Wallah, meitä on moneksi -paneelikeskustelu 21.4.2010 ***Muutos 2011 mukana!!!

[Jepu]

 
Paneelikeskustelu 21.4.2010, Jemiina Sainio, 27.4.2010, 16:29

http://www.suomenlaki.com/uutiset/article399650.ece?s=u&wtm=-28042010




Porthanian Suomen Laki -sali täyttyi keskiviikkona 21.4.2010 monipuolisesta keskustelusta, kiihkeistä kannanotoista ja ajoittain naurunpurskahduksista, kun oli Pykälä ry:n opintovaliokunnan järjestämän Studia Iuridica -paneelikeskustelun aika.


Keskustelun aiheena oli maahanmuuttajat ja kielitaito Suomen Kulttuurirahaston suurhankkeen innoittamana. Paneelikeskustelua johti professori Urpo Kangas. Panelisteina olivat Marjukka Kaakkola Muutos 2011 -yhdistyksestä, professori Riitta Pyykkö Kulttuurirahastosta, vuoden pakolaisnainen Nasima Razmyar Moninaisten Talo -hankkeesta ja Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja Wille Rydman.





Urpo Kangas avasi tilaisuuden puheenvuorollaan siitä, kuinka maahanmuutto ajankohtaisuudestaan huolimatta ei ole Suomessa uusi asia, mutta se on muuttanut muotoaan Karjalan evakoiden ajoista. Maahanmuutolla on monet kasvot, koska maahanmuuttajissa on sekä pakolaisia että huippututkijoita. Kieli on olennaisessa osassa sopeutumisessa.

Monikulttuurisuus – riesa vai rikkaus?

Riitta Pyykön mukaan nykyisessä kotoutumiskoulutuksessa hyvää on työelämäyhteys, mutta toisaalta maahanmuuttajia on kohdeltu yhtenä joukkona. Lapsilla ja nuorilla, työllisillä ja työllistettävillä sekä kotiäideillä ja luku- ja kirjoitustaidottomilla on kaikilla erilaiset tarpeet.


Nasima Razmyar oli Pyykön kanssa yhtä mieltä siitä, että maahanmuuttajien erilaiset tarpeet on huomioitava: varsinkin kotiäidit ovat tuen tarpeessa, koska heillä ei ole aina ollut pääsyä kielikursseille. Hän mainitsee keskeiseksi ongelmaksi sen, että vanhempien vajavaisen kielitaidon takia lapset joutuvat vanhemman rooliin. Yhtäkkiä heillä on valta päättää, mitkä viestit he välittävät vanhemmilleen. Kielitaidon puute on usein este työn saamiselle, mutta toisaalta ilman työtä kieltä on vaikea oppia. Työ on avainasemassa kotoutumisessa.


Wille Rydman vertasi Ranskan ja Ruotsin maahanmuuttopolitiikoita keskenään. Ranskassa jokaisesta on tultava ranskalainen, mistä on seurannut yhteenottoja. Ruotsissa sen sijaan on korostettu monikulttuurisuutta yhteiskunnallisen koheesion kustannuksella.


"Suomeen ei pidä ottaa enempää maahanmuuttajia kuin mitä heitä voidaan kotouttaa. Olisi valikoitava maahanmuuttajia, jotka ovat valmiita sitoutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan", Rydman korosti.


Marjukka Kaakkola toi esille naisnäkökulman. Hän toivoo, että hänen tyttärensä saavat kävellä kadulla rauhassa myös öiseen aikaan. Toisaalta hän toivoo maahanmuuttajanaisten aseman paranemista. Razmyar muistutti maahanmuuttajaperheiden olevan erilaisia, eikä naisilla ole ongelmia kuin pienessä osassa perheistä. Kangas korosti, että monia maahanmuuttajiin liitettyjä ongelmia voi olla myös kotosuomalaisilla, ja vitsailee: "Minäkin pääsin tänne tänään erityisluvalla."

Äidinkielenopetus – perusoikeus?

Razmyarin oman kokemuksen mukaan on ollut rikkaus saada oman äidinkielen opetusta, ja hän on voinut hyödyntää osaamistaan nykyisessä työssään Moninaisten Talo -hankkeen projektipäällikkönä. Kielenopetuksen myötä Suomi erottuu edukseen. Muutaman tunnin viikossa kestävä äidinkielen opetus ei ole pois mistään, koska kouluissa on muutenkin laaja kielitarjonta.


Rydmanin mielestä kielenopetuksen resurssien kohdalla on mietittävä sitä, johtaako äidinkielen opetus sellaiseen mielikuvaan, että yhteiskunnassa on mahdollista pärjätä ilman kunnollista suomen kielen taitoa. Myös pätevien opettajien löytyminen on ongelma. Hän ei halua Suomen päätyvän "tilkkutäkkiyhteiskunnaksi", jossa maahanmuuttajilla on erilaista koulutusta kuin valtaväestöllä.


Pyyköllä on omakohtaista kokemusta siitä, että kun koulussa ei ole opetettu lapsen omaa äidinkieltä, lapsesta on tullut "puolikielinen". Hän on kotikielen opettamisen kannalla.


Kaakkola huomioi, että työ- ja elinkeinoministeriö on käyttänyt vuonna 2009 maahanmuuttajien kotouttamiskoulutukseen 30 miljoonaa euroa. Hänen mukaansa kyse on valtavasta summasta. Työpaikkailmoituksia seuratessaan hän on pannut merkille, että opettajia haetaan sellaisiin kieliin, joista hän ei ole koskaan kuullutkaan. Hän kysyy, mihin meillä on varaa tulevaisuudessa ja kuinka paljon maahanmuuttajia voidaan ottaa lisää.

Pyykkö kysyy: "Kuinka paljon maksaa syrjäytynyt nuori?

Kaakkola vastaa kysymyksellä: "Mitä maksaa yhteiskuntarauha?"

Ettei kyse ole rahasta?

Razmyarin mukaan valtion kannalta on ongelmallista kouluttaa ilmaiseksi maahanmuuttaja, joka päätyy työttömäksi tai toiseen maahan töihin. Täysin suomea puhuva ja koulutettu maahanmuuttaja ei välttämättä saa taustansa vuoksi töitä. Somalinaisen kohdalla pelkkä huivi voi muodostua työnsaamisen esteeksi.


Pyykön mukaan kieli- ja kotouttamisohjausta olisi yhdenmukaistettava ja siihen olisi liitettävä ammattinäkökulma. Pyykkö kertoo, että jopa EK kritisoi Kulttuurirahaston hanketta rahan tuhlauksena. Vaikka hankkeita on ollut paljon, tulokset eivät ole olleet kovin hyviä. Kotoutumiskoulutuksella olisi onnistuessaan myönteisiä taloudellisia seurauksia.


Kaakkolan mielestä hanke on "maahan kaatunutta maitoa, on turha itkeä tässä vaiheessa", mutta tulevaisuudessa maahanmuutto on kallis tapa auttaa. Yleisön jäsenen mukaan kyse ei ole auttamisesta, koska saamme tänne veronmaksajia. Razmyar lisää, että usein täällä työskentelevien maahanmuuttajien lähettämä apu toiseen maahan on tärkeämmässä asemassa kuin muut avustukset.


"Avoimien ovien politiikka on hyväksyttävä, jos kansakunta haluaa säilyttää olemassaolonsa", toteaa puolestaan Kangas.


Rydman sanoo, että jos työvoimaa hankitaan ulkomailta, sen on tultava todelliseen tarpeeseen. On mietittävä edellytyksiä sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Toisaalta automatisoituvassa yhteiskunnassa ei tarvita ulkomaalaista työvoimaa siinä määrin kun laskelmat antavat ymmärtää. Kangas naurahtaa: "Ei automaatti maahanmuuttajaa korvaa".

Riittääkö "hei" ja "kiitos"?

Rydmanin mielestä kaikilla aloilla ei tarvitse osata suomea, mutta tasa-arvo ei toteudu, jos sukupolvesta toiseen on ihmisryhmiä, jotka elävät toisella kielellä kuin muut. Razmyar sanoo, että ihminen oppii työssä ollessaan kieltä, ja toisaalta työnantajien kannattaisi huomioida hakijat, jotka eivät välttämättä osaa täydellistä suomea, mutta esimerkiksi viittä muuta kieltä. Maahanmuuttajille ei myöskään pitäisi tarjota vain siivoojan tai bussinkuljettajan töitä, koska ei pidä antaa mielikuvaa, että vain tietyt alat ovat mahdollisia heille.


Kaakkola toteaa, että kielivaatimukset vaihtelevat töiden mukaan. Insinöörit pärjäävät englannillakin, mutta hoitoalalla suomen osaaminen on välttämätöntä. Pyykkö yleistää, että elämämme on nykyään hyvin kielellistä.


Kangas päättää keskustelun sanomalla, että maahanmuuton kanssa joudumme elämään. Se on aihe, jonka kohtaamme monesti, mutta vaikenemalla asiaa ei ratkaista.

[Eino P. Keravalta]

""Avoimien ovien politiikka on hyväksyttävä, jos kansakunta haluaa säilyttää olemassaolonsa", toteaa puolestaan Kangas."

Tyhmempi voisi luulla, että totuus on nimenomaan päinvastainen. Mutta kun meillä on monikulttuurisuuden vuoksi tämä uuskieli niin kai samasta syystä on syntynyt myös uuslogiikka, joka on päinvastainen normaalille järjenkululle. Onhan se selvä, että jos haluamme säilyttää suomalaisuuden niin pakkohan tänne on sekottaa ei-suomalaisuutta. Ja jos haluamme säilyttää sinisen maalin niin tottakai sen sekaan on kaadettava punaista maalia. Että näin. Taidanpa avata oluen. 

[Iloveallpeople]

"Minäkin pääsin tänne tänään erityisluvalla."

Tämän tiedon kuultuani ymmärrän Yrjö Kankaan kaipuun saada tänne kulttuureja, jossa mies päättää asioista ja nainen on hiljaa.

[Griffinvaari]

Kokoomuksen edustaja ei taida seurata puolueensa toimia hallituksessa ja vallan kahvassa, maan ulkomaalais politiikkahan ei edes muistuta hänen toiveitaan!
Nyt jo super mamukin kertoo heidän vallanneen niin bussit kuin siivoustoimenkin, ileisesti joko akateemisena tai sellaiseksi pyrkivänä kuitenkin väheksyy näitä duunari ammatteja.

[Magister]

Näyttäisi siltä, että Rydman on pitänyt mukavasti kannastaan kiinni. Luetun perusteella keskustelu oli ihan oikeasti muutakin kuin supermokutusta, mene ja tiedä. Mutta...

"Avoimien ovien politiikka on hyväksyttävä, jos kansakunta haluaa säilyttää olemassaolonsa", toteaa puolestaan Kangas.

Mahdanko olla ainut joka sai hillittömän pahoinvointikohtauksen tämän lauseen lukemisesta.