YLE: Uudet ruotsalaissadut ilakoivat ihmisten erilaisuudella

[Ur-ho-man]

http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/02/uudet_ruotsalaissadut_ilakoivat_ihmisten_erilaisuudella_1418437.html

Uudet ruotsalaissadut ilakoivat ihmisten erilaisuudella
julkaistu ke klo 23:18

Suomen lastenkirjamarkkinoille on pyrkimässä uudenlainen tulokas, ruotsalainen Sagolikt Bokförlag. Sen kaikki kirjat kertovat positiivisella tavalla ihmisten erilaisuudesta ja kyseenalaistavat vakiintuneita käsityksiä siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei.

Ruotsalaisen kirjailijan Anette Skåhlbergin tytär halusi ilta toisensa jälkeen kuulla pelkkiä prinsessasatuja. Skåhlberg kyllästyi passiivisiin prinsessoihin ja päätti kirjoittaa itse prinsessasta, jonka onni ei ole kiinni prinssistä ja valkoisesta ratsusta. Siitä syntyi lastenkirjakustantamo Sagolikt Bokförlag.

Skåhlbergin ensimmäinen kirja kertoo prinsessasta Kristallasta, joka pelastaa vuorilla lohikäärmeitä luopumatta kuitenkaan kauniista prinsessamekoista ja olematta karski mimmi. Skåhlberg ei myöskään tyytynyt lisäämään monimuotoisuutta vain lusikalla. Kun Kristalla aikuisena valitsee puolison, tämä ei olekaan prinssi vaan aseseppä - ja nainen.

Erilaisuus ei ole vika

Erilaisuus on niin Ruotsissa kuin Suomessakin edelleen usein kiusallinen asia, jota kuuluu sietää mutta josta olisi helpompi vaieta. Opettaja-lehti teki Suomessa vastikään kyselytutkimuksen siitä, miten opettajat suhtautuvat seksuaalisiin vähemmistöihin. Tiivistetysti tulos oli, että totta kai homot ja lesbot hyväksytään mutta mieluummin koko asiasta oltaisiin puhumatta.

Anette Skåhlbergin ja kuvittaja Katarina Dahlqvistin kahden naisen kustantamon johtotähti on, että erilaisuus ei ole ihmisessä vika vaan pelkkä ominaisuus. Tärkeimpänä tavoitteena on antaa itseluottamusta niille lapsille, jotka eivät voi tai eivät halua olla aivan samanlaisia kuin muut. Kirjojen aiheet on helppo löytää, sanoo Skåhlberg: jos jokin asia kiukuttaa häntä, siitä syntyy useimmiten hyvä kirja. [huomautus: väitän että harvoin lapsilla on itsellään suuria tahtotiloja tietoisesti olla "jotain erilaista", mikäpä lienee vanhempien vaikutus asiaan]

Prinsessasadun jälkeen ilmestyneessä kirjassaan Skåhlberg kysyi, mitä ihmeellistä on siinä, jos poika haluaa pukeutua hameeseen; voihan tyttökin vetää huoletta jalkaansa housut. Hameessakin voi pelata jalkapalloa ja olla poika, todistaa Kalle med klänning -kirja. Toisessa Kallesta kertovassa kirjassa luokkatoverit äänestävät hänet Luciaksi, vaikka opettaja yrittää vängätä, että Lucia voi olla vain tyttö.

Maaliskuussa ilmestyvässä kuudennessa kirjassa pohditaan rakkautta, joka ei aseta ehtoja. Päähenkilöinä on kaksi kymmenvuotiasta tyttöä, kaksossisarukset, joista toinen on ollut kateissa nelivuotiaasta asti ja varttunut villiksi susien hoivissa. Kun hän löytyy, sisar joutuu miettimään, miten hyväksyä toinen yrittämättä muuttaa häntä.

Vaihtelu on virkistänyt

Anette Skåhlberg kertoo, että kirjat ovat herättäneet myös tuohtumusta. Häneltä on muun muassa tivattu, millainen mies tulee pojasta, jonka annetaan pitää päällään hametta. Joidenkin mielestä ei ole mitään syytä ruveta puhumaan asioista, joista on ennenkin ymmärretty vaieta.

Enimmäkseen vastaanotto on kuitenkin ollut innostunutta. Kustantamo tekee paljon yhteistyötä etenkin esikoulujen ja koulujen kanssa, ja myös yksityiset ihmiset ovat kiittäneet sitä, että vakiintuneisiin satuihin on tullut vaihtelua.

Nyt nämä elämän monimuotoisuudella ilakoivat tarinat pyrkivät ulkomaisille markkinoille, myös Suomeen. Skåhlberg kertoo, että suomenruotsalaisia asiakkaita jo on - sekä kirjakauppoja että yksittäisiä nettiasiakkaita - ja parhaillaan kirjoille haetaan suomenkielistä kustantajaa.

Radion kulttuuriuutiset / Anniina Wallius

---

Satujen tehtävänä on ollut aina kasvattaa esimerkkien kautta lapsia ja vähän vanhempiakin yhteiskunnan pelisääntöihin, moraaliin, oikeudenmukaisuuteen ja muihin yhteisesti jaettuihin hyviin arvoihin. On myös varoittavia satuja.

Ruotsista tarjotaan markkinoille tuhtia tavaraa, jolla päästään pukkaamaan oikeaa tapaa ajatella jo kovin nuoriin kuulijoihin.

Toivottavasti sarjaan ilmestyy myös tarina rikkaampaakin rikkaammasta valtakunnasta (ja sen ilkeistä virkamiehistä), joka sulki rajansa etelän köyhistä maakunnista tulevilta elämän avaimien tavoittelijoilta. Toisena toivelistalla olisi tarina maasta, jossa suuren suuret kaivokset ja niiden tupruttama savu lämmitti ilman ja vuorilta sulana valuva jää lopulta peitti alleen ilkeän kuninkaan linnan, joka laakson pohjalla tönötti uhkaavana.

[requiem]

Ruotsalaisen kirjailijan Anette Skåhlbergin tytär halusi ilta toisensa jälkeen kuulla pelkkiä prinsessasatuja. Skåhlberg kyllästyi passiivisiin prinsessoihin ja päätti kirjoittaa itse prinsessasta, jonka onni ei ole kiinni prinssistä ja valkoisesta ratsusta.

Eihän Anette tietenkään voinut tietenkään suvaita hänen tyttärensä halua kuulla niitä perinteisiä prinsessasatuja. Tällaisella tavalla tyttärestähän voisi mahdollisesti kasvaa yksilö, joka ei Anetten mielestä olisi Hyvä Ihminen ja Oikealla Asialla.

Erilaisuus on niin Ruotsissa kuin Suomessakin edelleen usein kiusallinen asia, jota kuuluu sietää mutta josta olisi helpompi vaieta. Opettaja-lehti teki Suomessa vastikään kyselytutkimuksen siitä, miten opettajat suhtautuvat seksuaalisiin vähemmistöihin. Tiivistetysti tulos oli, että totta kai homot ja lesbot hyväksytään mutta mieluummin koko asiasta oltaisiin puhumatta.

Jaa. Omien mielikuvieni mukaan koulussa ei haluttu pitää meteliä kenenkään mahdollisesta seksuaalisesta suuntautumisesta. Ei koulun tarkoituksena ole olla minkäänlainen erilaisuudenjulistamislaitos, koulun tarkoituksena on tarjota kaikille tasapuolisesti samanlainen kohtelu ja opetus. Ja kuten juttukin sen kertoo, erilaisuus hyväksytään, mutta siitä ei haluttane puhua koska se erilaisuuden julistaminen ei ole koululaitoksen tärkein funktio.

Anette Skåhlbergin ja kuvittaja Katarina Dahlqvistin kahden naisen kustantamon johtotähti on, että erilaisuus ei ole ihmisessä vika vaan pelkkä ominaisuus.

Kyllä, erilaisuus on vain pelkkä ominaisuus, myös samanlaisuus on pelkkä ominaisuus. Erilaisuudesta ei kuitenkaan saa tulla yksilöllisellä tasolla mitään itseisarvoisesti tavoiteltavaa asiaa, toisaalta myöskään siitä samanlaisuudesta ei saa tulla mitään automaattisesti torjuttavaa asiaa. Ja jos vielä hämmentäisi tätä käsitekikkailua, voisi todeta itseisarvoisen erilaisuuden suosimisen johtavan ennemmin tai myöhemmin erilaisuuden samainlaistumiseen, mitä erilaisuutta siinä on jos kaikki ovat samalla tavalla "erilaisia"?

Tärkeimpänä tavoitteena on antaa itseluottamusta niille lapsille, jotka eivät voi tai eivät halua olla aivan samanlaisia kuin muut.

Tärkeimpänä tavoitteena olisi antaa itseluottamusta kaikille lapsille yksilöinä.

Ja mitä nämä samanlaisuus ja erilaisuus oikein ovatkaan? Onkohan kyseessä kuitenkin taas se ns. rajoja rikkova ja kokeileva erilaisuus. Kun kuitenkin kyseessä on juuri tämä "edistyksellinen erilaisuus", asiaan voisi todeta ettei sellainen enää ole mitenkään kummallista, poikkeavaa tai valtavirrasta eroamista.

Melkeinpä sen parjatun "samanlaisuuden" edustaminen on tänä päivänä sitä erilaisuutta.

Prinsessasadun jälkeen ilmestyneessä kirjassaan Skåhlberg kysyi, mitä ihmeellistä on siinä, jos poika haluaa pukeutua hameeseen; voihan tyttökin vetää huoletta jalkaansa housut. Hameessakin voi pelata jalkapalloa ja olla poika, todistaa Kalle med klänning -kirja. Toisessa Kallesta kertovassa kirjassa luokkatoverit äänestävät hänet Luciaksi, vaikka opettaja yrittää vängätä, että Lucia voi olla vain tyttö.

Erilaisuus tarkoittaa erilaisia ihmisiä ja mielipiteitä. Hameeseen pukeutuva ja pukeutumaton poika edustavat erilaisuutta, koska he haluavat toimia eri tavoin. Housuihin pukeutuva tyttö ja pukeutumaton tyttö edustavat erilaisuutta, koska he haluavat toimia eri tavoin. Myös Lucian kohdalla mielipide roolin varaamisesta vain tytöille tai molemmille sukupuolille edustavat erilaisuutta, selvästikkään Anette ei halua hyväksyä erilaisuutta paheksuessaan opettajien mielipidettä roolin varaamisesta vain tytöille

[Tanaquil]

Mun mielestä tuo kuulostaa ihan virkistävältä ajatukselta, että kirjoitetaan myös perinteisestä kaavasta ja kliseisistä hahmoista poikkeavia satuja. Sadut (kuten lastenkirjallisuus laajemminkin) heijastelevat omaa aikaansa, enkä mä näe mitään syytä jumittaa aina ja ikuisesti topeliaanisessa maailmassa josain sadan vuoden takana. Eräänlaisena vastakohtana ovat sitten Disney-raiskatut ja törkeästi kaupallistetut versiot vanhoista saduista. Skåhlbergin kirjat olisi kiva lukea suomennettuna; yleisellä tasolla tulee mieleen Astrid Lindgren, jonka kirjoissa seikkailee sellaisiakin hahmoja, jotka "kyseenalaistavat vakiintuneita käsityksiä siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei".

Edit: Ja tähän teemaan elokuvapuolelta liittyy tietysti Shrek, jossa vedetään vanhoja satuja ja niiden kliseitä vähän vinoon...

[aivovuoto]

Minua kummeksuttaa tämä ei haluta puhua asiasta x, y tai z. Voisiko syy olla, ettei pahemmin kiinnosta puhua? Miksi pitäisi? Pakkopullan syöttö saa aikaan vastareaktioita ja toimii vieläpä tarkoitustaan vastaan. Kiinnostuksen puute on merkki laajasta hyväksynnästä.
Muuten

Ruotsalaisen kirjailijan Anette Skåhlbergin tytär halusi ilta toisensa jälkeen kuulla pelkkiä prinsessasatuja. Skåhlberg kyllästyi passiivisiin prinsessoihin ja päätti kirjoittaa itse prinsessasta, jonka onni ei ole kiinni prinssistä ja valkoisesta ratsusta.

ja

Tärkeimpänä tavoitteena on antaa itseluottamusta niille lapsille, jotka eivät voi tai eivät halua olla aivan samanlaisia kuin muut.

Tässä ei ole mitään ristiriitaa?

Ei siinä mitään, jos julkaisija löytyy, eikä verorahoja pala.

[Eino P. Keravalta]

"Ruotsalaissadut ilakoivat ihmisten erilaisuudella"?

Jos nyt olen mitään monikultturistien jorinoista ymmärtänyt, niin erilaisuus on se viimeinen asia, mistä he haluavat muistutettavan. Kovasti ponnistelevat kätkeäkseen eri ihmisryhmien erilaisuutta ja keksivät selityksiä, joiden turvin muka voitaisiin nähdä kaikki kansat samanlaisina. Tatu Vanhanenhan tätä erilaisuusteemaa on tuonut julki tieteen keinoin, mutta häntä ei ole haluttu kuunnella. Onhan meillä ihmisten erilaisuudesta myös muistuttamassa esimerkiksi suomalais-, venäläis-, juutalais-, mustalais- ja neekerivitsit, mutta niitäkään ei kai nykyisin poliittisesti impotentteina aikoina pidetä sopivina.

PS: Voisiko tuo ruotsalaisnainen myös kirjoittaa sellaisen sadun, jossa Ruotsiin tulee paljon kehitysmaalaisia maahanmuuttajia, jotka sopeutuvat, eivät tee rikoksia ja oikeasti hyödyttävät Ruotsia. Sillä oikeassa elämässä sellaista ei tapahdu. Kunnon fantasiaa siis. 

[Miniluv]

whiic kävi kokeilemassa rajojaan.

[whiic]

Joo, meinasi vähän keulia jäisestä tienpinnasta huolimatta.

Turhan vitsailun seassa oli kyllä (pieni) asiapitoinen ydinkin eli tuo sukupuolen mukaisen roolin mukainen pukeutuminen ja se, että pian hameisiin pukeutuvia miehiä on enemmän kuin hameisiin pukeutuvia naisia (jos pois lasketaan manne-kansa).

[Tanaquil]

Mulle ei edelleenkään aukea, mikä koko ketjun pointti oikein on. Se, että on kamalaa, kuinka joku kehtaa kirjoittaa satuja, joissa prinsessat ovat muutakin kuin autistisia mölöjä, joiden ainoa tehtävä on näyttää kauniilta ja nököttää kiltisti lasivuorella odottamassa elämänsä täyttymyksenä pelastavan prinssin saapumista? Että saduissa pitäisi edelleen opettaa jotain 50-lukulaisia sukupuolirooleja, joissa naisen tehtävä on olla sievä ja kiltti ja kauniisti pukeutuva, jotta pääsee hyviin naimisiin? Ei yhtään ihmetä, jos Skåhlbergia jurppii lukea tyttärelleen satuja, joiden naispuoliset päähenkilöt ovat suoraan sanottuna silkkoja pinnallisia idiootteja. Jos joku keksii vastapainoksi kirjoittaa satuja, joissa reipas prinsessa pelastaa lohikäärmeitä ja prinssin sijasta lyöttäytyy yhteen naispuolisen asesepän kanssa - lämmin käsi kirjailijalle. Terveisin Tanaquil, joka on vaikka perkeleen metsänpeikko, jos sillä konstilla saa  loistavan arvosanan väitöskirjalleen sekä hyvän työpaikan. Prinsseistä v*tun väliä - jokaisen nykynaisen pitäisi tajuta naimakauppojen sijasta satsata ennemmin omaan uraan ja omaan omaisuuteen.

[Uljanov]

Minä luulen että Tanaquililta meni nyt hyvät hurkastelut kokonaan ohi. Eihän tässä kohista siitä että tarinan sankari on tyttö, vaan esimerkiksi tästä:

"Hameessakin voi pelata jalkapalloa ja olla poika, todistaa Kalle med klänning -kirja. Toisessa Kallesta kertovassa kirjassa luokkatoverit äänestävät hänet Luciaksi, vaikka opettaja yrittää vängätä, että Lucia voi olla vain tyttö. "

Lapsille siis opetetaan että trasvestismi on normaalia ja oikein. Muodostakoon jokainen oman kantasa tästä asiasta, mutta ei varmasti kukaan ole siitä kohua nostanut että nainen voi toimia sankarin roolissa.

[Tanaquil]

Minä luulen että Tanaquililta meni nyt hyvät hurkastelut kokonaan ohi. Eihän tässä kohista siitä että tarinan sankari on tyttö, vaan esimerkiksi tästä:

"Hameessakin voi pelata jalkapalloa ja olla poika, todistaa Kalle med klänning -kirja. Toisessa Kallesta kertovassa kirjassa luokkatoverit äänestävät hänet Luciaksi, vaikka opettaja yrittää vängätä, että Lucia voi olla vain tyttö. "

Lapsille siis opetetaan että trasvestismi on normaalia ja oikein. Muodostakoon jokainen oman kantasa tästä asiasta, mutta ei varmasti kukaan ole siitä kohua nostanut että nainen voi toimia sankarin roolissa.

No ou noes. Mieluummin eläisinkin maailmassa, jossa Kallen on ihan yhtä ok pukeutua halutessaan hameeseen ja esiintyä koulun juhlassa Luciana kuin tytön pukeutua farkkuihin ja pelastaa lohikäärmeitä. Tunnen jopa henk.koht. suht monta miestä, jotka saattavat bileisiin pukeutua hameeseen tai jopa laittautua naiseksi. Harvempi heistä silti määrittelee itsensä transvestiitiksi. Ei silti, että transvestismissä tai trans-missä-tahansa olisi mitään väärää. Sukupuoli on blendattava ominaisuus, johon ei tarvitse jämähtää - ja jos jossakin yksittäisessä lastenkirjassa kerrotaan, että Kalle tykkää hameista tai Kristalla diggaa prinssin sijasta naispuolista aseseppää, kiva jos kersat oppivat sitä kautta vähän elämän moninaisuudesta.

[Miniluv]

Terveisin Tanaquil, joka on vaikka perkeleen metsänpeikko, jos sillä konstilla saa  loistavan arvosanan väitöskirjalleen sekä hyvän työpaikan. Prinsseistä v*tun väliä - jokaisen nykynaisen pitäisi tajuta naimakauppojen sijasta satsata ennemmin omaan uraan ja omaan omaisuuteen.

Telegraph: Women lose 90 per cent of 'eggs' by 30

Kollektiivinen "Tanaquilia" voisi harkita esim. tätä.

[Valkea]

Vasemmistoradikaalien perinteinen metodi on valita sellainen identiteetti esitettäväksi, joka ei ole yleisön odotusten mukainen, eli ei sovellu heidän ennakolta määrittelemiinsä lokeroihin. Tällöin yleisö joutuu kuljeskelevasti haastattelemaan radikaalia ja väittelemään radikaalin kanssa, ja siten neuvottelemaan määritelmänsä, esim. identiteettimääritelmänsä, uusiksi, lähemmäs radikaalin näkemyksiä. Tällä tavalla radikaalit saavat muut tekemään ensin omista näkemyksistään kompromisseja ja pitkällä tähtäimellä monien kompromissien jälkeen luopumaan niistä.

Tanaquil sopii hyvin radikaalimääritelmälokeroon.

[Tanaquil]

Telegraph: Women lose 90 per cent of 'eggs' by 30

Kollektiivinen "Tanaquilia" voisi harkita esim. tätä.

Huti. Viittasin kommentilla enemmänkin elämänstrategioihin, joista se perinteinen on satsata ulkonäköön ja tähdätä hyviin naimakauppoihin (eli oma elintaso varmistetaan puolison kautta); toinen taas tähtää oman ammattitaidon hankkimiseen ja tätä kautta elintason saavuttamiseen ennen kaikkea oman työn kautta. Lisääntyminen on asia erikseen; tosin tuohon ensimmäiseen strategiaan on se kersojen tehtailu ikään kuin kuulunut samaan pakettiin.

Vihjailut mahdollisista "kollektiiveista" voi jättää sikseen. Tällä nimimerkillä kirjoittaa tasan yksi henkilö; ip-osoite voi vaihtua sen mukaan, kirjoitanko kotoa vai töistä.

Edit: typo hus pois.

[Tanaquil]

Vasemmistoradikaalien perinteinen metodi on valita sellainen identiteetti esitettäväksi, joka ei ole yleisön odotusten mukainen, eli ei sovellu heidän ennakolta määrittelemiinsä lokeroihin. Tällöin yleisö joutuu kuljeskelevasti haastattelemaan radikaalia ja väittelemään radikaalin kanssa, ja siten neuvottelemaan määritelmänsä, esim. identiteettimääritelmänsä, uusiksi, lähemmäs radikaalin näkemyksiä. Tällä tavalla radikaalit saavat muut tekemään ensin omista näkemyksistään kompromisseja ja pitkällä tähtäimellä monien kompromissien jälkeen luopumaan niistä.

Ovelaa. En olekaan tajunnut "esittäväni identiteettiä", jos en selvästikään lokeroidu foorumilla enemmistönä kirjoittavan "lihaasyövän valkoisen heteromiehen" kategoriaan.

Skåhlbergin lastenkirjoihin palatakseni: lastenkirjoissa käsittääkseni yhtenä osa-alueena ovat kirjat, joiden tarkoituksena on auttaa lasta käsittelemään vaikeita asioita, kuten ystävän/vanhemman/sisaruksen kuolemaa, omaa vammaisuutta/sairautta, pikkusisarusten syntymää jne. Mitä hame-Kalleen tulee, olen aikoinaan jutustellut mm. erään homon kanssa, joka kertoi aina tienneensä olevansa homo; siis jo alle kouluikäisenä, ennen kuin lapsella oli mitään varsinaista käsitystä koko asiasta eikä kukaan takuulla ollut kertonut miesrakkautta olevan olemassa. (En enää muista, oliko kyseessä Marc Bolan vai David Bowie, jonka tv-esiintymisiä kyseinen henkilö seurasi pikkupoikana silmät kiiluen.) Samalla tavalla käsittääkseni useat/useimmat transsukupuoliset tietävät jo hyvin varhain syntyneensä vääränmalliseen kehoon. Vanhempien taholta yksi tapa käsitellä asiaa on kieltää se ja pakottaa lapsi samanlaiseksi kuin muutkin; toinen on auttaa lasta ymmärtämään, että näin kokevia on muitakin eikä se ole vika. Mm. tähän saumaan Skålhbergin kirjojen tyyppiset tarinat voivat olla omiaan. Kuten uutisessa todetaan, "Kustantamon johtotähti on, että erilaisuus ei ole ihmisessä vika vaan pelkkä ominaisuus. Tärkeimpänä tavoitteena on antaa itseluottamusta niille lapsille, jotka eivät voi tai eivät halua olla aivan samanlaisia kuin muut." Sounds good to me.

[IDA]

No ou noes. Mieluummin eläisinkin maailmassa, jossa Kallen on ihan yhtä ok pukeutua halutessaan hameeseen ja esiintyä koulun juhlassa Luciana kuin tytön pukeutua farkkuihin ja pelastaa lohikäärmeitä. Tunnen jopa henk.koht. suht monta miestä, jotka saattavat bileisiin pukeutua hameeseen tai jopa laittautua naiseksi. Harvempi heistä silti määrittelee itsensä transvestiitiksi. Ei silti, että transvestismissä tai trans-missä-tahansa olisi mitään väärää. Sukupuoli on blendattava ominaisuus, johon ei tarvitse jämähtää - ja jos jossakin yksittäisessä lastenkirjassa kerrotaan, että Kalle tykkää hameista tai Kristalla diggaa prinssin sijasta naispuolista aseseppää, kiva jos kersat oppivat sitä kautta vähän elämän moninaisuudesta.

Oli miten oli, niin jalkapalloa ei voi pelata hameessa

[Miniluv]

Telegraph: Women lose 90 per cent of 'eggs' by 30

Kollektiivinen "Tanaquilia" voisi harkita esim. tätä.

Huti. Viittasin kommentilla enemmänkin elämänstrategioihin, joista se perinteinen on satsata ulkonäköön ja tähdätä hyviin naimakauppoihin (eli oma elintaso varmistetaan puolison kautta); toinen taas tähtää oman ammattitaidon hankkimiseen ja tätä kautta elintason saavuttamiseen ennen kaikkea oman työn kautta. Lisääntyminen on asia erikseen; tosin tuohon ensimmäiseen strategiaan on se kersojen tehtailu ikään kuin kuulunut samaan pakettiin.

Vihjailut mahdollisista "kollektiiveista" voi jättää sikseen. Tällä nimimerkillä kirjoittaa tasan yksi henkilö; ip-osoite voi vaihtua sen mukaan, kirjoitanko kotoa vai töistä.

Edit: typo hus pois.

"Kollektiivisella"  tarkoitin yksinkertaisesti kaikkia samaa mieltä olevia.

En tarkoittanut mitenkään vihjata mitään nimimerkistäsi.

[Tanaquil]

"Kollektiivisella"  tarkoitin yksinkertaisesti kaikkia samaa mieltä olevia.
En tarkoittanut mitenkään vihjata mitään nimimerkistäsi.

Vähän jäin miettimäänkin tuota sanavalintaa: vaihtoehtoisesti "kollektiivisen" olisi voinut käsittää tarkoittavan "Tanaquilia kaikkine munasoluineen" (joka menee sen verran outoihin sfääreihin, että hylkäsin tämän vaihtoehdon kaikkein epätodennäköisimpänä) tai "Tanaquilia ja muita lisääntymisikäisiä naisia", mutta päättelin (väärin) sen sijasta vihjatun jonkinlaiseen kollektiivinimimerkkiin.

IDA: vallan mainiosti voi futista pelata hameessa! Kunhan se on tarpeeksi lyhyt eikä kovin vartalonmyötäinen. Kokeile, jos et usko.

Sitä paitsi hame pukee miestä erinomaisesti:

(http://i26.photobucket.com/albums/c127/celticseaturtle/kilts.jpg)

[IDA]

IDA: vallan mainiosti voi futista pelata hameessa! Kunhan se on tarpeeksi lyhyt eikä kovin vartalonmyötäinen. Kokeile, jos et usko.

No voihan sitä pelata vaikka alasti. Kyse on kuitenkin tyylistä. Pallopeleissä ponnistetaan ylös, eikä sieltä tulla helmat korvissa alas 

[Miniluv]

Huti.

Kahden prosenttiyksikön huti.

Our model shows that for 95% of women, by the age of 30 years, only 12% of their maximum ovarian reserve is present, and by the age of 40 years only 3% remains.

University of St Andrews

[whiic]

Sitä paitsi hame pukee miestä erinomaisesti:
[derp img]http://i26.photobucket.com/albums/c127/celticseaturtle/kilts.jpg[/img]

Fail to 2:1:2.5

Ruotsalaisen kirjailijan Anette Skåhlbergin tytär halusi ilta toisensa jälkeen kuulla pelkkiä prinsessasatuja. Skåhlberg kyllästyi passiivisiin prinsessoihin ja päätti kirjoittaa itse prinsessasta, jonka onni ei ole kiinni prinssistä ja valkoisesta ratsusta.

Minua ei oikeastaan kiinnosta tässä mikään muu kuin se, haluaako Skåhlbergin tytär nykyään ilta toisensa jälkeen kuulla pelkkiä vanhoja kunnon passiiviprinsessasatuja ja vai uusia, poliittisesti korrektimpia lesbotransuprinsessasatuja.

Itsekin vähän uskon, että tässä lähtee suvaitsijalta mopo käsistä, jos uudet sadut eivät enää ole yhtä kiinnostavia lapselle. Jos ne taas ovat, niin mikäpä siinä sitten. Näissä väittelyissä kuitenkin menee asia liian usein yksinomaan aikuisten väliseksi väännöksi, jossa alkuperäinen aihe unohtuu.

Toki eipä sitä voi kiistää etteikö lastensaduilla ole kasvattavaakin merkitystä, mutta enpä ole nähnyt prinsessa Ruususten juurtuneen nykyisiinkään naisiin. Jos lapset saadaan ahdasmielisillä saduilla vanhoilliseen muottiin, feminismi kyllä purkaa sen aivo-ohjelmoinnin myöhemmin sillä eipä niitä prinsessoita kovin monia ole. Toki joku voi jäädä vanhaksipiiaksi odottelemaan prinssiä, mutta hänen täytyy olla varautuneen lisäksi myös rumakin, koska siedettävän näköisen (keskiverto) naisen ei paljoa tarvi tehdä aloitetta, kun on ympärillä miehiä pyörimässä. Nainen saa enemmän kuin menettää tässä nykyisessä tasa-arvotilanteessa ja asenneilmapiirissä.

[Ur-ho-man]

Saduissahan (ja lastenkirjoissa) on monesti kasvattavana tavoitteena nimenomaan erilaisuuden hyväksyminen. Ruma ankanpoikanen on klassinen esimerkki, sitten on lukematon määrä tuoreempia lastenkirjoja joissa on vaikkapa värikäs norsu, joka on erilainen kuin harmaat kumppaninsa ja tätä kiusataan. Näissä on kuitenkin kantavana teemama ulkoisen erilaisuuden hyväksyminen ("antirasismi), enkä ainakaan itse muista koskaan ennen lukeneeni lastenkirjaa, jossa olisi leikitty seksuaalisten suuntautumisten pelikentällä.

Yksittäisenä ilmiönä näissä ruotsalaissaduissa ei varmasti ole mitään tuomittavaa ja ne saattavat antaa jopa hyvän apuvälineen joillekin perheille käsitellä hieman vaikeita asioita. Mutta tapaus käy hyvänä esimerkkinä siitä miten "sukupuoli neutraali" kahden ihmisen liitto lyö itseään läpi mitä merkillisimmissä paikoissa. Eli kehottaisin asettamaan sadut osaksi suurempaa viitekehystä ja kehityssuuntaa yhteiskunnassa.

Suomessahan Seta nimenomaan ajaa tätä sukupuolineutraalia aviolittoa, joten eiköhän se kustantaja sieltä suunnalta löydy jos ei mikään iso kirjatalo tilaisuuteen tartu.

Joku voi toki esittää vasta-argumenttina sen että saduissa on iät ja ajat rummutettu heterosuhteita, tyyppillisesti lopussa prinssi saa prinsessansa ja aviolitto solmitaan kuten on hyväksi nähty. Erityisesti vanhojen satujen kohdalla täytyy kuitenkin muistaa että saman sukupuolen liitot ovat olleet yleisesti hyväksyttyjä vasta joitain vuosikymmeniä. Sadut on siis kirjoitettu aikana jolloin yhteiskunta ei tuntenut homoliittoja.

Henkilökohtaisesti minulla on todellisuudessa hieman vaikeuksia positioida itsenäni näiden satujen suhteen. Vanhoilliset arvot pukkaavat pintaan - siihen kysymykseen haluaisinko lukea omille lapsilleni tarinoita näistä kirjoista en osaa yksiselitteisesti vastata. Faktaa on että ainakin toistaiseksi vanhemmat saavat Suomessa päättää mitä lapsilleen lukevat. Ja hyvä niin.

Jos tämän tyyppistä tarinastoa tarjottaisiin kasvatusmielessä esim. päiväkodin satulukemistoihin, pitäisi kyllä kaksi kertaa harkita miten tuohon ottaisi kantaa. Mites muut? (Näkee sielunsa silmin miten paikallinen Setan osasto jakaa kaikkiin päiväkoteihin kaksi tuoretta ilmaista kopiota Skålbergin prinsessaopuksesta)

[Valkea]

Minä haluan rajoittaa lapsille luettavia satuja niin, että niissä on traditionaalis-konservatiivinen moraali. Lapsi ei usein itse osaa päättää mikä hänelle on hyvästä ja nykyisessä sairaassa ilmapiirissä harvoin aikuisetkaan.

Jos joku on niin tyhmä, että hän haluaa opettaa poikaansa pukeutumaan mekkoon, mikäpä siinä.

Kilpailu ratkaisee tällaiset asiat siististi.

Traditionaalisen länsimaisen kasvatuksen ja sivistyksen saanut poika on älykkäämpi ja viisaampi kuin postmodernin kasvatuksen saanut, hän vetää mekko-poikaa turpaan tappelussa, ja vie häneltä myöhemmässä vaiheessa koulutuspaikat, työpaikat ja naiset.

Ei siinä sen kummempaa.

[Sakari]

Miten meni satu hattivateista muumilaaksossa?

[IDA]

Miten meni satu hattivateista muumilaaksossa?

Ei kai mitenkään erityisesti? Hattivateista ei ole postmodernia vaaraa, eivätkä ne yllätä erilaisuudellaan. Sähköiskun voi saada ukkosella.

[mikkoellila]

Ruotsi ei ole enää ruotsalainen

[Entti]

Kansansatujen viisaus ja universaalius on jotakin muuta kuin mitä pintapuolinen katse tavoittaa. Ei niissä ole kyse konservatiivisuudesta tms ja niiden tulkinta sekä arviointi vaikkapa feministisestä tms.  näkökulmasta on erärelevanttia.

Esimerkiksi toisiaan etsivät tyttö ja poika ovat kuva ihmisen pyrkimisestä eheyteen, häät sadun lopussa ovat sitten idealistinen kuva kokonaisesta ihmisestä jnpp. Matalaotsainen tulkinta on juuri tuota "lasivuorella passiivisena istuva prinsessa" -tasoa.

Ajan rattaiden ajaessa kurveissa kovaa kaikki epäolennainen on kansantarinoista lentänyt tienoheen ja yleisinhimilinen osoittautunut kulutusta kestäväksi. Maailmassa on valtava aarteisto pitkään hioutuneita hienoja iltanuotiotarinoita, ne voivat jopa yhdistää aivan hemmetin eritaustaisia ihmisiä.  Tendenssimäiset satutekeleet eivät sille tasolle voi ikinä päästä. Ja on vaan ihan epäkypsää isänmurhailla kirjallisuudenlajia A jotta oma laji Ö pääsisi esiin.

[Tanaquil]

Kansansatujen viisaus ja universaalius on jotakin muuta kuin mitä pintapuolinen katse tavoittaa. Ei niissä ole kyse konservatiivisuudesta tms ja niiden tulkinta sekä arviointi vaikkapa feministisestä tms.  näkökulmasta on erärelevanttia.

Esimerkiksi toisiaan etsivät tyttö ja poika ovat kuva ihmisen pyrkimisestä eheyteen, häät sadun lopussa ovat sitten idealistinen kuva kokonaisesta ihmisestä jnpp. Matalaotsainen tulkinta on juuri tuota "lasivuorella passiivisena istuva prinsessa" -tasoa.

On syytä erottaa toisistaan yläkäsite "sadut" ja sen erityislaji "kansansadut" (tai kansantarinat). Kansansadut ovat kehittyneet evolutiivisesti muuntuen eri aluilla hieman eri tavoin, ja tarinan "alkujuuri" voi olla jopa muutaman tuhannen vuoden takaa.

"Prinsessa lasivuorella" -tyyppisissä tarinoissa on nähdäkseni kysymys onnen tavoittelemisesta  - prinsessa ja puoli valtakuntaa kuvaa tätä materiaalisen ja sosiaalisen statuksen nousun kautta. Usein tällaiseen tarinaan kuuluu köyhä vs. rikas -vastakkainasettelu - siinä missä rikkaat kosijat luottavat ylimielisinä korkeaan asemaansa, köyhä kosija pärjää neuvokkuuden ja kovan työn avulla (ja joskus saattaa olla apuna myös ystävällisellä käytöksellä ohikulkijalta vastapalveluksena saatu taikakalu tai viisas neuvo). Syvemmällä tasolla tietyt opetukset ja neuvot toistuvat kerta toisensa jälkeen, mutta usein henkilöhahmot ovat stereotypisoituja ja siinä mielessä ohuita, etteivät tarinan aikana kehity mitenkään.

Ajan rattaiden ajaessa kurveissa kovaa kaikki epäolennainen on kansantarinoista lentänyt tienoheen ja yleisinhimilinen osoittautunut kulutusta kestäväksi.

Melko idealistinen näkemys. Kansansadut olivat alkuperäisessä muodossaan - sellaisina kuin niitä kansan parissa kerrottiin - synkkiä ja väkivaltaisia; samoin seksuaalisuus on niissä usein avoimesti läsnä. Siinä vaiheessa, kun keski- ja yläluokan herrasmiehet laskeutuivat kansan pariin keräämään muistiin näitä tarinoita, he siistivät niitä ja muokkasivat enemmän keskiluokan mieltymysten ja kristillisten arvojen mukaisiksi. Satukokoelmat eivät edes olleet tarkoitettu lapsille, mutta kun lasten tajuttiin olevan potentiaalista lukijakuntaa, satuja on editio editiolta siistitty. Mm. pahan äitipuolen sijasta alkuperäisissä saduissa sankaria/sankaritarta kaltoinkohtelevat omat vanhemmat. Moni kansansatu on nyky-yleisölle tuttu vain imelänä Disney-versiona. Satukirjallisuudessa on käytetty paljon elementtejä vanhoista kansansaduista, enkä näe mitään syytä, miksei vanhoja konventioita voisi modernissa lastenkirjallisuudessa kyseenalaistaa tai leikitellä niillä.

[Suomitalon renki]

Seuraavaksi voisi kirjoittaa sadun sini-keltaisista pelleistä, joilla oli (huom. oli) ihan hauska omassa maassaan. Sitten sinne saapui tuhmat pellet tekemään omia temppujaan. Tuhmien pellejen tempuissa oli parempi pyrotekniikka sekä enemmän jännitystä. Ja näin sini-keltaiset pellet hävisivät kuin taikaiskusta. Sen pituinen se. 

[Hob]

Todettakoon neiti kulttuuritoimittajalle, että idea ei ole mikään uusi. TJEU: Peppi Pitkätossu, Katto-Kassinen, Muumit.