Näistä huippupaikoista ei kilpailla

[PMH]

Vanha uutinen http://www.taloussanomat.fi/uutiset/2010/07/01/naista-huippupaikoista-ei-kilpailla/20109157/12 mutta toiminta osaltaan sisältää esim. vähemmistövaltuutetun virantäytön kiemurat

Näistä huippupaikoista ei kilpailla

Moni pätevä johtaja karttaa julkisia virkoja, koska ne täytetään muun kuin osaamisen perusteella.
Usein virkoihin pyrkii vain kourallinen hakijoita. PT:n tutkimusjohtaja sanoo, että tämän takia parhaat ihmiset eivät välttämättä ole tekemässä päätöksiä, jotka koskevat kaikkia.

Kireän taloustilanteen takia avoimiin työpaikkoihin tulvii hakemuksia – jos ne ovat yksityisissä yrityksissä. Kunnat ja valtio joutuvat valitsemaan tärkeisiin tehtäviin sopivan kourallisesta väkeä.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtajan Reija Liljan mukaan tilanne on ongelmallinen ja yleinen julkisella sektorilla

Esimerkiksi Espoon kaupunginjohtajan virkaa haki seitsemän henkilöä, joista neljä täytti kelpoisuusehdot. Joensuun johtopaikka kiinnosti kahtatoista. Kemijärven kaupunginjohtajan virka pantiin uudelleen hakuun, koska alun perin virkaan tuli vain kolme hakemusta.

Porvoossa apulaiskaupunginjohtajan pesti kiinnosti viittä, sivistysjohtajan toimi kolmeatoista, mutta sosiaali- ja terveysjohtajan virka vain kahta.

Tutkija Anni Jäntti Tampereen yliopistosta on Kuntaliitossa selvittänyt kunnanjohtajien virkojen täyttämistä vuosina 1996–2008. Selvityksestä ilmenee, että virkoihin ilmoittautui yhä vähemmän kiinnostuneita, päteviä hakijoita. Vuonna 2008 yhtä virkaa haki keskimäärin 12 ihmistä. Pohjanmaalla heitä oli keskimäärin vain 7–8.

– Olisi suotavaa, että hakijoita ja valinnan varaa olisi enemmän, jotta saataisiin varmasti parhaat johtajat tehtäviin, Jäntti sanoo.

Sopivin voi
ohittaa pätevimmän

Liljan mukaan hakijoiden vähyys ei tarkoita, että virkoihin valitut eivät olisi päteviä. Silti valtiolla ja kunnissa ei hänen mielestään välttämättä ole parhaita ihmisiä tekemässä ratkaisuja, jotka koskevat kaikkia kansalaisia.

Konsulttiyhtiö Assessio Finlandin toimitusjohtaja, seniorikonsultti Antti Pöyhönen pitää tilannetta todella valitettavana paitsi hakijoiden myös koko Suomen kannalta. 

Kuntien vastuupaikat eivät innosta valintamenettelyn takia.

– Pääsääntöisesti ei haeta parasta, vaan poliittisesti sopivinta, sanoo Pöyhönen.

Osa paikoista on käytännössä tietyn puolueen paikkoja. Pöyhösen mielestä parhaat eivät viitsi hakea, koska joutuisivat prosessiin, jossa ei valita saavutusten ja potentiaalin perusteella, vaan muilla kriteereillä.

Puoluekirjan lisäksi valinnoissa voivat painaa muut seikat. Joissa kunnissa on vahva hyvä veli -järjestelmä. Ei ole tavatonta, että hakuilmoitus laaditaan sellaiseksi, että tietty henkilö täyttää siinä esitetyt kriteerit.

– Nimitysten pitäisi painottua nykyistä enemmän osaamiseen. Tehtäviin pitäisi valita muitakin kuin hallitsevien puolueiden tuttuja tai kannattajia, Lilja sanoo.

Haun julkisuus
nostaa rimaa

Hakijoita karsii myös julkisuus. Tärkeisiin virkoihin hakeneiden nimet kerrotaan tiedotusvälineissä. Työpaikalla pyrkiminen muualle voidaan tulkita epälojaalisuudeksi. Jos ei tule valituksi, työt voivat vastaisuudessa sujua aiempaa nihkeämmin.

– Kovin kevyin perustein ei lähdetä hakemaan virkaa, jos ennakkoajatus on, että omalla osaamisella ei kumminkaan ole merkitystä, Lilja sanoo.

Vaikka esittelijät pitäisivät pätevimpinä, virka ei välttämättä avaudu. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministerinä Liisa Hyssälä (kesk.) nimitti ministeriöönsä päälliköksi virkamiesten mielestä viidenneksi parhaan. Keväämmällä Hyssälä itse valittiin vuosia Keskustan hallussa olleeseen Kelan pääjohtajan virkaan. Paikkaa haki seitsemän henkilöä.

Kunnassa tai valtiolla ura voi lähetä mukavasti liikkeelle, mutta tyssätä sopivan puoluekirjan puuttumiseen.

– Julkisella sektorilla on perusongelma, että se, että on hyvä työssään, ei välttämättä riitä, Lilja sanoo.

Palkka ei
houkuttele

Palkkakaan ei välttämättä houkuttele. Julkisella sektorilla palkat suhteessa tehtävien vaativuuteen ovat kehnompia kuin yksityisellä. Jäntin mukaan matalimmat palkat ovat kuntien johtotehtävissä.

Keskimääräistä suurempaan palkkatoiveeseenkin liittyy riskejä. Etenkin menojen leikkausten ollessa ajankohtaisia kuntalaiset saattavat sydämistyä, jos esimerkiksi uusi kunnanjohtaja saa edeltäjäänsä selvästi parempaa palkkaa. Epäluottamus ja poru voivat leimata ja hankaloittaa tehtävän alkua selvästi.

[Alfresco]

Näistä huippupaikoista ei kilpailla

Moni pätevä johtaja karttaa julkisia virkoja, koska ne täytetään muun kuin osaamisen perusteella.

Läheltä asioita seuranneena voin allekirjoitta jokaisen asian tässä jutussa. Julkisen sektorin johtajien rekrytointitilanne on todella surullinen. Mielikuva johtajarekrytoinnista on se, että vain poliittinen sopivuus ja suhteet johtaa palkkaamiseen. Käytännössä näin on myös usein tilanne.

Kunnassa nuijaa heiluttavat eli valtuustot ja hallitukset käyttävät valtaa vahvasti preferoiden omiaan. Jo päätevyysvaatimukset asetetaan usein tietty henkilö mielessä. Valinta on siis jo tehty ennen kun rekrytointi on edes alkanut. Ellei etukäteisehdokasta ole tai hän on ristiriitainen, niin seuraavaksi katsotaan poliittiset voimasuhteet ja punnitaan minkämielinen ihminen halutaan.

Nihkeä hakuinto kunnan johtaviin tehtäviin ei kuitenkaan ole vain politikoinnin syytä. Kuntatehtvät on tiukasti rajattu lailla. Käytännössä johtaja ei pysty hirveesti vaikuttamaan mihinkään ja kaikki mitä tehdään on julkisesti esilllä julkisuuslain perusteella. Ainoa tapa päästä vaikuttamaan on, että kunnanhallitus ja valtuustot ovat samalla puolella. Johtajan todellinen toimivalta tukeutuu siis erilaisiin poliittisiin päättäjiin ja lakeijoihin, joita on pakko liehitellä tai muuten johtaja äänestetään pois virasta.

Kuntien johtajien työ on usein myös varsin ikävää ja tylsää. Asioiden läpivieminen voi kestää vuosia. Lautakuntia ja komiteoita vaaditaan useita, jotta saadaan päätökset kasaan. Ennen sitä voi seurata kymmeniä kokousta, missä käydään loputtomia neuvotteluja naurettavista asioista.

Rikkana rokassa on valtion vuosittain muuttamat lait, jotka usein romuttavat jatkuvuuden kunnan päätöksenteossa. Kun yksi asia on saatu valmiiksi, tulee uusi laki, kaikki revitään auki ja aletaan alusta. Usein asiat jätetään yksinkertaisesti kun on tieto, että lait saattavat muuttua. Kaikki toiminta pysähtyy. Tällainen toiminta on äärettömän turhauttavaa ja saa monen kuntatyöntekijän ja -päättäjän vitutuksen partaalle.

Todella pätevät tyypit eivät halua päätyä pitkäpiimäiseen byrokraattisen myllyyn missä työn tulos ei näy missään. Kunnallinen johtajavirka ei ainakaan sovi yritysmaailman nopealiikkeisille päättäjille, joille tulokset ovat tärkempi kun poliittinen pelaaminen, voimasuhteet ja juonittelu.

Julkisen sektorin byrokratia ja menettelytavat ovat johtaneet siihen, että asioista pättävät lähinnä epäpätevät tyypit ja linssiluteet, joiden oma positio menee tehtän edelle. Ei kannata ihmetelleä miksi julkisen sektorin asiat ovat välillä niin retuperällä ja päätökset järjettömiä.