Islamilainen ja vasemmistolainen maailmankuva

[Hiidenlintu]

Islamilainen ja vasemmistolainen maailmankuva
Vasemmistolaisten maailmankuva sekä historiakäsitys ovat voimakkaan dualistisia ja materialistisia. Kaikki historian tapahtumat pyritään selittämään taloudellisilla syillä.

Esimerkiksi kehitysmaiden jälkeenjääneisyys johtuu länsimaiden taloudellisesta riistosta, ei suinkaan esimerkiksi näiden maiden kulttuurista. Myös islamilainen terrorismi ja levottomuudet johtuvat köyhyydestä. Tämä käsitys osoittaa kohtuutonta islamilaisten ylenkatsontaa, suoranaista syrjintää.

Kyseinen näkemys perustuu siihen, että islamilaiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia kuin me länsimaiden asukkaat. Tätä näkemystä ei mitenkään horjuta se, että islamilaiset jatkuvasti aktiivisesti kertovat että ei, he eivät ole samanlaisia kuin länsimaiden asukkaat ja että he eivät halua itsensä ja lapsiensa omaksuvan länsimaista kulttuuria. Tämä on se viesti, jonka islamilaiset kertovat meille. Eikö olisi jo korkea aika uskoa heitä?

Islam hylkää täysin sosialismin. Islamilaisissa maissa on perinteisesti ollut yleensä huikeat tuloerot, joiden keinotekoista tasoittamista ei yleisesti ole pidetty toivottavana tai ainakaan tärkeänä. Koraani kehottaa kyllä yksityiseen hyväntekeväisyyteen, mutta tämä on aivan eri asia kuin valtiollinen pyrkimys tasoittaa tuloeroja.

Sosialistinen ajatus siitä, että rikkaiden vauraus olisi jotenkin köyhiltä pois, on islamilaisille täysin vieras idea. Heille ei yksinkertaisesti ole tullut tuo ajatus mieleen, vaan se on täysin länsimaiseen kulttuuriin kuuluva ilmiö.

Myöskin näkemys luokkajaosta on islamilaisille vieras. Heidän mielestään juuri kulttuuri, rotu ja uskonto määrittelevät ihmisen elämän, ei niinkään varallisuus. Länsimaiden tarjoama sosiaaliturva useimmille islamilaisista maista tuleville vieras asia, mutta heillä ei ole mitään moraalista estoa ottaa tukiaisia vastaan. Eihän se ole tyhmä joka ottaa vastaan, vaan se, joka antaa.

Köyhyys ei aiheuta islamilaisissa maissa terrorismia vaan päinvastoin, sisällissodat ja terrorismi aiheuttavat köyhyyttä. Libanon oli Israelin jälkeen Lähi-Idän rikkainta aluetta maan sisällissodan alkaessa. Saudi-Arabia ja muut öljyntuottajamaat ovat vaurastuneet viimeisen 50 vuoden aikana tavattomasti, eivätkä Al-Qaidan jäsenet köyhiä ole.

Yleensäkin sosialistinen näkemys siitä, että köyhyys olisi juuri koskaan missään aiheuttanut terrorismia, on väärä. Nälkämellakoita on kyllä aikoinaan ollut Suomessakin, mutta useimmiten "köyhyyden" aiheuttama terrorismi on ollut rikkaiden perheiden marxilaisten kakaroiden huliganismia, joilla ei ole juuri ollut kannatusta köyhien keskuudessa.

Ajatus, että köyhyys aiheuttaa terrorismin, on kuitenkin vasemmistolaisille huomattavasti miellyttävämpi kuin se, että kulttuurilla, rodulla ja uskonnolla olisi oikeasti jotain merkitystä ja kaikki kansat eivät olisikaan veljiä ja siskoja keskenään.

Vasemmistolaiset tukevat aktiivisesti islamilaisia siinä uskossa, että islamilaisten ja länsimaiden asukkaiden välillä ei ole merkittäviä eroja. Islamilaiset ovat täsmälleen päinvastaista mieltä, mutta käyttävät mielellään vasemmistolaisia hyväkseen niin kauan, kuin vasemmistolaisista on heille hyötyä.

Se, että vasemmistolaiset edustavat heille täysin vierasta, ja useimmiten vastenmielistä ajattelutapaa, ei ole heille mikään ongelma niin kauan kuin islamilaisia on lännessä suhteellisen vähän. Vasemmistolaisten on kuitenkin täysin turha kuvitella, että islamilaiset pitkällä aikavälillä olisivat sitoutuneita naisten, lasten, homojen ja muiden vähemmistöjen oikeuksiin, vaan riittävän voiman saatuaan islamilaiset ryhtyvät aktiivisesti vaikuttamaan näihin asioihin myös poliittisesti, sekä laillisesti että tarvittaessa myös laittomin painostustoimin.

Vasemmistolaiset eivät halua myöntää islamilaisten olevan suvaitsemattomia, mikä johtuu vasemmistolaisten voimakkaasta dualismista. Ihmiset ovat heidän mielestään jaettavissa hyviin ja pahoihin. Hyvät kannattavat vasemmistolaisia asioita, kuten suvaitsevaisuutta ja pahat vastustavat niitä.

Jos vasemmistolainen myöntäisi, että islamilaiset eivät ole suvaitsevaisia, hän myöntäisi mielestään, että islamilaiset ovat pahoja. Näin hän ei suvaitsevana ihmisenä voi ajatella, vaan tästä syystä pakottaa itsensä uskomaan islamilaisten suvaitsevaisuuteen.

Todellisuudessa ei ole olemassa "hyviä" tai "pahoja" ihmisiä, on vain olemassa erilaisia arvopohjia, joilla ihmiset toimivat. On ihmeellistä, miten monet ihmiset eivät ymmärrä, miten erilaisia arvopohjia toisilla ihmisillä voi olla.

Tällaisen vasemmistolaisen ajattelun täytyy olla islamilaisesta näkökulmasta käsittämätöntä. Islamilainen toimii mielestään oikein vastustaessaan länsimaista rappiota, kuten homoseksuaaleja. Hänen näkökulmastaan mukaan juuri vasemmistolainen edustaa rappeutunutta, elinkelvotonta maailmankatsomusta. Vasemmistolainen kieltäytyminen merkittävien erojen näkemisessä eurooppalaisten ja islamilaisten välillä todennäköisesti loukkaa pahoin islamilaisia, jotka eivät halua olla länsimaisia ihmisiä, ja eivätkä halua lapsiensakaan kasvavan länsimaisiksi.

Aiemmassa ei ole mitään sellaista, mitä muslimit itse eivät olisi valmiita allekirjoittamaan. On omituista, miten islamilaiset ovat useimmiten täysin rehellisiä omien tavoitteidensa suhteen, mutta monikulttuurisuuden kannattajat eivät usko heitä.

Länsimaissa jatkuvasti vedotaan siihen, että islamilaisten puheita ei kannata ottaa kirjaimellisesti. Tässä tapauksessa tunnustetaan islamilaisten erilaisuus suhteessa länsimaiden asukkaisiin, kun siitä on vasemmistolaiselle itsepetokselle hyötyä.

Erilaisuus on kuitenkin juuri toisinpäin. Juuri länsimaille on tyypillistä poliittinen korrektius, itsesensuuri ja pyrkimys välttää vastakkainasettelua ja kenenkään loukkaamista. Islam taas arvostaa suoruutta ja rehellisyyttä. Useimmissa islamilaisissa maissa on vahva sensuurin perinne, jos jostakin ei ole saanut puhua, niin se on ihan kirjaimellisesti kielletty. Tästä syystä ei ole syntynyt kulttuurisen itsesensuurin painetta, joka on leimallisesti länsimainen piirre.

Monet eivät halua myöntää, että islamilainen kulttuuri on monessa suhteessa vastakkaista länsimaisen kanssa, koska se heistä tarkoittaisi, että islamilaisia täytyisi kohdella eri tavalla kuin länsimaisia. Minusta se ei missään nimeessä tarkoita sitä. Minulle liberaalina yksilönvapaus ei riipu uskonnosta vaan on universaalia, ja islamilaiset on pakotettava kunnioittamaan yksilönvapautta siinä missä kommunistitkin. Tämä on liberaalia. Tosiasioiden kieltäminen ei ole liberaalia, se on tyhmää.

fi-lib

[kohmelo]

Jaahas, Juntunen vertailee islamia ja vasemmistoa.

Umberto Eco listaa 14 fasismille ominaista piirrettä.
Eternal Fascism: Fourteen Ways of Looking at a Blackshirt
http://www.themodernword.com/eco/eco_blackshirt.html

Artikkelissa "Islam, Middle East and Fascism" Ibn Warraq vertaa islamia ja fasismia näiden 14 ominaispiirteen kautta.
http://www.newenglishreview.org/custpage.cfm?frm=3766&sec_id=3766

Econ fasismin 14 ominaispiirrettä suomeksi löytyvät ainakin Kupuramiekan blogista:
http://kupuramiekka.blogspot.com/2010/01/monte-christon-fasisti.html

Ominasipiirteet äärimmäisen yksikertaistettuna alla:
1: Traditiokultti.
2: Traditionalismiin liittyy vahvasti modernismin vastustaminen.
3: Toiminta toiminnan vuoksi.
4: Kriittinen henki tekee erottautujia ja erottelut ovat modernismin merkki.
5: Erimielisyys on myös hajaannuksen merkki. Fasistit taas pelkäävät erilaisuutta.
6: Fasismissa yksilön sosiaalinen pettymys on keskeinen.
7: Fasismiin liittyy nationalismi.
8: Fasistit kokevat nöyryyttä vastustajiensa voiman ja rikkauden edessä.
9: Fasisti ei taistele elääkseen vaan elää taistellakseen.
10: Fasismi vetoaa ihmisen haluun kuulua eliittiin.
11: Jokaisesta fasistista saadaan sankari.
12: Valtaa seksualisoidaan.
13: Selektiivinen populismi.
14: Fasistit käyttävät omaa puhetta.

[Anti-Utopisti]

Umberto Econ 14 kohdan lista on käsittääkseni vain välttävä yritys kuvailla ulkoisten piirteiden avulla Jungin Introverted Intuition -hahmottamistapaa:

http://www.voidspace.org.uk/psychology/psychological_types.shtml

Occamin partaveitsen avulla havaitsemme, että pelkästään kognitiiviseen hahmottamistapaan perustuva selitysmalli fasismille lienee suoraviivaisempi kuin Econ 14 kohdan listassa esitetty sekalainen joukko arveluita fasismin alkusyistä.

Fasismin ohella myös 1960-lukulainen vasemmistolaisuus perustunee Introverted Intuition -hahmottamistapaan, sillä uskonnollisluonteisia "valaistumisiahan" kai LSD:n nappailullakin tavoiteltiin. Tämä selittäisi sen, miksi emme näe sen paremmin uusfasisteja kuin 1960-lukulaisen vasemmistolaisuuden perillisiä laatimassa mahdollisimman rationaalisia kartoituksia maailman tilasta. Näissä suuntauksissa maailman tilaa yritetään päin vastoin hahmottaa symbolien, arkkityyppien ja pyhien kirjoitusten kautta - mieluiten etsien näkymättömiä vihollisia - eikä puhtaana materialistisena systeeminä kuten ns. oranssissa meemissä, joka on fasismin ja 1960-lukulaisen vasemmistolaisuuden arkkivihollinen.

Käsittääkseni myös islamismissa vastustetaan oranssin meemin länsimaalaisuutta, joten se lienee sikäli lähempänä antimodernistista fasismia ja vasemmistolaisuutta. Väitetyt sielujen sympatiat näiden suuntausten välillä voisivat siis johtua yhteisestä vihollisuudesta länsimaiden vallitsevaa kognitiivista hahmottamistapaa kohtaan.

Toisaalta herää kysymys, voisivatko islamismin ja vasemmistolaisuuden sympatiat johtua kylmän laskelmoivasta allianssista, jossa kumpikin olisi kiinnostunut vain omista erillisistä tavoitteistaan. En tiedä vastausta. Kuitenkin luulisin, että yhteiseen kognitiiviseen hahmottamistapaan ja henkilökohtaisiin emotionaalisiin tarpeisiin perustuvat allianssit lienevät politiikassa yleisempiä kuin liikemaailmasta tutut puhtaan hyötymispohjaiset allianssit.


[email protected]

[IDA]

Umberto Econ 14 kohdan lista on käsittääkseni vain välttävä yritys kuvailla ulkoisten piirteiden avulla Jungin introverttiin intuitioon perustuvaa epistemologiaa

Eco menee koko listalla täysillä metsään viimeistään kohdassa seitsemän, koska nationalismiin kuuluu aika oleellisesti modernismi. Muutenkin lista vaikuttaa todella kliseiseltä: fasismi on traditionalismiin takertuvaa modernismin vastustamista johon kuuluu keskeisenä modernismi tai jotain, joka nyt kulloinkin kuulostaa pahalta.