Äänestä Suomen parasta presidenttiä!!!

[erilainen]

Tämä vaatinee hivenen historian tuntemusta. Tähän samaan keskustelua vaikka presidenttien saavutuksista sun muuta.

Luin tuossa jonkin aikaa sitten Suomen poliittisen historian 1809-2009 (wsoy) Osmo Jussila, Seppo Hentilä ja Jukka Nevakivi... Siinä itselleni oli uutta että UKK:n nootin tilaamista ei kyseenalaistettu. Sitä pidetiin itsestäänselvyytenä. Koulussa kun opiskeltiin vastaavaa sitä pidettiin epävarmana. Muutenkin UKK:n osuutta lähes joka asiaan pidettiin itsestään selvyytenä. Jukka Nevakivi oli kirjoittanut tämän osuuden kirjassa.

[Machine Head]

Suomi on muuttunut Ståhlbergin ja Halosen välillä niin paljon että vertailu käy lähes mahdottomaksi.
Arvostan Rytiä ja Marskia siksi, että he kantoivat vastuun silloin kun olosuhteet oli vaikeimmat mahdolliset.

[korpisoturi]

Luin tässä äsköttäin kirjan Rytiä, eiköhän se ollut paras pressa, ainakin mies paikallaan kovina aikoina.

[Taikakaulin]

Eiköhän se pitkälti presidentti Risto Rytin ansiota ole, että Suomen valtio on maailmankartalla.

[Kimmo Pirkkala]

Kyllä se on Ryti pistettävä ykköseksi. Uhrasi itsensä isänmaalle.

[PaulR]

Kyösti Kallio kuulemma.

Mutu/
"Halvaantukoon oikea käteni, jos allekirjoitan rauhansopimuksen."
Mutu/

[UralinViikinki]

Oma ääneni Svinhufvudille. 

[Karjalaispoika]

Kyösti Kallio kuulemma.

Mutu/
"Halvaantukoon oikea käteni, jos allekirjoitan rauhansopimuksen."
Mutu/

Kallio sanoi näin allekirjoittaessaan valtakirjan, joka oikeutti Moskovaan lähteneet neuvottelijat allekirjoittamaan rauhansopimuksen:

''Kuivukoon käteni, jonka on pakko allekirjoittaa tällainen paperi!''

[Ammadeus]

Marski,mies paikallaan kun on ollut pakko ryhtyä välttämättömiin koviin toimiin.

[Erikjaak]

Haha, joku vajakki on äänestänyt kommarilesboa

[OTU]

Kyllä se on Ryti pistettävä ykköseksi. Uhrasi itsensä isänmaalle.

Samaa mieltä.

[PaulR]

Kyösti Kallio kuulemma.

Mutu/
"Halvaantukoon oikea käteni, jos allekirjoitan rauhansopimuksen."
Mutu/

Kallio sanoi näin allekirjoittaessaan valtakirjan, joka oikeutti Moskovaan lähteneet neuvottelijat allekirjoittamaan rauhansopimuksen:

''Kuivukoon käteni, jonka on pakko allekirjoittaa tällainen paperi!''

Tattis tarkennuksesta!

[JPU]

Kyösti Kallio kuulemma.

Mutu/
"Halvaantukoon oikea käteni, jos allekirjoitan rauhansopimuksen."
Mutu/

Kallio sanoi näin allekirjoittaessaan valtakirjan, joka oikeutti Moskovaan lähteneet neuvottelijat allekirjoittamaan rauhansopimuksen:

''Kuivukoon käteni, jonka on pakko allekirjoittaa tällainen paperi!''

Tattis tarkennuksesta!

Ja eikös Kallion oikea käsi sitten hieman myöhemmin halvaantunutkin?

Kyllä se on Ryti pistettävä ykköseksi. Uhrasi itsensä isänmaalle.

Samaa mieltä.

Äänestin Rytiä juuri tästä syystä. Muitakin syitä tietenkin olisi.

[OlliH]

Kumma ettei Ståhlberg liberaalina nationalistina ja Perustuslain kirjoittajana saa ääniä Hommalaisilta.

[BastardoGrande]

Marski,mies paikallaan kun on ollut pakko ryhtyä välttämättömiin koviin toimiin.

Marskilla oli ansionsa, vaan liikaa sotilasmateriaalia tuhlaava sodanjohtotyyli ei liiemmin kehuja saa.
Äkkipikaisuuskin olisi johtanut moniin vakavempiin konflikteihin, mikäli päämajoitusmestari A.F. Airo ei olisi ollut rauhoitteleva suodatin päämajassa.
Lisäksi, useiden tietolähteiden mukaan varsinaisesta sodanjohtamisesta ja suunnittelusta vastasikin juuri hän, Marskin ollessa tietenkin keulakuvana kansan suuntaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4%C3%A4majoitusmestari

[rontti4]

Kumma ettei Ståhlberg liberaalina nationalistina ja Perustuslain kirjoittajana saa ääniä Hommalaisilta.

Parasta kysyttiin, eikä noilla Ståhlbergin ansioilla ainakaan minun listani ihan kärkeen pääse. Hyvä mies toki.
Kaikki presidentit ovat olleet hyviä paitsi Kekkonen ryssän agenttina ja Halonen, jota äänestän kun tulee gallup Suomen huonoimmasta pressasta kautta aikojen.

[kertsu59]

Kyllä se on Ryti pistettävä ykköseksi. Uhrasi itsensä isänmaalle.

Samaa mieltä.

Kuin myös Ryti, täytyi tosin hieman miettiä Kekkosen kanssa mutta Rydin uhraus oli Suomelle äärimmäisen arvokas, kohtalonkysymys jopa.

[erilainen]

Suomi on muuttunut Ståhlbergin ja Halosen välillä niin paljon että vertailu käy lähes mahdottomaksi.
Arvostan Rytiä ja Marskia siksi, että he kantoivat vastuun silloin kun olosuhteet oli vaikeimmat mahdolliset.

Hainkin lähinnä että kuka on onnistunut silloisessa tilanteessa suhteessa parhaiten hoitamaan hommansa. Vaatii perehtymistä.

[SK]

Netsejä varmaan kiinnostaa, mitä aikaisemmin kirjoitin.

Kirjasta: Hannu Lehtilä: Tuntematon Koivisto, Otava 1998

"Vaikka Suomen itä- ja eteläpuolella rajat murtuivat ja rautaesiripun takana vuosikymmeniä eläneet ihmiset saivat tilaisuuden liikkua vapaasti, somalit kuitenkin testasivat Suomen pakolaispolitiikan rajat talvella 1990. [...] Pakolaistilanne kärjistyi marraskuussa, kun itärajanyli tuli junalla yhdellä kertaa toista sataa somalia. Seuraavina päivinä tuli lisää. Koivisto hermostui:

"Huipputapaus oli se, kun suomalaisella bussilla tuli Leningradista somaleja ja rajalla vain todettiin, että jaaha, pakolaisia, selvä on, Lahteen menossa. Ei edes nimiä otettu ylös."

[...] Koivisto oli jo kuukautta aiemmin pitänyt sisäministeri Jarmo Rantaselle ja kansliapäällikkö Juhani Perttuselle selväsanaisen puhuttelun:

"Somalialaiset on syytä pysäyttää. Otetaan nimet ylös ja luvataan harkita. Todetaan, että Neuvostoliitto on turvallinen maa. Jos joku on eri mieltä, niin sitten riidellään."

Tämän jälkeen hän lisäsi tulevaisuutta koskevan tärkeän periaatteen:

"... ellei näitä pysäytetä, miten sitten muitakaan."

[...] Tammikuun alussa 1991 hallitus teki myös tärkeän tulkinnan ns. turvallisten maiden listasta. Kansainvälisten sopimusten mukaan turvapaikanhakijan saa palauttaa, jos hän on saapuu turvallisesta maasta. Hallitus tulkitsi nyt Neuvostoliiton somaleille turvalliseksi maaksi.

Että sillä tavalla ajateltiin 90 ja 91. Kyllä Manu järki ukko on. Onkohan Manu tyytyväinen esimerkiksi Varissuon tilanteeseen? Vai tarttisko tehrä jotain?

Mutta en kyllä osaa sanoa, kuka olisi ollut paras. Varmaan kolmikosta Manu, Ryti ja Marski se voisi joku olla... Mutta tuosta propsit Manulle, joka oli kuitenkin viimeinen kunnon pressa tässä maassa.

[Kullervo Kalervonpoika]

Risto Ryti. Hän osoitti (vaikeasta luonteestaan huolimatta) poliitikolle erittäin harvinaista epäitsekkyyttä ja uhrasi henkilökohtaisen tulevaisuutensa isänmaan edun vuoksi - tieten ja taitaen.

Minulla ei tähän ole paljon muuta sanomista. Kävimme viemässä jälkikasvun kanssa jälleen kerran kynttilän Rytin haudalle jouluaattona - emmekä olleet suinkaan ainoita.

[Topelius]

Kysymys on varsin hölmö. Presidenttimme ovat toimineet niin erilaisissa tilanteissa, ettei heitä kontekstin puolesta voi vertailla toisiinsa. Toki selkeitä onnistujia ja epäonnistujia on tästä huolimatta havaittavissa, mutta minkäänlaisen top-listan tekeminen ei tunnu järkevältä. Esimerkiksi sota-ajan presidenttien teot näen itse varsin marxilaisesti: oman aikansa kontekstissa jokainen presidentti olisi toiminut jotakuinkin samoin. On sitä paitsi varsin älytöntä ryhtyä pohtimaan, minkälaisia päätöksiä vaikkapa Halonen tai Ahtisaari olisivat tehneet, jos he olisivat olleet presidentteinä 1930- tai 1940-luvuilla.

Sota-ajan presidenttejä voi toki arvostaa siitä, että he tosiaan joutuivat tekemään kovia päätöksiä. Mutta heidän nostamisensa jalustella on hieman hölmöä, sillä he olivat pikemminkin olosuhteiden ja tilanteidensa uhreja. Tilanne on hieman sama kuin sotaveteraaneilla: sokean arvostuksen sijaan tunnen itse heitä kohtaan pikemminkin sääliä.

Sota-aikaa edeltävistä presidenteistä on vaikea sanoa mitään, sillä aika oli varsin sekavaa. Svinhufvudin nostaisin itse varsin korkealle: Mäntsälän kapinan lopettaminen menee puhtaasti hänen piikkiinsä. Kyösti Kallio oli myös uranuurtaja punamultahallituksensa kanssa.

Sota-ajan presidentit kävinkin jo läpi. Tämän jälkeiset presidentit, Paasikivi ja Kekkonen, ovat hekin mielestäni varsin aliarvostettuja. Suomettuminen oli toki ongelma, mutta Suomen geopoliittinen tilanne oli toisen maailmansodan jälkeen niin ikään katastrofaalisen hirvittävä. Mielestäni nämä miehet loivivat Suomen läpi näistä vuosista varsin hyvin. Sortokausilla he olisivat varmastikin edustaneet vanhasuomalaista "parempi taipua kuin taittua" -linjaa, ja sanoisin, että Neuvostoliittoa vastaan taktiikka oli varsin toimiva, ellei peräti tarpeellinen. Provosointi olisi luonut hienoja marttyyritekoja ja synnyttänyt sankareita, mutta kenties olisimme myös päässeet jakamaan Baltian tai Tshekkoslovakian historian.

Koivistoa en pidä suuressa arvossa, ja Ahtisaarta vielä pienemmässä. Tarja Halonen on epäonnistunut täysin, tosin hänen aikanaan koko presidentti-instituutio on menettänyt merkitystään, ja siksi epäonnistumisen absoluuttinen volyymi on itse asiassa ollut pienempi kuin esim. Ahtisaarella.

Martti Ahtisaari on nostettu viime vuosina Suomessa aivan hirvittävään asemaan. Tämä on pelottavaa, sillä hän ei ole asemaansa ansainnut. Ahtisaari on pikemminkin ennenaikainen tulos niistä brändikomiteoista, joilla Suomen imagoa yritetään nostaa. Elonkehä-lehdessä oli muutama numero takaperin hyvä juttu siitä, kuinka Ahtisaari on jo Suomessa kohonnut kaiken arvostelun yläpuolelle.

Mitään top-listoja presidenteistä en siltikään lähde tekemään. Oleellisempaa olisi varmaankin listata pääministereitä, joskin se olisi yhtä naurettavaa ja hankalaa.

[JR]

Eihän näitä voi verrata, vastuu on ollut monillakin kova. Kaikki varmaan onnisuneet jossain, epäonnistuneet jossain. Ryti kantoi kovimman vastuun, mutta minun silmissäni hänen saksalaismielisyytensä vähentää hiukan hänen arvoaan. Kekkosen aika taas oli perin poikkeuksellista aikaa, niissä oloissa tuskin kukaan "normaali" ihminen olisi pärjännyt.
Viimeisimmät presidentit ovat päässeet helpolla.

[Kimmo Pirkkala]

Marski,mies paikallaan kun on ollut pakko ryhtyä välttämättömiin koviin toimiin.

Mannerheimille olisi ääni voinut mennä, jos olisi äänestetty itsenäisen Suomen merkittävintä henkilöä, mutta nyt äänestettiin presidentistä. Marskin ansiot olivat muualla kuin presidentinviran hoidossa, vaikka vaikeana aikana sitä hommaa hoitelikin.

[Kullervo Kalervonpoika]

Ryti kantoi kovimman vastuun, mutta minun silmissäni hänen saksalaismielisyytensä vähentää hiukan hänen arvoaan.

Ryti oli anglofiili.

Kekkosen aika taas oli perin poikkeuksellista aikaa, niissä oloissa tuskin kukaan "normaali" ihminen olisi pärjännyt.

Miten Paasikivi sitten pärjäsi presidenttinä vaikeamman ajan yli?

Kekkonen tuli presidenttinä ns.valmiiseen pöytään, käytti tilannetta hyväkseen ja kaappasi vallan itselleen - kansalaisyhteiskunnan pelisääntöjen vastaisesti.

Kekkkonen oli myös takinkääntäjä - Varkauden vuoden 1918 valkoisen teloitusryhmän johtajasta EK:n ja AKS:n kautta  kommunistien häännystelijäksi.

[Punaniska]

Kyllä se on Ryti pistettävä ykköseksi. Uhrasi itsensä isänmaalle.

Samaa mieltä.

Kuin myös Ryti, täytyi tosin hieman miettiä Kekkosen kanssa mutta Rydin uhraus oli Suomelle äärimmäisen arvokas, kohtalonkysymys jopa.

Samaa mieltä myös.

[Aldaron]

Ääni meni Mannerheimille.
Marskin arvovallan turvin jatkosodasta irroittautuminen onnistui suurin piirtein niin hyvin kuin tuossa tilanteessa oli mahdollista.

Marski oli tosin vain siirtymävaiheen presidentti (1944 - 1946), mutta se oli yksi Suomen historian tärkeimpiä siirtymävaiheita. Se olisi voinut mennä vielä paljon huonommin.

[Marjapussi]

Marski oli tosin vain siirtymävaiheen presidentti (1944 - 1946), mutta se oli yksi Suomen historian tärkeimpiä siirtymävaiheita. Se olisi voinut mennä vielä paljon huonommin.

Mannerheim oli myös siirtymävaiheen 1918-1919 valtionhoitaja, joka oli hyvin tärkeä vaihe Suomen itsenäistymisessä.

[oinas]

Minä puntaroin Ståhlbergin ja Rytin välillä ja valitsin kuitenkin Rytin. Kyllä hän on vaikeina aikoina toiminut maamme hyväksi niin viisaasti kuin voinut, ja linnatuomio tuli palkaksi.

Ellen väärin muista, niin koulumme seinällä oli 60-luvulla muiden pressojen kuvat, mutta Rytiä siellä ei ollut.
Mikä tilanne lienee nyt?

[whiic]

minä ajattelen että Ryti on melko viilee jätkä, ähn uhrasi itsesä Suomen puolesta eikä pelkä mittä.

Ääneni meni hänelle.

[Kimmo Pirkkala]

Muistan itsekin kun Rytiä dissattiin vielä lapsuudessani. Meikäläisen kasvuympäristö ja vanhemmat olivat hieman taistolaisvivahteisia... Onneksi pojasta polvi paranee.