2009-11-15 HS: Helsingin Sanomia on parjattu aina (mamu-sensuuri)

[pn]

(Viesti poistettu)

[skrabb]

Parjattu valtiomahti
120 vuotta täyttävää Helsingin Sanomia on haukuttu aina, mutta kuka paljastaisi Pohjoismaiden suurimman lehden todellisen karvan?
Teemu Luukka

HELSINGIN SANOMAT

'Varo Helsingin Sanomia! Helsingin Sanomat on vaikutusvaltainen, vaarallinen lehti." Näin kirjoitti toimittaja Esko Seppänen Kansan Uutisissa 30 vuotta sitten.

Samalla sitaatilla alkaa myös Pertti Klemolan kirja Helsingin Sanomat – sananvapauden monopoli vuodelta 1981.

Tämä aikoinaan kohua herättänyt kirja "suomalaisesta valtiomahdista" on toistaiseksi ainoa yleiskatsaus huomenna 120 vuotta täyttävästä Helsingin Sanomista. Lehdestä on toki tehty pilvin pimein tutkimuksia ja nurinaa lehteä kohtaan on riittänyt, mutta Klemolan kirja on edelleen ainoa yritys kuvata tämän Pohjoismaiden suurimman lehden toimintatapoja.

Lehti on pysynyt monille mysteerinä, vaikka sen tuotoksia seuraa viidennes kansasta joka päivä.

Miksi kukaan ei ole avannut lehden ovia? Kysymys on aiheellinen, onhan Helsingin Sanomat ollut Suomen suurin lehti jo vuodesta 1914.

Annetaan ensimmäinen vastausvuoro 38 vuotta tiedotusopin professorina toimineelle Kaarle Nordenstrengille, armoitetulle mediakriitikolle.

"Todella hyvä kysymys, miksei lehdestä ole tehty selvitystä. Onhan varmaan puolet maan viestinnän pro graduista jollakin tavalla käsitellyt Helsingin Sanomia", hän sanoo ja kehottaa tutkijoita katsomaan peiliin. Hänen mukaansa yksi syy voi olla se, että Hesarin arkistot ovat olleet aika suljetut. "Tässä se ei tosin eroa muista yrityksistä."

Hän ei kuitenkaan ole kuullut, että hankkeet olisivat kariutuneet siihen, että lehti olisi yrittänyt estää tutkimusta, kuten on joskus epäilty.

"Ehkä lehden olemassaoloa on vain pidetty liian itsestään selvänä. Yksi syy voi kyllä olla sekin, että Hesaria on pidetty liian mahtavana ja aihetta on vähän kartettu sen takia", emeritusprofessori sanoo.

"Niin, miksi? Onhan Mannerheimistakin tehty vaikka kuinka monta tutkimusta", Helsingin yliopiston viestinnän tutkija Anu Kantola sanoo. Hän epäilee, että tutkimusta on pidetty liian suurena, vaikeana ja kalliina hankkeena.

"Hesari on myyttinen ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa. On esitetty arvailuja, että sitä olisi vaikea tutkia niin kauan kun ei pääse lehden arkistoihin. Hesaria pidetään samalla tavalla suljettuna ja vaikeana tutkimuskohteena kuin muitakin yrityksiä. Pitäisi olla toisaalta yrityksen myötämielisyys, mutta tulee mieleen, kenen ehdoilla tutkimus silloin tehtäisiin."

Kantola sanoo, että kaikki kritiikki on paikallaan, "koska lehdellä on niin poikkeuksellinen asema, eihän sellaista levikkiä ole juuri millään muulla länsimaisella lehdellä suhteessa väkilukuun".

Entä mikä on Kantolan oma lempitapa haukkua Hesaria? "Hesari on välillä aika virkamiesmäinen."

Kauppalehden entinen päätoimittaja ja teräväsanainen HS-kriitikko Lauri Helve epäilee, etteivät kovan luokan tutkijat ole tarttuneet Hesariin, koska viestimien sisäisistä asioista ei olla niin hirveän kiinnostuneita muualla kuin alan sisällä. Helve sanoo, että Hesarin kritisointi on ollut erityisen tärkeää Uuden Suomen lakkautuksen jälkeen 1991. "Hesarin valta kun on sitä, että muiden viestimien pikkunilkit teettävät juttuja niistä aiheista, joista Hesari on kirjoittanut."

Helve kritisoi sitä, että nykylehdessä jutuista erottuu helposti, mikä on toimittajan kokemus ja tietämys. Hän kaipaa enemmän asioiden suhteuttamista ja kompetenssia ja pelkää, miten syvälle tiedolle käy, kun vanhat "starat" lähtevät lehdestä. "Jos pääministeri ei vastaa heti plantun (kokematon toimittaja) soittoon, ei pääministeriä tarvitse heti seuraavassa kommentissa mennä erottamaan."

Hesarin entinen tähtitoimittaja, kolumnisti Aarno Laitinen on aktiivinen Hesari-nälväilijä, vaikka sanookin, että "Hesari on aivan ylivoimainen lehti Suomessa, enemmän se on ansainnut kehunsa kuin haukkunsa".

Mutta nyt takaisin asiaan eli Hesarin haukkumiseen. Laitinen on aistivinaan, että lehdessä moralisointi on lisääntynyt. Pienenpienistä aiheista tehdään "onhan se niin vaan väärin" -juttuja. Ja nyt kun vauhtiin päästiin, antaa Laitisen ladata myös lempikritiikkinsä: lehdessä on kuulemma pieni mutta vaikutusvaltainen viherhomofeministinen toimittajapiiri, joka vahtii lehden sisältöä samalla tavalla kuin taistolaiset 70-luvulla.
"Nyt-liitteessä kokolihaa syövä heteromies voi esiintyä vain laskussa-palstalla."

Yrittäjä ja kokenut mediatyöntekijä Harri Saukkomaa sanoo, että Hesari ansaitsisi samanlaisen rohkean ja avoimen kirjan kuin The Trust, (1999), joka kertoo New York Timesista ja sen omistajasuvusta. Kirjaa varten lehden omistajat avasivat arkistonsa, mutta antoivat tekijöille vapaat kädet.

Saukkomaan mielestä Hesariin kohdistuva kritiikki on liian usein joko kovin akateemista tai sitten täysin pilvissä liikkuvaa salaliittoteoriaa.

"Hesarin yksi ongelma on se, ettei se ole löytänyt luontevaa tapaa käsitellä omia virheitään tai ylipäätään mediaa. Hesarin pitäisi pystyä keskustelemaan avoimesti virheistään proaktiivisesti ennen kuin on pakko reagoida."

Saukkomaa sanoo, että hänen kritiikkiinsä vaikuttaa nykyisin se, että hän on katsellut Hesarin toimintaa muun muassa mediamyrskyssä seilailleiden Kevan ja Destian neuvonantajana.

"Puhuu Ylekin omista ohjelmistaan esimerkiksi Pressiklubissa, Hesari ei ole löytänyt samanlaista tapaa."

"Ja minua ärsyttää se, että suhteellisuuden taju on aika lailla mennyt. Ennen HS:n uutissivuilla uutisten koolla oli jotain väliä, nykyisin tärkeät asiat eivät enää ole suuria ja pienet pieniä. Asioita ei suhteuteta ja lukija on aika vaikeuksissa näissä painotuksissa."

Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Heleena Savela johtaa Helsingin Sanomain Säätiötä, jolla ainakin olisi rahaa kustantaa vaikka millainen tiiliskivi. Säätiö on jakanut neljässä vuodessa 15 miljoonaa euroa viestinnän tutkimukseen. Se on ylivoimaisesti Suomen suurin viestinnäntutkimuksen rahoittaja.

"Olisi jo aika aloittaa HS-projekti", Savela sanoo, mutta lisää, ettei säätiö ole päättänyt historiikista. Hän pohtii, olisiko säätiö edes oikea taho rahoittajaksi, sillä se herättäisi varmasti kritiikkiä tutkimuksen objektiivisuudesta.

Savela sanoo, että säätiö on rahoittanut paljon Hesaria koskevaa tutkimusta, mutta paljon on vielä tekemättä. Esimerkkeinä Savela luettelee ulkomaankirjeenvaihtajat, kulttuuritoimituksen merkityksen, HS:n pääkirjoitukset tai vaikkapa painotekniikan ja mainonnan kehityksen lehdessä.

Savela muistuttaa, että lehden ensimmäisistä 70 vuodesta on selvityksiä, samoin kuin perustaja Eero Erkosta. Myös Eljas Erkosta on juuri tehty elämänkerta.

Annetaan viimeinen sana Helsingin Sanomien vastaavalle päätoimittajalle Janne Virkkuselle. Hän sanoo, ettei lehdellä ole mitään syytä piilotella tekemisiään tai historiaansa tai kahlita lehteen kohdistunutta kritiikkiä. "Tämä on liberaali, suvaitsevainen lehti."

"Kukaan ei vain ole käynnistänyt hanketta, ainakaan sellainen ei ole minun tiedossani."

Virkkunen sanoo saavansa koko ajan enemmän palautetta. Kriitikkojen suosikkiteemoja ovat muun muassa lehden oikeiden tarkoitusperien epäily ja toimittajien mielipidekirjoitusten kritisointi.

Ay-liikkeeltä, talouselämältä, poliitikoilta ja muilta valtaryhmittymiltä Virkkunen saa "varsin sivistynyttä" kritiikkiä. "Hyvä merkki on se, että kritiikkiä tulee tasaisesti kaikilta tahoilta."

Näin lopuksi on kohtuullista sallia myös Virkkuselle mahdollisuus haukkua Hesaria julkisesti.

"Kyllähän lehdessä ollaan nykyisin pikkuisen turhan kärkkäitä kommentoimaan asioita", Virkkunen asettelee.

"Tai kääntäisin kritiikin toisin päin. Näkisin mielelläni, että lehdessä nähtäisiin nyt vaikkapa viiden vuoden päähän, olisi kunnolla näkemystä, mitkä ovat oikeasti isoja asioita", hän sanoo.

"Mutta ainahan kaiken voi tehdä paremmin: en esimerkiksi siedä huolimatonta taustoitusta ja kehnoja otsikoita, mutta tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi tavattoman ylpeä tästä lehdestä."

http://www.hs.fi/verkkolehti/kulttuuri/artikkeli/Parjattu+valtiomahti/1135250742993

[Ano Nyymi]

Hesarin pitää kehua itse itsensä kun muut eivät ymmärrä sitä tehdä 

Hesari tosin voisi palata siihen perinteiseen journalistiseen tyyliin jossa kerrotaan uutisissa asioista siten kuin ne tapahtuivat, eivät siten kuin niiden olisi pitänyt Hesarin toimittajien ideologian mukaan tapahtua.

Vaan kun ei niin ei...

[mcgruff]

Juu niin on parjattu ja ihan hyvästä syystä. Itse kyllästyin toimittajien henkilökohtaisten mielipiteiden lukemiseen jo vuosia sitten.

[KJ]

"Anonyymien verkkokeskustelijoiden mielestä HS sensuroi totuuden maahanmuuttajien rötöksistä."

Annetaan ymmärtää, että anonyymien verkkokeskustelijoiden mielestä HS sensuroi, mutta ei mainita sitä, että HS ihan todistettavastikin sensuroi suojavärillisten kepposia ja joukkoilonpitoja.

Minullekin tulee Hesari, mutta vain siksi, että saan sen puoleen hintaan henkilökunta-alennuksella kaverin muijan kautta, eli saanen anteeksi.

[mcgruff]

Hesarin kehitystyöstä vastaava Reetta Meriläinen heitti juuri aamu-tv:ssä että lehti on sitoutumaton mutta sillä on esim. Suomen Natojäsenyyteen vahva puolesta mielipide. Ts. Puolueetonta ja objektiivista tiedonvälitystä. 

[Sivusta seuraaja]

Hesarin kehitystyöstä vastaava Reetta Meriläinen heitti juuri aamu-tv:ssä että lehti on sitoutumaton mutta sillä on esim. Suomen Natojäsenyyteen vahva puolesta mielipide. Ts. Puolueetonta ja objektiivista tiedonvälitystä. 

Samaa julisti eilen päätoimittaja Virkkunen Nybergin ohjelmassa. Lisäksi kuulemma sananvapaus on tärkeä asia ja Suomessa on tahoja, jotka haluavat rajoittaa sananvapautta.

[AIP]

Hesarin kehitystyöstä vastaava Reetta Meriläinen heitti juuri aamu-tv:ssä että lehti on sitoutumaton mutta sillä on esim. Suomen Natojäsenyyteen vahva puolesta mielipide. Ts. Puolueetonta ja objektiivista tiedonvälitystä. 

Kuten itsekin jo esityksessäsi todistit, sitoutumaton ei tarkoita objektiivista eikä kantaaottamatonta. Sitoutumaton tarkoittaa siis ainoastaan sitä, että toimituksen poliittiset siteet ovat vapaaehtoisia eivätkä velvoittavia.

[skrabb]

Hesarin kehitystyöstä vastaava Reetta Meriläinen heitti juuri aamu-tv:ssä että lehti on sitoutumaton mutta sillä on esim. Suomen Natojäsenyyteen vahva puolesta mielipide. Ts. Puolueetonta ja objektiivista tiedonvälitystä. 

Meriläiskä oli kuulemma menossa jakamaan Hesareita - olikohan se Helsingin Narinkkatorilla, jos vaikka sieltä uusia tilaajia tarttuisi haaviin.

Varmaankin tilauksia satelee, varsinkin kun somalien suunnattomasta asumiskärsimystä on kuvattu melkein koko sivun tilaa vievällä uutisoinilla.

Hyvä asia on, etteivät myy sikaa säkissä, vaan rehellisesti kertovat ilmaisjakelukappaleessaan sen mitä propagandaa myyvät!

[JT]

Hesaria voi parjata monella tavalla ja muutenkin kuin anonyymisti. Jos jollakulla sattuu esimerkiksi olemaan tyhjillään katutason liiketilaa Helsingissä, niin tämän piirrosnäyttelyn voi tilata koristamaan ikkunaa sopivaksi katsotuksi ajaksi. Pankaapa privaattimeiliä jos kiinnostaa...
http://www.jukkaturunen.kotisivukone.com/8

[rankka]

"Anonyymien verkkokeskustelijoiden mielestä HS sensuroi totuuden maahanmuuttajien rötöksistä."

Annetaan ymmärtää, että anonyymien verkkokeskustelijoiden mielestä HS sensuroi, mutta ei mainita sitä, että HS ihan todistettavastikin sensuroi suojavärillisten kepposia ja joukkoilonpitoja.

Minullekin tulee Hesari, mutta vain siksi, että saan sen puoleen hintaan henkilökunta-alennuksella kaverin muijan kautta, eli saanen anteeksi.

Et saa ainakaan minulta anteeksi.
Meille tuli kans lähisukulaisen henkilökunta-alennuksella ko. lehti. Jostakin ihmeellisestä syystä ei ole tullut enää ihan hetkeen ...
En katsonut sitä läheskään sen arvoiseksi mitä se maksoi, etenkin vielä kun enin osa lensi lehtiroskiin lukematta.

[tarhuri]

Tuo Hesarin aikaisempi "parjaaminen" on minusta aivan sumutusta.  Hesaria on ammoisista ajoista alkaen aina pidetty laatulehtenä ja minusta se joskus olikin sitä.  Siitä on kyllä jo pitkä aika.

Joskus aikoinaan tosin stallarit olivat katkeria lehdelle mutta nehän ovat siellä nykyään töissä.

[far angst]

Totta, Hyysäriä on aina parjattu, mutta niin on kaikkea muutakin vastaavaa.  Mutta totta on myös, että Hyysäri vielä tiun verran vuosia sitten oli puolueeton ja teki joskus jopa tutkivaa journalismia.  Hyysärin artikkeleita ihan oikeasti saattoi käyttää lähdeaineistoksi ilman sen suurempia tarkistuksia ja ristiintaulukointeja.  Vähän samaan tapaan kuin Suomen Kuivalehdenkin.

Mutta taisipa juuri EU-myönteisen yhteiskuntaan vaikuttamisen tietämillä Hyysäri myydä sielunsa kolmeenkymmeneen hopearahaan.  Ja siitä alamäki sitten onkin vain kiihtynyt.  Onneksi on internet, jolloin Hyysäri jää nettilukutaidottomien agitpropiksi.

Muistamme tietenkin, miten  Veikko Huovinen-vainaa erityisesti ylisti Erkkoin sukua näiden tuottaman oivan kalanpaistopaperin vuoksi.

Hyvää ratsastusta - good riddance!

[Vinyylihanska]

Hesarin kehitystyöstä vastaava Reetta Meriläinen heitti juuri aamu-tv:ssä että lehti on sitoutumaton mutta sillä on esim. Suomen Natojäsenyyteen vahva puolesta mielipide. Ts. Puolueetonta ja objektiivista tiedonvälitystä. 

Samaa julisti eilen päätoimittaja Virkkunen Nybergin ohjelmassa. Lisäksi kuulemma sananvapaus on tärkeä asia ja Suomessa on tahoja, jotka haluavat rajoittaa sananvapautta.

http://areena.yle.fi/ohjelma/4abbb48086de25998c4f507b23e8f058
Täältä löytyy Janne virkkunen(28.20)