Kannattaako työntekijään sijoittaa

[Alfresco]

Julkisuudessa puhutaan paljon työntekijöiden jaksamisesta. Tämä yleiskäsite on aika epämääräinen ja tarkoittaa kullekin työntekijälle eri asioita. Joka tapauksessa eräinä "jaksamista" helpottavina asioina on esitetty kouluttaminen, vapaapäivät , erilaiset palkitsemisjärjestelmät, lisäetuudet, palkintomatkat ja muuta. Näiden on väitetty sitouttavan työntekijän työpaikkaan ja parantavan työtulosta.

Olemmekin viime aikoina saaneet kaiken maailman jumppa-, kultturi- ja sirkuslippuja, joita voidaan jakaa työntekijöille. Veronmaksajatkin tulevat vastaan koska kyseiset kulut ovat verovähennyskelpoisia työnantajille. Osa työsuhde-eduista vedetään siis suoraan veronmaksajien kukkaroista.

Usealla paikalla työskelleenä olen kuitenkin huomannut sivusta katselleena etteivät työntekijät ole lukuisista eduista huolimatta valmiita sitoutumaan työpaikkaan. Etuuksia otetaan mielellään vastaan mutta työpaikka jätetään kuseen ottamalla lopputili ilman ennakkovaroitusta heti kun joku parempi nakki tulee eteen.

Minusta tuntuu, että ihmisten "jaksamiseen" ja sitouttamiseen panostaminen on pitkälti paskapuhetta, joka toimii vain harvoissa tapauksissa. Hommalaisissa on jonkin verran yrittäjiä ja haluaisin kuulla mielipiteitä suoraan hevosen suusta.

Kertokaa mielipiteenne: kannaattko työntekijän sitouttaminen kalliilla eduilla ja voitelulla vai koetteko, että rahojen heittäminen "jaksamiseen" on haaskausta ja työntekijä lähtee joka tapauksessa?

[AstaTTT]

Noh. Minusta tuntuu, että yritysmaailma itse on aiheuttanut nykytilanteen, jossa aina etsitään parempaa sitoutumatta yritykseen. Suurten yritysten joukkoirtisanomiset ovat saaneet aikaan sen tunteen, että mikään työpaikka ei ole "turvallinen" ja kun näin ei ole, ei siihen kannata sitoutuakaan, vaan etsiä yhä parempia mansikkamaita. Tiedän omasta kokemuksestani, että luottamus yrityksiin rapisee kummasti, kun ensin työntekijä otetaan mukaan optio-ohjelmaan, jotta hän kokisi yrityksen omakseen, ja sen jälkeen kätellään ja sanotaan, että sori, olet meille todella tärkeä, mutta voit mennä.

Itse näkisin, että työntekijöiden luottamus yrityksiin voisi palautua yritystoiminnan muuttumisella osuuskuntapohjaiseksi, jossa aidosti jokainen vaikuttaa yhteiseen tulokseen. Tuollainen toiminta ei kuitenkaan tue yrityksen "mahdollisimman paljon voittoa mahdollisimman lyhyessä ajassa"-ajattelua, mikä mielestäni onkin kyseenalainen toimintaperiaate.

Voin olla tässä asiassa kyyninen, mutta en usko, että minkäänlaiset tulos-, palkitsemis- ja muut sitouttamiskeinot toimivat enää, koska yritysmaailma ei ole enää "moraalinen". Se edustaa nykyään vain rahaa, ei arvoja.

[tyhmyri]

Kertokaa mielipiteenne: kannaattko työntekijän sitouttaminen kalliilla eduilla ja voitelulla vai koetteko, että rahojen heittäminen "jaksamiseen" on haaskausta ja työntekijä lähtee joka tapauksessa?

Työpaikan kulttuuri on huomattavassa roolissa. Itse olen ollut sekä työntekijänä että työnantajan edustajana ja myös yrittäjänä. Jos onnistuu luomaan ilmapiirin, jonka mukaan työnantaja on luotettava ja toimii reilusti työntekijöitä kohtaan, niin porukka sitoutuu todella hyvin. Tuohon työnantajan pitää oikeasti olla luotettava, pelkät puheet eivät riitä. Tuolloin työntekijät sitoutuvat todella hyvin eikä pikkusyistä lähdetä pois. Ei luotettavuuden tunteen puutetta millään jumppalipuilla tai kalastuskerhon matkoilla korvata.

[Alkuasukas]

Usealla paikalla työskelleenä olen kuitenkin huomannut sivusta katselleena etteivät työntekijät ole lukuisista eduista huolimatta valmiita sitoutumaan työpaikkaan. Etuuksia otetaan mielellään vastaan mutta työpaikka jätetään kuseen ottamalla lopputili ilman ennakkovaroitusta heti kun joku parempi nakki tulee eteen.

Muutaman kymmentä henkeä työllistävänä voin sanoa että kannattaa. On mielestäni mahdoton (ja turhaa) tehdä yhtäläisyysmerkkiä sitoutuminen = ei vaihda työpaikkaa, ikinä. Niinhän se ei ole, vaan työntekijä vaihtaa paikkaa jos parempi löytyy. Olennaista onkin rakentaa sellainen työpaikka, että työntekijä ei halua vaihtaa paikkaa. Palkat, työtilat, koneet ja laitteet huippukuntoon ja siihen päälle gylddyyriseteliä ja vähän illanviettoa niin vot, ei lähde. Sen sijaan jos paskakikkareen päälle pursottaa kermavaahtoa niin paskakikkare se silti on...

[Pliers]

Ei kannata. Hyville joku maksaa aina enemmän ja, jos huonoille maksaa liikaa, ei niistä enää meinaa päästä eroon.

Totta toinen puoli. 

[Haplotaxida]

Minusta tuntuu, että ihmisten "jaksamiseen" ja sitouttamiseen panostaminen on pitkälti paskapuhetta, joka toimii vain harvoissa tapauksissa. Hommalaisissa on jonkin verran yrittäjiä ja haluaisin kuulla mielipiteitä suoraan hevosen suusta.

Kertokaa mielipiteenne: kannaattko työntekijän sitouttaminen kalliilla eduilla ja voitelulla vai koetteko, että rahojen heittäminen "jaksamiseen" on haaskausta ja työntekijä lähtee joka tapauksessa?

Jännä huomio, mutta tuosta voisi tuumailla, että nyt taidetaan puhua parempituloisten "jaksamisesta" ja sitouttamisesta? Ja onkos paremmissa nakeissa ollut kyse lähinnä tulojen ja ehkä kenties valta-aseman parantumisesta?

Tietyntyyppisiä ihmisiä voi olla hivenen vaikea sitouttaa mitenkään.

[Alfresco]

Muutaman kymmentä henkeä työllistävänä voin sanoa että kannattaa. On mielestäni mahdoton (ja turhaa) tehdä yhtäläisyysmerkkiä sitoutuminen = ei vaihda työpaikkaa, ikinä.

Niin, en usko että kukaan olettaa duunarin pysyvän eläkepäiviin saakka. Itsekin olen vaihtanut työpaikkaa mutta olen aina ollut monta vuotta jokaisessa.

Niinhän se ei ole, vaan työntekijä vaihtaa paikkaa jos parempi löytyy. Olennaista onkin rakentaa sellainen työpaikka, että työntekijä ei halua vaihtaa paikkaa. Palkat, työtilat, koneet ja laitteet huippukuntoon ja siihen päälle gylddyyriseteliä ja vähän illanviettoa niin vot, ei lähde. Sen sijaan jos paskakikkareen päälle pursottaa kermavaahtoa niin paskakikkare se silti on...

Kaikki tuo on varmaan totta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että työntekijät ovat paljon levottomampia nykyään kun ennen. Etenkin nuoret näyttäisivät vaihtavan duunia kun villapaitaa vaikkei mitään erityistä ongelmaa työpaikalla näyttäisi olevan. Pienikin vitutus aiheuttaa lopputilin.
Työnantajille on varmaan hiton turhauttavaa jos on kouluttanut jonkun suurella rahalla ja tyyppi lähtee vetää lyhyen ajan jälkeen. Juridisesti asialle tuskin voi tehdä yhtään mitään. Työntekijöitä kun ei käsittääkseeni voi vaatia alkaa makselemaan takaisin aiheuttamansa turhan kulun.

Kun duunarit ovat koko ajan lähtökuopisaa heihin ei kannata sijoittaa. Jos duunari kokee ettei heihin sijoiteta he saavat insentiivin lähteä. Tällainen asetelma ei ole eduksi kellekään. Jos työnantaja voisi vaatia esim. palautusta koulutuksista ja muista mitä duunari on saanut, työnantajalla olisi pienempi riski sijoitta työntekijään.
Virossa ainakin oli tällainen järjestelmä käytössä. Jos työntekijä lähti kävelemään, hän houtui maksamaan takaisin muistaakseeni kahden viimeisen vuoden aikana kustannetut koulutukset.

Minusta joku tällainen systeemi voisi olla asianmukainen myös Suomessa. Koulutukset maksavat paljon eikä kukaan työnantaja halua kouluttaa ihmisiä kilpailijoille.

[Alkuasukas]

Meillä on koulutusten takaisinmaksuvelvollisuus 1-2 vuotta riippuen koulutuksen laajuudesta. Koska ala on asiantuntijavoittoinen, ei meillä montaa junnua ole edes töissä, ja ne jotka ovat on huolellisesti käsin poimittu 

[Tabula Rasa]

Alfreskon loppukaneetti-idea kuulosti hyvältä, mutta lisäisin siihen, että palkanmaksun pitäisi olla ajallaan, ja työpaikan vähintäänkin alan yleissopimuksen mukaisessa kunnossa palkat yli minimin jne jne kunnossa, ettei ihmisiä pakotettaisi kalliisiin koulutuksiin jotta heitä voitaisiin siihen vedoten pitää orjanhommissa.

Yleensäottaen kun palkkataso ja työilmapiiri on kunnossa, niin työ maistuu. Ei työntekijä hyppää naapurifirmaan samalla palkalla jos ei saa muuta etua, ja jos naapurifirma luulee hyötyvänsä kyseisestä työntekijästä isommalla palkalla, herää kysymys miksi alkuperäinen firma ei ole valmis neuvottelemaan palkankorotuksista?

[Alkuasukas]

Yleensäottaen kun palkkataso ja työilmapiiri on kunnossa, niin työ maistuu. Ei työntekijä hyppää naapurifirmaan samalla palkalla jos ei saa muuta etua, ja jos naapurifirma luulee hyötyvänsä kyseisestä työntekijästä isommalla palkalla, herää kysymys miksi alkuperäinen firma ei ole valmis neuvottelemaan palkankorotuksista?

Juuri tällainen on meidän politiikka. Meillä maksetaan alan kärkipalkkoja, ja jos joku maksaa selkeästi enemmän niin menee tappiolle.

[kapa.]

Ei kannata kilpailla rahalla. Jollakin on aina enemmän.
Sen sijaan pehmeät arvot jne. toimivat paremmin kun niitä on vaikeampi vertailla.

Riittävästi haastetta. Ei liikaa eikä liian vähän, jne...
Tee työtä jolla on tarkoitus -ajatuksessa on myös perää.
Kuten vanha tarina kertoo oli kaksi kivenveistäjää joista toinen oli innostunut ja toinen masentunut.
Toiselle oli kerrottu tämän olevan rakentamassa suurta katedraalia. Toisella oli vain 1000 kappaletta samanlaisia kiviä veistettävänään.

Perinteinen "rehti ja reilu" asenne alkaa olla melko lyömätön ominaisuus työnantajalta nykyisessä taloudessa.

[Lodi]

Sitoutumiseen vaikuttavat tekijät ovat yksiläkohtaisia. Joku tarvitsee mahdollisimman suuren vapauden työssään, joku taas haluaa mahdollisimman suuren palkan ja on halukas sen saadakseen panostamaan työhön normityöntekijää enemmän.
Ei ole olemassa yksittäistä tekijää, jolla jokaisen työntekijän voisi sitouttaa.