Aktia Pankki Oyj Taloudellinen katsaus 1/2010

[JM-K]

Aktia Pankissa ainakin jollain on homma hanskassa ja realiteetit tiedossa:


Aktia Pankki Oyj - Lehdistötiedote
Aktian Taloudellinen katsaus 1/2010
Lehdistötiedote                                                                
vapaasti julkaistavissa                                                        
14.1.2010 klo 10.00    


Suomen lyhyen välin riskit liittyvät viennin elpymiseen, työttömyyden nousuun ja kuluttajien luottamukseen. Suuri huoli on kilpailukyvyn rapautuminen,joka johtuu suomalaisten palkkoen noususta 2003-09.

Edessä olevat tuloneuvottelut ovatkin iso riski suomalaiselle työllisyydelle. Kun sähkötekninen teollisuus on kypsymässä matalan kasvun sektoriksi ja väestön ikääntyminen etenee, taloutemme trendikasvu hidastuu pysyvästi.    
 
Pitkän ajan riski on, että rakenteiden ja asenteiden luutumisen vuoksi emme pysty punomaan yhteen hyvää tuottavuuskasvua ja lisääntyvää maahanmuuttoa. Pystytäänkö välttämään syrjäytymistä ruokkivat, Manner-Euroopasta tutut virheet maahanmuuttajien vastaanottamisessa ja kotouttamisessa?



https://newsclient.omxgroup.com/cdsPublic/viewDisclosure.action?disclosureId=381006&messageId=456623

[isäntä]

Rahan ammattilaisille nämä ovat päivänselviä asioita.

[Embo]

Pitkän ajan riski on, että rakenteiden ja asenteiden luutumisen vuoksi emme pysty punomaan yhteen hyvää tuottavuuskasvua ja lisääntyvää maahanmuuttoa. Pystytäänkö välttämään syrjäytymistä ruokkivat, Manner-Euroopasta tutut virheet maahanmuuttajien vastaanottamisessa ja kotouttamisessa?

Emme, koska kukaan ei kehtaa myöntää, mitkä nämä virheet vastaanottamisessa ja kotouttamisessa ovat. (Tulijoiden liian suuri määrä, kehno laatu, tulijoiden taantumukselliselle arvomaailmalle periksi antaminen, avokätinen sosiaaliturva).

[acc]

Pitkän ajan riski on, että rakenteiden ja asenteiden luutumisen vuoksi emme pysty punomaan yhteen hyvää tuottavuuskasvua ja lisääntyvää maahanmuuttoa. Pystytäänkö välttämään syrjäytymistä ruokkivat, Manner-Euroopasta tutut virheet maahanmuuttajien vastaanottamisessa ja kotouttamisessa?

Emme, koska kukaan ei kehtaa myöntää, mitkä nämä virheet vastaanottamisessa ja kotouttamisessa ovat. (Tulijoiden liian suuri määrä, kehno laatu, tulijoiden taantumukselliselle arvomaailmalle periksi antaminen, avokätinen sosiaaliturva).

Siinäpä se oli tiivistettynä. Ja jokin kumma juttu on siinäkin, että suhtaudutaan maahanmuuttoon kuin väistämättömyyteen. Ei rohjeta pysäyttää sitä.

[Ammadeus]

Huh huh,faktat tiedetään mutta..?

[ElinaElina]

Kiitos JKM, kun löysit ja toit meille!

[RP]

Samat lauseet ovat olleet katasauksissa ainakin viime vuoden alusta, kenties kauemminkin. Tähän meneessä niihin ei ilmeisesti moni ollut kiinnittänyt huomiota.

[Mika.H]

Rahan ammattilaisille nämä ovat päivänselviä asioita.

ei todellakaan ole. "talouden ammattilaiset" yllättyvät ihan joka päivä. usein vieläpä 5 minuutin välein.

[Anti-Utopisti]

Pystytäänkö välttämään syrjäytymistä ruokkivat, Manner-Euroopasta tutut virheet maahanmuuttajien vastaanottamisessa ja kotouttamisessa?

Maahanmuuttajien onnistunut kotouttaminen saattaa olla nykytilanteessa jopa teoreettinen mahdottomuus johtuen maahanmuuttopolitiikasta vastaavien päättäjien virheellisestä tavasta yrittää hahmottaa historiallista kehitystä. Olen viime viikkoina edistynyt valtavasti tämän asian selvittämisessä.

Moni lukija ei ehkä ole vielä täysin ymmärtänyt, mistä aihepiiristä viestini oikein kertovat. Vastaus on sellainen, että useimmissa viesteissäni pyrin analysoimaan ihmisaivojen hahmottamistapaa nimeltä Introverted Intuition sekä sitä, kuinka vasemmiston maahanmuuttoinnostus saattaa perustua tähän mm. uususkonnollisuuden ja sen suurten tarinoiden takana olevaan hahmottamistapaan:

http://books.google.com/books?id=uy-rsfVjYY8C&pg=PA49&lpg=PA49

Hommalaisille on erityisen tärkeää saada tietoa tästä asiasta, koska monet Hommalaiset lienevät siinä määrin maalaisjärkeen luottavia ihmisiä, etteivät he ehkä edes tiedä olevan olemassa muunkinlaisia hahmottamistapoja, joten siksi monikultturistien ajatusmaailma on jäänyt heille täysin vieraaksi ja käsittämättömäksi. Yritän analysoida sitä tässä viestissä.

Oma veikkaukseni on sellainen, että tämän ketjun aloitusviestissä mainitut talouspiirit olettavat kaikki muutkin toimijat realistisiksi ja siten mallintavat väärin EU-ajan maahanmuuttopolitiikan suuren kuvion. Tarkemmin sanoen he kuvittelevat virheellisesti, että Suomen nykyisessä maahanmuuttopolitiikan suuressa kuviossa olisi mukana vain kolme osapuolta: 1) alkuperäisväestö, 2) maahanmuuttajat ja 3) valtiokoneisto. Näin todellakin saattaa olla suurimmassa osassa maailmaa. Tällöin maahanmuuttajien kotouttaminen riippuu paljolti siitä, että valtiokoneisto auttaa alkuperäisväestöä ja maahanmuuttajia löytämään yhteiset pelisäännöt. Niinpä talouspiirit kai kuvittelevat, että Suomenkin valtiokoneisto voisi tämän mallin pohjalta ottaa oppia muiden valtiokoneistojen tekemistä virheistä ja siten onnistua maahanmuuttajien kotouttamisessa.

Mutta systeemien teoriasta saamme valitettavasti poimittua sellaisen karmaisevan havainnon, että kun jonkin systeemin luonne muuttuu siten, että siihen tulee lisää uusia osapuolia, niin systeemin käyttäytyminen saattaa muuttua aikaisemmasta toimivasta peruskuviosta aivan erilaiseksi eli täysin toimimattomaksi noidankehäksi. Pelkään, että juuri näin on käynyt maahanmuuttopolitiikan kohdalla lähes kaikissa länsimaissa.

Miten tämä havainto systeemien teoriasta sitten liittyy 2000-luvun Suomen maahanmuuttopolitiikkaan? Historiassa on hyvin yleistä, että poliittinen tai uskonnollinen radikaaliliike saattaa siirtyä jonkin traumaattisen tapahtuman johdosta apokalyptiseen mielentilaan. Neuvostoliiton ja kommunismin menetettyä hohtonsa länsimaiden vasemmistopiirit ilmeisesti vinksahtivat lopullisesti ja rupesivat ajamaan länsimaiden monietnistämistä suorastaan uhkapeliriippuvuuden kaltaisella vimmalla. Koska vasemmistopiireihin kuuluu niin suuri joukko ihmisiä ja varsinkin akateemisia ihmisiä, niin tällaisen kultin lisääntyvä radikalisoituminen tuo yhteiskunnan kokonaissysteemiin merkittävän uudenlaisen osapuolen.

Näin ollen luulisin maahanmuuttopolitiikan suuren kuvion koostuvan 2000-luvulla lähes kaikissa länsimaissa tosiasiallisesti neljästä osapuolesta: 1) alkuperäisväestö, 2) maahanmuuttajat, 3) valtiokoneisto sekä uutena lisäyksenä 4) monikultturismiin hurahtanut kultti, joka toimii erityisesti akateemisten tiedekuntien, tutkimuslaitosten, kansalaisjärjestöjen ja ministeriöiden sisällä. Näiden monikultturismin pesäkkeiden edustajia on ollut mukana paljon mm. maahanmuuttoseminaarien puhujalistoilla. Tällöin maahanmuuttoseminaarit toimivat heille ilmeisesti yhteishenkeä luovana kultin itsesäilytysrituaalina sekä lisäksi vieläpä apukeinona kultin jäsenten homogenisoimiselle oikeaoppisella tulkinnalla monikulttuurisuudesta.

Kaikki onnistuneet esimerkit maahanmuuttajien kotouttamisesta ovat käsittääkseni sellaisia, että ne ovat peräisin maista, joissa maahanmuuton suuressa kuviossa on ollut mukana vain perinteiset kolme osapuolta (tai valtiokoneistoja edeltävillä vuosisadoilla vain kaksi osapuolta). Tällöin alkuperäisväestön ja maahanmuuttajien suhde on muotoutunut luonnolliselta pohjalta. Tämän väitteen puolesta puhuisi sekin, että suomalaisten syvät rivit suhtautuivat ennen 1990-luvun loppupuoliskoa käsittääkseni melko positiivisesti jopa afrikkalaisiin ja muslimimaahanmuuttajiin, jotka ovat sittemmin muuttuneet Suomessa rasismin ykköskohteiksi. Ainakin muistan itse omilta kouluajoiltani, että meillä oli lapsia myös näistä taustoista, eikä tätä asiaa ikinä noteerattu koulussamme mitenkään erityisesti.

Jokin perustavanlaatuinen asia lienee siis muuttunut Suomessa sen jälkeen.

Luulen tämän muutoksen johtuvan siitä, että monikultturistien kultti tuli 1980-luvulla mukaan maahanmuuttopolitiikan päätöksentekoprosessiin tuhoisin seurauksin viimeistään vuonna 1985 Risto Laakkosen siirryttyä työministeriöön neuvottelevaksi virkamieheksi. Tämä kultti eroaa perinteisestä valtiokoneistosta erityisesti siinä ratkaisevassa mielessä, että se muodostaa tulkintansa yhteiskunnasta perustuen keksimäänsä revisionistiseen historiakäsitykseen, jota esittelen alempana.

Monikultturistien revisionistinen historiakäsitys ei perustu yhteiskunnan analysointiin peruselementeistä koostuvana koneistomaisena systeeminä kuten esimerkiksi taloustieteissä, vaan perustuu sen sijaan vasemmistolaisiin arkkityyppeihin ja muihin samanhenkisiin käsitteisiin kuten esimerkiksi alla olevasta kirjoituksesta poimitut "kotoutuminen, monimuotoisuus, vastuullisuus, selvännäkeminen, henkinen kypsyys, sosiaalinen vastuu, etäisyyksien välinen kosketuspinta, yhteinen hyvä, keskinäinen tuki, keskinäinen apu, jatkuva muutos, ihmisten kohtaaminen, erilaisuuden kohtaaminen, yhteisyyden työstäminen, valistunut ihminen, velvollisuus, matka kansainvälisyyteen, vuorovaikutus, vastavuoroisuuden maailma, valistus, rikastuttava vaikutus, uudistava vaikutus, rannattomuus, äärettömyys, suru, toivo, ilo". Näillä käsitteillä ei ole mitään selkeästi yksilöitävää referenttiä reaalimaailmassa vaan monet niistä edustavat sen sijaan ihmisen intuitiolle ominaista arkkityyppistä maailman hahmottamistapaa.

Suosittelen Suomen maahanmuuttopolitiikan historiasta kiinnostuneille Hommalaisille, että teette Google-haun hakutermillä "Risto Laakkonen" + maahanmuutto ja luette kaikki hakutulokset. Laatimalla synteesin näistä hakutuloksista saatte kuvan siitä, mitä tarkoitan, kun kutsun monikultturistien monimuotoisuuskäsityksiä revisionistiseksi historiatulkinnaksi. Seuraavassa joitain poimintoja Risto Laakkosen ehkä paljastavimmasta kirjoituksesta, josta olen lihavoinut useita tekstissä esiintyviä mytologialuonteisia ilmauksia:

"Suuri amerikkalainen musta kirjailija, James Baldwin totesi 1960-luvulla ilmestyneessä kirjassaan Fire next time, että USA:n rotuerottelu ei ole mustien ongelma, vaan valkoisten ongelma. Käsittelen tässä esityksessäni yleisotsikon "Maahanmuuttajien kotoutuminen" alla enemmänkin suomalaisten kotoutumista eli integroitumista uuteen aikaisempaa monimuotoisempaan Suomeen.
...
Ihmisten maailma on täynnä monimuotoisuutta, [vrt. animistien käsitys, että maailma on täynnä taikaa] jonka kautta kykenee näkemään ja toimimaan yhdistävien tekijöiden ja suurempien kokonaisuuksien hyväksi. Vastuullisuuden maailmaan kasvanut ihminen kykenee näkemään selvemmin ihmisiä ja ihmiskuntaa yhdistävät kuin erottavat tekijät. Henkiseen kypsyyteen ja sosiaaliseen vastuuseen kasvamisessa puolitiehen tai "luokalle" jäänyt näkee ylittämättömiä rajoja, joissa sukupolvien, yhteiskuntaryhmien, erilaisten vähemmistöjen, sairaiden ja terveiden, rikkaiden ja köyhien, maakuntien ja maantieteellisten etäisyyksien ja tämän tilaisuuden teemaa ajatellen etnisen ryhmien välillä ei ole kosketuspintaa. Tämä hyödyttäisi kokonaisuutta, yhteistä hyvää sekä keskinäisen tuen ja avun järjestelmiä ihmisten maailmassa.
...
Koko ihmiskunnan historia on löytöretkien, maanosien asuttamisen, siirtolaisuuden, keksintöjen ja innovaatioiden muodossa ollut jatkuvaa muutosta. Koko ihmiskunnan historia on perustunut ihmisten liikkuvuuteen ja kohtaamiseen.
...
Maailman kehykset ovat muuttuneet nopeasti, ja uusi tekniikka on tuonut lähellemme maailmaa ja sen ihmisiä maantieteellisten etäisyyksien takaa. Vastaavasti kehitys on vienyt meitä maailmalle ja aikaisempaa osallisemmiksi sen rakentamisessa.
...
Suomi elää tänään eräänlaista testivaihetta, josta sen tulee kyetä kasvamaan maaksi, jossa kyetään kohtaamaan etninen erilaisuus ja työstämään siitä uutta yhteisyyttä ja hyvää tulevaisuutta.
...
Kehitystä ei tapahdu, mikäli valitsee sivusta tarkkaajan näkökulman. Joku on sanonut, että silmiensä sulkeminen on kannanotto! Valistuneiden ihmisten velvollisuus on reagoida ja toimia etnistä syrjintää ja rasismia vastaan
arkielämän eri tilanteissa.
...
Pitkään jatkunut uhkakuvapainotteinen ja yleistävä keskustelu on osaltaan hidastuttanut matkaa kohti hyviä etnisiä suhteita ja monimuotoisuutta.
...
Yksittäisten ihmisten ja järjestöjen reagoinneista syntyy pieniä jokia, joista syntyy viiveellä voimakkaita uuteen kehitysvaiheeseen kuljettavia virtoja.
...
Tästä on vielä pitkä matka kansainvälisyyteen, vuorovaikutukseen ja vastavuoroisuuden maailmaan. Matkaa voidaan valistuksella ja omilla henkilökohtaisilla kokemuksilla lyhentää.
...
Kuitenkin ihmisten kohtaamista ja kohtaamisen rikastuttavaa ja uudistavaa vaikutusta ei voi mitata taloudellisilla suureilla. Kokonaisuuden mittaaminen on yhtä vaikeaa tai mahdotonta kuin mitata sellaisia käsitteitä kuten etäisyys, rannattomuus ja äärettömyys tai sellaisia elämän elementtejä kuten suru, toivo ja ilo.
...
Suomi ei voi enää palata takaisin toisen maailman sodan jälkeisten kolmen vuosikymmenen monokulttuuriseen ja etnisesti suljettuun aikakauteen. Suomi ei voi valita ihmisoikeuksia, ihmisten sosiaalisia ja kulttuurioikeuksia puolustavana maana vastavuoroisuuden maailmassa mitä se haluaa nähdä ja keitä se pelkästään haluaisi auttaa."

Lähde: Risto Laakkonen: Kohti monimuotoisempaa Suomea

http://www.eurocult.fi/julkaisut/Maahanmuuttaja-kahden-kulttuurin-valissa-2000.pdf

Tahtoisinpa nähdä, kun Risto Laakkonen yrittäisi todistaa nämä väitteensä päteviksi reaalimaailman evidenssin pohjalta. Omaan silmääni mikään näistä väitteistä ei nimittäin ole lähellekään itsestäänselvä tai usein edes uskottava. Päin vastoin nämä väitteet vaikuttavat revisionistiselta historiankirjoitukselta.

Rasismitutkijoiden mielipuuhaa on murskata kuvitteelliset kollektiivit - kuten esimerkiksi valkoinen rotu. Samankaltaisilla menetelmillä voitaisiin kuitenkin kumota myös Risto Laakkosen tekstin uskottavuus, sillä sekin perustuu lähes täydellisesti kuvitteellisiin käsitteisiin. Osa monikultturisteista saataisiin luullakseni heräämään utopismistaan, jos heille todistettaisiin, että tällaisiin käsitteisiin perustuva hahmottamistapa on ihmisen aivotoiminnan oikkujen aiheuttama harhakäsitys ja että reaalimaailman yhteiskuntakehitys toimii paljon monimutkaisempien dynamiikkojen pohjalta. Tosin politiikan harrastajan kehityskyky riippuu luullakseni myös henkilökohtaisesta lahjakkuudesta sen suhteen, onko hänelle luontevaa myöntää omien aivojensa johtaneen häntä harhaan vai takertuuko hän itsepintaisesti harhauskomuksiinsa fanaatikon vimmalla.

Carl Jung keksi mainion käsitteen Introverted Intuition kuvaamaan sitä kognitiivista tapaa, jolla esimerkiksi primitiiviset shamaanit muodostavat ennustuksiaan ja visioitaan kompleksisista ilmiöistä sekä niistä historiallisista vaiheista, joista ei ole saatavilla faktatietoa:

http://books.google.com/books?id=uy-rsfVjYY8C&pg=PA50&lpg=PA50

Risto Laakkosen historiatulkinta, jossa ei mainita historiallisten väitteiden kohdalla minkäänlaisia lähteitä, perustuneekin historiallisten faktojen tieteellisen analysoinnin sijasta samantyyppisiin intuitiivisiin ajatushyppyihin, joiden avulla erilaiset ylipapit ovat aina keksineet omia mielukuvituksellisia käsityksiään maailman ja historian perimmäisestä olemuksesta. Taiteessa tämä hahmottamistapa toimii toki erinomaisesti, mutta politiikassa se johtaa liian usein eskatologisiin yhteiskunnan muuttamisprojekteihin.

Kauniissa monimuotoisuuspuheissa lienee siis kyseessä mm. sosialidemokratian mytologiasta ammennettu käsitteistö, jossa ei oteta huomioon niitä kaaosteorian ja kompleksisten systeemien teorian kielellä paremmin ilmaistavia yllättäviä suunnanmuutoksia, jotka ovat muokanneet ihmisyhteisöjä niiden nykypäivän muotoon erittäin monimutkaisen ja vaihtelevan kehitysprosessin kautta.

Tämän kehitysprosessin suunnasta ei ole helppo saada tietoa, eikä myöskään Laakkosen mainitsemien "maapalloistumisen" ja "monimuotoisuuden" pysyvyydestä liene takeita. Mainittakoon myös, että yhteisöjen muodostumisen ja hajoamisen dynamiikan luonnonlait puuttuvat Laakkosen tekstistä, jossa ennustetaan yksioikoisen eskatologian mukaisesti maailman olevan menossa monotonisen nousujohteisesti kohti "maapalloistumista".

Niinpä jopa monet yliopistossa opiskelevat demaritytöt ja -pojat ovat kai sortuneet uskomaan, että heidän omassa kaveripiirissään usein esiintyvät arkkityyppiset vuorovaikutustilanteet saattaisivat ohjata myös kokonaisten yhteiskuntien ja sivilisaatioiden käyttäytymistä: jos esimerkiksi muutaman opiskelijatytön kaveruus perustuu "keskinäiseen tuen ja avun järjestelmään", niin heistä voi vaikuttaa intuitiivisesti uskottavalta, että kaikkien EU-maiden tai jopa koko maailman välillä voisi vallita samantapainen tuki ja apu.

"Monimuotoistumisen" kaltaisten yksinkertaistettujen historiatulkintojen epäuskottavat piirteet paljastuisivat kai erityisen selvästi, jos niitä verrattaisiin rationaalisempien toimijoiden kuten esimerkiksi armeijoiden laatimiin historiallisiin ja tulevaisuusanalyyseihin, joissa on ollut pakko käyttää sellaisia matemaattisia malleja, jotka kuvaavat mahdollisimman realistisesti valtavan laajojen kompleksisten systeemien käyttäytymistä. Esimerkiksi George Friedmanin tunnetuksi tekemät geopoliittiset teoriat ovat aloittelijalle sopiva helppotajuinen esimerkki laajojen systeemien rationaalisemmista analyysimenetelmistä, vaikka tuskin edes niillä saavutetaan riittävän uskottavia analyysejä.

Siinä missä Laakkosen tekstin alkupuolisko koostuu ilmeisesti melko puhtaasta demarimytologiasta, niin Laakkosen tekstin loppupuoli taas sisältää yksityiskohtaisia mutta pseudotieteellisiltä vaikuttavia työvoimalaskelmia. Seuraavan tekstikohdan perusteella vaikuttaisi kuitenkin siltä, että Laakkosta itseään ilmeisesti miellyttää työvoimalaskelmien kylmiä lukuarvoja enemmän maailman hahmottaminen rasismimytologian pohjalta:

"Olen viipynyt maahan- ja maastamuuton kansantaloudellisissa vaikutuksissa siksi, että niitä voitaisiin käyttää perusteluissa ja vakuuttaa niitä tahoja, jotka eivät ainakaan vielä ole mukana aktiivisessa työssä hyvien etnisten suhteiden kehittämisessä ja etnisen syrjinnän estämisessä."

Jos joku lukija ei usko väitettäni Laakkosen viehtymyksestä hengellisyyden kaltaiseen mytologiapohjaiseen hahmottamistapaan, niin kannattaa lukea Laakkosen omat kuvaukset asiasta:

"Musiikista löytyy myös yhteys kanslianeuvoksen kokonaisuuksia linkittävään viisauteen. »Pidin negrospirituaaleista jo 11-vuotiaana. Kun kuulin, mitä ihastuttavan musiikin taustalla on, päätin että jos se on mitenkään mahdollista, haluan tehdä jotakin eriarvoisuuden poistamiseksi.»

Lähde: Minna Takkunen: Asenneilmastonmuutos

http://www.opteam.fi/www/Optimist/optimist_screen_no3.pdf

"Ryhdyin murrosiässä miettimään, miksi toiset tuomitaan pienestä varkaudesta, mutta toiset saavat ottaa omakseen koko maan. Kolonialismin ajatus selvisi, selittää työministeriön politiikkaosaston maahanmuuttotiimin neuvotteleva virkamies Risto Laakkonen."

Lähde: Johanna Liukkonen: Ihmisyydestä ei jäädä eläkkeelle

http://www.mol.fi/mol/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/05_monitori/05_vanhat/MONITORI2004_3/MON2004_3_2.jsp

Ilmeisesti Laakkosen kaltaiselle mytologiapohjaiselle hahmottamistavalle on ominaista myös se, että vaikka hän onkin julkisuudessa esittänyt joitain konkreettisia lukuarvoja maahanmuuton riittävästä vuosittaisesta volyymistä, niin tavoitteena saattaa olla tosiasiassa pyrkimys lisätä maahanmuuttajien määrää vapaasti oman mielen mukaan:

"Jotta Suomen väestökehitys ei kääntyisi pysyvään laskuun vuoden 2010 paikkeilla, nettomuuton tulisi olla vuositasolla tästä alkaen ainakin vuoteen 2020 asti 15 000–20 000 henkilöä vuodessa. Tämä arvio saattaa olla ylivarovainen, jota tulee tarkentaa ylöspäin."

Lähde: Risto Laakkonen: Kohti monimuotoisempaa Suomea

http://www.eurocult.fi/julkaisut/Maahanmuuttaja-kahden-kulttuurin-valissa-2000.pdf

Ruotsissa 1970- ja 1980-luvuilla yleistynyt mytologia maahanmuuton rikastavuudesta levisi kai Risto Laakkosen kaltaisten neuvonantajien välityksellä Suomen eliittipiireihin 1980-luvun lopussa, jotka eivät aina ymmärtäneet tämäntyyppisten perusteluiden mytologista luonnetta vaan päin vastoin saattoivat luulla, että maahanmuutosta kaavailtiin puhtaan rationaalista projektia työvoimatarpeiden täyttämiseksi:

"Nyt on jo kova kiire, sillä Suomella ei ole selvää siirtolaispolitiikkaa. Vasta noin pari vuotta sitten keskeiset poliitikot, ammattiyhdistysjohtajat ja vuorineuvokset heräsivät huomaamaan, mihin suuntaan suomalainen yhteiskunta on muuttumassa. Laakkonen, joka hoiti lähes koko 1970-luvun työvoima-asioita Suomen suurlähetystössä Tukholmassa, kertoo Ruotsin toimineen aikanaan tehokkaasti ja viisaasti: "Kaikki puolueet hyväksyivät yksimielisesti kansallisen siirtolaispolitiikan periaatteet. Elinkeinoelämä, ammattiyhdistysliike ja monet muut organisaatiot tekivät tehokasta valistustyötä. Ruotsalaisille pystyttiin vakuuttamaan, että maahanmuuttajat ovat kansallinen rikkaus, jota ilman Ruotsi ei enää pärjää. Jos näin ei olisi tehty, Ruotsissa olisi nähty vaikka millaisia rettelöitä. Ulkomaalaisten määrä, kielten ja kulttuurien kirjo on todella suuri, sillä Ruotsin koko väestöstä kuusi prosenttia on jonkin ulkomaan kansalaisia." Laakkosen mielestä Suomessa on toimittava Ruotsin tapaan."

Lähde: Siirtolaisten tulolle ei ole enää vaihtoehtoa, Helsingin Sanomat 16.12.1990

http://mediaseuranta.blogspot.com/1990/12/hs-siirtolaisten-tulolle-ei-ole-enaa.html

On siis syytä pelätä, että talouspiirit on saatu vedätettyä uskottavan näköisillä työvoimalaskelmilla myötäjuoksijoiksi sosialidemokraattien ja muiden sosialistien käynnistämään eskatologiseen projektiin, jonka tarkoituksena on rakentaa "monimuotoisuus"-arkkityypin pohjalta maailmankyläparatiisia Suomeen ja muihinkin EU-maihin. Jos näin on, niin silloin tässä ketjussa käsitelty Aktia Pankin varoitus maahanmuuton virheiden välttämisestä on jo lähtökohtaisesti toivoton. Koska sosialidemokraattien mytologiapohjainen hahmottamistapa ei vastaa reaalimaailman dynamiikkaa, niin totta kai maahanmuuttajien kotouttaminen on suuressa vaarassa epäonnistua, varsinkin kun päättäjillä ei tunnu olevan arvostelukykyä rajoittaa maahanmuuttajien vuotuista määrää.

Näin ollen toivon Hommalaisten selvittävän, perustuuko Suomen maahanmuuttopolitiikka todellakin vinksahtaneeseen mytologiapohjaiseen ja arkkityyppiseen tapaan hahmottaa historiallista kehitystä kuten veikkaan. Jos näin todellakin on, niin silloin Suomen maahanmuuttopolitiikan nykykehitys ei tule päättymään hyvin. Ainoa pelastus olisi kai se, jos järkensä säilyttäneet poliittiset toimijat puuttuisivat asiaan ajoissa tai jos jokin yllättävä ns. musta joutsen -tapahtuma pysäyttäisi nykykehityksen ajoissa.


[email protected]

[Tommi Korhonen]

LOL, Anti-utopisti tekee muusia mokuttajista.

Tuo lisäksi kuulostaa aika paljon siltä Anti-utopistin aiemmin esittämästä mokutuksen siemenestä. Pidin aiemmin teoriaa hieman ... no, utopistisena, mutta tuossa yllä esitetään kyllä kaikki langanpätkät aika hyvin yhteen sidoittuina. Vielä kun keksisi mistä tuo laajenee yleiseurooppalaiseksi "uudeksi totuudeksi".

Tuo alkuperäisen postauksen kattama Aktia-katsaus lienee samaa padon murtumista kuin mitä olemme nähneet nyt lehdistössä kaikkialla. Kummallista että ilmiselvät asiat ovat jotenkin uutisia, vaikka niistä on nuivissa piireissä puhuttu pitkään.

Mielestäni ei pitäisikään ehkä puhua nuivuudesta enää. Täällä ei suurin osa ole oikeasti mitenkään nuivaa yleisesti ulkomaalaisia kohtaan, vaan haluavat vain suojella Suomalaista maailmaa, ja vähentää epäreilua pummikalastelua. Ulkomaalaisia tai kansainvälistymistä tässä kukaan vastustanu...

No, vielä on pitkä matka siihen että Suomea suojeltaisiin maailman moninaisilta uhkilta, ja kansainvälistyminen hoidettaisiin molempia osapuolia hyödyntävästi ja rationaalisesti. Eikä tunteella ja mokutuksella.