Kulttuurirelativismi ja sen soveltaminen yhteiskuntapolitiikkaan

[Zngr]

Toisesta ketjusta poimittua, tämän ketjun toinen viesti alustaa aiheen:

KULTTUURIRELATIVISMI pitää ymmärtää kulttuurien ja siinä elävien ihmisten kautta ja heittää harhaluulot siitä kuinka pelkästään hyväksymisellä kaikenlainen kulttuuriaktiviteetti syntyy "monikulttuuri" kuten monikulttuurisuudessa kuvitellaan.

Jossain on sopivaa uhrata ihmisiä auringonjumalalle ja syödä sen jälkeen heidän sisälmyksensä teurastuksen orgioissa, eikä kukaan näe siinä mitään pahaa, mutta vaikka kuinka ymmärrän heidän fantastista kulttuuriaan ja menen sinne tai he tulevat tänne, se ei tarkoita, että he jakavat minun ajatusmaailmani ja ymmärtävät myös meidän tapojamme jossa kaikki tuo on kauhistus, saatika luopuvat niistä jos minä kehoitan. Onhan meidän kummankin tapakulttuuri täysin yhtä validi meidän omasta mielestämme.

Siksi en voikaan yllättyä, jos joudun seuraavaksi itse alttarille ja sisälmykseni syödään. Mutta tässähän on selvä intressien ero. Vaikka heidän uhrattava voi jopa hyväksyä tilanteensa, minä itse en halua olla siinä millään tavalla osallisena? Onko minulla oikeus kieltäytyä? Tai heillä oikeus tehdä minulle näin? Kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä? Ovatko tapamme sittenkin yhteensopimattomia? Vai pitääkö minun sallia auringonjumalan temppelille ihmisuhrit- ja syönti kun he asuvat naapurissa, mutta muille se on kiellettyä vai voinko ryhtyä myös itse kannibaaliksi vaikka en otakaan osaa temppelimenoihin? Voinko keksiä oman kulttuurin joka vaatii jatkuvaa huumeidenkäyttöä työpaikalla ja pitääkö muun yhteiskunnan hyväksyä ja kunnioittaa sitä, vaikka se selvästi tulee haittaaman sitä yhteisöä jonka kehyksessä toimin? Olisiko sittenkin parempi, ettei yhteiskuntapolitiikassa edes yritetä soveltaa kulttuurirelativismia vaan mennään niiden sääntöjen mukaan minkä enemmistö hallitsee ja muut voivat omaksua, koska muuten meillä on enemmän käyttäytymiskoodeja kuin netsejä ja niitä ei osaa enää kukaan josta seuraa apokalyptinen yhteiskunnan romahdus?

Niinkuin ääriesimerkkinä. Mutta tuotahan voi soveltaa pitkälti kaikkiin tällaisiin "meillä siten, teillä näin" konflikteihin. Monikultturistit eivät voi tajuta tätä koska he ovat järjettömän ylimielisiä eivätkä voi käsittää, etteivät toiset haluakaan (jos tilaisuus annetaan) elää heidän halpojen monikulttuurinormiensa mukaan. Monikultturisti kuvittelee, että jokin vähemmistö joka ei sopeudu haluaisi sopeutua mutta muut, tyhmät ihmiset, eivät anna sopeutua. Erikoiset vaatteet, ruoka ja hauska aksentti ovat monikultturisteille niin syviä kulttuuripiirteitä kuin he voivat koskaan käsittää, eivätkä osa hyvin vahvasti uskovien ihmisten identiteettiä. Monikultturistit ovat itse niin pinnallisia etteivät he voi edes käsitellä syvää konfliktien intressiä toisin kuin sellaiset joilla on jokin oikea identiteetti, eikä pelkästään "ei minkään" identiteetti.

Mitä jos vähemmistö on nähnyt kulttuurimme ja todennut ettei se sovi heille eivätkä he halua sitä. Tätä ei voisi ns. mokuttaja koskaan käsittää ja siksi hän on aina väärässä.

[Zngr]

Hyökkäys kulttuurirelativismia vastaan lähti seuraavista viesteistä ja päädyin siirtämään sen MAAHANMUUTTOKESKUSTELU -ketjusta tänne koska off-topic:

[KÄSITTELEE SUOMALAISIA HALVEKSIVAA MUSLIMITYTTÖÄ] Ollakseni kulttuurirelativisti (hah) ja dekonstruoidakseni etnosentristä positiotasi (heh) voin aivan vakavissani todeta, että tämä asia ei ole aivan niin yksiselitteinen juttu, miltä se länsimaisesta arvomaailmasta käsin näyttäisi olevan. Väitän, että Ikram Dirir on täysin vilpitön tuossa toteamuksessaan. Hänen käsityksensä naisena olemisesta vain poikkeaa (toki akkulturaationsa perusteella) länsimaisesta melko radikaalisti. Hän itse asiassa todennäköisesti näkee, että länsimaisen naisen ei edes anneta todella olla nainen.

Nimenomaan. Musliminainen voi sääliä länsimaista, kunniansa menettänyttä naista samalla tavalla kuin länsimainen musliminaista koska musliminainen ei ole samalla tavalla vapaa.

Kulttuurirelativismi on antropoligisesti hieno väline jota voi soveltaa tieteellisesti, kun pyrimme ymmärtämään ja tutkimaan vanhoja tai jopa kadonneita kulttuureita. Modernien aikojemme virhe on soveltaa sitä virheellisesti monikulttuurin kyljessä yhteiskuntapolitiikkaan johon se ei missään nimessä kuulu ja jolloin siitä tulee kammottava vitsaus.

Sanotaan, että kyseistä ajattelua (kulttuurirelativismi) pitää soveltaa kriittisesti. Täysin ilman ei pärjää, tuloksena on Irakin sodan kaltaisia fiaskoja.

Juuri näin, kulttuurirelativismi pitää ymmärtää ihmisten ja kulttuurien kautta ja heittää harhaluulot siitä kuinka pelkästään hyväksymisellä syntyy "monikulttuuri" kuten monikulttuurissa kuvitellaan...

Tässä vaiheessa haluan tuoda esiin, että kulttuurirelativismi kiinnostaa ihan oikeasti etenkin siten miten se liitetään monikulttuurin ihanteisiin.

Uskooko sen soveltamiseen modernissa suvaitsevaisuudessa joku yhteiskuntapolitiikkaa ajatteleva? Eikö sen pitäisi olla nimenomaan kulttuuriantropologinen tutkimuksen väline jolla pyritään ymmärtämään tutkittavien kulttuurien tapoja, eikä mikään käytännön ohjenuora silloin kun yritämme rakentaa yhteiskuntaa, pelkästään sen ilmiöiden ymmärtämisen sijaan? Milloin ja miksi joku keksi, että kulttuurirelativismia voidaan soveltaa moderniin tasa-arvoon. Ensin kaikilla piti olla samat mahdollisuudet, sitten miesten ja naisten piti olla samanlaisia, sen jälkeen kaikkien kulttuurien piti olla samanarvoisia. Esimerkiksi länsimaisen, ihmissyöjä- ja pedofiilikulttuurin arvojen. Vai onko kulttuurirelativismi sittenkin täysin väärinymmärretty termi tässä yhteydessä.

[reino]

Musliminainen voi sääliä länsimaista, kunniansa menettänyttä naista samalla tavalla kuin länsimainen musliminaista koska musliminainen ei ole samalla tavalla vapaa.

En tiedä, liittyykö ketjun tarkoitettuun aihepiiriin, mutta tuosta tuli mieleen, että monet haluavat nähdä naiset suurena muutosvoimana kehitysmaissa. Näin voi tietysti fiksummissa kulttuureissa ollakin, mutta minusta tuntuu, että tietyissä vähemmän fiksuissa kulttuureissa naiset ovat itse asiassa yksi suurimmista muutosta estävistä ja kulttuuria sementoivista voimista.

Tämä perustuu naisten yleisiin ominaisuuksiin, eli siihen, että naisen on hyvin vaikea myöntää olleensa väärässä ja ihmisten yleisiin ominaisuuksiin, eli kun sinut on tarpeeksi rankasti aivopesty, alistettu ja raakojen initiaatioriittien kautta otettu johonkin jengiin, niin sinulla ei välttämättä ole enää jäljellä paljon muuta ylpeyden aihetta kuin kunnia sen jengin jäsenyydestä.

[Miniluv]

Joissakin kulttuureissa naiset pyörittävät arkipäivää. Ehkä tuo toiveikkuus perustuu tähän. Mikrolainapankit ainakin lainaavat mieluummin naisille.

[LW]

Niinkuin ääriesimerkkinä. Mutta tuotahan voi soveltaa pitkälti kaikkiin tällaisiin "meillä siten, teillä näin" konflikteihin. Monikultturistit eivät voi tajuta tätä koska he ovat järjettömän ylimielisiä eivätkä voi käsittää, etteivät toiset haluakaan (jos tilaisuus annetaan) elää heidän halpojen monikulttuurinormiensa mukaan. Monikultturisti kuvittelee, että jokin vähemmistö joka ei sopeudu haluaisi sopeutua mutta muut, tyhmät ihmiset, eivät anna sopeutua. Erikoiset vaatteet, ruoka ja hauska aksentti ovat monikultturisteille niin syviä kulttuuripiirteitä kuin he voivat koskaan käsittää, eivätkä osa hyvin vahvasti uskovien ihmisten identiteettiä. Monikultturistit ovat itse niin pinnallisia etteivät he voi edes käsitellä syvää konfliktien intressiä toisin kuin sellaiset joilla on jokin oikea identiteetti, eikä pelkästään "ei minkään" identiteetti.

En tiedä, onko tässä ongelmassa kyse niinkään pinnallisuudesta, vaiko monikultturisteille tyypillisen kulttuurirelativismin ja moraaliabsolutismin välisestä syvästä ristiriidasta. Monikultturistillahan nimenomaan usein on hyvin vahvat ja järkkymättömät käsitykset siitä, mikä on objektiivisesti hyvää ja oikein. Jokainen voi halutessaan havaita tämän käytännössä esittämällä hyvälle ja eettiselle ihmiselle (tm) suvaitsevaisen ajattelun valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä naisten, seksuaalivähemmistöjen tai kristinuskon asemasta yhteiskunnasta. Se ei sitten olekaan mitään erilaisuutta, mitä tulee suvaita, se on pahuutta. Esimerkkinä voisin mainita erään taannoisen kokemukseni, jossa sain hyeenalauman kimppuuni erehdyttyäni argumentoimaan, ettei "gay" sanan käyttö netissä lievähkön negatiivisena adjektiivina ole yleensä merkki mistään erityisestä homofobiasta, eikä vihainen rähjääminen siitä ole toimiva tapa tätä ikävää ilmiötä vähentää.

Toisaalta kaikille on kuitenkin itsestäänselvää, että maltillisenkin muslimin tai muuten vain konservatiivisesta, patriarkaalisesta kulttuurista saapuneen keskivertoihmisen mielipiteet ovat näissä asioissa jostain kaukaa länsimaisen kulttuurin fasistis-rasistis-misogyynisen pahuuden tuolta puolen. Jos monikultturisti tulkitsisi toisen kulttuurin edustajaa samojen kriteerien mukaan kuin länsimaista konservatiivia tai minun kaltaistani kulttuuriliberaalia kerettiläistä, mielipiteet olisivat jotain todella pelottavaa. Tätä hän ei kuitenkaan voi tehdä, sillä se synnyttää rankan kognitiivisen dissonanssin.

Aksiooma 1: Länsimaisen nykyvasemmiston eettiset arvot ovat objektiivisesti oikein, ja niistä eri mieltä oleva on paha ihminen.
Aksiooma 2: Kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä (variantti: paitsi länsimainen), ja tästä eri mieltä oleva on rasisti, erityisen paha ihminen.

Dissonanssin voi ratkaista eri tavoin. Voi joko kieltää sen, että muut kulttuurit voivat ihan aikuisen oikeasti olla eri mieltä nykyvasemmiston arvoista, mielestään erinomaisen hyvin perustelluista syistä, että kulttuurien vaihtelu rajautuu vain vaatteisiin, ruokaan, musiikkiin ja muuhun pintatilpehööriin. Voi myös tinkiä aksioomasta 2. Tämä onnistuu esimerkiksi syyttämällä muiden kulttuurien erilaisuutta jostain länsimaiden synnistä, mistä erinomainen esimerkki on tämä artikkeli:

http://www.guardian.co.uk/world/2005/jan/05/gayrights.comment

Voi myös ajatella, että ehkä toisissa kulttuureissa on niitä eroja, mutta koska meidän arvomme ovat itsestäänselvästi niin paljon parempia, aivan varmasti tulijat tajuavat tämän itsekin, ja omaksuvat ne nopeasti ja kivuttomasti. Tällainen ihminen tuhauttaa nokkaansa typerille kultturirasisteille, jotka luulevat kulttuurien olevan kiveenhakattuja ja muuttumattomia. Hän ei vaivaudu panemaan merkille, että vaikka monet todella omaksuvatkin länsimaisen kulttuurin positiivisia piirteitä, monet kääntävät sille selkänsä inhoten radikalisoituen pahemman kerran (mm. arkki-islamisti Sayeed Qutb radikalisoitui nimenomaan USA:n matkallaan, ja tämä tapahtui vieläpä patavanhoillisen 50-luvun alun aikana), ja monet muut yhdistävät itsessään eri kultturien vastenmielisimmät piirteet.

Mielenkiintoinen on myös kulttuurirelativismin pohjana toimiva nihilismin keskonen. Se kiistää oman kulttuurinsa arvojen objektiivisuuden, mutta vedettyään henkeä menee kuitenkin väittämään, että kulttuureilla on kuitenkin objektiivinen arvo, joka on kaikilla sama. Miten he tähän lopputulokseen päätyvät, mitä mittaria he oikein käyttävät, se jää vähän epäselväksi. Loogiseen päätepisteeseen viety kulttuurirelativismi toteaisi, että kulttuurilliset arvot ovat jaettuja subjektiivisia arvojoukkoja, eivätkä eri kulttuurit todellakaan ole yhtä hyviä niitä yhdestäkään perspektiivistä tarkasteltaessa. On mahdotonta sanoa, että ne ovat oikeasti yhtä hyviä tai oikeasti arvottomia. Jonkin asian "oikea arvo" on oksymoroni, yhtä järkevä käsite kuin keltaisen kaarevuus. Asiaa näin tarkasteleva kulttuurirelativisti ymmärtää, että toisilla ihmisillä voi olla arvoja, jotka poikkeavat radikaalistikin hänen omistaan, mutta lähtökohtaisesti mikään ei estä häntä asettamasta omiaan niiden yläpuolelle.

[M.K.Korpela]

Nimenomaan. Musliminainen voi sääliä länsimaista, kunniansa menettänyttä naista samalla tavalla kuin länsimainen musliminaista koska musliminainen ei ole samalla tavalla vapaa.

Asiaa voi tietysti lähestyä myös siten että vuosisatoja muotoutuneen kultturin muodostaman rajapinnan kautta asenteensa oppinutta musliminaista ei tajua mitä menettää. Vertailun vuoksi myös itäblokissa oli ihmisiä , eikä ainoastaan kommunistipuolueen jäseniä , jotka eivät ymmärtäneet mitä ovat ilman.

Tietysti kulttuurirelativistit jankuttavat iänkaikkista mitä , mitä , mitä , no-tämä-meidän-kulttuurimmeko-sitten , jankka , jankka , tarvitaan-lisää-kansalaiskeskustelua  , jankka , mitä , mitä loputtomiin. Kykenemättä lyömaan lukkoon että meidän kulttuurimme on täysin legitiimi. Mutta ainakin täysin varmaksi tapaukseksi sellaisesta henkilöstä joka ei tiedä mitä on vailla voi todeta ympärileikatun naisen. Mitä kyseisillä ruumiinosilla tehdään on hänelle täysi arvoitus , joten äitinä tämä ei ymmärrä mitä varten kriitikot puuskuttavat tyttären tulevaa operaatiota vastaan. Varsinkin kun kulttuurirelativistien mitä-mitä , jankka , jankka pseudokeskustelu pyörii 20 000 rpm.