa tilapäistä piristystä, eivät kestävää kehitystä. Bootlen mukaan mittavat elvytystoimet auttoivat viime vuonna maailmantalouden pahimman pudotuksen yli, mutta nyt elvytyksen vaikutukset alkavat nopeasti huveta. Elvytys toi Bootlen mukaan kertaluonteista helpotusta talouden välittömiin haasteisiin, mutta kriisin taustalla olevia ongelmia elvytys tai mikään muukaan ei ole vielä poistanut. Velkaa on taloudessa yhä yhtä paljon tai jopa enemmän kuin kriisin alkaessa, ja pankkijärjestelmä on edelleen erittäin epävakaa.

Hyvät uutiset tältä erää ohi

Talouden tähänastinen elpyminen perustuu Capital Economicsin Bootlen mukaan pääosin kolmeen seikkaan, jotka ovat hänen mielestään kaikki kertaluonteisia ja jo toteutuneet. Talouden näkymiä ajatellen nämä ovat tavallaan eilispäivän ilouutisia. Ensimmäinen Bootlen kolmesta muuttujasta on niin sanottu varastosykli. Maailmantalous suistui taantumaan, kun finanssikriisi säikäytti kotitaloudet ja yritykset voimakkaasti leikkaamaan kulutustaan, ja kauppiaat kautta maailman myivät varastonsa tyhjiksi tilaamatta valmistajilta täydennystä tilalle. Viime vuoden kuluessa alkoi varastojen täydennys, joka on nyt kuitenkin päättynyt. Bootle muistuttaa, että tyhjillään olleet varastot voi täyttää vain kerran, ja nyt tämä varastosykli on ohi. Hänen arvionsa mukaan viimeaikaisessa talouskasvussa on ollut pitkälti kyse juuri tästä. Toinen suuri muutos oli kaikentyyppisen rahoituksen jäätyminen sen jälkeen, kun luottamus kaikkosi pankkien välisiltä rahoitusmarkkinoilta. Nyt tämäkin ongelma on Bootlen mukaan takana, ja rahoitusmarkkinat toimivat. Silti yksityiset luotot supistuvat. Kolmas talouden suuri taustavoima olivat Bootlen mukaan keskuspankkien ja valtioiden valtavat elvytystoimet, jotka nekin ovat nyt ohi. Elvytykseen perustuvaa talouden piristystä ei ole hänen mukaansa odotettavissa uudestaan.

Keskuspankit ryhtyvät kiristämään hanojaan

Suurimmat keskuspankit, kuten euroalueen EKP, Yhdysvaltain Fed ja Britannian BoE ovat lopettaneet tai ilmoittaneet lopettavansa ylimääräisen rahan tarjonnan pankeille tai jopa ryhtyvänsä vetämään viime vuonna pankeille syöttämäänsä rahoitusta takaisin. Kiina on jo ryhtynyt sanoista tekoihin. Pelkästään suurimmat läntiset keskuspankit tukivat viime vuonna pankkeja ja kansainvälistä pankkijärjestelmää – ja rahoitusjärjestelmän kautta koko taloutta – yhteensä ainakin runsaalla 2000 miljardilla eurolla. Mittava rahan tarjonta pankeille ei kuitenkaan muuttunut pankkien luotonannoksi, jonka toivottiin elpyvän ja osaltaan auttavan talouskasvua vauhtiin. Yksityisasiakkaiden uusien luottojen tarjonta – ja luultavasti myös kysyntä – ovat miltei pysähdyksissä kautta länsimaiden. Luottojen asemesta keskuspankkien tarjoama tuore raha on ilmeisesti suurelta osin mennyt pankkien ja niiden asiakkaiden sijoituksina arvopaperimarkkinoille, kuten valtioiden velkakirjoihin ja pörssiosakkeisiin. Nyt osake- ja korkomarkkinat ovat huolissaan keskuspankkirahoituksen kiristymisestä, ja kiristyksen todennäköiset kurssivaikutukset ovat mahdollisesti jo käynnissä.

Markkinat patistavat valtioita vyönkiristykseen

Sama kiristyshuoli koskee valtioiden elvytystoimia. Suurimmat määräaikaiset julkisen talouden kevennysohjelmat, kuten useissa maissa toteutetut vanhojen autojen uusimista kannustavat tukiohjelmat, ovat jo päättyneet. Esimerkiksi autokauppaa tukeneissa maissa on käynyt ilmi, että tukiohjelmat piristivät tuettuja markkinoita vain hetkellisesti, ja tukiohjelmien vaikutuksen päätyttyä markkinat ovat vaipuneet uudestaan taantumaan. Aivan viime viikkoina rahoitusmarkkinoille on levinnyt kasvava huoli useiden taantumasta kärsineiden valtioiden nopeasta velkaantumisesta. Velkaisimpia eurovaltioita uhkaa suoranainen rahoituskriisi, jos korkosijoittajat menettävät luottamuksensa valtioiden velanhoitokykyyn. Korkomarkkinoiden hermoilu kasvattaa päivä päivältä sitä riskiä, että valtiot ryhtyvät liian varhain ja liian rajuin ottein tasapainottamaan talouttaan. Esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on useaan otteeseen varoittanut valtioita kiirehtimästä vyönkiristystä, vaikka kiristys sen mukaan on väistämättä edessä. Sen korkomarkkinoiden kasvava huoli on tehnyt selväksi, että rahoitusta tuskin löytyy helposti yhtä mittavaan elvytykseen kuin viime vuonna.

Potilaan kunto tuskin kestää ilman lääkitystä

Kanadalaisen varainhoitoyhtiö Gluskin Sheffin päästrategi David Rosenberg on laskenut, että ilman julkisen talouden mittavia elvytysmenoja maailman ylivoimaisesti suurin kansantalous Yhdysvallat olisi koko viime vuoden pysynyt tukevasti taantumassa. Talouden todellisesta tilasta antaa Rosenbergin mielestä erittäin heikon kuvan se, että suurin milloinkaan rauhan aikana talouden elvyttämiseen käytetty rahamäärä ei ole saanut aikaan sen suurempaa kasvua kuin mihin Yhdysvallat on nyt yltänyt. Capital Economicsin Roger Bootlen tapaan myös Gluskin Sheffin Rosenberg pitää melkoisen varmana, ettei viimevuotisen kaltaista elvytystä kaikissa eri muodoissaan ja varsinkaan viimevuotisilla rahasummilla ole enää tänä vuonna odotettavissa. Hän on rinnastanut talouden kuolemanvaarassa olevaan potilaaseen, jonka elintoiminnot ovat pysyneet käynnissä erittäin voimakkaan lääkityksen avulla. Lääkitys on hänen mielestään ollut niin vahvaa, ettei potilaan todellisesta tilasta ole mitään tietoa. Itse hän pelkää kunnon pettävän uudestaan, kun lääkitystä vähennetään.

Talouden tasapaino yhä pahasti vinksallaan

Capital Economicsin tavoin arvopaperikaupasta ja sijoituspalveluista riippumaton analyysiyhtiö Lombard Street Research LSR arvioi uuden taantuman riskin kohtalaisen suureksi. LSR:n johtaviin ekonomisteihin kuuluva Charles Dumas varoittaa yhtiön tuoreessa kuukausikatsauksessa tulkitsemasta viimeaikaisia taloustilastoja merkiksi taantuman päättymisestä. Hänen mukaansa maailmantalous on vielä kaukana tervehtymisestä. Dumasin mukaan maailmantaloutta rasittavat edelleen samat erittäin suuret tasapaino-ongelmat, jotka osaltaan aiheuttivat talouskriisin. Lisäksi hän pelkää, etteivät talouspäättäjät ole täysin vielä käsittäneet ongelmien laajuutta saati luonnetta. Tämän vuoden mittaan erittäin suureksi ongelmaksi kasvaa Dumasin mukaan se, että maailman ylijäämämaat yrittävät Kiinan, Japanin ja Saksan johdolla kaikin keinoin päästä taantumasta uuteen kasvuun vanhan lääkkeen avulla eli vientiä kasvattamalla.

Tässä taantumassa ei vienti-ihme kuitenkaan onnistu.

Protektionismin uhka kasvaa

Kaikki maat eivät voi samaan aikaan kasvattaa vientiään, kun yksikään maa ei halua kasvattaa tuontiaan. Pelkästään vientivetoinen toipuminen on toivoton tavoite maailmanlaajuisessa taantumassa. Alijäämämaat yrittävät pakon edessä supistaa alijäämiään ja itsekin parhaansa mukaan kasvattaa vientiään, mutta ylijäämämailla ei ole halua tai kykyä kasvattaa omaa kysyntäänsä tinkimällä omista ylijäämistään.

Vastikään Yhdysvaltain seuraavan tilivuoden talousarvion esitellyt presidentti Barack Obama ilmoitti tavoitteekseen kaksinkertaistaa maan viennin. Kiina on puolestaan toistanut lukuisia kertoja pitävänsä kiinni vientiään tukevasta valuuttakurssipolitiikasta. Ainoastaan Kiina on toistaiseksi onnistunut pitämään vientiä kelpo vauhdissa, mutta LSR:n mukaan tämä on onnistunut ainoastaan markkinaosuuksia valloittamalla. Toistaiseksi Kiinan talouskasvu on siis jopa jarruttanut muiden maiden toipumista. LSR näkee kiristyvässä maailmankaupan vientikisassa uhkaavia protektionismin aineksia. Kaupanesteet tuskin auttaisivat esimerkiksi Suomen kaltaisia vientimaita nousemaan taantumasta uuteen kukoistukseen.

Taloussanomat

[kohmelo]

How Brussels Is Trying to Prevent a Collapse of the Euro
http://www.spiegel.de/international/business/0,1518,676507,00.html

The problems facing Greece are just the beginning. The countries belonging to Europe's common currency zone are drifting further and further apart, and national bankruptcies are a distinct possibility. Brussels is faced with a number of choices, none of them good.
...

[Mika.H]

tilastot ovat aina myöhässä. uso pois, nyt tulee kylmää kyytiä. alkoi taas ns selviytymistaistelu, eikä se ole mikään pikkukahakka.

se, että palataan taas perusasioihin on hyvä. höpötykseksihän tämä homma on mennytkin. positiivista tässä on se, että vuoden kuluttua thorssit ja muut lämpimikseen höpöttäjät saavat keskustella vain keskenään.

melkein täsmälleen vuosi sitten tuli höpistyä tuollaista. muutama viikko aikaa tarkkaan vuosipäivään ja täytyy myöntää, että ilmapiiri on kummasti muuttunut vuoden sisällä.
pyörän pyörimissuunta on selkeästi kääntynyt. huomaattekos saman asian?!