HS: Virallinen suruaika ohi – valtakunnassa kaikki hyvin?

[skrabb]

KAUPUNGIN LAITA

Virallinen suruaika ohi – valtakunnassa kaikki hyvin?
Mikko Välimaa

HELSINGIN SANOMAT

Olen usein ajatellut, että työmatkani Kirkkonummelta Helsingin keskustaan on kuin Suomi pienoiskoossa. Lähijunan reitti kulkee läpi vauraan läntisen pääkaupunkiseudun, mutta matkustajista näkee, että hyvinvointi koskee vain osaa meistä.

Kanssamatkustajia tarkkaillessani ihmettelen, miten ihmisten mieli voi kestää. Kovan hinnan he näyttävätkin maksavan: Vaalivat tarkkaan reviiriään, ovat mykkiä toisilleen ja useimmiten kai myös itselleen. Purkavat pahan olon muualle, yleensä lähimpiinsä.

31. 12. 2009 työmatkajunani ajoi Espoon Leppävaaran ohitse pysähtymättä. Sinä päivänä matkustajista aisti, että jokin oli pudonnut raiteiltaan.

Jo illalla kaikki oli kuitenkin näennäisen normaalia. Eräs juhlija kiteytti tuntonsa STT:lle näin: "Aika monella on Suomessa paha olla. Itse aion mennä kotiin ja juhlia ystävien kanssa."

Kotiin, ystäviin ja perheeseen lienee turvannut jokainen, jolla sellaisia on. Moni myös purki tuntonsa internetissä, jokunen hiljentyi kirkossa. Mutta yhtä kaikki, enemmän tai vähemmän yksinään oli taas jokainen.

Miten tässä näin kävi? 00-luvun Suomi tuijotti herkeämättä tuottavuuskäyriä, laittoi lukioita paremmuusjärjestykseen ja väitteli kauppojen aukioloista sekä aselaeista. Samaan aikaan Vantaan, Tuusulan, Kauhajoen ja Espoon joukkosurmissa kuoli yli 30 ihmistä ja loukkaantuneita oli kymmeniä. Eikä mikään viittaa siihen, että uhrien määrä jäisi nykyiselleen.

Surmatöiden jälkeen pohdittiin, ovatko suomalaiset turtuneet joukkosurmiin. Ovat he, ja vieläpä niin, että heidän on ollut pakko. Miten muuten kukaan voisi mennä kauppaan, kouluun tai lähijunaan?

Vastuu omasta turvallisuudesta on tässä maassa ulkoistettu tarkkaan. Espoon surmapäivänä moni rivikansalainenkin korosti tapauksen yksilöllisyyttä ymmärtämättä, millainen synninpäästö se on vallanpitäjille.

Toinen taas oli valmis palkkaamaan maahan psykologien armeijan, vaikka tämän taistelun siemeniä on kylvetty niin kauan, ettei kaksikaan armeijaa riittäisi.

Myös politikointi kävi repivänä. Pelko maahanmuuttokriitikkojen nokittelusta sai tv-psykologin esittämään koko aiheen hautaamista. Rasismin pelossa unohtui, kuinka rasistista sellainen olisi ollut, paitsi uhreille, myös ongelmien kanssa yksin jääville maahanmuuttajille.

Olenko ainoa, josta tuntuu, että Suomi käy hiljaista taistelua itseään vastaan ja että uhkan tullessa sisältä toivoa voitosta ei ole. Puramme pelkomme syyttelyyn ja luotamme lakimuutoksiin, vaikka tiedämme, ettei sellainen palauta uskoa yleiseen turvallisuuteen.

On kuin maassa ei edes ymmärrettäisi, mitä jokainen kansalainen on menettänyt. Myötätunto on suunnattu uhreille, kuten luonnollista on, mutta miksemme sure myös turvallisuuden menetystä, joka koskee jokaista?

Miksemme jätä yhtä shoppailureissua väliin, yhtä tosi-tv-ohjelmaa katsomatta, yhtä perjantaikänniä ottamatta tai yhtä World of Warcraftia pelaamatta? Miksi emme kokoonnu ja täytä Kauppatoria, kuten teimme toisissa merkeissä keväällä 2006, ja televisioi tapahtumaa Utsjoen perimmäiseen nurkkaan asti?

Jos joku kokee, ettei sellainen olisi omin tapa meille, esittäköön toimivamman idean. Jotain vastaavaa tämä maa nyt kipeästi tarvitsisi. Jotain joka ravistelisi, ylittäisi poliittiset vastakkainasettelut ja ennen kaikkea viestisi jokaiselle, ettemme ole täysin turtuneet.

[email protected] Kirjoittaja on HS.fi:n toimittaja.

[JM-K]

Öööh, tuota...oliko tuossa joku ns. pointti? Nyt en kyllä löytänyt.

[KTM]

Olenko ainoa, josta tuntuu, että Suomi käy hiljaista taistelua itseään vastaan ja että uhkan tullessa sisältä toivoa voitosta ei ole.

On kuin maassa ei edes ymmärrettäisi, mitä jokainen kansalainen on menettänyt. Myötätunto on suunnattu uhreille, kuten luonnollista on, mutta miksemme sure myös turvallisuuden menetystä, joka koskee jokaista?

Kyllä kai aika moni sureekin menetettyä turvallisuutta. Ns. humanitäärinen maahanmuutto on jo muuttanut kadut epäturvallisemmiksi ja ennen pitkää ne lähiöpalot ja nuorisomellakat alkavat täälläkin suuren maailman tyyliin.

Suomi käy taistelua itseään vastaan ja tuhoaa tulevaisuutensa jatkamalla ihmisten vastaanottoa sellaisista maista, joista muuttaneet aiheuttavat poikkeuksetta ongelmia kaikkialla.

Miksemme jätä yhtä shoppailureissua väliin, yhtä tosi-tv-ohjelmaa katsomatta, yhtä perjantaikänniä ottamatta tai yhtä World of Warcraftia pelaamatta? Miksi emme kokoonnu ja täytä Kauppatoria, kuten teimme toisissa merkeissä keväällä 2006, ja televisioi tapahtumaa Utsjoen perimmäiseen nurkkaan asti?

Mistä hän tietää ettei joku tai vaikka kaikkikin ole jättäneet sen yhden väliin?
Siitäkö että bussissa on yhä yksittäistapauksia jotka on menossa kauppaan tms.? Onhan hekin saattaneet jättää edellisen viikon shoppausreissun väliin.

Jos joku kokee, ettei sellainen olisi omin tapa meille, esittäköön toimivamman idean. Jotain vastaavaa tämä maa nyt kipeästi tarvitsisi. Jotain joka ravistelisi, ylittäisi poliittiset vastakkainasettelut ja ennen kaikkea viestisi jokaiselle, ettemme ole täysin turtuneet.

Suomen tulisi alkaa määrätietoisesti ajamaan omaa etuaan ja sanoutua irti maalle epäedullisista pakolaissopimuksista yms. ja palauttaa välittömästi pois maasta kaikki sellaisten maiden sisäänpyrkijät joista tiedetään tulevan vain ongelmia.

Pitäisi alkaa keräämään mustia listoja eri kansallisuustaustojen rikollisuudesta ja sopeutumattomuusongelmista. Vaikka tälläinen todennköisyyslista ei kertoisi mitään yksittäisen ihmisen rikosriskistä, se kertoisi mikä on pyrkijän viiteryhmän rikosriski ja jos se olisi liian suuri pitäisi maahanpääsy estää.

Olisi aika rikkoa tabu etnisestä profiloinnista ja alkaa reilusti tekemään yleistyksiä tilastojen perusteella.

[IDA]

Öööh, tuota...oliko tuossa joku ns. pointti? Nyt en kyllä löytänyt.

Oli tuossa minusta pointti: Ihmisen pitäisi mennä itseensä ja yrittää löytää sieltä se suomalainen yhteisöllisyys, joka on julkisuudessa kadotettu. Noin ainakin itse käsitin.

[Mika Mäntylä]

Öööh, tuota...oliko tuossa joku ns. pointti? Nyt en kyllä löytänyt.

Oli tuossa minusta pointti: Ihmisen pitäisi mennä itseensä ja yrittää löytää sieltä se suomalainen yhteisöllisyys, joka on julkisuudessa kadotettu. Noin ainakin itse käsitin.

Ihan mukava ajatushan se on. Mietityttää vain se, minkälaista yhteisöllisyyttä oikein Suomeen halutaan, kun kaikkea suomalaisuuteen liittyvää halutaan painaa alas.

[JM-K]

Öööh, tuota...oliko tuossa joku ns. pointti? Nyt en kyllä löytänyt.

Oli tuossa minusta pointti: Ihmisen pitäisi mennä itseensä ja yrittää löytää sieltä se suomalainen yhteisöllisyys, joka on julkisuudessa kadotettu. Noin ainakin itse käsitin.

Ihan mukava ajatushan se on. Mietityttää vain se, minkälaista yhteisöllisyyttä oikein Suomeen halutaan, kun kaikkea suomalaisuuteen liittyvää halutaan painaa alas.

Juu, jotenkin minusta tuntuu, että tässä ei nyt kyllä ole kyse esim. sellaisesta yhteisöllisyydestä, joka nähtiin, kun Suomea jälleenrakennettiin sodan jälkeen yhteistuumin ja hartiavoimin.

Jostain syystä minun tulee mieleen se paljon mainostettu värisevämpi, rikkaampi ja värikkäämpi yhteisöllisyys.

Jollaista ei muuten ole olemassakaan. Ainakin meikäläisen tiettyä etnistä alkuperää olevat kaverini eivät voi sietää yhtä toista etnistä alkuperää olevia. Nämä puolestaan eivät siedä kavereitani eivätkä erästä kolmatta etnistä alkuperää olevia ihmisiä. Nämä puolestaan sietävät tätä ensimmäistä ryhmää, mutta eivät toista...

Hetkinen, josko valtaeliitin tavoite ei olekaan se, että suomalaiset aloittavat sisällissodan ihan itse vaan se, että maahan roudatut eri etniset ryhmät aloittavat sen? Ulkoistettu sisällissota, Suomen seuraava huippuvientituote?

Tuo tarjoaisi toki kyllä vaihtelua, viime kerralla (1918) vihollinen pääteltiin nauhan värin perusteella, niin nyt olisi sitten vähän erilaisia tuntomerkkejä. Niitä, joita ei voi esim. rikosuutisten yhteydessä mainita. EDIT tähän kohtaan: En siis tarkoita, että valtaväestö jahtaisi mamuja, vaan että he tekevät sen ihan keskenään.

Perskeles, nyt autotallia siivoamaan. Ei nappaisi, mutta kun viranomainen käski... Onko vaino alkanut?!?!? (Tylsiksille tiedoksi: tämä oli vitsi)

[Johannes Nieminen]

Öööh, tuota...oliko tuossa joku ns. pointti? Nyt en kyllä löytänyt.

Aika epäselvää oli. Ehkä siinä haettiin yhteisöllisyyttä, ja sitä, että yhteisöllisyys ei rajoitu pelkästään syntyperäisiin. Toisaalta taas rivien välistä luettuna tuntui siltä, että huudetaan sosialidemokraattista hyvinvointyhteiskuntaan apuun ja syyllistetään kaikkia ongelmia markkinataloudesta. Joka tapauksessa aika hapuilevaa tekstiä, ja oli vähän väkisin yritetty hakea jutun aihetta.

[Fatman]

Öööh, tuota...oliko tuossa joku ns. pointti? Nyt en kyllä löytänyt.

Itse olen joskus ajatellut, että mitään pointtia mistään asiasta ei tarvita.
Mikko Välimaa on HS:n toimittaja , jonka pitää täyttää tietty valkoinen läikkä Hesarista (tässä tapauksessa "Kaupungin laita" -palsta). Kun se deadline lähestyy, ja on mahdollinen krapula päällä ja muutenkin kun vit**taa niin se kirjoitus voi olla kuin alaluokkalaisen kouluaine, kunhan vain se valkoinen läikkä täyttyy.

Tämä siis raadollinen oletus toimittajan maailmasta.

[Simo Hankaniemi]

Ei siinä mikään mystinen yhteisöllisyys mitään auta. Jos Suomi ei saa invaasiota kuriin, on tuloksena sisällissota, joka voi jatkua vuosikymmeniä kuin Somaliassa, Pohjois-Irlannissa tai monissa muissa paikoissa. Monet sitä tuntuvat haluavan. Ilmeisesti ihminen kyllästyy ja turhautuu myös hyviin aikoihin. Kun aineelliset tarpeet on tyydytetty jää jäljelle abstrakti irrationaalinen värinän ja vipinän kaipuu. Kun vihollisia ei ole, niitä pitää tuottaa maahan vaikka pallon toiselta puolelta.