Soini: Suomeen ajetaan kaksipuoluejärjestelmää

[Jyri Suominen]

Suomeen ajetaan kaksipuoluejärjestelmää

Perussuomalaisten puheenjohtaja europarlamentaarikko Timo Soini arvioi, että Suomea ollaan viemässä kahden blokin tai kahden puolueen malliin. Verkkouutisten haastattelussa Soini sanoo EU-asioiden keskittämisen pääministerille johtavan tähän.

- Tähän pyritään pikku hiljaa, blokkeihin tai kaksipuoluejärjestelmään. Kaipuuta siihen näyttää olevan, Soini sanoi.

Hänen mielestään vasemmisto ei ole nähnyt tätä kehityskulkua tai ainakaan reagoinut siihen.

Presidentin vallan puolustajana tunnettu Soini antaisi presidentille edustusoikeuden EU-kokouksiin, koska pääministeri edustaa Suomessa enimmillään 25 prosenttia kansasta.

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/12/soini_suomeen_ajetaan_kaksipuoluejarjestelmaa_1242244.html

*****

05.12.2009 MTV3
Niinistö väläyttää presidentti-instituutiosta luopumista

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok.) väläyttää luopumista kokonaan presidentti-instituutiosta, mikäli valtaoikeuksia kavennetaan nykyisestä. Niinistö tunnetaan presidentin valtaoikeuksien puolustajana.

- Jos todellakin parlamentaarisista syistä katsotaan, että presidentiltä on vietävä valtaoikeuksia ja esittäjät pitävät tätä modernina, niin eikö asia kannattaisi viedä loppuun asti, Niinistö toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa.

Niinistön mukaan instituutiosta luopumalla "siirryttäisiin kerralla ihan uuteen maailmaan". Asiaa pohditaan parhaillaan Christoffer Taxellin johtamassa perustuslakikomiteassa.

Helsingin Sanomien TNS Gallupilla teettämän tutkimuksen mukaan Niinistö voittaisi presidentinvaalit selvästi, jos vaalit pidettäisiin nyt. Kyselyn mukaan puhemiehen kannatus on suurta kaikkien puolueiden kannattajien keskuudessa, mutta valinta venyisi todennäköisesti toiselle kierrokselle.

Niinistö itse on haluton kommentoimaan gallupin tulosta. Aiemmin hän on todennut, että presidentin virka kiinnostaa häntä päivä päivältä vähemmän.

Lehden kyselyssä selvitettiin kansalaisten mielipiteitä eri ehdokkaiden kannatuksesta presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Tutkimukseen osallistui noin tuhat henkilöä.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/12/1011561

*****

Tänään tapahtuu

Edit: Lisätty uutinen

[Taikakaulin]

Presidentin kuuluisi ilman muuta päästä EU-kokouksiin, koska hänet (vaikka Tarja onkin) on valinnut suoraan kansa. Itse kannatan presidentti-instituutiota loppuun asti, vaikka suurin osa poliitikoista sen haluaisi lakkauttaa; nyt jo Niinistökin. Niinistön kaksinaamaisuus tässä asiassa ärsyttää. Kyllä sitä sitten kuitenkin ehdolle lähdetään, vaikka nyt puhuisikin löpiä.

Timo Soini saisi luvan yllättää, ja päästä toiselle kierrokselle ensi presidentinvaaliessa. Tai no, eihän se mikään varsinainen yllätys olisi edes.

[Eino P. Keravalta]

On jo hyvän aikaa tiedetty, että Suomessa todellakin tulee olemaan kaksipuoluejärjestelmä. Tämä on todellisuutta kuluvan vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla. Puolueiden nimetkin voidaan jo ennakoida: toinen puolue on Muutos ja toinen on Suomen islamistinen puolue. Silloin Viljasen Ritva, Halosen Tare, Ilmanin Mika ja Sinnemäen Annikin äänestävät Muutosta - jos sinne saakka elää saavat.

[Uljanov]

Presidentin läsnäololla EU-huippareissa olisi korkeintaan symbolinen merkitys. EU-asioista vastaa hallitus ja siellä myös asioita työstävät virkamiehet työskentelevät. Jo pääministerillä on iso työ pysyä edes jotenkuten perillä päätettävistä asioista, presidentillä siihen ei ole mitään mahdollisuuksia. Presidentistä ei ole noissa kekkereissä mitään hyötyä, jos nyt ei kahden lautasen kanssa merkittävää haittaakaan. Mutta jos ja kun lautasia on vain yksi, on ilmiselvää että Suomea edustaa pääministeri.

[tusujusuu]

Presidenttillä ei instituutiona ole mitän väliä, jos kansan valitsemalla valtion päämiehellä ei ole mitään valtaa.

Nykyisellään instituutio tulisi lakkauttaa kokonaan hyödyttömänä ja kalliina kankkulan kaivona.

Ja nythän meillä on jo kaksipuoluejärjestelmä. Käytännössä jopa yksipuoluejärjestelmä.

[pw]

Niinistö on sikäli oikeassa presidentti-instituution lopettamispuheissaan ettei liittovaltiossa osavaltioilla kuulukaan olla presidenttiä. EUlla on jo oma sellainen. Suomeen tullee kuvernööri USAn osavaltioiden tyyliin, joka voi hyvinkin olla vaikka ranskalainen. Luonnollisesti hallitus ja eduskunta tulee myös purkaa ja korvata pienemmällä elimellä, jolla ei ole lainsäädäntövaltaa. Lainsäädäntövaltahan on jo nykyiselläänkin Brysselissä.

[Valkoinen Enkeli]

Tuskin toteutuu koskaan Suomessa. Sen sijaan, jos kaksipuoluejärjestelmä toteutuisi hypoteettisesti ajatellen niin, että olisi kaksi ihan oikeasti erilaista vaihtoehtoa, niin parempi sekin kuin nykyinen täysin näennäismoniarvoinen konsensushöttö, missä kansalle ei juuri todellisia vaihtoehtoja ole.

Jos vielä - edelleen huuruisessa hypoteesissa pysyen - nämä kaksi puoluevaihtoehtoa olisivat vaikka mysteerisillä ja uutuden raikkailla peitenimillä "Oikeisto" ja "Vasemmisto" niin uskoisin myös mokutuksen osalta löytyvän selvän eron näiden kahden firman välille - ensimmäisen ollessa julkinuiva. Tämä siitä huolimatta, että myös oikeistoksi mielletyistä puolueista löytyy mokuttajia tai niitä, jotka epärealistisesti toivovat massiivista halpatyövoiman reserviä.

Mutta kuvailemaani "nuivaoikeat vs mokuvasurit" tilannetta ei ole tulossa, eikä myöskään heti vanhojen puolueiden järkiintymistä, joten näitä protestiliikkeitä/uusia pienpuolueita tässä joutuu väkisinkin lähitulevaisuuden vaaleissa äänestämään. Jonkinlaisia kompromisseja äänestäjä tosin joutuu tekemään käytännössä kaikissa valtiomuodoissa, sen faktan kanssa on hyvä itse kunkin oppia elämään.

[HieHo]

Tuskin toteutuu koskaan Suomessa. Sen sijaan, jos kaksipuoluejärjestelmä toteutuisi hypoteettisesti ajatellen niin, että olisi kaksi ihan oikeasti erilaista vaihtoehtoa, niin parempi sekin kuin nykyinen täysin näennäismoniarvoinen konsensushöttö, missä kansalle ei juuri todellisia vaihtoehtoja ole.

Suomessa ei oikein osata nähdä kaksipuoluejärjestelmän hyviä puolia. `Lumedemokratia´-pamfletissa kirjoittajat perustelivat tätä juuri nykyisestä konsensuspolitiikasta lähtien. Kolmesta suuresta puolueesta kaksi ovat kerrallaan hallituksessa. Oppositiossa oleva puolue joutuu pitämään riittävän hyvät suhteet ainakin toiseen hallituspuolueeseen päästäkseen itse seuraavien vaalien jälkeen (enemmistö)hallitukseen. Tämä asetelma toimii konsensuksen polttoaineena.

Kaksipuoluejärjestelmässä myöskin molempia puolueita lähellä olevilla pienpuolueilla on roolinsa. Jos heidän ajamat asiat saavat suosiota, syö se ison puolueen kannatusta, ja iso puolue joutuu ottamaan ko. asiat omalle agendalleen. Tällä saattaa olla enemmän merkitystä, kuin jos pienpuolue koittaisi "prosentti kerrallaan" nostaa kannatustaan pikkuhiljaa. Esim. USA:n presidentinvaaleissa vihreiden Naderin kannatus auttoi Bushin voittoon. Seuraavissa vaaleissa demokraatit joutuivat ottamaan tämän huomioon politiikassaan, ja lopputuloksena USA:n kanta mm. päästöjen vähentämiseen muuttui kummasti

[Jiri Keronen]

Kaksipuoluejärjestelmä olisi askel eteenpäin Suomen nykyisestä yksipuoluejärjestelmästä. Kaikki puolueet ovat nykyään samanlaisia muutamia muotoseikkoja laskematta, ja jos Suomessa olisi edes kaksi oikeasti erilaista puoluetta, päästäisiin tilanteeseen, jossa asioista oltaisiin edes hiukan eri mieltä.

[Mika.H]

Kaksipuoluejärjestelmä olisi askel eteenpäin Suomen nykyisestä yksipuoluejärjestelmästä. Kaikki puolueet ovat nykyään samanlaisia muutamia muotoseikkoja laskematta, ja jos Suomessa olisi edes kaksi oikeasti erilaista puoluetta, päästäisiin tilanteeseen, jossa asioista oltaisiin edes hiukan eri mieltä.

minustakaan kaksi erilaista puoluetta ei olisi ollenkaan pahaksi. nyt pulistaan ihan turhanpäiväisiä asioita, tuolloin olisi joko/tai.

ps ja samalla pitäisi vaihtaa virkamiehetkin, tai ainakin siis johto. määräaikaiset työsopparit vaan kaikille niin jospas sitä muutosta aikuisten oikeasti tapahtuisi?

[Julmuri]

Porvaripuolueiden harjoittama lyhytnäköinen kampanja riisua presidentiltä valtaoikeuksia on jälleen suorastaan kansan tahdon pilkkaamista. Suomessa on kansan keskuudessa kyllä vankka kannatus vahvalle valtaoikeuksia omaavalle presidentille.

Päätökseteon piilottaminen komiteoihin ja kabinetteihin myös estää kansaa näkemästä helposti kuka on milloinkin vastuussa mistäkin. Kaikki voivat vain levitellä käsiään.

En ole kaksipuoluejärjestelmän kannattaja, mutta muuten minusta USAn presidenttimalli on hyvä. Suurilla valtaoikeuksilla varustettu presidentti tuo aina selkeän uuden suunnan edeltäjäänsä nähden ja kansalla on tosiaan valita muuta kuin iänikuinen konsensus, jossa on aivan sama kuka istuu hallituksessa.

[Goman]

Ihmettelen vähän Soinin motiiveja puolustella presidentin valtaoikeuksia. Soini jää loppupelissä yhtä yksin kuin presidenttikin, jos meinaan asiasta äänestämään päästään. Juridisestihan asia on jo selvä.

Suomeen kaivataan normaalia länsimaista parlamentarismia, pääministerivetoista vallankäyttöä, ja siihen liittyvää parlamentaarista vastuuta. On väärin ja turhaa tuijottaa tällä hetkellä vallassaoleviin henkilöihin, pikemminkin pitää miettiä tilannetta jatkossa. Elämää on Halosen ja Vanhasen jälkeenkin.

Nyt esiintulleen Soinin esiintymisen jälkeen voi vain entistä vahvemmin todeta, että Muutosta tarvitaan. Oletan että Muutoslaiset ovat parlamentarismin kannattajia. Eikä olisi pahitteeksi jos puuhamiehetkin tähän asiaan sanansa sanoisivat.

[Ari-Lee]

Hatut ja myssyt? kas kun ei punaiset ja valkoiset. Kansan kahtiajako on siis todellista.

[Jiri Keronen]

Nyt esiintulleen Soinin esiintymisen jälkeen voi vain entistä vahvemmin todeta, että Muutosta tarvitaan. Oletan että Muutoslaiset ovat parlamentarismin kannattajia. Eikä olisi pahitteeksi jos puuhamiehetkin tähän asiaan sanansa sanoisivat.

Seuraava on henkilökohtainen kantani, koska Muutoksella puolueena ei ole tähän asiaan kantaa nyt, eikä todennäköisesti tulevaisuudessakaan.

En kannata parlamentarismia. Kannatin ennen, koska luulin, että parlamentarismin ainoa vaihtoehto on presidenttimonarkia. Nykyään tiedän, että ei ole.

Eduskunta ei ole yksinään riittävän hyvä hallituksen valvontaelin, ja toisaalta taas puhtaassa parlamentarismissa eduskunnalta itseltään puuttuu todellinen valvoja. Puhtaasti parlamentarisessa järjestelmässä valtionpäämies ei ole kansan, vaan puolueiden valitsema, ja näen, että puoluepolitiikka osaa parhaiten perseilyn. Koska puoluepolitiikka osaa parhaiten perseilyn, tulee puoluepolitiikkaa valvoa.

Siinä, että presidentti voi esimerkiksi palauttaa lakiehdotuksen eduskunnalle, on kyse eduskunnan valvonnasta. Se, että presidentti valitaan suoralla kansanäänestyksellä, merkitsee sitä, että presidentti nauttii teoriassa kansan luottamusta, ja on ikään kuin suoraan kansan ehdoilla toimiva valvontaelin. Tähän perustuu myös se, että presidentti on armeijan ylipäällikkö sen sijaan, että se olisi vaikka puolustusministeri, jolloin armeija ei olisi vastaavalla tavalla suoraan "kansan hallinnassa". Kyse on siis siitä, mitä Machiavelli tarkoitti termillään "checks and balances". Tosin presidentin valtaoikeudet eivät ole edes se, minkä näkisin optimaaliseksi tavaksi valvoa hallitusta.

Systeemi, jota kannatan, ei ole parlamentarismia, koska siinä hallituksen ei tule nauttia pelkästään eduskunnan luottamusta, vaan myös oikeasti kansan välitöntä luottamusta. Eduskunnan luottamus varmistuu puhtaasti jo sillä, että hallituksen muodostavat ne puolueet, joilla on enemmistö eduskunnasta. Kun näin kerran on, käytännössä hallitusta on miltei mahdoton kaataa, vaikka hallitus törttöilisi kuinka paljon. Kansan luottamus on kuitenkin paljon vaikeampi saada ja ylläpitää. Tämän vuoksi kannatan sitä, että kansalle annetaan mahdollisuus (todennäköisesti tavallista refenderumialoitetta suuremmalla kynnyksellä) halutessaan äänestää hallitus kumoon.

Toisaalta jos jollain on vakuuttavia vasta-argumentteja, olen valmis muuttamaan mielipiteeni. Nimittäin tällä hetkellä koko kysymys presidentin valtaoikeuksista tuntuu täysin turhalta ja yhdentekevältä, ja pitäisi ennemminkin miettiä eduskunnan valtaoikeuksia, jotka ovat kaventuneet huomattavasti EU:hun liittymisen jälkeen, ja jotka tulevat kaikella todennäköisyydellä kaventumaan vielä entisestään nyt, kun elämme Lissabonin sopimuksen jälkeisen EU:n aikaa.