2010-02-25 HS Näkökulma Saska Saarikoski: Hesarin haukkumisen taito

[skrabb]

NÄKÖKULMA

Hesarin haukkumisen taito
Saska Saarikoski

HELSINGIN SANOMAT

Kun kuvataideväki kokoontuu riitelemään television keskusteluohjelmaan, he ovat eri mieltä kaikesta paitsi yhdestä – Hesarin syytä!

Kun kilpailevan lehden verkkosivulla kirjoitetaan Mannerheim-näytelmästä, ratkaisuksi tarjotaan Hesarin tilauksen lakkauttamista.

Kun skannaa läpi kirjailijoiden lehtiä ja blogeja, huomaa, että Hesari huonontaa kirjallisuutta kahdella tavalla: arvostelemalla kirjoja ja jättämällä niitä arvostelematta.

Harvoin törmää keskusteluun, jossa ei jossain vaiheessa tajuttaisi, että puheena oleva asia on median ja ennen muuta Hesarin vika.

Kuten maahanmuuton lisääntyminen, lännettyminen, kirkosta eroaminen, vaalirahat, kouluampumiset, antisemitismi, suomen kielen rappio, suojelupoliisin toiminta, viihteellistyminen, homoseksuaalisuuden yleistyminen ja se, että sudet syövät ihmisten koiria.

Ymmärrän hyvin Hesarin haukkujia, sillä olen itse tehnyt alalla pitkän päivätyön.

Jo nuorena Ylioppilaslehden toimittajana merkittävä osa työstäni keskittyi Hesarin arvostelemiseen. Se oli käytännöllistä, sillä niin saattoi kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta, mutta kritiikillä oli aina maalinsa, tosin sama.

Ydin-lehteen ja Suomen Kuvalehteen perustin tässä tarkoituksessa oikein erilliset mediapalstatkin.

Kun kaikki haukut eivät mahtuneet niihinkään, yritin tunkea niitä esimerkiksi Yleisradion Maailma sanojen vankina -ohjelmaan.

Kun päädyin 1990-luvun lopulla Hesariin töihin, kuvittelin joutuvani lopettamaan Hesarin haukkumisen, mutta vielä mitä!

Täällähän Hesaria vasta suomitaankin. Meno on kuin siinä juutalaisten kertomassa vitsissä: missä kaksi hesarilaista tapaa, siellä törmää kolme journalistista linjaa.

Ja hyvä niin. Miksi meidän pitäisi jäädä paitsi Hesarin haukkumisen riemusta pelkästään siitä syystä, että satumme olemaan täällä töissä!

[email protected] Kirjoittaja on kulttuuriosaston esimies.

[Jouko]

Heh, heh!

[Turkulaine]

Meno on kuin siinä juutalaisten kertomassa vitsissä: missä kaksi hesarilaista tapaa, siellä törmää kolme journalistista linjaa.

On siis kolme eri tapaa jättää tuntomerkit kertomatta.

[Jussi Halla-aho]

Saarikoski on huomattavan hauska ja fiksu kirjoittaja. Häntä luultavasti harmittaa usein se, että omassa aatteellisessa viiteryhmässään hän joutuu olemaan jatkuvasti tekemisissä itseään tyhmempien ihmisten kanssa.

[OTU]

Niin no marttyyriys on yksi puolustusstrategia. Taitaa olla ainoita edes hiukan uskottavia tapoja vastata tosipohjaiseen kritiikkiin esimerkiksi HS:n maahanmuuton ja mamurikosten uutisoinnista.

[Deloch]

Olen vissiin tyhmä kun en löytänyt tästä raapustuksesta mitään järkevää pointtia. Noh, toisaalta en löytänyt vastaanottokeskuksen vartijankaan pieksennästä automaattisesti rasistista motiivia.

[Jouko]

Olen vissiin tyhmä kun en löytänyt tästä raapustuksesta mitään järkevää pointtia. Noh, toisaalta en löytänyt vastaanottokeskuksen vartijankaan pieksennästä automaattisesti rasistista motiivia.

Ehkä jyvä on siinä, että Hesaria saa vapaasti ääneen haukkua oli siellä töissä tai ei. Vai onko? Suvaitsen epäillä.