2010-01-20 HS: SUOMI 2017 Osa 4/7 Suomi palaa kasvun tielle

[skrabb]

SUOMI 2017
Osa 4/7

Suomi palaa kasvun tielle
Tukien varassa elävien suhteellinen elintaso heikkenee, ja työttömyys jää pysyväksi ilmiöksi.

Jaakko Kiander

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander uskoo, että työttömyys ja vajaatyöllisyys pysyvät pitkään talouden ja politiikan ongelmina.

Tulevaisuutta ei voi tietää. Silti on varsin todennäköistä, että Suomen talouden tila näyttää kohtuullisen hyvältä vuonna 2017. Tuolloin voidaan todeta, että itsenäisyyden ensimmäiset 100 vuotta ovat olleet kaikista vaikeuksista huolimatta menestyksekästä aikaa.


Talouden alan suurimmat kriisit itsenäisyyden aikana ovat olleet vuoden 1918 tapahtumat, 1930-luvun alun talouspula, 1990-luvun alun suuri lama ja vuoden 2008 finanssikriisi seurauksineen.

Talouskriiseistä ja sodista huolimatta Suomen talous on kasvanut jatkuvasti yli sadan vuoden ajan. Talouden kasvu on ollut jopa voimakkaampaa kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa, minkä ansiosta Suomi sai 1980-luvulle tultaessa kiinni aiemmin teollistuneiden maiden etumatkan ja ohitti 2000-luvun alussa selvästi Länsi-Euroopan maiden keskimääräisen tulotason.

Saavutusta voi pitää erinomaisena, kun ottaa huomioon maan syrjäisen sijainnin ja 1900-luvun alun köyhyyden.

Suomen taloudellisen menestyksen avaimet ovat olleet enimmäkseen omissa käsissä. Kasvua on haettu pitkäjänteisellä teollistamisella, koulutuksella ja infrastruktuurin kehittämisellä. Aikaa myöten investoinnit fyysiseen ja inhimilliseen pääomaan ovat tuottaneet tulosta.

Samat kasvutekijät ovat edelleen tärkeitä. Niihin perustuu se reaalinen kilpailukyky, jonka turvin Suomen talous on selvinnyt kriiseistään. Lamakausia on aina seurannut talouden elpyminen ja paluu vanhalle kasvu-uralle.


Näin käy myös nykyisen kriisin jälkeen. Vuonna 2009 koetun ainutlaatuisen suuren viennin, teollisuustuotannon ja bruttokansantuotteen supistumisen jälkeen talous kääntyy uudelleen kasvuun ja palaa vähitellen pitkän ajan trendikasvulleen.

Toipumisen nopeus riippuu monista seikoista, mutta on todennäköistä, että vuoteen 2017 mennessä globaalin finanssikriisin seurauksista on toivuttu. Kaikki ei kuitenkaan ole samoin kuin ennen kriisiä.

Finanssikriisin perintönä julkinen talous on heikossa kunnossa. Kuntien talousahdinko kestää useita vuosia, ja ne joutuvat karsimaan palvelujaan. Seurauksena on hyvinvointipalvelujen heikentyminen samaan aikaan kun niitä tarvitsevien ikäihmisten määrä kasvaa.

Valtiontalous ajautuu vuoden 2009 tuotannon romahduksen vuoksi syvään alijäämään, josta toipuminen kestää vuosia.

Tasapaino on palautettu vuoteen 2017 mennessä, mutta kriisin perintönä valtiolla on velkaa yli sata miljardia euroa. Summa on suuri, mutta suhteessa bruttokansantuotteeseen selvästi pienempi kuin teollisuusmaissa keskimäärin. Valtiontalouden tasapainottaminen on kuitenkin edellyttänyt verojen korotuksia ja menojen karsintaa.

Vuoden 2009 syvä taantuma johtaakin osin samanlaisiin seurauksiin kuin 1990-luvun alun suuri lama.

Hyvinvointivaltio rapautuu, tuloerot kasvavat ja köyhyys lisääntyy. Julkisen sektorin säästöpaineet karsivat palveluita ja estävät sosiaaliturvaetuuksien korottamisen.

Tämä johtaa sosiaaliturvan varassa elävien kuten työttömien ja pieneläkeläisten suhteellisen aseman heikkenemiseen ja suhteellisen köyhyyden eli köyhyysasteen nousuun.

Tuloerot kasvavat myös siksi, että taantumaa seuraava nousukausi kääntää ensin pääomatulot ja sitten myös ylimmät ansiotulot nousuun, minkä seurauksena rikkaat rikastuvat.

Verotusta tullaan kiristämään, mutta koska pääomatulojen verotusta ei tohdita kiristää kovin paljoa, kohdistuu maksupaine lähinnä keskiluokkaisiin palkansaajiin.

Suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle näinä vuosina. Tästä aiheutuva työikäisen väestön väheneminen ei kuitenkaan johda työvoimapulaan. Päinvastoin, työttömyys ja vajaatyöllisyys pysyvät pitkään talouden ja politiikan ongelmina.

Työvoimapulan uhkaa ehdittiin murehtia noin vuosikymmenen ajan ennen nykyistä kriisiä. Samoin tehtiin myös 1970-luvun alussa ja 1980-luvun lopussa.

Joka kerralla työvoimapulan uhka on kuitenkin väistynyt äkkiä talouskriisin takia ja tilalle on tullut työttömyys. Työvoimapula onkin Suomessa ollut enimmäkseen imaginaarinen uhka, kun taas työttömyys on ollut paljon useammin todellinen ja pitkäaikainen ongelma.

Suomi on lähes koko modernin historiansa ajan – aina 1800-luvun alkupuolelta lähtien – ollut maa, jossa ongelmana on ollut työvoiman liikatarjonta ja vajaatyöllisyys eikä suinkaan työvoimapula. Keskeinen syy tähän on ollut muita länsimaita myöhäisempi rakennemuutos ja hallitsemattomat talouskriisit.

Olisi hienoa, jos joskus todella saavuttaisimme työvoimapulaa muistuttavan tilanteen. Silloin työnantajat alkaisivat kilpailun työntekijöistä.

Niukkuus työvoimasta nostaa palkkatasoa, mikä johtaa toisaalta työvoiman käytön rationalisointiin ja työtä korvaavan teknologian käyttöönottoon (ja siten tuottavuuden kasvuun).

Toisaalta se johtaa siihen, että työolosuhteita aletaan kehittää entistä miellyttävimmiksi, jotta ihmiset viihtyisivät töissä pidempään. Vuoteen 2017 mennessä tällaista ihmettä ei kuitenkaan tulla näkemään.

http://www.hs.fi/verkkolehti/talous/20100120/artikkeli/Suomi+palaa+kasvun+tielle/1135252266609

KUKA?

Jaakko Kiander

Ekonomisti Jaakko Kiander on seurannut pitkään Suomen talouden kehitystä ja kirjoittanut runsaasti 1990-luvun alun talouskriisistä, julkisen talouden kestävyydestä ja veropolitiikasta.

Ennen nykyistä tehtäväänsä Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajana hän toimi pitkään Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusprofessorina.

  Hän on myös Helsingin yliopiston kansantaloustieteen dosentti.

http://www.hs.fi/verkkolehti/talous/20100120/artikkeli/Jaakko+Kiander/1135252266603