Kansallisliberaalin yhteiskuntapolitiikan hahmottelua

[Rutja]

Mielestäni sanana realismi korvaamaan nationalismin ei ole hyvä idea, sillä nationalismilla on melko selkeä sisältö ja perusajatus.

Sen sijaan realismi on terminä hyvin epämääräinen ja ongelmallinen, sillä lähes jokainen on omasta mielestään realisti - vähän samalla tavoin, kuin jokainen on mielestään mieluummin oikeassa kuin väärässä. Harvassa on ne, jotka julistautuvat olevansa utopisteja tai irrationalisteja.

Toisekseen realismia käytetään niin monissa yhteyksissä. Se on taiteen, ontologian ja tieteenfilosofian käsitteenä ja jo näissäkin vaati avukseen ylimääräisiä määritteitä (kriittinen realismi, naiivi realismi, oikeusrealismi, tietoteoreettinen realismi, aristoteelinen realismi etc.). Kyse on siis lähestulkoon nollasanasta, jonka käyttöarvo sanana sinänsä on melko vähäinen.

[todellisuus]

Sen sijaan realismi on terminä hyvin epämääräinen ja ongelmallinen, sillä lähes jokainen on omasta mielestään realisti - vähän samalla tavoin, kuin jokainen on mielestään mieluummin oikeassa kuin väärässä.

No niin, tämähän on tavoitekin. Kukapa ei haluaisi olla realismin -- todellisuuden -- puolella. "Me olemme realisteja emmekä utopisteja" ja nopeat perustelut perään.

Mielestäni sanana realismi korvaamaan nationalismin ei ole hyvä idea, sillä nationalismilla on melko selkeä sisältö ja perusajatus.

Jota moni ei kannata. Esimerkiksi minä en ole nationalisti, joten jos puolueohjelmia tuijotetaan, niin minun ei pitäisi kannattaa tuollaista puoluetta. Nationalismi, populismi, arvokonservatismi: Mitä enemmän lykit puolueen periaatteiksi -ismejä, sitä enemmän karkoitat potentiaalisia kannattajia. Tunnen aika monta nuorta periaatteellista liberalistia, joilla menee otsa ryppyyn ja huulet vaivautuneesti mutkalle, kun tulee puhe nykyajan "monikulttuurin" käytännöstä. Nykyinen äänestysakseli näillä on Vihreät-Liberaalit-Kokoomus, ensi vaaleissa ehkä Piraattipuoluekin jos palaset loksahtelevat kohdalleen.

Toisekseen realismia käytetään niin monissa yhteyksissä. Se on taiteen, ontologian ja tieteenfilosofian käsitteenä ja jo näissäkin vaati avukseen ylimääräisiä määritteitä (kriittinen realismi, naiivi realismi, oikeusrealismi, tietoteoreettinen realismi, aristoteelinen realismi etc.). Kyse on siis lähestulkoon nollasanasta, jonka käyttöarvo sanana sinänsä on melko vähäinen.

Tarkoitin ennemminkin, ettei suuren yleisön kannattamaa (kannatus >70%) poliittista ns. "maalaisjärjen" tukemaa linjaa kannata muuttaa teoreettiseksi tappeluksi -ismeistä. Silloin legitimisoidaan vastapuolen suosima -ismi kannatettavaksi vaihtoehdoksi.

Nykyinen monikultturismi on rauhankukkasten ja Kumbaya-laulujen täyttämää utopiaa joka, kuten Halla-ahon blogissaan kartoittamista esimerkeistä (Ruotsi, Ranska, Iso-Britannia, USA:n kaupungit, Kanada) näemme, ei tule koskaan toteutumaan. Jos äänestäjä saadaan ajattelemaan asiaa (tutustumaan siihen), hän havaitsee tämän itsekin. Äänestäjän ajankäytön saaminen tähän vaati kuitenkin herätyksen.

[IDA]

Ymmärtääkseni liberalismi klassisimmillaan oli hyvinkin kansallismielistä.

Näin itsekin olen käsittänyt. Klassinen liberalismi korosti kansallista itsemääräämisoikeutta siinä missä yksilönvapauksiakin.

[Dark Serenity]

En ole myöskään kovin nationalistinen sanan perimmäisessä merkityksessä.

Silti äänestäisin nationalisteja, jotka ovat ainoita tämän hetken puolueista joilla on edes vähän järkeä päässään.

Se on Suomessa valittava nationalismin ja punavihreän totaalisen mokuidiotismin välillä.

[Rutja]

Jota moni ei kannata. Esimerkiksi minä en ole nationalisti, joten jos puolueohjelmia tuijotetaan, niin minun ei pitäisi kannattaa tuollaista puoluetta. Nationalismi, populismi, arvokonservatismi: Mitä enemmän lykit puolueen periaatteiksi -ismejä, sitä enemmän karkoitat potentiaalisia kannattajia. Tunnen aika monta nuorta periaatteellista liberalistia, joilla menee otsa ryppyyn ja huulet vaivautuneesti mutkalle, kun tulee puhe nykyajan "monikulttuurin" käytännöstä. Nykyinen äänestysakseli näillä on Vihreät-Liberaalit-Kokoomus, ensi vaaleissa ehkä Piraattipuoluekin jos palaset loksahtelevat kohdalleen.

Minä taas olen nationalisti ja olen ollut sitä kauan ennen, kuin aloin katsoa asiaa liberalismin kannalta. Tarkoitukseni ei ollut tehdä mitään puolueohjelmaa, koska siitä tulisi väistämättä populistinen - eli alkaisi ajatella sitä, kuinka moni tähän voi samaistua. Tarkoitukseni oli vain kirjoittaa auki näkemystä siitä, mikä olisi mielestäni hyvä yhteiskunta.

En ole myöskään kovin nationalistinen sanan perimmäisessä merkityksessä.

Mikä on sanan perimmäinen merkitys mielestäsi?

[Karvajalka]

Hyvä kirjoitus. Mikseiköhän sitä ole omassa päässään tullut asiaa noin kokonaisvaltaisesti koskaan edes ajateltua, vaikka hahmotelma oli juuri sitä mitä itse valtiolta haluaisi.

Mitä tulee nationalismiin ja liberalismiin, niin mielestäni ne liittyvät toisiinsa vahvasti siten, että liberalismin hengen mukaan yksilöillä tulee olla oikeus muodostaa vapaasti yhteisöjä, eikä yksilöitä saa pakottaa ottamaan yhteisöönsä jäseniä vasten yhteisön jäsenien tahtoa. Ihmisen luontainen halu olla osa samankaltaisten yhteisöä taas johtaa liberalismin kautta luontevasti nationalismiin, eikä pelkästään vetämällä identiteetiltään samankaltaisiksi katsomiaan yhteen, vaan myös sulkemalla omaan vapauteensa nojaten identiteetiltään liiaksi poikkeavat yhteisön ulkopuolelle.

Useimmat ihmiset tuntuvat hyväksyvän tämän ajatuksen pienten yhteisöjen kuten perheen tai pienen kerhon tasolla, mutta tarkasteltaessa suurempia yhteisöjä kuten kansakuntaa, asenne jostain kumman syystä muuttuu.

[Rutja]

- -liberalismin hengen mukaan yksilöillä tulee olla oikeus muodostaa vapaasti yhteisöjä, eikä yksilöitä saa pakottaa ottamaan yhteisöönsä jäseniä vasten yhteisön jäsenien tahtoa.

Erittäin hyvä pointti. Oikeastaan tämä oli pohja-ajatuksena koko kirjoituksessa, mutta jotenkin ei vain tullut eksplikoitua sitä suoraan.

Useimmat ihmiset tuntuvat hyväksyvän tämän ajatuksen pienten yhteisöjen kuten perheen tai pienen kerhon tasolla, mutta tarkasteltaessa suurempia yhteisöjä kuten kansakuntaa, asenne jostain kumman syystä muuttuu.

Niinkin typerää kuin se onkin, niin syy lienee tässä. Nationalismin periaatteita ei kyseenalaistaneet ennen toista maailmansotaa kuin ainoastaan internationaalit kommunistit ja white man's burdenista jauhaneet kolonialistit. Muutoin asiaa pidettiin yhtä luonnollisena ja normaalina asiana kuin sitä, että perhe/teekerho saa päättää itse siitä, ketkä perheeseen/teekerhoon kuuluvat.

[IDA]

Itse asiassa nationalismi, rajoittaessaan hallinnon kansalliselle tasolle mahdollistaa liberalismin.

Yhteinen kieli ja yhtenäinen tapakulttuuri ovat aivan oleellinen asia siinä, että syntyy modernin yhteiskunnan vaatimaa sosiaalista liikkuvuutta ja sen kautta taas yksilönvapaudet tulevat oleelliseksi osaksi politiikkaa.

Ylikansallinen hallinto on väistämättä hierarkkisempi, kuin kansallinen hallinto. Mitä tiukempi hierarkia sitä vähemmän poliittista merkitystä yksilönvapauksilla on. Siis järjestelmän kannalta.

[mikanter]

Pesonen on kiitettävän johdonmukainen. Liberalismi ja nationalismi toden totta kuuluvat yhteen kuin paita ja sanonko mikä. Nämä aatesuunnat ovat syntyneet jokseenkin yhtä aikaa ja saaneet ravinteensa samoista valistuksen ja vallankumouksen myrkkyjuurista; ne ovat myös kehittyessään edelleen saaneet jatkuvasti vaikutteita toinen toisistaan eikä kumpaakaan voi todenteolla ymmärtää toisesta erillään. Minä puolestani inhoan sekä nationalismia että liberalismia yhtä johdonmukaisesti kuin Pesonen niitä kannattaa. Hittojako minä täällä teen?

[A.S.]

Tämän luettuani koin valaistuksen.  Minähän olen selvästi kansallisliberaali!

Sama täällä. Omille ajatuksille löytyi aivan kamala termi, jota nyt sitten voin viljellä ylpeänä.

"-liberalismin hengen mukaan yksilöillä tulee olla oikeus muodostaa vapaasti yhteisöjä, eikä yksilöitä saa pakottaa ottamaan yhteisöönsä jäseniä vasten yhteisön jäsenien tahtoa." Siiis, tarkoittaako tämä nyt sitä, että esmes. Suomen alueelle saisi yhteisöt rakentaa omia osavaltioitaan jne. vai sitä, että Suomesta voi lähteä pois, jos ei kiinnosta pelisäännöt täällä?

[Olli Immonen]

Vielä tiivistetysti kansallisliberaalin politiikan kulmakivet:

-   laajat yksilönvapaudet ja vastuut
-   laaja omaisuudenturva
-   yhteiskunnan interventioiden lopettaminen ihmisten yksityiselämään
-   absoluuttinen sananvapaus
-   tuottavan työn ehdoton kannattavuus suhteessa tekemättömyyteen
-   tasavero
-   perustulo
-   lainsäädännön yksinkertaistaminen ja vähentäminen
-   byrokratian vähentäminen
-   suoran demokratian lisääminen
-   alueellinen päätöksenteko
-   vapaan yhteiskunnan turvaaminen tarvittaessa kovinkin ottein
-   natiiviväestön oikeus harjoittaa elämäntapaansa ja ilmaista kansallisina pitämiään arvoja

Luonnehdin myös itseäni jonkin sortin kansallisliberaaliksi. Olen vahvasti sitä mieltä, että Suomeen olisi aika saada ns. kansallisliberaali puolue tyyliin FPÖ, BZÖ, Hollannin Vapauspuolue, Norjan Edistyspuolue, edesmennyt Pim Fortuynin lista jne. Esimerkiksi Itävallassa FPÖ:n ja BZÖ:n yhteenlaskettu kannatus vuoden 2008 parlamenttivaaleissa oli 30 prosentin luokkaa.

Kansallisliberaalit toimijat ovat Suomessa tällä hetkellä harmillisen levällään jakautuneena pääosin kahteen eri puolueeseen: Perussuomalaiset/PS-nuoret ja Kokoomus/Kokoomuksen Nuorten Liitto. Kyseisten puolueiden puolue-, periaate- tai vaaliohjelmissa kansallisliberaali politiikka ei kuitenkaan näy. Näissä puolueissa yksittäiset kansallisliberaalit toimijat jäävätkin usein puolueen valtavirran jalkoihin. Luulen, että lisäksi monet kansallisliberaalit ovat tällä hetkellä puolueisiin sitoutumattomia ja täysin ilman omaa poliittista kotia.

Suomalaiset kansallisliberaalit pitäisi saada jotenkin koottua samojen tunnusten alle, jotta näiden mielipiteet saataisiin paremmin kuuluville. Mitkä mahtaisivat olla ne keinot, jolla porukka saataisiin yhteen? Olisiko esimerkiksi perusteilla olevasta Muutos 2011 -puolueesta kokoavaksi voimaksi?