Empiirinen kv. tutkimus - EU-maiden yhteiskunnat vahvasti polarisoituneita

[akez]

Törmäsin tänään Die Weltin juttuun mainitusta tutkimuksesta, mutta se oli niin (piilottelevan?) ylimalkainen, että jutusta ei selvinnyt mitään detaljeja. Samaa tutkimusta oli referoinut myös moni saksalais- ja sveitsiläislehti, mutta näemmä yhtä ylimalkaisesti. Etsin siksi netistä Münsterin Wilhelms-yliopiston alkuperäisen tutkimusraportin. Se on mielenkiintoinen, mutta tuskin sisältää kovin suuria yllätyksiä niille, jotka ovat näitä asioita jo pitempään seuranneet. Polarisoituneiden ryhmien koosta saadaan nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa kvantitatiivista tietoa. Samalla selviää miten vahvasti eri näkemykset ovat edustettuina eräissä EU-maissa. Ainakin jotakin johtopäätöksiä noista luvuista voinee vetää ...

"Ensimmäiset empiiriset todisteet identiteettipoliittisesta jakautumisesta"

Münsterin yliopiston tutkijoiden kansainvälinen väestökysely osoittaa eurooppalaisten yhteiskuntien jakautuneen kahteen merkittävään vakiintuneeseen leiriin. Saksassa 1/3-osaa väestöstä edustaa polarisoituneita ja vastakkaisia näkemyksiä maahan kuulumista, uhkaa ja syrjintää koskevissa kysymyksissä. "Poliitikkojen ei tule osallistua tähän: Kannat on aina sidottava funktionaalisiin ydinasioihin, on etsittävä kompromisseja ja on pysäytettävä polarisoituminen". Kysely on laajin Euroopan identiteettikonfliktia koskeva tutkimus tähän mennessä.

Tutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa empiirisesti eurooppalaisten yhteiskuntien identiteettipoliittisen jakautumisen kahteen merkittävän kokoiseen vakiintuneeseen leiriin. "Havaitsimme kaksi selkeää vastakkaisia näkemyksiä edustavaa leiriä, joita kutsumme 'puolustajiksi' (Verteidiger) ja 'löytöretkeilijöiksi' (Entdecker), kertoo psykologian professori Mitja Back tutkijatiimin puolesta. "Kuka kuuluu maahamme, kuka uhkaa ketä, ketä syrjitään? Kaikissa tällaisissa identiteettikysymyksissä tutkimuksen ensimmäiset arviot osoittavat uutta jako- ja konfliktilinjaa kahden lähes täysin vastakkaiset näkemykset omaavan ryhmän välillä. Identiteettipoliittinen keskustelu on jähmettänyt näkökannat ilmeisen yhteensovittamattomaksi konfliktiasetelmaksi. Tutkimus voi avata tähän asetelmaan uusia väyliä."

Molemmat leirit edustavat kaikissa maissa merkittävää väestönosaa. Saksassa näihin leireihin kuuluu yli 1/3 -osaa väestöstä ja Puolassa lähes 3/4 -osaa. Liberaalidemokraattisissa maissa jakaumat olivat seuraavat:

'Puolustajat' / 'löytöretkeilijät'

Saksa: 20% / 14%
Ranska: 14% / 11%
Ruotsi 29% / 15%

Puolan kaltaisessa semi-autoritaarisesti johdetussa maassa, jossa tutkijoiden mukaan  'puolustaja' -asenteita tuetaan populistisesti, näihin ryhmiin kuulu yhteensä 72% väestöstä. "Tämä osoittaa,  kuinka pitkälle konflikti voi kehittyä yhdessä maassa: Polarisoituneet näkökannat voivat laajentua enemmistön näkemyksiksi", sanoo Mitja Beck. Poliittinen järjestelmä vaikuttaa vuorostaan siihen, kuinka vahvasti väestö polarisoituu ja kuinka paljon tästä syntyy uhanalaisuuden tunteita ja ahtaita identiteettiä koskevia näkemyksiä. Tämä viittaa jo siihen, että identiteettikonflikteihin voidaan vaikuttaa poliittisesti.

Ketä 'puolustajat' ja 'löytöretkeilijät' ovat?

Kantar Deutschlandin vuoden 2020 lopussa toteuttamaan kyselytutkimukseen osallistui 5 011 henkilöä Saksasta, Ranskasta, Puolasta ja Ruotsista. Työraportti "Von Verteidigern und Entdeckern: Ein Identitätskonflikt um Zugehörigkeit und Bedrohung" (http://go.wwu.de/wp9sc) tarjoaa ensimmäisiä arvioita. Yli 20 kysymyksen pohjalta muodostettiin klusterianalyysin avulla hyvin samankaltaisia näkemyksiä edustavia ryhmiä, joiden käsitykset lisäksi poikkesivat vahvasti toisten ryhmien näkemyksistä. Tulokseksi syntyi kaikkien kysymysten kohdalla tyypitys 'löytöretkeilijät' ja 'puolustajat'.

'Puolustajien' enemmistö edusti seuraavia asenteita: Kaikissa maissa he kannattivat tiukkaa omaan maahan kuuluvuuden konseptia, jonka mukaan vain maassa syntyneet ovat osa maata ja kansaa, ja joiden esi-isät edustivat etnis-nationalistista enemmistöä ja/tai valtauskontoa. He puolustavat perinteisiä kriteerejä, kuten etnistä ja uskonnollista homogeenisuutta. Samalla 'puolustajat' kokevat muukalaisten kuten muslimien ja pakolaisten olevan heille uhka, ja he tuntevat joutuvansa itse syrjityiksi ja heikompaan asemaan.

'Löytöretkeilijöiden' -ryhmä taas torjuu etnis-uskonnollisten kriteerien mukaisen ahtaan yhteenkuuluvuuden konseptin. Tämän ryhmän jäsenet eivät koe muukalaisten olevan uhka heille. Pikemminkin he kokevat maahanmuuton ja lisääntyvän diversiteetin olevan mahdollisuus ja he ajavat yhteiskuntaa, jossa vallitsee monia yhdenvertaisten elämäntapojen konsepteja. He kokevat olevansa hyvin edustettuja, he ovat tyytyväisiä demokratiaan ja he ovat pikemminkin taipuvaisia luottamaan poliittisiin instituutioihin. Puolan kaltaisessa semi-autoritaarisesti johdetussa maassa, jossa hallitus tukee populistisesti 'puolustajien' etnis-uskonnollista homogeenisuutta ja muukalaisilta suojelemista kannattavia näkökantoja, kuitenkin myös 'löytöretkeilijät' kokevat olevansa syrjittyjä ja he ovat tyytymättömiä demokratiaan ja hallitukseen.

Ryhmät poikkeavat myös kulttuurisessa, uskonnollisessa, psykologisessa ja sosiaalisessa mielessä vahvasti toisistaan: 'Puolustajat' ovat kaikissa maissa paljon enemmän sidoksissa kotimaahan ja uskontoon, kuin 'löytöretkeilijät'. Ensimmäiset pitävät enemmän yhteiskunnallisista hierarkioista ja he luottavat vähemmän muihin ihmisiin, jälkimmäisillä nämä tekijät ovat päinvastaisia. 'Löytöretkeilijät' ovat lähinnä melko nuoria, korkeasti koulutettuja, he asuvat useimmiten kaupungeissa ja sosioekonominen hätä ja puute ei juuri koske heitä. 'Puolustajat' ovat 'löytöretkeilijöihin' verrattuna usein vanhempia ja vähemmän koulutettuja, paitsi Puolassa. 'Puolustajat' asuvat useimmiten maaseudulla ja omien näkemystensä mukaan he ovat heikommassa sosioekonomisessa asemansa  - muualla paitsi Puolassa.
(...)

Lihavoinnit mun.

Ruotsin luvut olivat pienoinen yllätys, mutta maasta viime aikoina kantautuneiden uutisten valossa hyvinkin ymmärrettäviä. Kun 44% väestöstä on radikaalisti jyrkän vastakkaisesti polarisoituneita, niin kohta rytisee.

Huomaan itse, etten kuulu oikeastaan kumpaankaan mainittuun polarisoituneeseen ryhmään. En omaa ahdasta etno-nationalistis-uskonnollista näkemystä Suomen kansalaisuuden saamisen ja maahan kuulumisen kannalta. Minulle riittää, että haittamaahanmuutto ja yleinen kusetus (sekä maahantulijoiden, että suomalaispoliitikkojen harjoittama) loppuu ja myös ulkomaalaislakiin jo kirjattua asyylin tilapäisyysprinsiippiä noudatetaan (Tanskasta voi ottaa mallia), jolloin yhteiskunnan polarisoitumisongelmat pitkälti häviävät ainakin tässä suhteessa. Samalla moni maassa esiintyvä ongelma lievenee, aina kestävyysvajeita myöten (asyyliperusteisia nykyään maassa luokkaa 200 000 henkilöä).

EDIT typo

[nochWunder]

^ Olen korkeakoulutettuna elämässäni löytöretkeillyt sen verran, että tiedän mitä se on, ja olen kasvanut lähiössä 80- 90 luvuilla työläisperheessä ja nähnyt myös maahanmuuton mullistukset ja kohdannut sotivien maiden ekat agressiiviset mukulat.

Homma menee niin, että korkeakoulussa ja asiantuntijatöissä tavatut ulkomaalaiset ovat kulttuuristaan huolimatta käyneet läpi seulan, joka takaa heidän olevan salonkikelpoisia niissä ympyröissä. Yleensä näissä pienissä monikansallisissa tiimeissä ratkaisee eniten yksilön luonne.

Mutta makrotasolla alkaa heti ongelmat. Kun jonkun kulttuurin jäseniä on tarpeeksi, alkaa kulttuuri hallita toimintaa.

Ja maahanmuuttajat varmaan kuvittavat "löytöretkeilijän" kulisseja kivasti, mutta ei hän oikeasti kohtaa maahanmuuttajia, vaan niitä yliopistojen salonkikelpoisia tyyppejä.

Minulla on muslimiystäviä muslimimaista, kukaan heistä ei ole työtön, pakolainen tai kouluttamaton. Ja he ovat loistotyyppejä. Mutta eivät he ole loistotyyppejä kulttuurinsa takia, vaan siitä huolimatta. Ja minä tunnen heidät koska olemme käyneet osin saman kulttuurista riippumattoman seulan läpi.

Löytöretkeilijät, eli suvakit ovat naiviita ja ylimielisiä. Se suvaitsevaisuus kupla, jota olen itsekin ehtinyt elämässäni kokeilla on pelkkää itsetehostusta. Ylimielisyys johtuu nuoruudesta ja kokemattomuudesta.

Lapsena lähiössä taas opetettiin nimittelemään erilaisia. Etnonationalismista ei silloin puhunut kukaan, ei tarvinnut kun kaikki oli syntyneet homogeeniseen maahan, eikä tiennyt muuta.

Minä uskon, että polarisaatio katoaisi hyvin nopeasti, jos feminismi kitkettäisiin yhteiskunnasta ja typerä maahanmuuttopolitiikka lopetettaisiin.

Tosiasia on, että suomalaiset suurissa kaupungeissa ovat varsin tottuneita kirjavuuteen. Kengässä hiertää lähinnä käsinkosketeltavasti paheneva tilanne ja kulttuurikitka ja jatkuva kantaväestön syyllistäminen.

Kyllä kovakin etnonationalisti pehmenee ehdottomuudessaan, kun saa eka kerran maistaa askelta parempaan suuntaan ja niin rasismi laukeaa. Ellei sitten etnonationalismi ole alunperinkin ollut vain tekosyy tehdä rikoksia, mutta se on eri asia.

[akez]

Tsekkasin hieman lisää tuota tutkimusta (http://go.wwu.de/wp9sc) ja sen johdannosta löytyi tällaista täydentävää tarinaa.

Johdanto

Francis Fukuyama kehitti 1990-luvun alussa Itä- ja Keski-Euroopan valtiososialismin romahdettua ajatuksen ideologisen vastakkainasettelun historian loppumisesta ja tämän johdosta hän katsoi läntisen liberaalidemokratian, sekä yhteiskunta-, että hallintomallina, lyöneen itsensä lopullisesti läpi universaalisti. Nykyään tämän teesin paikkaansa pitävyyttä epäillään yhä enemmän. Tutkijat (mm. Pippa Norris, Ronald Inglehart) ovat äskettäin huomanneet, että viime vuosina havaittu erään väestönosan kytkeytyminen (oikeisto)populistisiin, nationalistisiin ja autoritaarisiin näkökantoihin voi olla osoitus kulttuurisesta vastavirtauksesta ja -liikkeestä.

On todellakin havaittavissa julkisessa keskustelussa esiintyvän yhä enemmän kiistan aiheita, jotka liittyvät mm. teemoihin maahanmuutto, multikulturalismi ja kansallisten rajojen avaaminen. Tämä identiteettiä koskeva keskustelu näyttää yhä enemmän kytkeytyvän kysymykseen eri väestöryhmien osallisuudesta yhteiskunnassa ja politiikassa. Tätä yhteiskunnan pirstoutumista identiteettikäsityksien mukaisesti hahmottuneisiin leireihin, ja niihin kytkeytyviä käsityksiä yhteiskunnallisesta ja poliittisesta representaatiosta ei olla kuitenkaan tähän mennessä systemaattisesti vielä osoitettu empiirisesti.

Tutkimustuloksista ... Neljänneksi osoittautuu, että vastakkainasettelu 'puolustajat' vs. 'löytöretkeilijät', vaikuttaa väestön keskuudessa kannatetun demokratian muotoon ja malliin. Tulokset osoittavat, että identiteettiä koskeva kulttuurinen konflikti on vahvasti politisoitunut ja samalla se muovaa suuresti väestön yhteiskunnallisia ja poliittisia näkemyksiä.   
(...)

Lihavoinnit mun.

Olen havaitsevani vähintäänkin rivien välissä tutkijoiden biasoituneisuutta - mikä on tavallista tuollaisissa tutkimuksissa -, sillä nämä käyttävät uuskielen omaisia vahvasti arvolatautuneita (hyvä/paha) termejä, kuten esim. (oikeisto)populismi, nationalismi ja autoritaarisuus, jopa "vahvan johtajan kaipuu". Vastakkaista osapuolta ei sen sijaan luonnehdita esim. (vasemmisto)populistiseksi, internationalistiseksi, pohjimmiltaan kansandemokratiaan pyrkiväksi, ja "vahvan pääsihteerin johtamia neuvostoja" ja pakkoa takaisin kaipaavaksi. Tutkimuksen terminologia on samankaltaista, kuin ne termit ja sanat, joilla Euroopan johtopoliitikot ovat ruoskineet ja nimitelleet kansalaisiaan viime vuosikymmenien ajan lähes kaikkialla EU:ssa. Tästä voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä.

Silti tutkimus antaa mielenkiintoista kvantitatiivista tietoa, kunhan huomioi ilmeisen biaksen.

Yleisesti näkee ilman tutkimuksiakin, että nykyinen asetelma on pitkälti syntynyt nimenomaan haitalliseksi koetun maahanmuuton takia ja tämä painottuu niihin tulijaryhmiin, joita kutsutaan usein harhaanjohtavasti pakolaisiksi, turvapaikanhakijoiksi tai (varsinaisiksi) maahanmuuttajiksi. Tähän asyylitrafiikkiin liittyvät epäkohdat ja lieveilmiöt, aina kanta-asukkaiden asuntosyrjäytymisestä lisääntyvään rikollisuuteen ja "pakolaisten" terrori-iskuihin, ovat kärjistäneet yhteiskunnallista tilannetta.

Myöskään kärkipoliitikot ja -viskaalit eivät ole pysyneet "puolueettomina", vaan he ovat jyrkästi, ehdottomasti ja autoritaarisesti siirtyneet 'oman elämänsä turistien' (löytöretkeilijöiden) puolelle, vaikka nämä ovat vähemmistö kaikissa tutkituissa maissa. Voikin siten sanoa, että nimenomaan eurooppalaiset poliitikot itse ovat puuhillaan ja asenteillaan aiheuttaneet yhteiskuntiensa pirstoutumisen ja polarisaation.

Niinpä Merkel ei kadu edelleenkään, että aiheutti vuoden 2015 maahantulijarynnäkön ja valtavan kriisin. Samoin Sipilä, Orpo ja silloinen "ulkopihaministeri" eivät ole osoittaneet minkäänlaista katumusta, vaikka laskivat maahan yli 30 000 asyylihuijaria, mikä tapaus lopulta kulminoitui kymmenien miljardien eurojen taloudellisen vahingon lisäksi maan ensimmäiseen terrori-iskuun.

Tähän päälle vielä kärkipoliitikkojen puheet viime vuosikymmeniltä (Merkel: Oikeiston vastainen taistelu, avoimet rajat, internationalismi, "Wir alle sind Deutschland – das ist das Ziel". Suomi-poliitikot kansalaisilleen: "Suomi kuuluu kaikille", impivaaralaiset, rasistit, islamfoobikot jne). Ei ihme, että yhteiskunnat polarisoituivat. Ongelma on todellinen, ei kuvitteellinen.

[akez]

Saksalaislehti kertoo ketjun aihetta läheisesti liippaavasta saksalaisen diakonialaitoksen äskettäin teettämästä tutkimuksesta.

Diakonia-päällikkö pettyi

Lähes 2/3-osaa saksalaisista haluaa lopettaa pakolaisten vastaanottamisen

Junge Freiheit 18.6.2021

Saksalaisten selkeä enemmistö haluaa lopettaa pakolaisten vastaanoton. Tutkimusinstituutti Civey teki Diakonie Deutschlandin toimeksiannosta mielipidekyselyn. Sen mukaan 62,5% vastanneista oli sitä mieltä, että Saksan ei tule enää ottaa vastaan asyylinhakijoita maailmanlaajuisesti kasvavista pakolaismääristä huolimatta. Vastaanoton jatkamista kannattavia oli 28% vastanneista. Loput eivät osanneet sanoa kantaansa.

Erityisen silmiinpistävää on kielteisten vastausten yksiselitteisyys. 5 000 vastanneesta 47,3% sanoi "ehdottomasti ei" ja 15,2% totesi, että "pikemminkin ei". Toisella puolella 14,4% oli sitä mieltä, että "ehdottomasti kyllä" ja 13,2% "pikemminkin kyllä".

Integrointi on enemmistön mielestä epäonnistunut

Suuri enemmistö katsoo myös integroinnin epäonnistuneen. Kysyttäessä ovatko maahanmuuttajat viimeisten 10 vuoden aikaan sopeutuneet ja liittyneet hyvin saksalaiseen yhteiskuntaan totesi 57,8%, että "ehdottomasti ei" tai "pikemminkin ei". Vajaa 28% vastasi, että "osa on, osa ei". 12,5% vastasi, että "ehdottomasti kyllä" tai "pikemminkin kyllä". Tässä kysymyksessä myönteisesti vastanneiden keskuudessa opiskelijat olivat yliedustettuina. Samaan aikaan yksityisyrittäjät, eläkeläiset ja työntekijät katsoivat integraation lähinnä epäonnistuneen.

Diakoniajohtaja Ulrich Lilie sanoo, että tulokset eivät toki häntä yllättäneet, mutta saivat hänet pettymään. "On ilmeistä, että suurin osa saksalaisista ei pidä pakolaisten vastaanottoa ja heidän integrointiaan menestystarinana. Kaikki maahanmuuttoa kritisoivat eivät ole äärioikeistoa. Kuitenkin ilman tätä kaikupohjaa pelottavien oikeistoyksinkertaistajien olisi huomattavasti vaikeampaa saada tilanteesta "me-tai-he" -logiikallaan poliittista hyötyä."

EU-ulkorajavalvonnan kritiikkiä

Lilie kehottaa poliitikkoja ajattelemaan integraatiota, sekä koulutus- ja sosiaalipolitiikkaa yhtenä kokonaisuutena. Maahanmuuttajat on integroitava välittömään lähiympäristöönsä. "Meidän on myös tuotava julkisuuteen menestyneitä integraatiotarinoita ja tehtävä Saksasta maahanmuuttomaana - mitä se myös faktisesti on - positiivisesti koettavissa oleva asia. Näitä hyviä tarinoita tarvitaan, jotta saamme joko-tai -narratiivia vaiennettua." Diakoniajohtaja kritisoi tiedonannossaan EU-ulkorajojen valvontaa, jota kutsutaan "ns. 'suojelemiseksi'".
(...)

Lihavoinnit mun.

Loppujutussa todetaan vielä, että jätettyjen asyylihakemusten määrä kasvoi toukokuussa 2021 edellisen vuoden toukokuuhun verrattuna 120%. Samaa kasvua on havaittavissa Välimerellä. Münsterin yliopiston tutkimuksessa [ketjun aloitusjuttu] havaittiin, että Euroopan yhteiskunnat - myös Saksa - ovat identiteettipoliittisesti jakautuneita ja pirstoutuneita. Eräs tähän liittyvä aspekti on maahanmuutto.

---

Vastaavia maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvien kansalaisten määriä on nähty jo vuosikymmenien ajan, myös Suomessa. Silti 10 tuuman jööttiä yritetään yhä puskea väkisin 5 tuuman koloon. Ilmeisesti yhteiskuntien pirstoutumista pidetään korkeimmassa poliittisessa johdossa vähäpätöisenä hintana harjoitettujen import-hommien rinnalla. Puuhan logiikka tosin jää tavalliselle tallaajalle hyvin hämäräksi ja tutkimusten mukaan hän ei näe tuossa touhussa mitään tolkkua. Heitä ei voi nimittää edes äärioikeistoksi, koska kyse on tavallisten kansalaisten enemmistöstä. Voikin perustellusti kysyä, jotta mitä ihmettä täällä on tapahtumassa?

[akez]

Saksan media on laajalti uutisoinut tuosta Diakonie Deutschlandin tutkimuksesta. Näin saavat keskustelunaihetta tänään vietettävää maailman pakolaispäivää varten.

Die Weltin osastopäällikkö käsittelee tänään aihetta kolumnissaan "Mahdollisuutemme ovat rajalliset", viitaten myös kyseiseen tutkimukseen. Hänen mukaansa paavin väite myötätunnon puutteesta pakolaisia kohtaan ei ole suurin ongelma, vaan se on kasvava kuilu hädän ja himoittujen kohdemaiden kyvyn välillä ottaa ihmisiä vastaan ja integroida heitä. Alla referaattia jutusta (edellä jo kerrottuja tutkimustuloksia ei toisteta):

Sunnuntaina vietettiin maailman pakolaispäivää. YK:n mukaan maailmassa on pakoon lähteneitä 82 miljoonaa. Määrä on kaksinkertaistunut viime vuosikymmenen aikana. Ei-valtiollinen Pro Asylum järjestö varoittaa EU:ta Geneven pakolaissopimuksen murentamisesta: Valtiot eivät saa käännyttää ihmisiä rajoiltaan tutkimatta heidän suojeluntarvettaan. Samaan aikaan paavi Franciscus vetoaa osoittamaan enemmän myötätuntoa pakolaisia kohtaan.

Perinteisesti liberaaleissa maissa, kuten Ruotsi ja Tanska, enemmistö ei ole enää pitkään aikaan kannattanut "tervetuloakulttuuria" (Willkommenskultur ) - ei edes USA:ssa. Kun varapresidentti Kamala Harris äskettäin matkusti Keski-Amerikkaan keskustellakseen vastatoimista pohjoista kohti suuntautuvaa pakolaisvirtaa vastaan, niin hänellä oli paikallisille ihmisille viestinä etenkin se, että "Älkää tulko!". Yrittämään lähtevät tullaan palauttamaan rajoilta takaisin.

Saksaa ei voi maahanmuuttohistoriansa valossa syyttää puuttuvasta myötätunnosta. Se vain painottaa enemmän Saksan liittopresidentti Joachim Gauckin jo pakolaiskriisin alussa lausumia sanoja: "Sydämemme on avara, mutta mahdollisuutemme ovat rajalliset.

---

Kun noita näkemyksiä tutkailee, niin huomaa, että on helppo saada tässä asiassa kompromissi aikaan, jos kaikki osapuolet ovat liikkeellä vilpittömin mielin. Pakolaisille, asyylinhakijoille ja maahanmuuttajille osoitetaan myötätuntoa siellä lähtömaiden läheisyydessä, jonne suuri enemmistö joka tapauksessa joutuu jäämään. Samalla karsitaan petkutukseen perustuva asyylitrafiikki, joka on pohjimmiltaan paremman elintason perässä tapahtuvaa. Tämän ratkaisun pitäisi kelvata kaikille, koska se on ainoa järkevä, toteuttamiskelpoinen, oikeudenmukainen, kustannustehokas ja ihmisoikeudet huomioon ottava toimintatapa.

[akez]

Diakonie Deutschlandin lehdistötiedotteesta ("Diakonia arvioi pakolaispolitiikkaa: Integraatiota ja sosiaalipolitiikkaa on ajateltava kokonaisuutena - Joko-tai -logiikka johtaa umpikujaan'') löytyi vielä muutama huomionarvoinen kohta.

(...)
On saavutettu myös menestyksekkäitä integrointituloksia, mutta niistä vain puhutaan liian vähän. Siten pakolaisiksi hyväksyttyjen integraatio työmarkkinoille on ollut varsin menestyksekästä: Institut für Arbeitsmarkt- und Berufsforschungin (IAB) mukaan yli 50% heistä on työllistetty, vaikkakin pääosin matalapalkka-aloille. Tähän on positiivisesti vaikuttanut se, että on tarjottu integroitumismahdollisuuksia jo asyyliprosessin aikana. Vielä vahvemman integraatio-offensiivin myötä tässä avautuisi vielä enemmän mahdollisuuksia.
(...)

Tuo menestystarina johti siihen, että Saksassa on nyt laumoittain euron työntekijöitä. Työantajalle tällainen pilkkahinnalla hanttihommia tekevä "halpatöiden kuningas" maksaa vain yhden euron per päivä. Veronmaksajat kustantavat siten viime kädessä koko huvin. Tämäkö muka on menestystarina?

Samaan pyritään myös Suomessa. Kokoomusta myöten ollaan tyrkyttämässä kaikille asyylihuijareille työlupia jo asyyliprosessin aikana. Ne johtavat samalla pysyvän oleskeluluvan saamiseen ajanmittaan. Samalla romutetaan kokonaan nykyinen lupiin perustuva maahanmuuttojärjestelmä ja myös koko maahanmuuttopolitiikka. Sellaista ei enää olisi, koska miksi anoa etukäteen mitään lupia, kun asyylillä pääsee aina ja varmimmin. Moni tomaattiplantaasinomistaja Närpiössä saattaisi toki olla aivan innoissaan moisesta mahdollisuudesta. Yksittäiset välistävetäjät voivat aina hyötyä mistä tahansa koko yhteiskunnalle turmiollisesta toiminnasta ja näitä on aina riittänyt, jopa uzbekki-koululaisilla hyvää bisnestä tekemään aikovista.

62,5% saksalaisista haluaa lopettaa täysin asyylitrafiikin, vaan mitä tekee Saksan diakonia? Teeskentelee, että ei ymmärrä, on sokea, eikä osaa lukea (koska sillä tienaa hyvin). Siksipä se junttaa pyöreää palikkaa entistäkin suuremmalla innolla ja voimalla siihen nelikulmaiseen reikään.

(...)
Lopuksi diakonian kuusi pakolaispolitiikkaa koskevaa vaatimusta tuleville Saksan hallituksille:

1. Integraatio-, koulutus- ja sosiaalipolitiikkaa on ajateltava kokonaisuutena.

2. Perheiden yhdistämisiä on helpotettava integroitumisen helpottamiseksi.

3. AnkER-keskukset ja kaikki joukkomajoitustilat on suljettava, jotta integroitumista edistettäisiin jo alusta alkaen.

4. Suvaituille maahanmuuttajille [henkilöllä ei asyyliperusteita, mutta annetaan jäädä maahan] on tarjottava pysyviä oleskelulupia jäädä maahan, jotta heidän näköalattomuutensa tulevaisuuden suhteen poistuu.

5. On mahdollistettava lisäpakolaisten vastaanottaminen vastuullisten määrien mukaisesti.

6. On lopetettava palauttamiset kriisialueille, kuten Afganistaniin ja muille vaaravyöhykkeille.

62,5% saksalaisista haluaa lopettaa koko puuhan --> Diakonian ("hyvien ihmisten") ratkaisu: Tätä lisää!