Pohdintaa menetetystä itsenäisyydestä

[Turjalainen]

Kirjoitin oheisen kirjoituksen itsenäisyyspäivämme 92-vuotisjuhlan muistopäivänä. Pohjustukseksi: Itsenäisyytemme muistopäivä ja sitä edeltävät muutamat päivät ovat olleet minulle henkilökohtaisesti raskasta aikaa jo vuosia, itse asiassa aina 90-luvulta asti. Ne ovat minulle syksyn raskainta aikaa, eli vuoden synkin juhla. Syy on se, että reagoin asiaan voimakkaan henkilökohtaisesti tunteella. Oma isäni oli veteraani, vuosimallia -22, ja noin tunnetasolla koen itsenäisyytemme menetyksen käyvän suoraan kohti sitä kautta, että se loukkaa isäni muistoa.

Mutta itse kirjoitukseeni:

http://turjalainen.blogspot.com/2009/12/vuoden-synkin-juhla-suomen.html

------------------------------

Vuoden synkin juhla: Suomen itsenäisyyden 92-vuotisjuhlan muistopäivä


Tänään tulee kuluneeksi 92 vuotta siitä kun Suomi julistautui Eduskunnan päätöksellä itsenäiseksi 6.12.1917. Suomi oli itsenäinen valtio aina 90-luvun puoliväliin. Valitettavasti Suomi ei ole enää itsenäinen valtio. Suomi lakkasi olemasta itsenäinen valtio 1. tammikuuta 1995, jolloin maanpetturi-eliittimme sai tahtonsa läpi, ja rakas Isänmaamme myytiin orjaksi eurostoliittoon. Päätöksen liittymisestä teki eduskunta jo 18. marraskuuta 1994. Tuolloin Suomi-neito sai kahleet, kultaiset ja pehmustetut sellaiset, mutta kahleet silti, ja nyt sekä oma että EU-eliitti voi raiskata Suomi-neitoa mielensä mukaan.

Tätä vihattua petosta edelsi toinen petos, lokakuussa 1994, jolloin Suomi-neidon silmät ensin sidottiin, ja kansa saatiin äänestämään massiivisella KYLLÄ-propagandalla EU:n puolesta. Jälkikäteen on todistettu, että lokakuun 1994 EU-kansanäänestyksen yhteydessä harjoitettu massiivinen propagandakampanjan eli ns. "puolueeton Eurooppa-tiedotus" oli suoraan Neuvostoliitossa vuonna 1973 painetun KGB:n propagandaoppaan kaavan mukaan laadittu. Kyseisessä oppaassa kerrottiin, miten järjestää propaganda-kampanja niin, että ihmiset saadaan äänestämään kuten hallitus haluaa. Tämä todettiin todettiin Jyväskylän yliopiston informaatiotutkimuksen laitoksella 90-luvun lopulla tehdyssä tutkimuksessa.

18. marraskuuta 1994 Suomen Eduskunta käveli julkeasti perustuslain ylitse päättämällä yhdessä istuntokäsittelyssä, yhdellä äänestyksellä ja yksinkertaisella enemmistöllä EU:hun liittymisen puolesta, vaikka perustuslaki olisi vaatinut kaksi kaksi istuntokertaa, kaksi äänestystä ja molemmissa yli neljän viidesosan enemmistön.

Tämän lisäksi Eduskunan päätösäänestys itsessään oli mitä irvokkain esimerkki neuvosto-tyylisestä "leikitään demokratiaa" -teatterista. Äänestysvaihtoehdot olivat nimittäin seuraavat:

-Ne jotka äänestivät JAA, kannattivat SDP:n esitystä antautua EU:lle ilman mitään ehtoja.

-Ne jotka äänestivät EI, kannattivat Keskustan vastaesitystä antautua EU:lle tietyin ehdoin.

-Jäsenyyden vastustajille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin äänestää TYHJÄÄ tai kävellä ulos salista, minkä monet heistä tekivätkin.

Tyhjää äänestäneet ja/tai poistuneet henkilöt olivat ainoat edustajat, joilla oli edes vähän selkärankaa jäljellä silloisessa eduskunnassa. Kaikki muut olivat/ovat joko niljakkaita matelijoita ja maanpettureita, tai harhaan johdettuja idioottiparkoja.

Edes kansanedustajille ei siis annettu mahdollisuutta äänestää Suomen EU-jäsenyyttä vastaan! Koko päätösprosessi ja äänestys ovat mielestäni verrannollinen siihen, kun Baltian maiden parlamentit 1940 laitettiin hyväksymään Neuvostoliiton jäsenyys.

Eliittimme on pyrkinyt varmistamaan selustansa hyvin. Jo vuonna 1973 laista poistettiin kuolemantuomio maanpetturuudesta, ja vuonna 2000 voimaan tullut perustuslakiuudistus muutti lakia jälkikäteen niin, ettei poliitikkoja voida enää saattaa edesvastuuseen vuonna 1994 vastoin perustuslakia tapahtuneesta kollektiivisesta maanpetoksesta.

Viimeisen naulan itsenäisyytemme ruumisarkkuun eliittimme löi vuosi sitten syksyllä, kun Eduskunta hyväksyi Irlannin kansan jo kertaalleen kaataman EU:n perustuslain, ja tämä naula iskettiin pohjaan asti kuluvan viikon keskiviikkona [2.12], kun perustuslaki, jota myös Lissabonin sopimukseksi kutsutaan, tuli virallisesti voimaan. Suomi-neito on edelleen silmät sidottuna, kahleissa ja sitä käytetään surutta hyväksi. Kansalle edelleen uskotellaan, että mikään ei ole muka muuttunut, ja että se on vapaa ja itsenäinen.

Näinhän ei ole. EU:n perustuslaki eli Lissabonin sopimus on juridisesti ensisijainen kansallisiin lakeihin, myös Suomen perustuslakiin nähden. Suomen perustuslaki on näin ollen kumottu, paitsi niiltä osin kuin se on samansisältöinen Lissabonin sopimuksen artiklojen kanssa. Euroopan Unioni on näin ollen todellisuudessa liittovaltio, joka teeskentelee olevansa ei-liittovaltio. Suomi on vain osavaltio.

Tänään on siis Suomen itsenäisyyden 92-vuotispäivän muistojuhla. Synkkä ja surullinen päivä, vihan päivä, vihan, joka kiehuu sisimmässä vaatien vastuuseen niitä, jotka talloivat jalkoihinsa viime sodissa meidän vapautemme puolesta henkensä uhranneiden veren, oikeutetun vihan, joka vaatii tuomiota niille, jotka olivat valmiit myymään isänmaansa ja vapautensa rahan ja aseman vuoksi.

Tätä päivää on soveliasta viettää muistelemalla sitä kallista hintaa, joka maksettiin vapautemme puolesta, ja pyhittää tämä päivä viemällä kynttilöitä ja seppele veteraanien haudoille, kuten tehdäänkin. Sen sijaan mitä raivostuttavinta ja vihattavinta pilkkaa on se, kun eliittimme juhlii irvokkaasti rellestäen veteraaniemme verestä ja kansamme vapaudesta saamaansa voittoa presidentinlinnassa tanssien veteraaniemme luiden päällä!

Jos talvisota olisi nyt, niin nykyinen eliittimme, sen sijaan että vastustaisi jyrkästi vihollisen pyrkimyksiä, levittäisi punaisen maton ja haukkuisi vastaan panevaa kansaa "suvaitsemattomiksi juntti-rasisteiksi" kun nämä vastustaisivat maahantulijoita, ja julistaisi että "Puna-armeijan loistelias marssi maahamme on ihanaa, luonnolista ja väistämätöntä".

Ainoa toivo tätä kaikkea raivostuttavaa petosta, riistoa ja hyväksikäyttöä vastaan on se, että yhä useampi suomalainen ihminen ymmärtää, että Suomen kansaa on petetty, ja uskon vakaasti, että eräänä päivänä pettureille tulee maksun paikka, viimeistään viimeisellä tuomiolla.

Tähän loppuun runo viiden vuoden takaa, joka kuvannee tuntemuksiani. Kyseessä on muunnelma runosta, jonka kirjoitin itsenäisyystemme muistopäivää edeltävänä sunnuntaina 5.12.2004:

"Minun sydämeni itkee,
Se itkee surusta ja vihasta,
sen tähden, että se on revitty juuriltaan,
väkivalloin maasta irti kiskaistu,
yhdessä yössä he sen tekivät,
nuo kirotut, jotka myivät maansa haureuden viinistä,
ja vaihtoivat perintöosansa orjuuteen.

Minun sieluni on murtunut,
Se on murtunut, petoksen tähden,
olen repinyt vaatteeni,
sillä kansani myyty orjuuteen,
ja sen häpeä on paljastettu,
Sen kahleet on taottu Egyptissä,
kultaiset kahleet, sametilla vuoratut,
mutta kahleet silti.

Voi minun kaupunkiani,
Sen muurit on hajotettu maahan,
ja sen vielä pystyssä olevissa torneissa,
turhaan vartijat seisovat,
sillä he ovat nukahtaneet,
Vaikka joku varoittaisi,
kuka kuulisi varoituksen?
Sillä kaikki ovat juovuksissa,
ei ole yhtään selväpäistä.

Vihollinen asuu porteissa,
ja erämaarosvot riehuvat kaduilla,
eikä heitä kukaan estä,
sillä meidän itse valitsemamme kuningas
on meidät myynyt, pettänyt, ja unohtanut.
Kelvoton on jokainen, joka myy vapautensa viinistä
ja perintöosansa helyistä.

Miksi emme turvanneet Herraan,
kun vielä päivä paistoi?
Nyt on meille varattuna vain kurjuus,
jonka olemme päällemme kutsuneet.

Jos isämme eläisivät,
antaisivat he meille sellaisen selkäsaunan,
että takamuksemme olisivat kipeinä vielä
vuosienkin kuluttua.
Kuritta olemme kasvaneet,
kunniatta myöskin unhoon painumme?,
Sillä olemme hyljänneet Herran,
ja Hän on antanut kelvottomien orjuuttaa meidät.

Herra, armahda meidän kansaamme!"

(http://2.bp.blogspot.com/_LvrezHwtXCg/SxuFFMhkCVI/AAAAAAAAAPo/q0Ey0aPgFbs/s400/puolitangossa.jpg)


------------
Edit 8.12. Kirjoitusvirheitä poistettu, ja vähän muokattu.

P.S. Suhtaudun itsenäisyyden menetykseen tunteella. Jos se loukkaa jotakuta, se on hänen asiansa. Minulla on joka tapauksessa oikeus tunteisiini.

-----------------------------

Laitoin tämän tänne siksi, että halusin jakaa tunteeni ja ajatukseni myös Homma-laudan lukijoiden kanssa.

[Spesialisti]

Eliittimme on pyrkinyt varmistamaan selustansa hyvin. Jo vuonna 1973 laista poistettiin kuolemantuomio maanpetturuudesta

Onko Suomessa vielä 70-luvulla ollut mahdollisuus saada kuolemantuomio?

[Turjalainen]

Eliittimme on pyrkinyt varmistamaan selustansa hyvin. Jo vuonna 1973 laista poistettiin kuolemantuomio maanpetturuudesta

Onko Suomessa vielä 70-luvulla ollut mahdollisuus saada kuolemantuomio?

Kyllä, valtiopetoksesta.

Sodan aikana, sotatilalaissa siis, se on edelleen.

[Uljanov]

Tekstiä lukematta täytyy kuitenkin muistuttaa, että EU:sta pääsee niin halutessa eroon. Ei se muuta vaadi kuin äänestyksen eduskunnassa.

Lainsäädäntövaltaa on kyllä luovutettu EU:lle, mutta se on tehty ja tehdään tälläkin hetkellä vapaaehtoisesti. Heti kun todetaan, että se on virhe ja valta halutaan takaisin, ei asiasta tarvitse kuin tehdä päätös, EU ei jäsenmaan eroamista estä tai vastusta.

edit:
nyt jopa tekstin luettuani pitää sanoa, että varmaan juu ainakin järjen mukaan liittyminen olisi kyllä pitänyt hoitaa perustuslain säätämisjärjestyksessä. On tosiaan vähän ongelmallista ettei meillä ole perustuslakituomioistuinta, vaan lain tulkinta on eduskunnan omissa käsissä.

[Sivusta seuraaja]

Eräs tunnettu EU:n vastustaja, Ilkka Hakalehto on kuollut.

http://www.kaleva.fi/uutiset/Kotimaa/Ilkka-Hakalehto-kuollut/828666

[tapio]

Eräs tunnettu EU:n vastustaja, Ilkka Hakalehto on kuollut.

http://www.kaleva.fi/uutiset/Kotimaa/Ilkka-Hakalehto-kuollut/828666

Olin 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella aktiivitoimittajana toimiessani jonkin verran tekemisissä Hakalehdon kanssa. Sain hänestä reilun ja avoimen käsityksen, vaikka tietysti "suvaitsevaisen" ja "edistyksellisen" median palveluksessa ollessani jouduin varomaan, mitä hänestä kirjoitan, ettei vain tule liian myönteistä. Kun kehittelin 1970-luvulla vasemmistolaisia näkemyksiäni, luin Hakalehdon kaksiosaisen teoksen Väinö Tannerista, omalla linjalla ja taipumattoman tie. Ne ovat vieläkin hyllyssäni. Demari Tannerhan oli 70-luvulla leimattu äärioikeistolaiseksi.

[Riukulehto]

Ilkka oli "hieno mies". Äänestin Ilkkaa vuoden 2000 presidentin vaaleissa..

[tapio]

Ilkka oli "hieno mies". Äänestin Ilkkaa vuoden 2000 presidentin vaaleissa..

Teit oikein. Minä äänestin Tavjaa.

[RP]

Sodan aikana, sotatilalaissa siis, se on edelleen.

No ei ole. (Ei muuten ole sotatilalaki nimistä säännöstäkään enää; sen on korvannut puolustustilalaki)

[Jack]

Kun kansa päätti EU-jäsenyydestä vuoden 1994 kansanäänestyksessä, moni ajatteli, että jos itsenäisyys kerran on menetettävä, on parempi menettää se Euroopalle kuin Aasialle. Itänaapuria hallitsi tuolloin ailahteleva ja sairasteleva ja juopotteleva presidentti Jeltsin, ja hänen paikkaansa kyttäsi mm. Vladimir Zhirinovsky, joka oli ilmoittanut halukkuutensa rajatarkastuksiin. Edellisenä vuonna Venäjällä oli tulitettu tykeillä parlamenttitaloa, joten maan tilanne oli edelleenkin epävarma. Suomen valtiojohto oli salaisissa palavereissaan keskustellut siitä, mitä tehtäisiin, jos Venäjältä virtaisi Suomeen miljoonia pakolaisia nälänhädän takia tai Venäjän joutuessa sisällissodan tai mellakoiden pyörteisiin.

Venäjä koettiin vuonna 1994 epävakaaksi ja potentiaalisesti vaaralliseksi maaksi, ja EU-jäsenyyden katsottiin olevan jonkinlainen turvallisuustakuu Venäjän mahdollista uhittelua vastaan. Tästä syystä myös monet isänmaallisina itsenäisyyuden puolustajina pidetyt henkilöt kuten kenraali Adolf Ehrnrooth kannattivat EU-jäsenyyttä. Eivät he kokeneet olevansa maanpettureita ja itsenäisyyden myyjiä.

Oma panokseni EU-jäsenyyden puolesta oli seuraava.

Ehdotin tyttärelleni, että hän houkuttelisi luokkatoverinsa allekirjoittamaan laatimani kirjeen, jossa oppilaat ehdottavat koululaisten "varjovaalin" järjestämistä EU-kysymyksessä sillä perusteella, että asia koskee ennen kaikkea sen hetkistä nuorisoa, joten vanhempien on hyvä tietää, mitä mieltä nuoret ovat. Varjovaali antaa hyvän tilaisuuden kannan ilmaisemiseen on samalla demokratiakoulutusta.

Ja ehdotus tärppäsi. Jonkinlainen varjovaali todellakin järjestettiin. Ja sen tulos oli, että enemmistö koululaisista kannatti EU-jäsenyyttä. Ja nimenomaan tämän varaan olin laskenutkin (ja luultavasti laskivat myös ne, jotka äänestyksestä päättivät). Idea oli se, että vanhemmat alkaisivat kannattaa EU-jäsenyyttä nähdessään nuorisonkin - eli tulevien aikuisten - kannattavan sitä. Aavistelin nimittäin, että koululaisten keskuudessa olisi enemmän EU-myönteisyyttä kuin vanhempien ikäluokkien keskuudessa. En olettanut varjovaalilla olevan kovin suurta merkitystä, mutta EU-jäsenyyden kohdalla pienikin siirtymä suuntaan tai toiseen oli tärkeä. Olihan kyse melko tiukasta KYLLÄ-EI -tilanteesta.

Ja niin nuoret äänestivät EU-jäsenyyden puolesta. Ja sen jälkeen kansa äänesti samalla tavalla. Ja sen jälkeen ruotsalaisetkin äänestivät jäsenyyden puolesta. Ruotsin äänestys oli järjestetty taktisesti Suomen äänestyksen jälkeen, jotta Suomen odotettu "kyllä" vetäisi myös ruotsalaiset mukaaan niin kuin tapahtuikin. Ruotsissahan jäsenyyden kannatus oli vielä täpärämpää kuin Suomessa.

Jos tällä hetkellä äänestettäisiin Euroopan Unionin jäsenyydestä, äänestäisin edelleen liittymisen tai kuulumisen puolesta. Sinänsä en usko EU:n olevan mikään lopullinen ratkaisu, vaan järjestö tulee hajoamaan niin kuin kaikki muutkin liitot ovat ennemmin tai myöhemmin hajonneet. Milloin se tapahtuu, sitä ei kukaan tiedä. Hajoamisen todennäköisyys ilmeisesti kasvaa jäsenmäärän lisääntyessä, joten laajeneminen kannattaisi lopettaa johonkin tietylle rajalle - esimerkiksi Turkin rajalle.

[sgniwder]

Eliittimme on pyrkinyt varmistamaan selustansa hyvin. Jo vuonna 1973 laista poistettiin kuolemantuomio maanpetturuudesta

Onko Suomessa vielä 70-luvulla ollut mahdollisuus saada kuolemantuomio?

Vuodesta 1949 lähtien kuolemanrangaistus on ollut voimassa vain sotatilan aikana ja 1973 se on kielletty kokonaan. Eli periaattessa kuolemanrangaistus olisi voinut olla mahdollista saada vielä 1970-luvulla, mutta vain jos Suomi olisi ollut sotatilassa.

[OlliH]

Eliittimme on pyrkinyt varmistamaan selustansa hyvin. Jo vuonna 1973 laista poistettiin kuolemantuomio maanpetturuudesta

Onko Suomessa vielä 70-luvulla ollut mahdollisuus saada kuolemantuomio?

Vieläkin on oikeudenkäyntikaaressa seuraamuksena hengenmenetys tahallisen oikeusmurhan tekevälle tuomarille. Perustuslaki tosin kieltänee kuolemaan tuomitsemisen, joten hengenmenetys pitänee aiheutua ilman tuomiota, jotta lain ja perustuslain vaatimukset täyttyvät.