2010-02-06 HS: Murha on jäävuoren huippu

[juge]

Murha on jäävuoren huippu

Perheen painostus ahdistaa maahan- muuttajatyttöjä. Seurauksena on masennusta ja itsemurha-aikeita. Äärimmillään tyttöjä on uhattu kotimaahan lähettämisellä.

KRISTIINA MARKKANEN HS

" On sattuma ja hyvää tuuria, että Suomessa ei vielä ketään ole murhattu perheen tai suvun kunnian vuoksi", Ihmisoikeusliitossa työskentelevä kunniakonfliktien asiantuntija Rebwar Karimi sanoo.

Hän korostaa, että on maahanmuuttajienkin etu puhua ongelmista avoimesti. "Kaikkien muslimien tai joidenkin maahanmuuttajaryhmien leimaaminen naisten alistajiksi ei hyödytä ketään."

Hänestä pitäisi keskustella mieluummin siitä, miten muissa Euroopan maissa tehdyt virheet voitaisiin meillä välttää.

Yhteisön kunnian palauttamiseen viittaava väkivalta nousi otsikoihin Ibrahim Shkupollin tapettua vuodenvaihteessa entisen tyttöystävänsä ja neljä sivullista.

Vaikka Shkupolli oli kotoisin perinteisen kunniakäsityksen kulttuurista, kyse ei kuitenkaan ollut kunniamurhasta, vaan perheväkivallasta.

Kunniakonfliktit ovat Karimin kokemuksen mukaan Suomessakin yleisiä perinteisen kunniakäsityksen kulttuureista tulevien maahanmuuttajien keskuudessa.

Kunniaan liittyvässä väkivallassa ei ole kyse pelkistä murhista, joita esimerkiksi Ruotsissa on tehty jo useita, vaan pakottamisen, eristäminen, ahdistelun sekä henkisen ja fyysisen väkivallan kirjosta. Kohteena ovat ensisijaisesti naiset ja tytöt, toisinaan myös miehet, jotka ovat osallistuneet sääntöjen rikkomiseen.

Konflikteissa on lähes aina kyse sukupuolimoraalista.

"Kun sukupuolimoraali on uudessa kulttuurissa vapaampi kuin maahanmuuttajaperheiden vanhassa kulttuurissa, koko yhteisö aavistaa uhkan ja alkaa pelätä, että jotain tapahtuu."

"Perheet yrittävät suojella tyttöjä, etteivät he tekisi jotain epämoraalista. Tyttöihin kohdistuu epäilyksiä ja tytöt taas haluavat osoittaa perheilleen, että he ovat kunnollisia", Karimi kuvaa konfliktien syntyä.

Painostus ja uhkailu ovat yleisempiä kuin fyysinen väkivalta. Painostus saa erityisesti teini-ikäiset tytöt turvautumaan äärimmäiseen itsekontrolliin. He pelkäävät loukkaavansa perheen kunniaa, ja se aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja itsemurha-aikeita.

Äärimmäisissä tapauksissa tyttöä uhataan kotimaahan lähettämisellä tai jopa kuolemalla, jos hänen epäillään rikkoneen sukupuolimoraalia.

Epämoraalisen käytöksen pelossa tyttöjä yritetään myös naittaa mahdollisimman aikaisin. Tästä seuraa avioliittoon painostamista ja pakottamista sekä lapsiavioliittoja.

Uskonnollinen avioliitto voidaan solmia, vaikka puolisot olisivat alaikäisiä. "Ihmettelisin, jos näin ei olisi Suomessakin tapahtunut."

Tilanteet kärjistyvät erityisesti silloin, jos maahanmuuttajavanhemmat eivät ole saaneet uudessa kulttuurissa hyvää jalansijaa. He takertuvat oman kulttuurinsa sääntöihin.

"Usein kunniaväkivalta kertoo avuttomuudesta ja kyvyttömyydestä toimia konfliktitilanteissa toisin."

Mitä sitten voidaan tehdä, jotta haitallisista perinteistä päästäisiin eroon?

"Pyrimme nyt siirtämään kunniaväkivaltaan liittyvää keskustelua maahanmuuttajayhteisöjen sisälle ja vaikuttamaan muutosprosessin käynnistymiseen yhteisöjen sisältä käsin", Karimi sanoo.

"Maahanmuuttajia on erilaisia. On niitä, joilla on kyky ratkaista kulttuurin muutoksesta nousevat ongelmat ilman minkäänlaiseen väkivaltaan turvautumista. Toisaalta on niitä, jotka eivät itse tiedä koko väkivaltakeskustelusta mitään, koska heillä ei ole mitään yhteyttä suomalaiseen yhteiskuntaan."

Nuoret yrittävät yleensä kaikin voimin sopeutua.

Heistä Karimi on huolissaan:

"Jos uusi sukupolvi kokee, että heitä kohdellaan täällä epäoikeudenmukaisesti, hekin turhautuvat ja hakevat turvaa omasta yhteisöstä."

Näin on jo käynyt monissa Euroopan maissa.

"Silloin menetetään mahdollisuus, että sukupolvenvaihdoksen myötä suomalaisen yhteiskunnan hyvät arvot rantautuisivat maahanmuuttajayhteisöihin, ja ne muuttuisivat sisältäpäin."


FAKTA
Kunniaväkivallalla on usein yhteisön oikeutus

LÄHDE: REBWAR KARIMI

EROJA

Toisin kuin perheväkivalta, kunniaväkivalta on aina kytköksissä sukupuolimoraaliin.

Kunniaväkivallalla on omassa kulttuuripiirissään usein jonkinlainen julkinen oikeutus. Perheväkivallalla julkista hyväksyntää ei yleensä ole.

Kunniaan liittyvällä väkivallalla pyritään säilyttämään tekijän asema ensisijaisesti perheen ulkopuolella, kun taas perheväkivallassa tavallisesti taistellaan valtasuhteista perheen sisällä.

YHTÄLÄISYYKSIÄ

Molemmat liittyvät naisten alistamiseen ja asemaan yhteiskunnassa.

Molemmat liittyvät vallankäyttöön.

Molemmat saattavat johtaa uhrin väkivaltaiseen kuolemaan.

Yhteisiä piirteitä on kontrolloinnissa ja henkisen ja fyysisen väkivallan käytössä.

Väkivallanteot pyritään salaamaan, vaikka kunniaväkivallan viesti sinänsä on julkinen.

[juge]

"On sattuma ja hyvää tuuria, että Suomessa ei vielä ketään ole murhattu perheen tai suvun kunnian vuoksi", Ihmisoikeusliitossa työskentelevä kunniakonfliktien asiantuntija Rebwar Karimi sanoo.

Tämän jutun jatko on jostakin syystä vaiettu täysin:

22.11.2009 14:56

Lappeenrannassa viime torstaina surmattu 34-vuotias nainen oli lähtöisin Pakistanista. Hänet surmattiin teräaseella yksityisasunnossa Lappeenrannan Harapaisten kaupunginosassa.

Poliisi on pidättänyt rikoksesta epäiltyinä kaksi pakistanilaista miestä. Heidän vangitsemisestaan päättää maanantaina Lappeenrannan käräjäoikeus.

Poliisi ei tutkinnan tässä vaiheessa kerro mahdollisista surmasyistä tai uhrin ja epäiltyjen keskinäisestä suhteesta.
STT

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1778878

[Hessu]

Jos nämä asiat ovat näin vaikeita ja humanitaarinen muutto aiheuttaa esim. jatkuvasti lisääntyvää väkivaltaa ja raiskauksia, miksi humanitaarista maahnmuuttoa ei lopeteta kokonaan? Humanitaarinen maahanmuutto on viranomaiskeksintö, Suomella ei ole mitään laillisia velvoitteita jatkaa sitä päivääkään. Maahanmuuttoministeri Astrid Thors antaa ymmärtää asian toisin. Hän johtaa ajatuksia  harhapoluille tietoisesti sanankäänteillään.

Sitä paitsi, miten niin Suomessa ei ole tapahtunut kunniamurhia? Itse näen kunniamurhan tunnusmerkit Lappeenrannan, Sellon ja Tampereen tapauksissa. Lisäksi kunniaväkivallalla uhkailu on hyvin yleistä ja kymmenet ellei sadat naiset elävät jatkuvassa pelossa Suomessa kunniakulttuurin seurauksena.
Miksi hallitus ja eduskunta jatkavat tätä vapaaehtoista (humanitaarinen maahanmuutto) ihmisten kiusaamista ja hengenvaaraan saattamista lisäävää toimintaa?

Taloudellisesti humanitaarinen maahanmuutto on täysin kestämätöntä. Esim.huoltosuhde heikkenee sen seurauksena ja ennestään massiivinen työttömyys jatkaa kasvuaan osittain humanitaarisen muuton seurauksena. Eikä sitä kuuluisaa työvoimapulaakaan tule koskaan.

Islamilaisista maista saapuvat sadat paperittomat humanitaariset "nuorukaiset" ovat tulevaisuuden kannalta ehkä suurin ongelma. Suvaitsemattomuutensa ja väkivaltaisuuteen taipuvaisen kulttuurinsa vuoksi tämä ryhmä muodostaa yhteiskuntaan tikittävän aikapommin.

Hyväksyvätkö suomalaiset, että hallitus ja eduskunta kustantavat verovaroilla yhteiskuntaan levottomuuksia ja taloudellista ahdinkoa? Täysin vapaaehtoisesti. Saavuttaakseen itse hyväntekijän maineen ulkomaisten poliitikkojen ja järjestöjen silmissä.

[Janix]

Kuinkahan moni esimerkiksi Kosovolainen tietää jonkun tapauksen jossa joku on tapettu seksuaalimoraalin kohentamiseksi? Mitäs jos tämä onkin niin normaalia elämää muualla että hyvin moni etelän setä tietää jonkun häpeämurhatun? Näitä häpeämurhia on ollut jo pitkään, satoja vuosia! Siinä on mennyt yks jos toinenkin tytteli. Eikä niistä ole ollut hirveästi puhetta täällä Pohjolassa ennen kuin nyt kun sedät ovat keskuudessamme.

[M.]

Silloin menetetään mahdollisuus, että sukupolvenvaihdoksen myötä suomalaisen yhteiskunnan hyvät arvot rantautuisivat maahanmuuttajayhteisöihin, ja ne muuttuisivat sisältäpäin.

Eikös suomalainen yhteiskunta vain pilannut maahanmuuttajat? Eikö sopeutumisen pidä ollakaan kaksisuuntainen prosessi?

[IDA]

"Maahanmuuttajia on erilaisia. On niitä, joilla on kyky ratkaista kulttuurin muutoksesta nousevat ongelmat ilman minkäänlaiseen väkivaltaan turvautumista. Toisaalta on niitä, jotka eivät itse tiedä koko väkivaltakeskustelusta mitään, koska heillä ei ole mitään yhteyttä suomalaiseen yhteiskuntaan."

Niinpä. Yksi ongelma onkin se, että luullaan kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin suomalaiset yhteiskuntatieteiden maisterit ja oppivan sen lisäksi kahdessa vuodessa viisi kieltä. Kun itketään suomalaisten junttimaisuutta pitäisi muistaa, että maahanmuuttajissa on vielä keskimäärin enemmän juntteja. Koko integroituminen on kiinni siitä, että juntit tulisivat keskenään toimeen. Se, että Hämeenanttila juo teetä islamilaisen runoilijan kanssa ei vaikuta sopeutumiseen sen enempää kuin se, että Sibelius veti viinaa Gallen-Kallelan kanssa ennen kapinaa.

[Embo]

Hänestä pitäisi keskustella mieluummin siitä, miten muissa Euroopan maissa tehdyt virheet voitaisiin meillä välttää.

No mitenköhän niin. Olisiko maahanmuuttopolitiikan muuttaminen mitään? Olisiko kolmannen maailman humanitaaristen maahanmuuttajien määrän vähentäminen mitään?

Ilmeisesti ei, koska nämä ovat vääriä ratkaisuja. Oikeita ratkaisuja ovat "tukitoimet", "osallistaminen", "voimaannuttaminen", "valistus" ja "rahan kaataminen al-Kankkulan kaivoon".

[muropää]

Onneksi meillä on näitä asiantuntijoita

[Zngr]

Diggailen tuota Rebwar Karimia päivä päivältä enemmän. Synkistää mieltä, että vastaavia keskusteluita on käyty pitkin Eurooppaa kaikissa maissa jotka ovat rikastuneet ja useinkaan mitään EI ole tapahtunut. Mutta ihan oikeasti kyllä näistä asioista nyt puhutaan paljon enemmän kuin ennen, on se jo jotain.

Ja onhan meilla kuitenkin Tanska

[skrabb]

"On sattuma ja hyvää tuuria, että Suomessa ei vielä ketään ole murhattu perheen tai suvun kunnian vuoksi", Ihmisoikeusliitossa työskentelevä kunniakonfliktien asiantuntija Rebwar Karimi sanoo.

Tämän jutun jatko on jostakin syystä vaiettu täysin:

22.11.2009 14:56

Lappeenrannassa viime torstaina surmattu 34-vuotias nainen oli lähtöisin Pakistanista. Hänet surmattiin teräaseella yksityisasunnossa Lappeenrannan Harapaisten kaupunginosassa.

Poliisi on pidättänyt rikoksesta epäiltyinä kaksi pakistanilaista miestä. Heidän vangitsemisestaan päättää maanantaina Lappeenrannan käräjäoikeus.

Poliisi ei tutkinnan tässä vaiheessa kerro mahdollisista surmasyistä tai uhrin ja epäiltyjen keskinäisestä suhteesta.
STT

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1778878

Niin myös tämänkin:

HS - Kaupunki - 9.3.2006 - 897 merkkiä - 1. painos

Mies tappoi vaimonsa Helsingin Suutarilassa

Nainen surmattiin Helsingin Suutarilassa keskiviikkona. Ulkomaalaistaustainen aviopari riitaantui Töyrynummentie 5:n pysäköintialueella iltapäivällä kello kolmen tienoilla. Mies löi 27-vuotiasta naista teräaseella useita kertoja eri puolille kehoa. Nainen kaatui maahan ja kuoli saamiinsa vammoihin.

Teon jälkeen mies poistui paikalta Kytöpolun suuntaan. Poliisi ei ollut tavoittanut häntä myöhään illalla.

Tekoon syyllistynyt mies on 32-vuotias. Hän oli tapahtumahetkellä pukeutunut harmaaseen toppatakkiin ja tummiin suoriin housuihin. Päässä hänellä oli ollut tummansininen pipo, jossa valkoinen raita.

Poliisi pyytää tapahtuman nähneitä tai siitä jotain tietäviä ihmisiä ottamaan yhteyttä Helsingin rikospoliisin väkivaltarikosyksikköön, virka-aikana numeroon (09) 1895349 ja muulloin numeroon (09) 1894002.

HS

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Mies+tappoi+vaimonsa+Helsingin+Suutarilassa/HS20060309SI1KA01pu8?free=surmattiin Suutarilassa&date=1990&advancedSearch=&

Kyseessä oli somalipariskunta.

Täällä lisää tapahtuneesta ja toisestakin:

Jo vuonna 2006 uutisoitii kunnianväkivallasta- ja murhista
Kirjoittanut: Jaana K. 13.01.2010 - 11:55
Helsingin poliisi piilottanut tyttöjä kunniaväkivallan uhan takia
Stakesin tutkija: kunniaväkivallalla on hiljainen hyväksyntä

HS 18.3.2006 lehdessä osastolla Oma elämä

Maaliskuussa 2006, vähän kello kolmen jälkeen päivällä 32-vuotias somalialaissyntyinen mies puukotti 27-vuotiasta vaimoaan Suutarilassa rivitaloyhtiön pihalla.

Maaliskuussa 2006, vähän kello kolmen jälkeen päivällä 32-vuotias somalialaissyntyinen mies puukotti 27-vuotiasta vaimoaan Suutarilassa rivitaloyhtiön pihalla.

Helsingissä on viime aikoina tapahtunut useita veritekoja, joissa voi nähdä piirteitä kunniaväkivallasta. Vaikka epäilyjä on ollut, todistettavasti Suomessa ei ole kunniamurhia vielä tapahtunut.

Esimerkiksi viime vuoden lokakuussa turkkilaismies löi avovaimoaan Haagan torilla 28 kertaa puukolla ylävartaloon keskellä päivää lukuisten silminnäkijöiden katsellessa. Noin viikko sitten somalialaissyntyisen pariskunnan mies puukotti vaimonsa rivitalon pihalla kuoliaaksi Suutarilassa.

Haagan surma on jo puitu oikeudessa, Suutarilan tapauksen tutkinta vielä kesken. Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön johtaja Kari Tolvanen kuitenkin kiistää, että kyseessä olisi ollut kunniamurha.

Itäkeskuksen poliisin ylikomisario Veli Hukkanen taas näkee Suutarilan tapauksessa kaikki kunniamurhan piirteet, vaikka ei sen taustoja tarkasti tunnekaan.

"Mikäli kyseessä ovat henkilöt, jotka ovat islaminuskoisesta maasta ja joilla on ero menossa, silloin merkit viittaavat siihen. Ei siinä voi muuhun lopputulokseen tulla."

http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2006183?page=7

[HxGx]

Hänestä pitäisi keskustella mieluummin siitä, miten muissa Euroopan maissa tehdyt virheet voitaisiin meillä välttää.

No mitenköhän niin. Olisiko maahanmuuttopolitiikan muuttaminen mitään? Olisiko kolmannen maailman humanitaaristen maahanmuuttajien määrän vähentäminen mitään?

Ilmeisesti ei, koska nämä ovat vääriä ratkaisuja. Oikeita ratkaisuja ovat "tukitoimet", "osallistaminen", "voimaannuttaminen", "valistus" ja "rahan kaataminen al-Kankkulan kaivoon".

Minäkin reagoin tohon lauseen, just tuo sama lause näkyy mielestäni nykyään aika usein. Sitä mitä ei melkein koskaan nähdä on se että joku uskaltaisi eritellä noita virheitä mitä muissa Euroopan maissa on tehty. Onko päästetty liian paljon ihmisiä maahan? Vääriä ihmisiä? Vai onko kysymys vaan siitä ettei "kotouttamiseen" ole satsattu tarpeeksi resursseja?

Toisin sanoin, voiko vika olla niissä ihmisissä mitä muuttavat maahan, vai onko vika aina vastaanottavassa yhteiskunnassa?

[Fincum]

"Maahanmuuttajia on erilaisia. On niitä, joilla on kyky ratkaista kulttuurin muutoksesta nousevat ongelmat ilman minkäänlaiseen väkivaltaan turvautumista. Toisaalta on niitä, jotka eivät itse tiedä koko väkivaltakeskustelusta mitään, koska heillä ei ole mitään yhteyttä suomalaiseen yhteiskuntaan."

"Jos uusi sukupolvi kokee, että heitä kohdellaan täällä epäoikeudenmukaisesti, hekin turhautuvat ja hakevat turvaa omasta yhteisöstä."
On tiedossa, että nämä ihmiset kohdatessaan vaikeuksia laittavat syyt toisten niskoille eivätkä näe vaihtoehtoa, että heissä voisi olla ongelmien syitä. Työttömyys maahanmuuttajien joukossa suurta, vika siis yhteiskunnassa, joka ei harrasta positiivista syrjintää. Vika ei ole minun ammatin, koulutuksen tai kielitaidon puutteessa. Ammatin ja kielitaidon puute, ei vika ole minussa vaan yhteiskunnassa, joka ei kouluttanut ... Kierre on loputon ja johtaa lopulta .. niin mihin? No, sen voi todeta Ranskassa, Ruotsissa jne...

[Jouko]

Jos ei ole kykyä ymmärtää ja parantaa nykyistäkään tilannetta (maailmalla), miksi sitä pitää pahentaa haalimalla maahan uutta ongelmaväkeä kun siihen ei mitään pakkoa ole. Voitaisiin perustaa maahanmuutto aitoon siirtolaisuuteen ja todelliseen tarpeeseen. Kyllä jo siitäkin Klusterille työsarkaa löytyy.

[Ugle Byggle]

FAKTA
Kunniaväkivallalla on usein yhteisön oikeutus

LÄHDE: REBWAR KARIMI

YHTÄLÄISYYKSIÄ

Molemmat liittyvät naisten alistamiseen ja asemaan yhteiskunnassa.

Suomalaisen perheväkivallan erityispiirre lienee kuitenkin myös naisten vahva prosentuaalinen osuus väkivallan suorittajina. On toki ymmärrettävää, että Karimin lähtökulttuuriin kuuluvilla perheväkivalta toimii lähes aina miehen suorittamana.

Suomessa ollaan tässäkin asiassa tasa-arvoisempia. Odotan muuten innolla, koska mediassa aletaan puhua häpeäväkivallasta sen omalla nimellä. Loppuu se "kunnian" glorifioiminen, prkl.

[Harri Eerikäinen]

Odotan muuten innolla, koska mediassa aletaan puhua häpeäväkivallasta sen omalla nimellä. Loppuu se "kunnian" glorifioiminen, prkl.

http://henrikeinariera.blogspot.com/2010/01/rikoksista-ja-rangaistuksista.html

Suomen oikeusasteissa langetetut tuomiot eivät aina ole linjassa kansalaisten yleisen oikeustajun kanssa. Uutisista lukemamme mitättömät tuomiot tyrmistyttävät meitä, ja vaadimme kovempia tuomioita varsinkin niille taparikollisille, jotka pian vapautumisensa jälkeen uusivat rikoksensa. Niin minäkin vaadin, tiettyjen rikosten suhteen. Näitä ovat mm. perheväkivalta, naisiin, lapsiin, tai puolustuskyvyttömiin kohdistettu väkivalta ja seksuaalirikokset. Kun näihin rikostyyppeihin lisäksi usein kuuluu katumuksen ja/tai sairaudentunnon puute ja suuri uusimisriski, ovat nykyistä pidemmät ehdottomat vankeustuomiot perusteltuja jo siinä mielessä, että tekijä on nykyistä pidempään estynyt uusimasta tekojaan. Ojentuakseenhan hän ei yleensä tuomiostaan ota.

Fyysisesti edellisten väkivallantekojen kanssa vastaaviin tai pahempiinkin seurauksiin voidaan luonnollisesti päätyä myös toisenlaisten kohderyhmien kanssa ja varsin erilaisissa olosuhteissa. Ihmisiä on erilaisia, ja varsinkin miehiä on erilaisia. On miehiä, jotka saavat tuomioita suunpieksennästä, ja on miehiä, jotka saavat tuomioita suunpieksäjien pieksemisestä, jos karrikoitu kielikuva sallitaan. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että samalla kun turvallinen hyvinvointiyhteiskuntamme täyttää monet tarpeemme ja suojelee meitä monilta vaaroilta, se myös riistää meiltä vastuuta omista tekemisistämme (haastan kahvilan oikeuteen kun kaadoin kuuman kahvin munilleni), ja ehkä ennen kaikkea sanomisistamme (voin lällätellä mitä tahansa, ja jos kestän muutaman iskun tai haavan, toimitan vihamieheni helposti vankilaan).

Ääriesimerkkinä tästä on öykkäri, "mies", joka mahdollisesti keskimääräistä paremmalla älykkyysosamäärällä varustettuna katsoo oikeudekseen loukata oman kulloisenkin tunnetilansa vaatimalla tavalla ketä tahansa, ja reagoi kuin hysteerinen pikkutyttö huutamalla poliisia ja kaikkia mahdollisia viranomaisia jos hänen oikeuttaan tähän kyseenalaistetaan; ja näiden viranomaisten tehtävä todellakin on, uskokaa tai älkää, puolustaa tätä mikkihiirtä. Mutta hän on todellakin kuriositeetti, joka luonnollisista syistä joutuu harjoittamaan toimintaansa etupäässä kirjallisesti tai tilanteissa, joissa hän voi luottaa siihen ettei hänen häirintäänsä ole riittäviä keinoja puuttua. Hän ei yleensä joudu fyysisiin konflikteihin, vaan asioi tuomioistuimissa joko syytettynä tai asianomistajana kunnianloukkaus- tms. jutuissa.

Tavallisempi tapaus on mies ilman lainausmerkkejä, jolle sanat ovat viestien välittämisen, eivät itsetehostuksen välineitä. Kun tällaisia miehiä sattuu mahdollisesti päihtyneinä samankaltaisessa mielentilassa soittoruokalaan tai nakkikioskille, ei nyrkkitappelu tai painiminen ole tavattoman harvinaista, pikemminkin tuollaista yhteisestä sopimuksesta aloitettua päähänlyöntikilpailua voidaan pitää melko tavallisenakin ravintolaurheiluna, joskaan ei kovin järkevänä tai varsinkaan vaarattomana. Siitä voidaan kyllä käydä keskusteluja, onko lainlaatijan asia yleensäkään päättää tällaisen yhteisestä halusta syntyneen tilanteen laillisuudesta tai laittomuudesta, kunhan puolustuskyvyttömään tilaan joutunutta tai jo luovuttanutta osallista ei enää vahingoiteta.

On tapauksia, joissa toinen tai joukko muita osapuolia ei halua fyysistä konfliktia, mutta toinen tai muut syystä tai toisesta haluavat. Näissä tulisi nykyistä enemmän kiinnittää huomiota olosuhteisiin ja tekoihin johtaneisiin edeltäviin tapahtumiin (hätävarjelutilanteet, oman ja perheen yksityisyyden varjeleminen, omaisuuden suojaaminen ja tahallinen provosointi).

Voimme siis nähdä, että teko, joka toisessa tilanteessa on yksiselitteisen väärä (leikkiessään meluavan lapsen lyöminen tajuttomaksi) on toisessa tilanteessa yksiselitteisen oikea ja jokaisen siihen kykenevän kansalaisvelvollisuus (lasta raiskaavan pedofiilin lyöminen tajuttomaksi). Uudet kulttuurit, heidän keskinäiset tapansa, ja eri ryhmien väliset jännitteet ovat tuoneet oikeudenkäynteihin ja lakitermistöihin mm. käsitteet "kunniaväkivalta" ja "viharikos". En usko olevani kovin väärässä, jos väitän, että syntyperäisen Suomen kansalaisen toivomat lainsäädännön ja -tulkinnan keskeisimmät uudistukset väkivaltarikosten osalta olisi toteutettavissa lanseeraamalla uusi käsite, "häpeäväkivalta".

Häpeäväkivalta on ainakin ja varsinkin sitä, jonka tekijät eivät vankiloissa osallistu yhteisiin aktiviteetteihin muuten kuin heidänlaisilleen tarkoitetuilla osastoilla, ja mikäli heidät tilanpuutteen vuoksi on sijoitettu yleisille osastoille, heidän selliensä ovissa lukee "toimet yksin". Vaikka naistenhakkaajat ja vanhustenryöstäjät saattavat tuomionsa suorittaa ilman erityistoimia, vankilan sisäinen hierarkia on hämmästyttävän yhdenmukainen käymissäni keskusteluissa minulle näyttäytyneen yleisen oikeustajun kanssa. Annetuissa tuomioissa tämä ei näy. Keskimääräiselle kadunmiehelle ja -naiselle on vähemmän merkitystä sillä, jos erivärisiin liiveihin pukeutuneet ja sille elämäntavalle vihkiytyneet miehet ampuvat toisiaan autiolla parkkipaikalla, kuin jos vaikkapa perheen äiti joutuu spontaanin tahdonvastaisen joukkopensasrakastelun kohteeksi. Ensin mainitussa tapauksessa tuomiot ovat vuosia, yleensä elinkautisia, jälkimmäisessä paljon vähemmän.

En ole oikeusoppinut, enkä kadehti niiden tehtävää, jotka yrittävät luoda länsimaisen demokratian mukaisia lakeja, niiden tulkintoja ja jotka yrittävät soveltaa niitä oikeudenmukaisuuden hengessä. Itse näen kirjoitukseni ensimmäisessä kappaleessa mainittujen tapausten vaativan nykyistä kovempia tuomioita, tilanteiden kokonaisarvioiden parempaa huomioimista tuomioistuimissa rangaistuksia mitattaessa, hätävarjeluoikeuksien selkeää parantamista nykyisestä, sekä avointa keskustelua näistä kysymyksistä. Tyhmempiäkin galluppeja järjestetään, olisi varmaan mahdollista ja tarpeellistakin kartoittaa kansan oikeuskäsityksiä nyt, ennen kuin kansa on vaihdettu, tai sitten tehdä kyselyitä vankeinhoitohenkilökunnan parissa. Sitten on myöhäistä kysellä, kun merkittävä osa kansasta on sitä mieltä, että raiskatun naisen kivittäminen on oikein, itse poikaystävänsä valinneen nuoren tytön heittäminen parvekkeelta on "kunniakasta", että vastaansanovaa vaimoa sopii ojentaa lyömällä tai kasvojen happohuuhtelulla, tai että uskonnon uhriksi itsensä kokeva ja siitä irti haluava kuuluu tappaa. Sitten tätä, tai mitään muutakaan keskustelua ei enää tarvitse käydä.

[Jari-Petri Heino]

Vaikka Shkupolli oli kotoisin perinteisen kunniakäsityksen kulttuurista, kyse ei kuitenkaan ollut kunniamurhasta, vaan perheväkivallasta.

Siis kun tappaa viisi "perheen" ulkopuolista teloitustyyliin, on kyse perheväkivallasta?
Mistä näitä asiantuntijoita tulee?

[Ugle Byggle]

Harrilla erinomainen teksti tuossa ylempänä.

Kielenkäytön muokkaaminen tapahtuu yleisimmin median kautta, toimittajat näyttelevät tässä asiassa pääroolia. Toivottavasti näemme vielä sen päivän, kun oikeudenkäynneissä ja lakitermistöissä korvataan kunniaväkivallan käsite oikeammalla häpeäväkivallan käsitteellä. Tällaisen rikoksen kohdalla ja tunnusmerkistön täyttyessä, häpeäväkivalta pitäisi nähdä nimenomaan tuomion koventamisperusteena (vrt. rasistinen rikos).

[tapio]

On hyvä, että näitä asioita aletaan suomalaisessa valtamediassakin edes varovasti käsitellä. Ettei aina jauheta vain sitä, että kaiken pahan alkusyy on suomalaisten miesten väkivaltakulttuurissa.

Muistan hyvin, kun muutama vuosi sitten Ruotsissa tapahtui laajasti uutisoitu ns. kunniamurha. Isä murhasi tyttärensä. Arvojohtajamme otti silloin sellaisen kannan, että onhan tämä tietysti ikävää, mutta ennen kaikkea on keskusteltava suomalaisten miesten väkivaltaisuudesta, koska se on todellinen ongelma.

[Hessu]

On varmasti totta, että Karimia tarvitaan juuri nyt, mutta hänen toimintansa on vain sairauden hoitoa. Itse syyhyn eli humanitaariseen muuttoon "kunniakonfliktien asiantuntijan" puheet ja valistus eivät auta.
Ainoa kestävä toimenpide on humanitaarisen muuton lopettaminen kokonaan. Kaikki muu on lopputuloksen kannalta saivartelua.
Jatkamalla humanitaarista muuttoa hankitaan lisää ongelmia ja "karimien" avulla niitä ratkotaan sitten maailman tappiin asti eli luodaan uusi päättymätön hyysäyskierre entisten "hallittua maahanmuuttoa edistävien toimenpiteiden" lisäksi.
Syvälle kulttuuriin juurtuneet tavat eivät katoa Karimin myötä. Hänen puheensa ovat mukavia, selväjärkisiä ja hienoja, mutta ne eivät poista humanitaarisen maahanmuuton vaivaa.

Meidän ei tulisi tarvita edes ensimmäistä "kunniakonfliktin asiantuntijaa", vaikka hän olisi kuinka pätevä ja miellyttävä.
Ottamalla uudet "karimit" avosylin vastaan takaamme samalla lisää varojen siirtoa humanitaariseen muuttoon, lisää virkoja ongelmien ratkaisuun, lisää ymmärtäviä tätejä ja setiä ratkomaan yhä paisuvia ongelmia, lisää myös keksittyjä ongelmia, lisää pelkääviä naisia, lisää levottomuutta yhteiskuntaan, lisää rahaa Somalian islamisteille jne. Humanitaarisen muuton jatkamisella takaamme ongelmaketjun kasvattamisen ja monipuolistumisen.

En ole koskaan kannattanut minkäänlaista siviiliväestöön kohdistuvan väkivaltakulttuurin tukemista ja levittämistä. Oli se sitten kotoperäistä tai vieraalta maalta kannettua.
Nykyinen kehitys on sama kuin astuisimme omien lastenlapsiemme varpaille ja nauraisimme päälle lapsen parahtaessa. Tekeekö rakastava isovanhempi tai vanhempi sellaista? Miksi Suomen hallitus ja eduskunta rahoittavat kansalaisten varoilla ulkomaisen väkivaltakulttuurin maihinnousua? Kenen etua he ajavat? Ja kenen luvalla?

Konsensus on tässä tilanteessa askel väärään suuntaan. Viime vuodet on marssittu vain yhteen suuntaan. Miksi tästä eteenpäin ei voitaisi tasapuolisuuden nimissä marssia juuri päinvastaiseen suuntaan? Onko siihen joku este? Kyseessä on poliittinen tahto ja rohkeus sekä tietysti suomalaisten etu vastaan maailman halaaminen.

Konsensuksen kaltainen myötäily maahanmuuttopolitiikassa on sama kuin kannattaisi ruotsalaista sosialidemokratiaa, jossa asiat ensin sovitaan (konsensus) ja päätteeksi kaikki tyytyvät ratkaisuun vaikka lopputulos ei tyydytä ketään. Tällaisen toiminnan seuraukset ovat näkyvissä ruotsalaisessa yhteiskunnassa hyvin ikävällä tavalla.

Kuinka monen ihmisen täytyy vielä kärsiä tästä yhteiskunnan (poliitikkojen) vapaaehtoisesti asettamasta "haasteesta" ennen kuin viesti menee perille? Onko kaikki estely siinä vaiheessa jo liian myöhäistä? Missä vaiheessa ihmiset ryhtyvät suoraan toimintaan omaa poliittista johtoamme kohtaan? Tähän asti kansalaiset ovat puristelleet käsiään nyrkissä housun taskussa. Loputtomiin pelkkä kiroilu ja pään pyörittely ei jatkune eduskunnan ja hallituksen toilailuja seuratessa. Arkistojen avautuessa ja tiedon kiiriessä laajoihin kansankerroksiin reaktiot saattavat olla yllättäviä.

Nykyinen tilanne on paljon karumpi kuin valtaosa arvaakaan. Sekä taloudellisesti että yhteiskunnallisesti (sosiaalisektori+rikostilastot). On todella toivottavaa, että kevään aikana tapahtuu lopullinen herääminen, joka johtaa välittömiin toimenpiteisiin.

Tämä kirjoitus on ajankohtaisempi kuin koskaan:
http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/erkkitoivanen/hyodylliset-idiootit-islamismin-asialla

[maahanmuuttaja]

Ainoa kestävä toimenpide on humanitaarisen muuton lopettaminen kokonaan. Kaikki muu on lopputuloksen kannalta saivartelua.

Täysin samaa mieltä. Ihmiset vaan ovat liian passiivisia toimiakseen tai eivät näe nykyisessä tilanteessa vaaraa pitkään kestäneen aivopesun johdosta. Jotkut sentään tekevät jotain. On perusteilla uusi puolue (Muutos 2011), tietoa levitetään, ihmiset lahjoittavat rahaa hommalle ja muutokselle jne.

[Ano Nyymi]

Vaikka Shkupolli oli kotoisin perinteisen kunniakäsityksen kulttuurista, kyse ei kuitenkaan ollut kunniamurhasta, vaan perheväkivallasta.

Siis kun tappaa viisi "perheen" ulkopuolista teloitustyyliin, on kyse perheväkivallasta?
Mistä näitä asiantuntijoita tulee?

Nämä "aasintuntijat" eivät tunnu haluavan puhua päivänselvästä häpeämurhasta sen oikealla nimellä, vaan yrittävät epätoivon vimmalla rinnastaa sen suomalaismiehen kännipäissään pikaistuksissaan tekemään puolisonsurmaan.

Harvassa taitavat ne suomalaismiehet olla jotka lähtevät jonkun listan mukaan murhaamaan puolisonsa tuttavia tai työkavereita, surmattuaan ensin kiduttamalla puolisonsa...

Mutta kun suvaitsevaisto on naulannut aivonsa kohtaan "monikulttuurisuus on rikkaus ja voimavara", ei siitä ajatuksesta luovuta vaikka miten monta häpeämurhaa tapahtuisi.

[Tero]

Vaikka Shkupolli oli kotoisin perinteisen kunniakäsityksen kulttuurista, kyse ei kuitenkaan ollut kunniamurhasta, vaan perheväkivallasta.

Toi on selvästi toimittajan kirjoitus. Lauseesta puuttuu lainausmerkki!