2009-12-18 Opettaja 51-52: mm. uskonnosta ja kansainvälisyydestä

[Iloveallpeople]

Oman uskonnon opetus kallista

Uskonnonopetus on ollut yksi perusopetuksen kulmakiviä Suomessa niin kauan kuin kaikille yhteistä opetusta on järjestetty. Yhtenä syynä on se, että lukemista ja kirjoittamista opettivat ensimmäisenä lukkarit. Luterilaisuudesta on muodostunut sitä kautta vahva pohja koko suomalaiselle yhteiskunnalle, ja siksi uskonto ja sen opettaminen koetaan Suomessa hyvin herkäksi asiaksi. Uskonnonopetukseen puuttuminen herättää aina voimakkaita näkemyksiä, mistä on hyvänä esimerkkinä jälleen kerran esille noussut keskustelu oppiaineen nimen muuttamisesta Ruotsin tapaan uskontotiedoksi.

Uskontotietokeskustelun taustalla on monikulttuurisuuden lisääntymisen koululle tuomat haasteet. Näyttää kuitenkin siltä, että tältä erältä oppiaineen nimen muuttaminen siirtyy. Monikulttuurisuus on kuitenkin tätä päivää ja Suomen kouluissa opetetaan jo yhtätoista eri uskontoa ja lisäksi elämänkatsomustietoa. Muslimioppilaiden osuus on kasvanut kolmen viime vuoden aikana voimakkaasti. Suurten kaupunkien kouluissa islam on noussut yhtä yleiseksi oppiaineeksi kuin toisen kansankirkon ortodoksinen uskonto.
...

Koko pääkirjoitus: Opettaja: pääkirjoitus




Lehdessä mielipidekirjoituksia ruokarukouksista puolesta ja vastaan.

Kristillisen kulttuurin puolesta  

Ottaisin kantaa ruokarukouksen ja muun kristillisen kulttuurin puolesta. Minusta on pöyristyttävää, että me olemme niin kevyesti luopumassa aarteistamme. Maamme lainsäädäntö ja moraalikäsitys perustuu Raamatun opetuksiin mm. kymmenestä käskystä ja Jeesuksen opetuksista lähimmäisen rakkaudesta. Jos emme tajua kristinuskon tuomaa siunausta yhteiskuntaamme, alamme murentaa kaikkea sitä arvokasta, jolle se perustuu. Jokainen voi käydä katsomassa maissa, joissa kristinusko ei ole saanut vaikuttaa, miltä elämä näyttää. Se on karua touhua!

Esimerkiksi islam on voimakas ja röyhkeä uskonto, joka valtaa Eurooppaa jo pelkästään suuren syntyvyyden voimalla. Meidän pitää olla ylpeitä omasta maastamme, historiastamme, kulttuuristamme ja uskonnostamme. Koettakaapa ehdottaa muslimimaailmassa, että heidän tapansa loukkaa meitä ja he eivät saa julistaa omia arvojaan. Ateismi taas on äänekäs, mutta tutkimuksen valossa hyvin pieni "uskonto".

Antakaamme arvo omalle arvomaailmallemme ja myös kristinuskolle ja pitäkäämme niiden puolta! Olemme nuori ja vielä epävarma kansakunta. Mutta on asioita, joista kannattaa pitää kynsin hampain kiinni.

PEKKA HAUTAKANGAS

KM, LO

Kaikki mielipiteet: Opettaja: keskustelua

Opettajana kansainvälistyvässä maailmassa

Globaalikasvatus ja sen sisällöt, kuten tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja ihmisarvon kunnioittaminen ovat aiheena erittäin tärkeitä ja ajankohtaisia. Näistä aiheista puhutaan meidän opiskelijoiden keskuudessa paljon. Tulevat opettajat ovat hyvin valveutuneita ja tietoisia siitä, millainen todellisuus heitä työmaailmassa muutaman vuoden kuluttua on vastassa. Tämän päivän opettajaopiskelijat, tulevaisuuden opettajat, tulevat opettamaan oppilasryhmiä, joiden kulttuurinen ja etninen moninaisuus on valtava.

Kansainvälistyminen näkyy enenevässä määrin koulun arjessa, ja moni nuori opettaja kokee valmiutensa toimia yhä monikulttuurisemmassa ympäristössä heikoksi. Kansainvälisyyskasvatuksen tulisi olla kiinteä osa opettajankoulutusta. Onkin mielestäni loistavaa, että erilaisia koulutuksia ja seminaareja järjestetään ja että erilaisia kansainvälisyyskasvatukseen ja globaalin maailman haasteisiin perehtyneitä järjestöjä on olemassa.
...

On mielestäni pitkälti luokan opettajasta ja hänen antamastaan esimerkistä kiinni, miten esimerkiksi vieraskielinen ja vieraasta kulttuurista saapunut oppilas luokkaan sopeutuu ja miten hänet otetaan vastaan. Lasten kesken sopeutuminen ja ystävystyminen yli kieli- ja kulttuurirajojen tapahtuu usein myös helpommin kuin me aikuiset osaamme ajatellakaan.

Kyse ei opetustyössä ole vain monikulttuurisen oppimisympäristön kohtaamisesta ja sen hallitsemisesta, vaan globaalikasvatuksen antamisesta omille oppilaille. Miten opettajana voin antaa eväitä omille oppilailleni toimia yhä globalisoituvassa maailmassa? Saanko vietyä eteenpäin viestiä siitä, että jokainen ihminen on kunnioituksen arvoinen ja että erilaiset kulttuurit oman luokka- tai työyhteisön sisällä tulee kokea rikkautena?

Maahanmuuttajaoppilaat eivät siis ole ainut syy, miksi kansainvälisyyskasvatusta tarvitaan opettajankoulutuksessa. Opettaja on yhteiskunnallinen vaikuttaja, ja hän tarvitsee erilaisia kansainvälisyystaitoja monipuolisesti työssään.
...

Koko kolumni: Opettaja: kolumni, Iina Myllymäki

Työ voi sujua myös tankerosuomella

Tekeviä käsiä tarvitaan jo lähivuosina lisää, siksi maahanmuuttajien aiempi osaaminen pitäisi tunnistaa nykyistä paremmin, todettiin Kasvatustieteen päivillä. Jos kerran tankeroenglanti sallitaan meille, pitääkö Suomeen tulijan osata heti puhdasta suomea?

Miten monikulttuurisuus ja maahanmuutto vaikuttavat kasvatukseen ja koulutukseen, muun muassa tätä pohdittiin Tampereella järjestetyillä Kasvatustieteen päivillä.

Jorma Kauppila selvitti kuulijoille maahanmuuttajaoppilaiden huoltajien ja opettajien kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Hän työskentelee rehtorina Samppalinnan koulussa, joka toimii Turussa mukautetun opetuksen ja joustavan perusopetuksen kehittämiskeskuksena.

Kauppilan haastattelututkimuksen mukaan sekä perheet että opettajat olivat yhteistyön sujumiseen pääosin tyytyväisiä. Huoltajien ajoittainen passiivisuus yhteydenpidossa johtuu osaksi arkuudesta, jota puutteelliseksi koettu kielitaito heissä aiheuttaa, mutta myös lähtömaan tavoista. Kaikissa maissa ei ole tapana, että koti osallistuu koulun toimintaan. Toisaalta haastateltujen huoltajien luottamus suomalaisen koulujärjestelmän toimivuuteen on niin vahva, ettei koulua haluta "häiritä".

Aiempaa kokemusta ei arvosteta

Monet maahanmuuttajavanhemmat suhtautuvat hyvin kunnianhimoisesti lastensa koulumenestykseen, mutta tuntevat itsensä neuvottomiksi etenkin näiden jatko-opintojen suhteen. Peruskoulun jälkeistä koulutusjärjestelmää ei tunneta tarpeeksi.

Työelämään ei kuitenkaan nyky-Suomessa ole juuri asiaa ilman ammatillista koulutusta, todettiin päivien päätöspaneelissa, jossa aiheena oli ammatillisen koulutus ja monikulttuurisuus.

Panelistit totesivat, ettei työperäisen maahanmuuton tarve ole poistunut, vaikka taantuman aikana siltä saattaisi näyttää. Tekeviä käsiä tarvitaan lähivuosina lisää.
...

Koko artikkeli: Opettaja: artikkeli


Painamalla hiirellä juttua, pääset lehdestä tekstiversioon.